Mitäs sitten? - And what about then?

Uuden vuoden lupauksethan nyt tiedetään ja muutenkin, vuoden vaihtuminen uuteen juuri tässä kymmenkunta päivää talvipäivän seisauksen jälkeen on tietenkin ihan vain sopimuksenvarainen juttu, mutta onhan se ihan kiva välillä pysähtyä hetkeksi ajattelemaan menneitä ja suunnittelemaan tulevia.

Keskiaikaharrastuksen puolesta vuosi 2013 oli tähän mennessä ehkä täysin tähän mennessä. Osallistuin moneen elävöitystapahtumaan, myös kahteen ulkomaiseen. Tein vaatteita ja muuta rekvisiittaa sekä itselle että muille. Löysin elävöityksen osa-alueen, jota haluaisin kaikkein vahvimmin edelleenkin harjoittaa. Sain keskiaikanimeni ja -vaakunani rekisteröityä. Etsin tasapainoa harrastuksen ja muun elämän välille, en sitten tiedä, löysinkö, mutta juuri nyt ainakin olen tyytyväinen.

Alkavana vuonna oletan keskittyväni yhä enemmän kalligrafiaan ja illuminaatioon, jotka siis tuntuvat juuri nyt siltä omimmalta alueelta harrastuksessa ja seurassa. Niissä yhdistyvät hyvällä tavalla luontaiset taipumukseni ja haaste kehittyä edelleen, tutkimus ja kädentaidot, keskiaika ja seuratoiminta, tieteet ja taiteet sekä palvelu. Olen miettinyt sitä, miten näitä taitoja tänä vuonna kehittäisin, jotenkin suunnitelmallisemmin kuin vain kaatumalla kirjakääröstä toiseen. Aloitan nyt myös Aarnimetsän kirjurina, eli Suomen keskiaikaseuran kirjuritoiminnasta vastaavana toimihenkilönä.

Tässä on edelleen kaikenlaisia tekstiilisuunnitelmia myös. Viime vuodelta on keskeneräisiä hankkeita, vaikka monta varsinkin pientä juttua olen nyt pyhien aikaan saanut valmiiksi. Uusia suunnitelmia on ilmassa. 1300-luku on toki minun vuosisatani, mutta kaikenlaisia sivupolkuja ilmaantuu. 2013 tein ensimmäisen renessanssiasuni ja vahvasti vaikuttaa siltä, että vuonna 2014 toteutan, tai ainakin alan toteuttaa jo jonkin aikaa miettimääni 1100-luvun vaatekokonaisuutta. Ja tällä kertaa siis eurooppalaista keskiaikaista asua, en suomalaista rautakautista. Kangas on jo hankinnassa.

Totesin, että keskiaikamarkkinoilla en käynyt juurikaan viime vuonna, vain Hansapihalla Jyväskylässä, mutta tänä vuonna aion sitten osallistua niihin senkin edestä. Turun markkinoita varten on jo kortteeri varattu, Hollolan markkinat ovat taas, ja hansapiha ilmeisesti toteutetaan tänäkin vuonna. Ilmassa on myös huhuja, että Olavinlinnan kieppeillä järjestettäisiin viimein keskiaikatapahtuma.


Everybody knows New Years resolutions and anyway, it is just an agreement to change calendars about ten-days after solstice, but it is nice to think past, present and future sometimes, remember what have gone and make new plans.

 2013 has been the fullest year, from re-enactment point of view this far for me. I have taken apart of many events, even two of them abroad. I have made a lot of clothes and accessories for others and myself. I found out what is the most interesting part of the hobby for me at the moment and I want to concentrate to it and became better at it. I got my medieval name and device registered. I tried to find balance between the hobby and other life. I do not know if I found it, but I feel quite happy at the moment.

2014 I am planning to concentrate more to calligraphy and illumination; they feel the most important part of the hobby for me now. They are things that combine my natural talent and good amount of challenge to learn the skills better, research and handwork, medieval interest and society (of the hobby), art and science and service. I want to practice them in a more planned way than just doing a scroll after scroll without thinking. I am also starting as a signet of Aarnimetsä, a officer whose area of responsibility is calligraphy and illumination.

