Kehräystä kohti. Something about Spinning

Taisin jo vuosi sitten haaveilla värttinäkehräyksen opettelusta. Kaikenlaista muuta puuhaa kuitenkin tuli eteen ja hyvä niin: Joulun alla Hirvenkylän vahvuuteen ilmoittautui Yrmegard, joka on aloittanut elävöittämisen Atlantian kuningaskunnassa. Siellä hän kuuluu kehrääjien kiltaan ja on harjoittanut värttinällä kehräystä jo useamman vuoden ajan. Netistä, esimerkiksi Youtubesta tähänkin puuhaan löytyy monta sangen hyvää opetusvideota. Myös kirjoja aiheesta löytyy, itsellänikin on jo jonkin aikaa ollut yksi hyllyssä. Minusta on kuitenkin kaikkein parasta, jos uuteen taitoon saa opetusta vieressä olevalta opettajalta, joka voi antaa heti palautetta ja vinkkejä.

Rohkaisimme Kaukameelin kanssa itsemme ja kysyimme, voisiko Yrmegard opettaa meitä ja hän suostui ilomielin. Tai no, emme me hirveästi rohkaisua tarvinneet, sillä olimme jo tässä pienessä ajassa huomanneet, että uusi keskiaikaystävämme on hauska, joviaali ja altis auttamaan. Olemme käyneet nyt tunnilla kerran ja jatkoa on luvassa. Ensimmäisellä kerralla kävimme läpi asiaa teoriassa, katselimme erilaisia villalaatuja, erilaisia Yrmegardin tekemiä lankanäytteitä, karstauksen alkeita ja muuta vastaavaa. Lopulta kehräsimmekin.

Loistava idea itse kehräyksen opettelun aloittamiseen oli se, että kehräsimme hahtuvalangasta, joten pystyimme harjoittelemaan pelkkää langan kiertämistä ja värttinän käyttöä. Siksi kuvassa oleva lanka on noinkin tasaista ensimmäiseksi kehruuksi. Seuraavalla kerralla harjoitellaan sitä, että villaa vedetään paksummasta tukosta ohuemmaksi, samalla kun sitä sitten kehrätään langaksi. Luulenpa, että langan tasaisuus voi ottaa hieman takapakkia siinä vaiheessa!

Yrmegard oli varmaan ajatellut tosin opettaa seuraavalla kerralla langan kertausta ja sen jatkokäsittelyä, pesua ja ”säikäyttämistä”, mutta innostuin kehräämään kotona olevaa hahtuvalankaa niin, että olen hieman ottanut ennakkoa sähköpostiohjauksella.

Kuvassa on kerällä olevaa hahtuvalankaa, kehrättyä lankaa värttinässä ja kerällä ja taustalla kerrattua lankaa. Valkoinen on kolmisäikeistä ja harmaa kaksisäikeistä. Molemmat langat ovat aika paksuja, valkoinen tietenkin erityisesti, joten niistä taitaa tulla jotakin neulakinnastekniikalla. Saatanpa värjätäkin osan langoista.

I think I mentioned already a year ago I would like to learn to spin with a spindle. Other things came and it turned out very well: before Christmas lady called Yrmecard contacted me and asked if there are any activities in Hirvenkylä. She has started in SCA in Atlantia kingdom and had joined a local spinners´ guild. There is lot of good or even excellent videos in the net, like in Youtube, and some books about spinning too. I have one in my bookshelf. But the best is to have a teacher near you and get advices and feedback right then and there.

So we gathered up our courage with Kaukameeli and asked Yrmegard, if she would teach us and she said gladly yes. To tell the truth, it did not need very much of it (courage, that is), as we had already realized our new medieval friend is a nice, loyal lady and eager to give to our little community. So we have had our first lesson now. We had a bit of theory, looked at her example threads, discussed about carding etc. And finally made some spinning.

Her splendid idea was to spin first from pencil roving, as we had only part of the spinning at the time. That´s why my thread is so even as a first starter´s thread. Next time we are going to practice how to pull thinner roving from a thicker amount of wool and spin that. I suppose out threads will not be so even then!

I think Yrmegard was thought o teach us next time how to ply the singles we have spun, but I kind of got excited and spun  all the pencil roving I had at the home and asked by e-mail how to ply it and how to cure the plied thread.

