torstai 30. syyskuuta 2010

Kuinka erottaa työ ja harrastus... Hobby or work

Otsakkeessa pitäisi olla oikeastaan kysymysmerkki. Kuinka erottaa työ ja harrastus? Ja onko se edes tarpeen? Olen siis "pilannut" muutaman mukavan harrastuksen sillä, että niistä on tullut enemmän tai vähemmän osa työtäni. Tosin sanoen periaatteessa voin harrastaa työkseni. (Käytännössä tämä ei ole ihan niin ruusuista.) Viime vuosien käsitöissäni on lähes aina ollut taka-ajatus siitä, miten voin hyödyntää tuotoksia töissäni, myydä niitä tai käyttää mallitöinä. Keskiajan elävöityksessä kiehtoo kaiken muun ohessa se, että voin tehdä käsitöitä ihan vain itselleni, ilman, että niistä on varsinaista Hyötyä.

Tai niinhän sitä luulisi. Olen tässä syksyn mittaan pitänyt parille nukentekijäryhmälle kurssia, jossa käymme läpi kaikenlaisia kirjontatapoja, joita voi hyödyntää nukkejen tekemisessä tai niitten vaatteissa. Kuten arvata saattaa, nukkemittakaava on melkoista piperrystä, joten päädyin siihen, että näytän mallia ihmisen kokoisilla tuotoksilla. Ihminen sattuu olemaan meikku ja kamppeet, joita olen kirjonut, ovat sattuneet olemaan aika lailla keskiaikaisvaikutteisia.

Olen muun muassa kirjonut villalangalla villakangasta, josta tulee häntähuppu, eli hupsukka. Tuo on ihan itsekeksimäni termi, ei virallinen nimitys, tulee sanoista huppu ja sukka. Olen myös tehnyt siihen kangasnappeja ja opettanut sen samalla kurssilaisille. Tällä viikolla näytin ja näytän smokkausta ja päätin tehdä hieman vertailevaa tutkimusta valmiiksi poimutetun ja tehdessä poimutettavan hunajakennosmokkauksen välillä, joten kohta lienen kahden smokatun essun onnellinen omistaja.

Ammatti pukkaa läpi myös siinä, että olen ottanut kuvia eri vaiheista ja niistä raporttia tällä samalla kanavalla, kunhan olen saanut kuvat purettua kamerasta ja vähän editoitua.

***

There should be question mark in the end of the head line. Hobby or work? Or should I even think about it? I have kinda spoiled a couple of good hobbies when started to make them as profession. Almost every craft work I have done during last years have had got some kind of professional backround. I have sold them or used them as models for courses. A thing I like in the re-enactment is that I can make things just to myself, without any real professional benefit in it or thinking how long it takes to make them.

Or one could think so. This autumn I have been teaching local hobbyist dollmakers embroidery styles and stitches they can use when making dolls and clothes for them. As you can guess, the scale is quite small, so I thought it is easier to show them the techniques in a human scale. The human happens to be me and the clothes I am making happen to be a little bit like medieval...

So I have embroidered woollen fabric with woollen yarn, it will be a chaperon with liripipe. It will have buttons made from the fabric and I will show the students how to make them too. This week´s theme is smocking. I decided to compare two different methods to do honeycomp smocking, so I will have two smocked aprons after that!

Yeah, and I have taken photos of them too, so when I have moved the pics from the camera to the computer and maybe edited them a little, I´ll tell more about the projects in this very same blog.

torstai 23. syyskuuta 2010

Nopeesti vaan. Quick one.

Olisi aika lailla ihan töitä tehtäväksi, mutta postipoika (ihan aikuinen mies oli kylläkin) toi äsken Else Östergårdin kirjan Woven into the Earth. Syyhyttäisi.
***
I have a lot to do, real work, but the postman just gave me the parcel, Else Östergård´s book Woven into the Earth in it. Itching.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Listat paikoilleen

Ihmisillä näkyy olevan aina silloin tällöin tapana listailla blogeissaan, mitä meinaavat tehdä esim. alkavan vuoden aikana harrastuksensa eteen. Kaipa sitten minäkin. Kun olen vielä vaatettamisen ensimmäisellä kierroksella, niin listaan tähän, mitä tarvitsisin ihan välttämättä ollakseni edes joten kuten asiallisesti vaatetettu ja asustettu keskiaikatapahtumissa.