Of course, there is all kind of plans for textile projects too. I still have UnFinished Objects from last year, thought I have finished quite many small ones during holidays. There are new plans. 14^th century is and will be my century, but there are side paths. 2013 I made the first renaissance garb and it seems 2014 I will make 12^th century outfit I have planned quite a while to do. 12^th century means this time Medieval European, not Iron Age Finnish. The fabric for a under dress is on its way already.

I realized I visited hardly any medieval markets last year, only small local market. This year will be different. I have already made a reservation for Turku medieval market, there will be Hollola market this year again and I have heard they are going to have said local market too. There are also rumors of a medieval event finally in Savonlinna, around the medieval castle.

Hyvää joulua! - Merry Christmas!

Ylellä on menossa juuri nyt kaikkien aikojen parhaan historiablogin äänestys. Kuten huomaatte, listassa on aika monta sellaista blogia, jotka löytyvät tämänkin blogistan seuraamien blogien listalta. Ehdokasvalikoima on suppea (mm. sisältäen vain kotimaisia blogeja), eikähän sitä koskaan tiedä, millaisia blogeja jatkossa maahamme ilmaantuu, mutta jos tämänhetkisistä suomalaisista ihan kaikista historiablogeista alkaisin suosikkiani valita, niin tuolta listaltakin ne löytyvät. Ja ideahan on todella mahtava ja kannatettava!

Oma blogini on ollut näköjään hissukseen aika kauan. En edes tajunnut, että edellisestä postauksesta on noin kauan, koska syksy on mennyt ohi aivan hujauksessa. Mielessä on ollut tosin useampiakin aiheita, mutta aineiston kokoaminen niihin on kesken osittain töitten keskeneräisyyden vuoksi, osittain siksi, että en vaan ole saanut otettua valokuvia, hämärän ja silkan ehtimättömyyden vuoksi.

Viittaliripiippa alkaa olla kutakuinkin valmis. Nappeja ja napinläpiä teen vielä lisää, tosin niitä on jo sen verran, että vaate toimii, loput ovat lähinnä estetiikkaa. Testasin sitä pari viikkoa sitten keskiaikatapahtumassa, jonka pääjärjestäjä olin (sekin on vienyt aikaa mukavasti tänä syksynä) ja yhdessä villasta tehdyn, villalla vuoratun talvimekkoni ja muiden lämpimien asusteiden kanssa se toimi oikein hyvin.

Nyt lomien aikana ajattelin tehdä valmiiksi jotakin keskeneräisiä juttuja ja muutamia pienempiä projekteja. Niistä lisää tuonnempana. Oikein lämminhenkistä joulunaikaa kaikille!


Yle (Finnish Broadcasting Company) is having at the moment a poll for the best history oriented blog ever. Hmmm, yeah, ever, and they are having only Finnish blogs on the list, but basically great idea. If you’ll take a peek, you might notice, that there are several blogs that I am following too, so if I should have voted randomly from all the Finish history blogs there are, it would have been anyway one of those on the Yle’ s list.

I realized my own blog has been quiet lately and it is about three months since the last time I have blogged. The autumn has passed SO quickly. I have more than one article in my mind, but I have not had time (or light) to take pics for them or otherwise do the things ready for telling about them.

The liripipe cape is almost ready, or in a functional sense it is ready. I will make more buttons and buttonholes for it, but there are enough of them to use the liripipe cape. The rest is basically for looks. I wear it at the event a couple of weeks ago and it worked very well with my wool lined woolen winterdress and other warm accessories. I was stewarding said event, so I have spent nicely quite a lot of time doing stuff for it too lately.

During the holiday season I have planned to finish some UnFinished Objects and other smaller projects and will tell more about them later. Merry Christmas everybody!

Liripiippaviitan paluu. Liripipecape strikes back

Text in English after the photo

Hiippaviitta on edennyt sen verran, että olen ommellut kaikki saumat, palat toisiinsa ja vuoren ja päällisen kiinni. Käänsin päälliskangasta noin sentin verran nurjalle vuorikankaan päälle ja yliluottelin sen kiinni. Tarkoitukseni oli kertoa nyt aikeistani kiinnittää yliluottelusauman päälle lautanauhaa, joka näkyy kuvassa. Sahra sitä jo ennätti ehdottaa kommentissaan, ja vilkaiskaapa hänen blogiaan, jos ette ole jo sitä lukeneet, sillä siellä on (iloisten uutisten jälkeen!) hänen huppunsa, jonka reunus on huoliteltu samoin ja vielä oikeaoppisesti siten, että lautanauhan kutominen ja kiinni ompelu on tehty samaan aikaan. Itse harjoittelin nauhassa sen kudontamallia, joten päätin tehdä nauhan erikseen ja ommella sen jälkeenpäin sauman päälle, ettei mene homma liialliseksi säätämiseksi. Yksivärisellä peruslautanauhalla olen aiemmin ainakin yhden mekon pääntien huolitellut samalla kutoen ja ommellen.