In the pic you can see pencil roving, spinned thread in a spindle and a ball and skeins of plied thread. White thread is three ply and gray two ply. Both are quite thick, so I think I´ll do naalbinding with them. It may be, that I will also dye part of them.

Kirjoittelua. A Scroll.

Olen harjoitellut viime keväästä asti kalligrafiaa ja tehnyt muutaman lahjakirjan tai kirjekäärön (joita ei kuitenkaan nimestään huolimatta anneta käärönä vaan pyritään säilyttämään hyvinkin suorana) paronikunnalleni Aarnimetsälle. Sain joulun alla hieman jälkijättöisesti ja mutkan kautta itse niin sanotun rälssikirjan. Aikani sitä katseltuani päätin tarjota palveluksiani kirjurina kuningaskunnan pääkirjurille. Kirjureista tuntuu olevan aina puutetta, joten ajattelin, että aloittelevallekin kalligrafistille voisi löytyä jotain pientä puuhaa.

Kuningaskunnan kirjurikillan pääkirjuri Aryanwhy ottikin pian yhteyttä ja pyysi minua tekemään kirjekäärön, joka annettaisiin Panache-ritarikunnan uudelle jäsenelle loppiaisen aikaan pidettävissä kruunajaisissa. Kyseessä on siis hieman korkeamman arvoinen maininta kuin perusrälssikirja, joten puunasin tekstaustani ja suunnittelin illuminaation eli kuvituksen sopimaan kirjeen henkeen. En valitettavasti tunne kyseistä herrasmiestä, mutta teksti kertoi, että hän sai jäsenyyden ritarikuntaan erityisesti ansioistaan suutarina, joten valitsin kuvituksen aiheen myöhäiskeskiaikaisestaerilaisista ammateista kertovasta teoksesta. Kuvassa on yksityiskohta tekstin aloittavasta kirjaimesta.

I have been practicing calligraphy lately and made a few scrolls to our barony of Aarnimetsä. Before Christmas I got a scroll, so called Award of Arms myself and after studying it I decided to ask our Kingdom scribe, if she had something to do. I had understood that there are never enough scribes to make scrolls and I thought there might be something to do to me too.

Soon Drachenwald signet clerk Mistress Aryanhwy contacted me and asked me to do a scroll for a new member of the Order of the Panache to coronation held last weekend. As it is a bit higher level scroll as AoA, I really tried to practice my hand and planned the illumination carefully.  I unfortunately do not know the gentleman in question personally, but the text told that he is going to have the membership partly because of his talent in shoemaking. I found latemedieval pictures of men in many professions, shoemaker as well and used the pictures as my inspiration. Here is the pic of the illuminated letter which starts the text.

Tässä lahjakirja siinä vaiheessa, kun olin tehnyt siihen tekstauksen, piirtänyt kuvituksen ääriviivat ja värittänyt kullanväriset alueet guassilla. Juuri silloin huomasin, että kirjureita Tytyvyllus oli ottanut veronsa ja vuosiluku oli jäänyt pois tekstistä! Kirjurit ovat ainoa ammattikunta, jolla ei ole suojeluspyhimystä vaan sitä riivaa demoni, jonka piikkiin kaikki kirjoitusvirheet voidaan panna.

Here you can see the scroll when I had drawn the illumination, calligraphed the text and painted golden areas with guass. It was just the I realized Tytvyllus had got his toll and I had missed the year in a text! Scribes are only profession, which have instead of patron saint a patron demon of a kind. You can always accuse him of the mistakes.

Tässä yksityiskohta valmiista työstä, jossa näkyy rivin alle lisätty vuosiluku ja Panache-ritarikunnan tunnus, medaljonki, jonka uloin kehä on punainen, sisempi kultainen ja sisin musta, ja josta nousee kolme höyhentä näissä mainituissa väreissä.

Here is the detail of the scroll where you can see the year I added under the line and the symbol of the Order of the Panache, which is “fieldless issuant to chief from a torteau charged with a bezant pierced sable three feathers gules, Or and Sable”.