* Alusvaatemekko. Tehty.
* Huntu, kaulaliina ja huntuneulat. Tehty.
* Myssy. Tehty pyhän Birgitan myssyn mukaan ilman keskipitsiä. Myssy, johon tulee pitsi ja kirjailu, on leikattuna.
* Mekko. Tehty, mutta uutta tekisi mieli, katso edellinen postaus.
* Päällysmekko. Tehty, mutta uutta tekisi mieli, katso ensimmäinen postaus.
* Vyö. Lautanauhavyö on olemassa, mutta nahkaista 1300-lukulaista tekisi mieli. Tätä en välttämättä tekisi itse.
* Pussukka vyöhön. Tehty jonkinmoinen, uusi tekeillä.
* Häntähuppu. Tekeillä.
* Viitta
* Kankaiset sukat
* Sukkanauhat. Tehty.
* Kinnasneulasukat
* Kinnasneulalapaset
* Kengät ja patiinit. Nykyaikaiset suhteellisen asialliset kengät ovat olemassa.

Tänä syksynä, jouluun mennessä yritän tehdä seuraavat:

* Pitsinen Birgitta-myssy
* Häntähuppu
* Viitta
* Kankaiset sukat
* Kinnasneulalapaset
* Kinnasneulasukat

Jos aikaa riittää, yritän ainakin saada alulle myös uuden mekon. Tuossa listassa kinkkisimmät ovat kinnasneulalapaset ja -sukat. Olen kinnasneulatekniikkaa joskus kokeillut, joten eiköhän sekin onnistu. Oli Evanpäivillä Sahran kanssa puhetta, että hän opettaisi sitä minulle, mutta eipä siinä sitten ollut aikaa asiaan paneutua, kun heiluin keittiössä. Katselin kuitenkin netistä ohjeita ja on tuolla jossain suomalaisen piston ohjeet ihan paperillakin, joten ajattelin peruspiston opetella itse ja kysyä Sahralta sitten neuvoa hienosäätöön, kun seuraavan kerran hänet näen. Niin ja sitten vielä:

* Helmiä, lähinnä muille ja myyntiin.

Muokkasin tekstiä, kun lisään vielä yhden jutun. Tätä ei ollut listani paperiversiossa (sellainen on siis olemassa, ei näitä ihan hihasta vedetty!), joten unohtui, mutta tuli mieleen myöhemmin erään keskustelun jälkeen:

* Smokattu essu

perjantai 17. syyskuuta 2010

Samaan aikaan toisessa kerroksessa

Olin viime viikonloppuna keskiaikatapahtumassa ja ilmaantui kaikenlaisia uusia vaatetarpeita, mutta niistä myöhemmin, kunhan olen kolunnut jo tehnyt erheet.

Niin, kun sain sinisen päällysmekon ylisuurine hihanaukkoineen valmiiksi, käväisin pikaiseltaan pistäytymässä, ihan muutaman tunnin, pohjoisempana Pähkinässä pidoissa. Alusmekkoa en ollut edes aloittanut, joten kiskaisin kaapista yhden harmaan puuvillamekon alle. Päätin kuitenkin aloitella mitä pikimmiten oikean alusmekon tekemistä.

Olin jostakin saanut kuningasajatuksen, että alusmekon voisi tehdä täysvinoon, jotta se joustaisi enemmän, kun on kuitenkin tyköistuva. Siis ihan oikeasti luin tämän ehdotuksen jostakin, en keksinyt itse, sekin olisi tarvittaessa toki onnistunut! Myöhemmin tajusin, että ensinnäkään mekon ei tarvitsisi olla tyköistuva, jos en halua ja toisekseen tarkoituksella täysvinoon leikattu mekko vie niin paljon kangasta ja syntyy hukkapaloja, ettei siten keskiaikaan mekkoa varmaan olisi tehty, varsinkaan kapeasta kankaasta. Ostamani valkoinen pellavakangas ei olisi riittänyt alkuunkaan, ei tosin edes suoraan leikattuun hihalliseen vaatteeseen. Eipä sitten muuta kuin ostamaan uutta kangasta!