Joten olin tämän jo miettinyt valmiiksi, muuta toinen aiemmassa postauksessa mainitsemistani mietittävistä teknisistä ongelmista on se, että lautanauhaloimi ei välttämättä riitä kiertämään koko huppua, koska sen helma on aika laaja pituudesta johtuen. Mietiskelen nyt, tekisinkö helmaan toisenlaisen nauhan, tekisinkö uuden samanlaisen loimen (ruskeaa luonnonväreillä värjäämääni lankaa olisi vielä ehkä noin 1,5 metrin loimeen, sinistä runsaamminkin) vai tekisinkö kokonaan uuden pitemmän loimen. Kuvan langat on muuten Sahralta ostettua jaalanlampaan villa ja niitten värit sopisivat ruskeaan kankaaseen. Alkuperäinen loimi on vielä kesken, ja kaikki suosikkilaudat ovat kiinni jossakin loimessa, joten kutonen sen nyt ainakin valmiiksi.

Liripiiippaviitan vaiheitten ensimmäinen osa on siis täällä ja olen sinne nyt myös linkittänyt kuvan, joka oli juttua kirjoittaessani kateissa.

Mutta hei, nyt ei jouda tarinoimaan enempää, kuudelta alkaa Elianan ja minun Kalsarikisa! Armoa tuntematta, sormia säästämättä ja laadusta tinkimättä naisista otetaan mittaa…

There has been so much progress with liripipecape that I have sewed all the seams and put brown and blue fabric together. I turned about one centimeter of brown wool over blue and whip stitched it. I had meant to tell here my plan to sew over the seam the tablet woven band you can see in a photo. Sahra commented about the technique (in Finnish) and if you look at her blog, you can see (besides her happy news!)how she had hemmed her hood with tablet weaving, and in a right way: She had woven and sewed it same time. I have done that to some of my dresses before. But this time I have been practicing the pattern of a band, so I decided to weave it first and then sew it over the seams. I did not want to mess with the two things together.

So I had thought about this before, but the main technical problem here is that I am not sure, if I will get enough band from the warp, because the cape needs quite many meters of it. Now I am thinking if I should make another different band and use it to other parts and this one to other parts, or should I make another warp with same colours (I have dyed the yarns organically and I think I still have brown yarn for maybe 1,5 meter long warp, and more blue) or should I make totally new longer warp. Jaala sheep yarns in a pic are by the way bought from Sahra and their natural colours go pretty well with the brown woolen fabric. The original warp is not yet ready woven and alla my favourite tablets are in use, so I think I at least weave this warp ready.

You can read part I of the story of liripipecape from here. Now I have found the missed link for a pic I mentioned there and edited it to the text.

But now I have to fly, as The Games of Drawers between Eliana and me is about to start! No mercy for fingers, threads or linen when these ladies compete…

Liripiippaviitta. Liripipecape

The text in English after the photo.

Ilmat ovat viilenneet nopeasti syyskuun alun kesäisistä keleistä ja alan ajatella talven tapahtumia, joissa on mukava olla välillä ulkonakin, vaikkapa matsausta tai jousiammuntaa seuraamassa, tai suomalaisittain saunalla hengaamassa. Tein harrastuksen alussa itselleni viitan, jonka pian koin olevan aika epäkäytännöllinen täkäläisessä ilmastossa. Se onkin ollut etupäässä sängynpeittona telttaleireillä. Viitta on ihan hyvä niin kauan kuin voit seistä paikallasi siihen kietoutuneena tekemättä mitään käsiä vaativaa, muuten lämmöt hölähtävät sen sisältä harakoille.