Ja tässä kuvassa on valmis työ kokonaisuudessaan. Keskeneräisen kuva on otettu päivänvalossa ja kuvat valmiista työstä illalla sähkövalossa, joten värit ovat vääristyneet. Paperi on oikeasti siis puhtaan valkoinen, kuten kuvassa keskeneräisestä työstä ja muutkin värit ovat kuvassa lämpöisempiä kuin oikeasti. Sain toimeksiannon sen verran myöhään ja lähetin valmiin työn Ruotsiin, joten varmistaakseni sen perillemenon ajoissa, pakkasin lahjakirjeen kuoreen saatuani sen illalla valmiiksi ja vein postiin aamulla kun oli vielä hämärää.

And here is the finished scroll. I took the pic of unready scroll by daylight, but finished one is photographed under electric light, so the colours are wrong in it, they are more like in a pic of unready work. The paper is white in real life and other colours are also cooler than in a photo. I had quite little time to do the scroll and I had to send it to Sweden in time, so had not time to wait better daylight.

Sain tänään herra Heinrichiltä postia, jossa hän kiitteli lahjakirjasta ja vaikutti pitävän siitä. Nyt on hyvä mieli. Vivat herra Heinrich!

Vivat lord Heinrich! Today I got a mail from him. He thanked for the scroll and seemed to like it. Now I am feeling very pleased!

Vähän myöhemmin. A bit later.

Keskiajan jälkeinenkin (ja edeltävä, ei sen puoleen) historia sekä makro- että mikrotasolla on kiehtovaa. Olin aikonut seurata ruotsalaista televisiosarjaa AD1790, mutta koska katson todella vähän televisiota, en tullut painaneeksi mieleen sen lähetysajankohtaa ja hoksasin vasta tänään että sitähän on tullut jo ties kuinka monta jaksoa! Yle Areena oli pelastukseni ja onneksi ensimmäinenkin jakso oli vielä muutaman päivän nähtävillä, joten katsoin sen nyt ja muut tulevina päivinä. Voi olla, että myöhemminkin seuraan sarjan yhteensä kymmenen jaksoa Areenalta, niin ei tarvitse olla sidottu TV:n aikatauluihin.

Sarja kertoo välskäri ja poliisikomisario Dåådhin elämästä ja murhatutkimuksista Tukholmassa Ruotsin ja Venäjän vuosina 1788-90 käymän sodan jälkeen.  Ensimmäisen jakson perusteella sarja vaikuttaa sangen lupaavalta ja laadukkaalta. Samalla tulee myös vetristeltyä ruotsia.

Sitä paitsi Peter Eggersillä on oikein kauniit silmät.

So, I am also interested of history after Middle Ages (and before, now when we are talking about it), both micro and macro history. I was planning to watch Swedish television series AD1790, but because I am watching telly little, I realized just today it has started a couple of weeks ago. Fortunately they still have it in net and you can watch even the first part a few days. (Here at least, I do not know about other countries than Finland.) It can be that I´ll watch it´s later parts from the net too, as then I do not have to worry about TV time tables.

AD1790 tells of doctor and inspector Dåådh, who is inspecting murders in Stockholm after the war 1788-90 between Sweden and Russia. Now, as I have watched the part 1, I say it seems quite well made and interesting. I can also improve my Swedish.

And Peter Eggers is having quite nice eyes.

Nappeja. Buttons.

Työn alla on tällä hetkellä talvinen mekko, joka on edestä kokonaan auki ja johon tulee siis nappeja ja napinläpiä helmasta kaulukseen, 50 kaiken kaikkiaan. Niitä olenkin viime päivät väsännyt joutohetkinä yhden silloin toisen tällöin. Tätä kirjoittaessani kasassa on 16 nappia ja 26 valmista napinläpeä. Juolahtipa kuitenkin mieleeni tehdä pieni kuvasarja kangasnapin valmistuksesta. Aiemmin olen tehnyt nappeja hieman eri tavalla ohuemmasta kankaasta, puuvillasta tai silkistä, joka vaatii sisäänsä täytettä, mutta villakankaasta saa tehtyä nappeja, jotka täyttävät itse itsensä. Tekniikan opin Katrinin blogista, jossa on myös video, jos joku innostuu tekemään nappeja, eikä saa selostuksestani tai marraskuun valossa otetuista kuvista selvää.

