Kirjakääröistä. About scroll making.

En ole vähään aikaan kirjoittanut, mutta nyt sitten sitäkin pitemmän tekstin, jota olen värkännyt kuukauden.

As always, the translation in English with cursive. It is a while I have blogged last, but now longer than usually.

Menin kuningaskunnan yliopistoon ja sain ylitsevuotavan paljon kiitoksia tekemistäni kahdesta kirjakääröstä niitten saajilta ja heidän lähimmiltä ystäviltään, myös tapahtuman jälkeen FB:n kautta. Yksi heistä oli arvostamani Laurel, joka jo joskus aiemmin on yleisesti maininnut siitä, kuinka hän ihmettelee kirjureita ja kuvittajia, jotka tekevät ison työn ja antavat sen sitten vaan pois eteenpäin lahjoitettavaksi. Tällä kertaa ainakin minä tunsin työni tulleen runsain mitoin huomatuksi ja arvostetuksi. Kyseisissä kirjakääröissä minua palkitsi jo se, että sain tehdä ne ihmisille, jotka tunnen, joista pidän ja joitten todella tiesin ansaitsevan lahjakääröön sisältyvän kunnianosoituksen. Ei niin, että epäilisin sitä sellaistenkaan kohdalla, joita en tunne!

Tapahtumaa seuraavalla viikolla kuitenkin sattumalta luin koko SCA:n kattavalta listalta keskustelun, jossa puhuttiin muun muassa siitä, kuinka paljon kirjakääröt maksaisivat, mikäli niihin menneistä materiaaleista ja työstä maksettaisiin käypä hinta. Kukaan ketjuun osallistuneista kirjureista ei toki olettanutkaan sitä saavansa, useat olivat iloisia edes siitä, jos heidän kuningaskuntansa tai kirjurikiltansa tuki heitä materiaalien hankinnassa. Samassa ketjussa tuli esille myös se, että monet todella pitkäänkin tehneet kirjurit ovat saaneet hyvin harvoista tekemistään töistä kiitosta saajalta, mikäli eivät ole sattumalta olleet tapahtumassa, jossa se on annettu lopulliselle saajalle.

Tämä koskee tietysti muitakin asioita, kuten vaikkapa ihmisten hallitsijoitten lahjakoreihin tekemiä töitä, tapahtumien tai muuta muistoesineitten tekoa, ruokahuoltoa ja yleensä järjestelyä.  Osa sanoikin keskustelussa, että he ajattelevat nykyisin kirjakääröjen teon omana työpanoksenaan tapahtumalle, joka esimerkiksi ruoanvalmistuksesta poiketen tehdään yleensä kokonaan ennen varsinaista tapahtumaa. Ja varmaan kaikki kokevat sen ainakin yhdeksi omaksi tavakseen unelman rakentamiseen.

Olen ajatellut jo jonkin aikaa tehdä postauksen siitä, kuinka minä teen lahjakirjoja ja mitä vaiheita siihen kuuluu. Kyseisen keskustelun innoittamana päätin liittää mukaan myös työtunnit, jotka tässä dokumentoimani kirjakäärön tekemiseen menivät. Eri tekijöillä on tietenkin erilainen työtahti, ja kokeneempi kirjuri olisi tehnyt tämänkin työn nopeammin. Olen kuullut, että kirjakääröstä riippuen tekijöillä menee aikaa noin 10–40 tuntia. Erääseen päärille annettuun oli kerrotun mukaan mennyt aikaa 700 työtuntia.

Jos edes yksi tämän lukija (joka jaksaa sen lukea loppuun asti!) innoittuu seuraavan kerran käärön saadessaan lähettämään pienen kiitos-viestin sen tekijälle (siis jollekin muulle kuin minulle…), olen tyytyväinen. Tekijän yhteystiedot löytyvät usein käärön takaa ja olipa se millainen tahansa, on tekijä käyttänyt siihen aikaa ja tehnyt sen kulloisenkin parhaan taitonsa mukaan (kiitos Eva!).