Päättelin sitten ihan keskenäni, että koska suurin osa pohjoismaisista naisista on keskiajallakin tehnyt talvella jotain muuta kuin palellut linnassa viitanmutkassa, tarvitsen erilaista vaatetusta talvitapahtumiin. Todennäköistä (ja dokumentoituakin vaikkapa nunnien pukeutumissäännöstöissä) on, että kerrospukeutuminen on ollut suosittua tuohon aikaan. Samanlaisia mekkoja useampi päällekkäin ja jo tarkenee vedenhakureissulla. Tein vuosi – vai onkohan siitä jo kaksi? – sitten ruskealla villalla vuoratun sinisen villamekon, joka on lämmin ja mukava ja menee talvella myös sisämekkona, kun alla ei ole liikaa muuta vaatetta.

Nyt aion lisätä lämmitystä ja aloin ompelemaan jo jonkin aikaa suunnittelemaani ja leikkaamaani hiippaviittaa. Teen sen vanhan liripiipan kaavalla, mutta jatkoin helmoja huomattavasti pitemmiksi, niin että se on, jos ei nyt ihan viitan, niin ainakin keepin mittainen. Olin päättänyt tehdä sen joka tapauksessa ja pistää asian luovuuden piikkiin, mutta ainahan näitä vermeitä on mukavampi tehdä, mikäli ne voi edes jotenkin dokumentoida. Satuin mainitsemaan asiasta kesäkuumalla erään Laurelin läsnä ollessa, ja kuinka ollakaan, kyseinen mestari Uta lähetti keskustelun jälkeen silmiinsä sattuneen linkin kuvaan, jossa paimenella on yllään viitan ja hupun yhdistelmä. Kuvan teos on Martebon kirkossa Gotlannissa. 

Teen huppuviitankin villasta ja vuoritan villalla. Tällä kertaa vuori on sinistä ja päällyskangas ruskeaa. Ruskea kangas on todella napakkaa, rispaantumatonta ja hieman rasvaisen (ei ällön rasvaisen kuitenkaan) oloista. Sen pitäisi kestää jopa hieman sadetta kastumatta ja tunnusta päätelleen sen uskonkin. Ompelu on alkutekijöissään, tässä päällyksen saumat on ommeltu ja silitetty, vuoresta on ommeltu etukiilat pääkappaleeseen. Aioin ommella päällys- ja vuorikankaan yhtenä nippuna, mutta siitä olisi tullut aika paksut saumat ja jossain vaiheessa aloin miettiä, josko tästä saisi tehtyä käännettävän mallin ja voisin käyttää huppua halutessani myös sininen puoli päällä. Sen esteenä on vielä pari teknistä juttua mietittävänä, mutta ken elää, näkee. Saattaa nähdä myös liripiippaviitan seuraavia vaiheita tässä blogissa.

It is getting colder again after quite summery days of beginning of September and I start to think of the winter events. It would be nice to stay also outside at them, watching or doing activities and just hang around sauna area, as is usual at local events.  When I started re-enactment I made a cape I soon found out is unpractical in the northern climate. I have used is mostly as a bed covering while camping. A cape is good as long as you can stand without doing anything with your hands, otherwise all the warm air escapes from under it.

So I just decided that because most of the northern women had done something else during winters than froze in their castles, I need another solutions for winter events. I suppose (and know because for example medieval recommendations for nuns) many layers of clothes were popular at the time. When you have many similarly cut dresses on you, it is warmer to do your outside duties. So I made myself a couple of years ago a woolen blue dress with brown woolen lining. It is warm and cozy and nice even inside when having fewer clothes under it.

But now I think I need more winter clothes for outside use. I started to sew a liripipe I have cut a couple of months ago. I am making it with the same pattern as my older one, but with longer shoulder part, like a short cape. I had decided to do it anyway and count is as creative part of the hobby, but it is always nicer to do things if I know it is documentable. I happened to mention the thing to an Laurel and not so long after it she, Mistress Uta sent me a link of a picture of a piece of art in martebo church in Gotland, Sweden. There is a shepard in it wearing cape, which has a hood.