I am sewing at the moment winter dress which opens from hem to neck and it needs a lot of buttons and buttonholes. 50 of them both. lately I have made them one by one now and then. At the moment 16 buttons and 26 buttonholes are ready. Well, it came to my mind to show how I am making the buttons out of woollen material. I have made earlier buttons from thinner materials, like cotton or silk. They need some stuffing and the technique is a bit different, because these buttons kinda stuff themselves. The technique here I have learned from Katrins´ blog. She is having also a video of it, so you can check there, if my text and photos (taken in a November light) are not clear enough.

Kangas, jota sinisissä napeissa on käytetty, on Naturtuchen villaa, joka painaa 350 grammaa juoksumetriltä. Neliöt, joista nappi lähtee syntymään, ovat 3 senttiä kanttiinsa. Mikäli käytetään paksumpaa villaa, neliön tulee olla suurempi ja tämän paksuisestakin se voisi olla hieman isompi tarvittaessa. Kuvissa käytän kankaasta erottuvaa pellavalankaa, varsinaiset napit mekkoa varten on ommeltu liki kankaan värisellä silkkilangalla. Valmiit napit ovat noin sentin halkaisijaltaan.

I have used blue wool from Naturtuche. It weights 350 g per running meter. The squares are about 3 x 3 centimeter, they could be a little bit larger too. If you use thicker fabric, they should be larger. For photographic purposes I have used here linen thread, but in the actual buttons for the dress I am using blue silken thread. The ready button size is about one centimeter across.

Ensin kiinnitän langan yhteen kulmaan ja taitan kaikki kulmat sisäänpäin.
I fold the corners inside and sew through them...

Ompelen langan kulmien läpi kuten kuvassa ja kiristän lankaa.
...pulling the thread a little.

Taitan syntyneet kulmat uudelleen sisäänpäin ja ompelen samoin.
Then I fold the new corners and sew...

Taitan kulmat vielä kolmannen kerran ja ompelen ja kiristän. Tässä vaiheessa nappi on jo melkoinen mytty. 
...and again the third time.

Siivoan vielä törröttävät kulmat ja muotoilen nappia pyöreämmäksi ompelemalla lankaa ristiin rastiin napin pohjassa. Käytän pitkää lankaa, josta riittää vielä napin kiinnitykseen ja sen kaulan vahvistamiseen. Teen vielä 49 muuta nappia tämänkertaiseen tarpeeseen.

Now the button is already quite round, but I can secure it and sew in a few corners left with a few stitches and make it rounder. I use long thread which with I can then sew the button to the dress. Then I make another 49 buttons.

Viitelöinti - Sprang

Paikallisessa kansalaisopistossa on kurssi, jolla opetetaan perinteisiä käsityötapoja. En ole sille osallistunut, koska se on ilahduttavan suosittu ja tätä nykyä osaan ainakin alkeet useimmista opetettavista tekniikoista, kuten lautanauhasta ja kinnasneulasta. Kuhunkin tekniikkaan käytetään yksi opetuskerta, joten niistä ehditään käydä vain perusteet. Kurssilla opetetaan myös viitelöintiä, jota en ole aiemmin tehnyt. Sovin opettajan kanssa, että menen viitelöintikerralla kuunteluoppilaaksi. Viime maanantaina se sitten oli ohjelmassa, joten sinne sitten vaan. Opetettava viitelöintitekniikka oli vuoroittainen viitelöinti.

They are having a course of traditional craft techniques at the local adult education centre (where I teach lampworking etc. myself too). I have not taken it, as I know the basics of almost all of the techniques already, like naalbinding and tablet weaving. They use only one evening per technique, so they can learn only basics there. One thing I have not done before is the sprang and I asked the teacher if I can visit the course, when she is teaching it. Well she had it last Monday and there I was.

Kokeilin muutaman viriöllisen verran opettajan malliloimeen ja päätin, että teen nauhaa mahdollisimman nopeasti, ettei taito unohdu. Sen verran jo unohdin, että opetusmoniste, joka oli sangen hyvä ja selkeä ja jonka opettaja oli ystävällisesti kopioinut minullekin, unohtui luokkaan. Pitänee kysyä, kunhan seuraavan kerran näen.