Tässäpä siis työvaiheita, joita suhteellisen tavalliseen kirjakääröön menee aikaa ja kuvituksena kirjakäärö, jonka tein yliopiston jälkeen Insulae Draconiksen ruhtinasparille edelleen annettavaksi. Tämä oli tähän asti yksi nopeimmin valmistuneista, jonka olen tehnyt, joten annetut ajat ovat tämänhetkinen minimiaikani tämäntyyppiselle kirjakäärölle. Kuvat on otettu pimeimmän syksyn aikan, joten niistä ei saanut kovin kummoisia edes käsittelemällä.

I went to University Kingdom and I got a huge thank you for the two scrolls I had made from the receivers and their closest friends. They thanked me at the event and even after it via Facebook. One of them was a  Laurel I really respect and who have said earlier in general that she wonders, how scribes can use hours to make a scroll and then just give it away. This time I felt my work got very well received and thanked, I could not ask more. Making of the said scrolls was especially rewarding as I knew the receivers personally, I like them and I knew that they really deserved the honor. Not that I doubt it when making a scroll for a person I do not know!

Well, a couple of days after the event I read a discussion in FB where scribes around SCA where talking about it how much their work would cost, if they would got paid from it. Not that they were expecting it, ones who had got materials from their kingdom or guild, were happy even of it. The scribes, even those who had made scrolls for years, told they had got very few thank you messages, if they had not happened be at the event where the scroll was handed to a receiver.

Of course you can say the same with many other things people are doing in our hobby, like making things for gift baskets, making tokens for events, cooking or other stuff necessary to create an event etc. A scribe said in the conversation that nowadays she is thinking making scrolls as her part of working for event, thought it is usually made before event, not during it. And I am sure every scribe feels their work as a part of creating the Dream.

For some time I have been thinking to blog about how I am making a scroll. Because of said conversation I decided to count the hours this documented scroll took to make and tell it here. Of course working pace of people is different and more experienced scribe might have made this kind of scroll faster than me. I have heard it takes approximately 10-40 hours to make an average scroll. Someone told about a scroll made to a peer that had taken 700 hours.

If even one person, who might read this blogging (to the end!), gets inspiration to simply thank a maker (someone else than me, that is…) next time he or she receives a scroll, I am happy. You can usually find the contact info from backside of the scroll. Whoever it is, she or he has made the scroll as well as she or he had been capable at the moment (thank you, Eva!).

Here I will tell how I make a scroll. The example is a scroll I made to the prince and princess of Insulae Draconis to give person mentioned in the scroll. This scroll is one of the fastest I have made this far, so the time it took, is my minimum time at the moment when making this type of scroll. It was very dark weather, when I took pics, so they are quite rotten even when photoshopped.

1.       Kirjakäärön teko alkaa yleensä viestittelyllä, jossa tavallisesti valtakunnan tms. pääkirjuri selvittää, kuka sen voisi tehdä. Viestejä vaihdetaan onko työn tilaavilla hallitsijoilla vaikkapa valmis teksti, jonka he siihen haluavat, miten kirjakäärö toimitetaan perille yms. käytännön asioita. Näihin ja käärön valmistumisen jälkeiseen viestintään menee helposti yhteensä tunti, joskus enemmänkin.

Scroll making starts usually with messages, where the signet of a kingdom, principality or barony asks if someone is willing to make the scroll. Then there are messages about the text, how to send the scroll when it is ready and so on. This take easily about an hour or more, spread over days.

2.       Mikäli valmista tekstiä ei ole, minulla menee jonkin verran aikaa (ehkä tunti) siihen, kun sommittelen yleensä englanninkielisen tekstin aiempien tekstien, tekstipohjien ja käärön antamisperusteiden pohjalta.

If there is no text ready, I try to think what to write. Usually the text is in English (not my own language, if someone have not guessed…) and I use old scrolls, court handbooks and given reasons why the person is going to get the scroll as a base.  This can take about an hour.

3.       Tämän jälkeen alan katsella kirjoista ja netistä jotakin sopivaa kuvitettua käsikirjoitusta, johon pohjaan sommittelun ja hahmottelen piirroksen. Tässä kirjakäärössä on ollut mallina keskiaikaisen oppikirjan sivu, jonka tyyppisiä olen tehnyt aiemminkin, joten aikaa meni ehkä vain pari-kolme tuntia, mutta joskus siihen kuluu aikaa paljon enemmän.