I am making the liripipecape also from wool with woolen lining, this time brown wool outside and blueish inside. Outside fabric is strong and feeling a little bit creasy (not bad way), so it is supposed to be a little bit water-resistant. I could believe that too. I have just started the sewing and sewed brown pieces (even ironed them for the pic…) together, lining is not ready yet. I thought to sew them all together, i.e. handle brown and blue pieces as one, but reams would have been too thick. I also started to think maybe I could use it with blue side as outside too, but there are still some technical problems to solve with that. But we will see. Maybe we will see other posts of the subject as well!

Uusia alkuja. New starts

Pari viikkoa sitten oli viikonloppu, johon tuli luvattua kaikenlaista ja kun kovasti yritin myös tehdä valmiiksi kaiken lupaamani, käytin kaiken liikenevän ajan niihin. Sen jälkeen on ollut vähän tyhjä olo ja mietintä, että mitähän sitä sitten tekisi. Odottelen tässä parin uuden hankkeen alkamista, kummankin aloittaminen on tavalla tai toisella kiinni muista kuin itsestäni.

A couple of weeks ago there was an event for which I promised to do a thing or two. As I tried to get ready all I had promised, it consumed all my free time and after it I have had a bit empty feeling. What to do next? I am waiting for a couple of projects to start, but both of them depends other people too than just me.

 

Hädissäni sitten aloin kirjailla irkkusolmua, joka oli jäänyt mieleen, kun etsin mestari Johannan kirjakääröön illuminaatioideoita Durrowin kirjasta. Aiemmin mietin jotain muita värejä solmuun, mutta kyseinen viikonloppu vaikutti asiaan niin, että taidan tehdä sen vaakunakielellä argenttina eli hopeisena/valkoisena. Menin myös kansalaisopiston korsettikurssille, jossa aloin tehdä renessanssikorsettia käsin ommellen. Saa nähdä, kumpi valmistuu ensin, vai valmistuuko kumpikaan koskaan.

So I started to embroider Irish style knot. I had seen the image, when browsing pictures for inspiration for Mistress Johanna’s scroll. I had some other colours in my mind, but said event made me decide I would do it argent, silver/white. I also went to a corset course, where I started to hand stitch Renaissance corset. We will see, which one is ready earlier, if any.

Keskeneräisistä projekteista puheen ollen, laskin tänään, että minulla on yhdeksän (9) keskeneräistä lautanauhalointa laatikossa. Niitä voisi tietysti kutoa valmiiksi. Jotain sitä aina valmiiksikin saa. Tässä on yksi kuva aiemmin kesällä valmistuneesta punaisesta mekosta, josta olen kai maininnut aiemminkin. Hihojen napitus ei valitettavasti näy ja vähän asu on rypistynyt, kun siinä viime viikonloppuna kaksi päivää edustin keskiajan elävöittäjiä Hansapiha-nimisessä tapahtumassa. Mutta kerrankin sai otatettua kuvia asusta, kun tulin se päällä kotiin. tapahtumissa yleensä unohdan kameran ja kuvien oton.

Talking about unfinished projects, I counted today I have got nine (9) warps for tablet weaving in a box. I could try to weave them ready little by little. Sometimes I get something done even to myself. Here is a pic of the red Moy bog dress I have mentioned before. Unfortunately you cannot see the buttons of the sleeves and the dresses are a bit wrinkled after two days of re-enactment at local medieval market, but once upon a time there were a change to take pictures of the dresses, when I came home. At events I usually forget that totally.

Se fiinimpi suihkumyssy. My new shower cap.

Osallistuin siis Realm of Venuksen haasteeseen, jossa tehtiin renessanssivaatteita, mielellään italialaiseen tyyliin. Ihan en ehtinyt saada kokonaisuutta valmiiksi elokuun puoleen väliin mennessä, mutta sen jälkeen olen täydentänyt sitä ja viimeistellyt periaatteessa valmiita vaatteita. Linkissä näkyvien juttujen lisäksi olen tehnyt sekä hihat punaiseen päällysmekkoon että mustat irtohihat. Nyt asu muistuttaa jo jonkin verran inspiroijaansa.

Lisäksi olen tehnyt mustan partletin (joka siis ei ole maalauksen mukainen) ja valkoisen englantilaistyyppisen myssyn. Aion siis pitää asusta kahta eri versiota, mustavalkoista hieman arkisempaa ja sitten hivauttaa sen päälle punaisen silkkimekon ja muut hörhelöt juhlavampaan käyttöön. Parin viikon päästä osallistun tapahtumaan, jossa toivon mukaan asuista ehdittäisiin ottaa kuvat.