I tried the sprang briefly in a class and decided I have to try it soon again at home or I forget it. I actually forgot the handout there, which is pity, as it was good and clear. I have to ask the teacher about it when I see her next time.

Lähes kaikissa ohjeissa, joita olen viitelöinnistä katsonut, sanotaan, että kannattaa käyttää paksua lankaa. Minullahan nyt on tapana kiivetä takamus edelle puuhun, joten päätin tehdä ohuesta löyhähkökierteisestä langasta sirot sukkanauhat. Väsäsin sitten nauhoja kolmatta päivää, samasta langasta olisin lautanauhaillut jo useammat sukkanauhat siinä ajassa. Ja lanka alkoi paikoitellen hiutua uhkaavasti loppua kohti, mutta lopulta sain työn valmiiksi. Ja voinen sanoa, että vuorottainen viitelöinti on nyt hanskassa. Seuraavaksi olisi aikomus kokeilla muita ”täkäläisiä” tapoja, toispuolista ja kasipuolista viitelöintiä. Hyllystä (tai pöydällä se nyt on…) löytyy myös Peter Collingwoodin teos The Techniques of Sprang, jossa erilaisia tapoja löytyy pilvin pimein lisää.

Almost everywhere it is said that you should start with thick thread, but as I usually do things like this a hard way, I chose thin thread I often use when tablet weaving. I wanted to make nice thin garters. Well, I would have made quite many pairs of them by tablet weaving in a same amount of time, but at least I can say now I really know how to do that version. Next I am going to teach myself another couple of versions, which were typical in Finland. And I am having a copy of Peter Collingwood´s book The Techniques of Sprang and it is having a LOT of other types too.

Viitelöintiä voidaan tehdä kehyksessä, joka mahdollistaa sen liikuttelun ja tekemisen rajatummassa tilassa. Hyödynsin kuitenkin keittiömme kaksimetristä pöytää ja loin loimen vanhan suomalaisen ”tikut seinänrakoon ja loimi siihen” –metodin modernisoidulla versiolla, jonka maanatain  kurssin opettaja neuvoi. Kiristin pöydän molempiin päihin laudat ruuvipuristimilla ja loin loimen niitten väliin. Lautoja pystyi liikuttamaan lähemmäs toisiaan, kun loimi kiristyi työn edetessä.

You can do the sprang in a movable frame, but as we are having a two meters log table in our kitchen, I used the method the teacher taught us and which is kind of modern version of old method where they put sticks between the logs of a house and used them as a loom. I fastened pieces of wood to the table with clamps and made a warp between them. Then I could move the wooden pieces closer to each other, when the warp got too tight.

Viitelöimisessä työ valmistuu molemmista päistä ja lopulta kohtaa keskellä.  Koska loimi oli pitkä, sain tehtyä molemmat sukkanauhat samalla kertaa. Ne ovat toistensa peilikuvat virheineen kaikkineen. Keskikohdan tyypillistä liitäntää työhön ei siten tullut, koska katkaisin loimen, kun viriöitä pitävät puikot olivat noin 20 sentin päässä toisistaan ja letitin uudenuutukaisten sukkanauhojeni langanpäät.

When you do the sprang, the work progress from both end growing towards the centre. The only place you need to put a weft is the centre and another end of the work is a mirror image of another one, with possible errors and all. I did not make this project to the end, but finished it when about 20 centimeters of warp was still untied. I cut it from the middle and braided the threads to finish my brand new garters.

P.S. Kuvat ovat aika keltaisia. On tosi pimeä päivä ja nuo on otettu keinovalossa.

P.S. Sorry about the pics. It is quite dark today and I took the photos with a lamplight.

Sentti sentistä - 1 cent = 1 cm

On ollut vireillä 1000 metrin ompeluhaaste, johon en osallistunut. Kaiken keskiaikaisen ompelukseni olisin siihen voinut ilmoittaa, sillä haaste oli alkanut vähän aiemmin kuin alun perin ensimmäisiä haparoivia askeliani elävöityksen parissa otin. En vaan saanut aikaiseksi mitata ja lähettää tietoja etiäpäin. Nyt haaste on ainakin yhden ihmisen osalta ohi, sillä Sahra saavutti kilometrin rajapyykin kevätpuolella.