Eikä se täysvinoisuus ollut hyvä idea muutenkaan, selvisi heti ensi hetkillä, kun mekon nykäisin ylleni kesällä Nuijasodassa. Siinä vaiheessa asialle ei oikein voinut enää mitään, sillä olin saanut sen siihen pisteeseen edellisyönä pikkutunneilla.

Siihen pisteeseen muuten tarkoittaa sitä, että muun muassa nyörinreiät ja nyöri rievusta puuttui edelleenkin ja ompelin sen päälleni ihan vaan langalla. Ja sitä lankaa saikin sitten olla nykimässä koko ajan kiinni. Keli oli mitä lämpimin ja kansa liikkui muutenkin aika säädyttömästi pelkissä mekkosissaan, joten vasta illalla pistin sinisen mekon päälle ja sen jälkeen etuhalkio lankoineen sai rötköttää alla miten parhaaksi näki.

Illalla tapahtumassa järjestettiin pidot ja jeesailin keittiössä ja tuolloin tuli erityisen hyvin esille täysvinon mekon oikea olemus: sehän jousti, mutta lähinnä alaspäin. Helma oli leikattu alun alkaen jo hieman ylipitkäksi ajan muodikkaaseen tyyliin, mutta nyt se oli ainakin 20 senttiä liian pitkä. Keittiöpiioilla tuskin on ollut silloinkaan ylipitkät hameet... Hametta sai olla koko ajan kokoilemassa ja helma oli aika lailla... no, likainen. Jossain vaiheessa kokeneempi lähimmäinen armahti ja ehdotti, että keräisin liikaa pituutta vyön avulla vyötärölle. Hieman helpotti.

No, sittemmin olen korjannut mekkoa siten, että otin yläosasta pois 5-10 senttiä ja helmasta toisen mokoman. Vyötäröllä on nyt poikkisauma. Tein myös mekkoon nyörinreiät ja nyörin, joten nyt sen saa pysymään päällä suhteellisen asiallisesti. Sillä mennään niin kauan kunnes ehdin tehdä kokonaan uuden, muutaman kiireellisemmän vaatekappaleen jälkeen. Sitten se siirtyy yöpaidaksi. Kangas on jo uuteen mekkoon toki hankittuna. Tai uusiin mekkoihin, villaa sekä alus- että päällysmekkoon. 100 prossaa Naturtuchesta. Nam. Ja niitä en tee hätäiseen.

Tarinan opetus kaikille aloitteleville elävöittäjille: älä tee mekkoa täysvinoon leikaten, korkeintaan jonkun kiilan voi niin tehdä, kangasta säästäen.

Jos jotakuta jäi kiinnostamaan, mitä tein alkuperäisestä pellavakankaasta, niin voin kertoa että muun muassa hunnun, joka on liian paksu tarkoitukseensa ja muutaman pussukan. Kangasta on vielä jäljellä ja ajattelin tehdä siitä jossain vaiheessa pöytäliinan.

Niin ja Nuijasodassa tajusin, että päällysmekon ja alusmekon alla pitäisi olla vielä yksi mekko, alusalusmekko, alusvaatemekko tai mikä hän nyt onkaan. Tämän tarinan antisankari oli siis päällysalusmekko. Aluspäällysmekko. What ever. Kerrospukeutujia nuo vanhanajanihmiset.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Tein vanhanaikaiset

Aloitin blogin, vaikka entistäkään en ole päivittänyt pitkilleen. Aion kyllä päivittää. Ihan lähiaikoina. Mutta nyt vaan innostaa kirjoittaa uudesta aiheesta, eli historian elävöityksestä, tarkemmin sanoen keskiajan elävöityksestä.