Then I look at the books and Internet archives of manuscripts trying to find nice illumination for my inspiration. When I have found one, I sketch the illumination. In the scroll here I used as an inspiration a page from a medieval university student book. I have used quite similar (but not the same) pages earlier, so pondering and sketching took only about 2-3 hours this time, but sometimes it can take much more time.

4.       Kun olen miettinyt kuvituksen alustavasti ja hahmotellut sen, tiedän kuinka paljon tilaa jää tekstille. Kirjoitan tekstin valitulla tekstityypillä tietyn kokoisella terällä. Samalla tarkistan ja päätän isojen kirjainten muodon, koska niissä on vaihtelua saman tekstityypin sisälläkin. Jos teksti vie liikaa tilaa tai jättää paljon tyhjää, kirjoitan sen uudelleen erikokoisella terällä. Mikäli tekstityyppi on sellainen, etten ole käyttänyt sitä paljoa, harjoittelen aakkostoja. Esimerkissä on tähän asti eniten käyttämäni tekstityyppi ja terän kokokin oli heti sopiva, joten selvisin urakasta noin puolessatoista tunnissa.

After sketching I know how much space I have left for the text. I write the practice text once with the chosen hand and nib. I can now see, if I have to adjust text, change the nib to wider or smaller. If I have to do it, I write the text again. If I use the hand I am not too familiar I can practice alphabets before even starting the text. Here I used familiar hand and the nib was good, so I wrote it only once. It took maybe an hour and half.

5.       Piirrän kuvituksen ääriviivat. Tässä siihen meni noin tunti. Joskus vaihe vie huomattavasti kauemmin, kuten eräässä Kellsin kirjasta inspiraationsa saaneessa kuvituksessa, jossa oli paljon kelttisolmuja.

Next I draw the illumination. This time it took about an hour. Sometimes it take much more time, for example when I drew an illumination inspired by the Book of Kells and it’s knot work.

6.       Kirjoitan tekstin. Yleensä siihen menee suurin piirtein yhtä kauan kuin tekstin yhteen harjoittelukertaan. Varsinaista tekstiä kirjoittaessani lepuutan kättä useammin, ettei jälki ala huonontua loppua kohden, joten kokonaisaika on pidempi kuin varsinainen kirjoitusaika.

I am scribing the text. Usually it takes about the same amount of time than one practice round of the same text. I am resting my hand more often and take care of the errors more carefully this time, but I do not have to check initials as when practicing.

 

 

7.       Maalaan kuvituksen. Jos siinä on kullanvärisiä kohtia, teen ne ensin, koska niihin harvemmin tulee varjostuksia. Käytän kullanväristä guassia, koska en ole vielä saanut aikaiseksi harjoitella lehtikullan käyttöä. Tarkoitus olisi. Esimerkkikuvituksen kaltaisessa illuminaatiossa maalauskerroksia tulee yleensä noin kolme, alimmaksi perusväri, sitten sama väri vaaleampana ja viimeiseksi valkoiset korostukset. Työ näyttää ennen valkoisia korostuksia yleensä kovin modernilta, julistemaiselta, mutta nuo pienet valkoiset viivat ja pisteet tekevät taianomaisesti kuvituksesta paljon keskiaikaisemman. Eri maalausvaiheisiin menee yhteensä useampia tunteja. Tämä oli tosiaan tuttu, aiemmin hieman eri tavoin sommiteltu lohikäärme- ja reunakoristelu, joten tein sen varmaan ennätysaikaani, ehkä kolmessa tunnissa.

Next I am painting the illumination. If there are golden parts, I am usually painting them first. I use gold gouache, not real leaf gold (I am going to try that too in a future). In this kind of illumination there are usually about three levels of paint: At first the base colour, then lighter shade of the same colour and at last white highlights. Before highlights the work looks very modern, postern-like, but those little white lines and dots are making their magic and turn the work more medieval looking. The painting can take several hours, but as this type of illumination is quite familiar to me, I made my record here, maybe three hours.