Keväällä, kun sain kasaan perusvaate- ja asustevaraston, jolla hyvin pärjää pitkänkin viikonlopun arki- ja juhlatilanteissa, kävi tosin mielessä, että mittaisin ne ihan vaan hahmottaakseni, kuinka paljon ompelua tuollainen tyydyttävä perussetti suurin piirtein vaatii. No enpä saanut sitäkään tehtyä. Nyt kuitenkin Gythalla on loistava idea laskea omat metrinsä ja säästää samalla rahaa vaikkapa lähteäkseen johonkin ulkomailla järjestettävään tapahtumaan. Innostuin itsekin ja päätin, että teen saman. En tiedä, missä ompelu/säästetty summa -suhteessa Gytha aikoo sivuun pistää, mutta itse ajattelin, että sentti on sentti on sentti. Ja omalla kohdalla ajattelin, että jos rahaa on kasassa jonkin sopivan tapahtuman kohdalla tarpeeksi, lähden matkaan, vaikka tuhat metriä ei olisikaan täynnä. Tonnilla nyt käy useammassakin eurooppalaisessa tapahtumassa, luulisin, jos ei laske mukaan muuta turistoimista.

Pistän sivupalkkiin laskennan päälle. Aluksi pistän jonkin tasamäärän, jonka varmasti olen ommellut ja tarkistan sen sitten, kun olen saanut ompelukseni mitattua.

There have been a challenge to sew 1000 meters of seam, but I did not take apart. I could have count in it everything I have made this far, as the challenge started a bit earlier than my re-enactment career. I just never happened to measure the seams. Now Sahra have sewed her kilometer.

When I got ready my basic wardrobe for a weekend event with working and festival dresses, I thought to measure them to get a general idea of how much one needs to sew to get the basic stuff. I never managed to do it either. Now Gytha is having agreat idea: Count own meters and save as much money to take apart an event abroad. I do not know how much money she thinks to save per sewed meter, but I thought to put aside a cent per a centimeter. And I might travel earlier (than having 1000 meters) if there are enough money to do it and an event I would like to join. If we do not count other stuff, just traveling and event fees, I think I could go to at least two European events with 1000 euro.

Väriä elämään. Colourful life

Kesän aikana on ollut kaikenlaisia elävöittämiseen liittyviä aktiviteetteja, joista kertonen lähiaikoina blogissa hyvin epämääräisessä järjetyksessä ihan fiiliksen mukaan. Ja nyt fiilis on se, että kerron parin kolmen viikon takaisesta värjäyssessiosta, jonka järjestimme emäntä Kaukameelin kanssa ihan vain keskenämme. Todistimme samalla, että ralliviikonloppuna voi näillä kulmilla olla kerrassaan kivaa, vaikka ei ralleja kävisikään katsomassa! Värjäsimme kaksi päivää putkeen ja saimme aikaiseksi melkoisen sateenkaaren mattotelineelle kuivumaan.

I have had different re-enactment events and happenings this summer and I am going to tell about them in a order I fancy. Just now I fancy at tell about the dyeing weekend we had with emäntä Kaukameeli a couple of weeks ago. We dyed two days from early mornings to late evenings and the result was quite a rainbow on our carpet rack.

Värjäsimme kokenillilla, krapilla, paatsamalla, pietaryrtillä, tiikerikaunosilmällä ja indigolla. Pietaryrttiä keräilin luonnosta, mutta muut väriaineet oli tällä kertaa tilattu Riihivillasta. Kaukemeelin varastoista löytyi myös väriaineita. Joitakin värejä, kuten kuvan kauniit vihreät, värjäsimme kahdessa eri liemessä. Seuraavalla viikolla dippailin vielä vyyhtejä pariinkin liemeen ja sain vaaleampia sävyjä. Paatsama ja erityisesti kokenilli olivat kerrassaan antavaisia, jälkimmäisestä sain ainakin kahdeksan tummuudeltaan eri asteista kattilallista lankaa, viininpunaisesta fuksian kautta vauvan vaaleanpunaiseen. Paatsama kääntyi loppua kohti kellanruskeasta hieman punaisemmaksi, mitä korosti vielä kattilaan lisätty krappiliemen loppu.