Juhlahörhöttelyyn tarvitsin hieman erilaisen myssyn. Ajattelin jo tehdä italialaistyyppisen turbaanilta näyttävän balzon, mutta totesin, että en ehdi enää metsästää tarvittavia materiaaleja ja teinkin sitten tällaisen juhlavammanpuoleisen suihkumyssyn. Dokumentointi on vahvalla pohjalla ja menee suurin piirtein näin: Joo, kello on 12 yöllä ja tekis mieli aloittaa pipo. Tossa ois tota mustaa silkkiorganzaa, mulla on jossain kultalankaa ja helmiä talosta löytyy enemmän kuin laki sallii. Ja enköhänmä jotain täntyylistä ole jollain renetyypillä joskus nähnyt. Jep, tehään tällai sit…

So I tooka part to challenge of Realm of Venus. We made Renaissance dresses in Italian style to it. I never managed to do all ready until deadline mid-August, but after that I have finished the outfit and made new pieces to it, sleeves for red dress and black sleeves. Now it reminds a little of the inspiration.

I also made black partlet (so it is different from the painting) and white English style cap. I have plans to use black and white combination when in more common situations and wear red silken dress over black dress and all the finery when needed finer attitude. I am going to join an event in a couple of weeks where I hope is time to take a few pics of my new dresses.

For party times I needed a different headdress. I thought to make an Italian balzo, but had no time to get stuff for it, so I made this kind of finer shower cap instead. It is very well documented and the documentation goes about this way: All right, it is midnight and I would love to start making the headdress. So, I have this leftover silk organza, I think I have some gold thread somewhere and beads I have more than anyone else in our neighborhood. And I am pretty sure I have seen Rene enactors wearing something like this. Yep, I’ll do it…

 

 

 

 

 

Leikkasin kankaasta noin 40 senttiä halkaisijaltaan olevan pyöreän palasen. Ajattelin, että saattaapi olla liian iso, mutta itse asiassa olisi saanut olla isompikin. Kirjoin siihen yliluottelemalla kultalangoista ristikon. Samalla kun kiinnitin jälkimmäisen kerroksen, ompelin työhön risteyskohdissa 4 mm helmiäiskristallihelmen. Lopuksi käänsin noin sentin ympyrän reunoista nurjalle niin, että samalla muodostui nauhakuja. Tein kierrenyörin mustasta silkkilangasta ja pujotin sen kujaan. Sinne on pujotettu myös ohut metallinen hiuspanta, jolla saan myssyn pysymään päässä ja otsahiukset myssyn sisässä, niin että näyttää kuin otsista ei olisikaan.

I couched golden thread to it as a lattice and sewed 4 mm crystal pearl to every crossing. Then I turned about 1 cm of fabric to the other side and sewed it so that there is some space for cord. I cut from fabric about 40 cm circle. I thought it might be a bit too large, but found out later it could have been even bigger. I made the cord from silk yarn and put it to the cap with metal hear band, which keeps my fringe away from the forehead.

Kyllä tähänkin sitten viikonloppu vierähti…
Well, it took a hole weekend to make this but now I have at least so fine shower cap…

Nyörinpäät. Aglets

Tarvitsenkin lähiaikoina nyörinpäitä ja mietin, että tekisinkö itse vai tilaisinko jostakin. On minulla niitä tuolla muutama, mutta ne ovat niin isoja, että nyörinreikien pitäisi olla aikamoiset ja nyörinkin liian paksua tarkoitukseensa tai minun makuuni.

Sattuikin sopivasti, kun Facebookissa eräässä ryhmässä joku oli pistänyt linkin YouTube-videoon, jossa tehdään nyörinpäitä. Tässä videon tekijä kertoo lisää projektistaan ja tässä on linkki ohjeeseen, jota hän oli käyttänyt.

I will need a few aglets in a near future and was just pondering if I should try doing them myself or order them somewhere. I have them, but they are so big, that holes should be enormous and a cord too thick to my taste.

So it was perfect timing, when someone had put a YouTube link to a Facebook group about making aglets. Here the maker is telling about the project and here is the link to the original instructions he had used.