 

 

 

8.       Tarkistan työn. Katson, onko siinä vielä kirjoitusvirheitä tai puuttuuko kuvituksesta jotakin ja korjaan, jos on tarvetta. Kirjoitan taakse nimeni ja inspiraation lähteen. Tulostan tekstistä isolla selkeällä modernilla fonttikoolla A4:lle sopivan version hoviairutta varten. Vaikka useimmat airuet sangen kyvykkäitä ovatkin, ei voi olettaa, että he osaisivat lukea kaikkia tuhannen vuoden aikana käytettyjä tekstityyppejä ja käsialoja. Pakkaan kirjakäärön ja yleensä lähetän sen hallitsijoille, sikäli mikäli en ole itse menossa tapahtumaan, jossa se annetaan lopulliselle saajalleen. Näihin vaiheisiin menee aikaa vähintään tunti.

Then I am checking the work, if there are missing parts in the illumination or errors in the text. I correct them if needed. I write my name and where I got the inspiration to the back side of the scroll. I print a version of a text with modern, clear and big font for the court herald. Our heralds are usually a talented lot, but I cannot assume he or she can read just my chosen text style and hand. I pack the scroll and send it away, if I am not going to the event, where it is given to the recipient. These final touches take at least an hour too.

Jaaha, kuinka paljon tuosta nyt yhteensä tuli? Reilu kymmenen tuntia, jos laskin oikein. Tavallisesti en siis työtunteja laske, teen näitä, koska se vaan on minusta niin kiehtovaa ja kivaa.

Well, how much time that took? A few hours more than ten, if I counted right. And usually I do not really count time when doing scrolls, as I just simply love to make them.

Valmiina...Ready...

...paikoillenne...

Pidän urheilusta. Sitä on hauska seurata sopivan tilaisuuden tullen. Osaan ainakin kaikkien Suomessa yleisesti harrastettavien lajien säännöt ja saatan jopa ymmärtää jotain niitten hienouksista. Joskus innostun liikkumaan itsekin, vaikka silloin ei kyse varsinaisesti urheilusta olekaan. Tavallisesti en juuri katso televisiota, mutta viime aikoina olen istunut olohuoneessa useampia tunteja päivässä vahtaamassa olympialaisia. Erityisen hauskaa on katsoa näin neljän vuoden välein lajeja, joita muulloin ei täkäläisiltä kanavilta näe.

Mutta miten tämä liittyy keskiaikaan? Muutoin kuin ehkä sen puoleen, että mm. jousiammunta ja miekkailu ovat niitä lajeja, joita näkee vain olympialaisten aikaan. No siten, että urheilun seuraamisessa televisiosta on se hyvä puoli, että sitä ei tarvitse katsoa koko aikaa, kuten vaikkapa elokuvaa, ilman että menettäisi mitään oleellista. Olenkin tehnyt viimeisen parin viikon aikana paljon käsitöitä ja suurin osa niistä on ollut elävöittämisharrastukseen liittyvää. Tein muun muassa kaksi housuparia ja muutamia lautanauhoja, yksinkertaisempia housujen vyötteiksi ja hieman monimutkaisempia ihan vaan tekemisen ilosta. Aloittelin myös pöytäliinaa paikallisen harrastusryhmän tarpeisiin ja kirjottua vyöpussia elävöittäjäystävälle, mutta huomasin, että ne vaativat liian paljon tarkkaa tuijotusta, joten teen ne valmiiksi nyt kun kisat ovat ohi.

...steady...

I like sports. I like to watch it, if possible. I know at least all the common games played in Finland and their rules; sometimes I can understand something about their fineries too.  Sometimes I even get a urge to exercise myself, but that you can hardly call a sport. Usually I do not watch telly a lot, but lately I have sat in our living room hours watching Olympics. Especially fun is to see sports they do not usually show in a television here.

But does this have something to do with Middle Ages you might ask. Other than seeing archery or fencing , which are sports you do not usually see in Finnish television.  Well, you do not lose anything, if you are not watching all the time, unlike when watching movie etc. so you can do crafts at the same time. I have been doing quite a lot of things like hand sewing and tablet weaving during the couple of last weeks. I started and finished two pairs of trousers or pants, made simple tablet weave bands for them and some more complicated tablet weaving just for fun. I also started a table cloth for the local re-enactment group and a embroidered pouch for a friend, but they needed too much close watching, so I need to finish them now when the Olympics are over.