Pietaryrtistä saimme mieleisiä värejä vain harmaisiin lankoihin, mutta kun kastoimme mummonsukkahousunväriset indigoon, tuli todella kaunista vihreää lankaa. Sahra oli Nuijasodassa maininnut, että indigosta saattaisi sinisen loputtua saada vielä keltaista ja sen loputtua punaista. Teimme indigoa pienen määrän ja dippailain siihen lankoja saadakseni kaiken sinisen siitä pois. Sain kaunista minttujäätelän väristä lankaa ja lopulta, kuinka ollakaan, vaaleankeltaista (valkoiselta näyttävä vyyhti kuvassa) ja hyvin vaaleaa persikanväristä lankaa. Tosin emme tiedä, olivatko värit noita indigon jälkivärejä, vai oliko liemeen irronnut vihreäksi värjätyistä langoista aiempaa paatsamaa tai pietaryrttiä. Asia vaatii vielä jatkotutkimuksia. Hieman kun kirjoja ja nettiä pengoimme, törmäsimme tietoon, että indigossa olisi noin 2-4 prosenttia punaista väriainetta, mutta voihan olla, että se värjää lankoja samaan aikaan kuin sininenkin väriaine ja tekee indigonsiniseen sen aavistuksen violettiin taipuvan sävyn.

We dyed with cochineal, madder, buckthorn, tansy, coreopsis and indigo. The tansy I picked myself, but other dyestuff I ordered this time from Riihivilla. And Kaukameeli had something too. Some of the colours we got when dipping the yarn in a two different dye baths. Next week I dyed even more yarn in a couple of colours. Especially cochineal was very plentiful, I got to dye at least eight times and got hues from deep wine red to baby pink. We got lot of colour from the buckthorn too. At first it was golden brown, but turned to more red brown even before I added the end of the madder to it.

The tansy was a little disappointment, as we got colours we liked only when dyeing gray yarn. We dipped the ugly beigeish yarn to indigo and got very nice green, so even it turned good in the end. Sahra mentioned in the Cudgel war that there should be yellow colour in indigo after all the blue has dyed and even red after yellow. So I dipped and dipped and in the end got very pale yellow (the skein that looks white in the pic) and after that even more pale peach orange. We just do not know, if we got them because we had dipped earlier tansy and buckthorn coloured yarn to it and they had gave some of the yellow to the vat. We browsed through our books and internet and indeed found the fact that indigo is having about 2-4 % or red dye in it. The question is, if the red is dyeing the material at the same time than blue and giving to indigo it´s purplish blue shade.

Seuraavissa kuvissa on osa tarvikkeista, joita luonnonväreillä värjäyksessä tarvitaan.
Here is part of the stuff you need for natural dyeing.

Paatsama porisee padassa.
The buckthorn is boiling in the kettle.

Värjättyä lankaa nostelemassa.
Dyed yarn.

Värjäsin melkein joka satsissa myös ohutta kirjontaa sopivaa villalankaa 10 grammaa. Nyt voin kirjailla jonkin aikaa huoletta ihan luonnonväreillä värjätyilla langoilla!

I dyed in almost every dye bath thin woollen thread. Now I can embroider with the thread I have dyed myself with natural dyestuff!

Viikonloppu oli oikea (kahden hengen) tapahtuma, sillä lauantai-iltana meillä oli pidot, lähinnä Kaukameelin valmistamana. Päätimme ottaa kunnon ruokakuvia, koska niitten ottaminen isommissa tapahtumissa yleensä jää tekemättä. Ensin asettelimme esille ja kuvasimme ruoka-aineet.

We had a real event, as we had a feast too. It was mostly Kaukameeli, who cooked the food. We decided to take for once good photos of the food, as in the other events that almost never happen. At first we photographed the foodstuff.

Ja sitten sen, mitä niistä tuli. Kuvia on lisääkin, eikä näitä ole sen kummemmin editoitu, mutta voitte uskoa, kun sanon, että hyvää oli!

And then we photographed the actual food. There are more of the pics and I have not edited these, but you can believe me, when I say, it was gooood!

Tarjoilija, drinkissäni on kilpikirva!
Waitress, there is a cochineal in my drink!