Olen viime aikoina lueskellut muutamien suomalaisien keskiajanelävöittäjien blogeja suurella mielenkiinnolla ja kunnioituksella. Pistän linkkejä tähän sivuun, kunhan saan ne kaivettua kirjanmerkeistä. (Niin ja selvitän ohjeista, miten linkkejä lisätään, kun en ole siihen toiseenkaan blogiin pistänyt tähän mennessä kuin tekstiä ja jokusen kuvan.) No, joka tapauksessa, noissa blogeissa kirjoittavat pitkän linjan harrastajat, jotka ovat elävöittäneet keskiaikaa pitkään tai ainakin niin intensiivisesti, että ovat päässeet juttuun syvälle muutamassakin vuodessa. Itse aloittelin vuosi sitten, enkä ole kovin paljon ehtinyt asiaa harrastaa, joten olen todella noviisi. Ajattelinkin, että jos joku muu aloittelija eksyy tähän blogiin, hän voisi saada vaikka - no, vertaistukea. Ja jos jotain kehitystäkin olisi luvassa. Ainakin olen jo oppinut blogeista ja kirjoista ja muualtakin, että miten minun EI olisi kannattanut muutamia juttuja tehdä ja miten voisin tehdä ne jatkossa toisin.

Niin kuin nyt vaikka ne vaatteet. Se ei ole ongelma, ettenkö osaisi ommella, kunhan vaan tietäisin miten sen tekisin mahdollisimman ajanmukaisesti. Joo, se on selvä, ettei koneompelua keskiajalla harrastettu, joten sitä ei ainakaan näkyvissä saumoissa kannattaisi olla. Ja luonnonkuitua olla pitää.

Joten syksyllä lampsin paikalliseen kangaskauppaan mukanani enemmän innostusta kuin harkintaa ja ostin pellavakangasta. Se on sinistä, oikein kaunista sävyä ja paksua kunnon pellavaa. Olisin ostanut enemmän, mutta sitä oli rullassa vain jotain vajaa kaksi metriä. Mutta siitähän saisi jo jakun ja kotelomekon, joten kai se nyt yhteen vaatteeseen riittää, ajattelin.

Kotosalla sitten lueskelin yhtä aihetta käsittelevää läpyskää vähän tarkemmin, sihtailin kaavoja ja totesin, että eipä riitä ainakaan pitkähihaiseen mekkoon. No, kaipa siitäkin jotain tulee, ajattelin. Tulihan siitä juuri ja juuri hihaton mekko, jossa on hyvin alas uurretut hihanreiät, niin sanotut helvetinikkunat. Ompelin koneella, vaikka nyt en kyllä enää muista miksi, kun mitään tapahtumaakaan ei ollut tiedossa, johon olisin ollut menossa. Kirjailin sitten käsin näkyvät ompelet piiloon ja jotain muutakin hässäkkää, joten joka tapauksessa värkkäsin puvun kanssa aika pitkään. Eipä siinä mittään, vaate valmistui ja äitiysmekolta näyttää meikäläisen rungon päällä, eikä siinäkään mittään, kun sehän on ollut oikeinkin keskiaikaista.

Myöhemmin tajusin, että sen sijaan, että tein mekon ylävartaloni koon mukaan, olisin voinut tehdä sen suosiolla alaosaston koon mukaan ja saanut siitä istuvamman, koska helvarissa (alan slangia, sen olen jo oppinut sentään) ei paljon sivusaumat yläosassa kiristä isompaakaan povea.

Nyt silmäilen mekkoa silloin tällöin sillä silmällä, että saisikohan siitä otettua jostain kohdasta lantion kieppeiltä sisään ilman että se tuhoaisi vaatteen luonteen. En ole vielä keksinyt, miten sen tekisin, joten sillä nyt mennään. Kun itse tekee, saa sitä mitä sattuu tulemaan, vanha käsityöläisten sananlasku. Jemmassa on tosin nyt hankittuna kaunista villaista (ja sataprosenttista onkin, ostettu Naturtuchelta Saksasta, omistaja on käsittääkseni itsekin elävöittäjä) kangasta, josta aioin tehdä uuden päällysmekon, mutta vasta kun olen ottanut kunnolla selville, miten sen teen ja millaisella kaavalla. Sen tiedän, että siihen tulee hihat. Niin ja jotain 1300-luvun tyyliä, vaikka toisaalta 1400-luvun alkupuolen ja renessanssin kamppeissakin olisi toisaalta sitä jotain. Niin kuin esimerkiksi koristelua. Ja Kaukameeli, jonka tiimoilta tähän harrastukseen eksyin, elävöittää viikinkiaikaa ja sekin olisi kyllä aika kiinnostavaa...