...hep.
...go.

Tässäpä housut.
The trousers.

Muutamia lautanauhoja.
Tablet weaving.

Apinasaaren aarre. The Treasure of Monkey Island

Päätimme lähteä elävöittäjäystäväni kanssa tieteelliselle tutkimukselle ja luodata Aarnimetsän rannikkovesiä. Samalla pistäydyimme rakkaan paronikuntamme alueeseen kuuluvalla karulla, mutta omalla tavallaan viehättävällä saarella, joka tunnetaan nimellä Apinasaari. (Tuntemisesta juolahti mieleeni, että tutkijatoverini muuten omien sanojensa mukaan on yksi Aarnimetsän tunnetuimpia airuita.)

Reenactment friend Fearghas and I decided to make a scientific journey and sound the coastal waters of Aarnimetsä. As we were doing it, we dropped in to an austere but quite beautiful island, which also belongs to Aarnimetsä. It is known as Monkey Island.

Kyseisen saaren omistussuhteista on ollut vuosien varrella jonkin verran kuningaskunnan sisästä polemiikkia, ja jotain havaintoja saaren poliittisesta liikehdinnästä oli havaittavissa tälläkin kertaa, mutta koska emme olleet yhteiskuntapoliittisesti aktiivisella matkalla (myös vääriä huhuja sen romanttisesta luonteesta on ollut liikkeellä, mutta haluan painottaa sen puhtaasti tieteellisiä vaikuttimia) vaan tutkimusmatkalla, emme asiaan sen syvemmin puuttuneet, vaan jätimme asian muitten huoleksi.

There have been some discuss of the ownership of the said island lately and we saw signs of a political movement when visiting it, but as our intentions were not social (or romantic, thought there were wrong rumours about that) but scientific, we thought others might take care of that.

Enemmänkin meitä kiinnosti muuan pienempi löytö, sillä saarta tieteellisesti tutkiessamme havaitsimme aarteen! Pienessä pussissa oli kaulanauha, jossa oli käytetty kauniita helmiä ja kultaa. Käsityön laatu tosin jätti hieman toivomisen varaa, mutta koska arvelimme, että Aarnimetsän vapaitten merimiesten oli täytynyt var… tuota hankkia se kuningaskuntamme läntisistä osista, se lienee ymmärrettävää. Arvelimme siis, että kyseessä oli kyseisten uljaitten merenkävijöiden aarre, jota he olivat olleet viemässä lahjaksi paronittarellemme ja joka jostakin syystä oli jäänyt ja kadonnut Apinasaarelle. Kun palasimme tutkimusretkeltä, varmistui, että asia on näin ja pian saimme nähdä viehättävän paronittaremme Agatan entistäkin sädehtivämpänä, kun hän sai vastaanottaa kaulakäädyn piraattilaivaston kapteenien kädestä.

Even more interesting was another find we made, as it was a little treasure! We found a tiny bag, and a necklace made of pearls and gold in it. I have to say that the craftsmanship was not the best possible thought, but as we thought our noble sailors had robb… ahem bought it from the western part of our fair kingdom it was quite understandable. So we thought the treasure had belonged to the navy of Aarnimetsä and they had lost it for some reason when bringing it to our dear Baroness. When we came back from the journey, we found out it was true. Soon enough we could see our beautiful Baroness Agata shine even more, when she received the necklace from the hands of the captains of navy of Aarnimetsä.

Lahjakirja. A Scroll

Päätin tässä talvella ottaa haasteekseni tehdä 50 lahjakirjaa joko kuninkaallisille tai ruhtinaspareille. Parista olen tainnut pistääkin kuvia, yksi on vielä antamatta saajalleen. Nyt olen tehnyt neljä, joista viimeisin annettiin saajalleen viime viikolla Ruotsissa, tai Nordmarkissa oikeastaan. Silver Guard on taistelutoiminnassa ansioituneille henkilöille annattava lahjakirja. Teksti on hieman ahtaasti, sillä ajattelin sen vievän enemmän tilaa kuin se lopulta vei. Tein harjoitustekstin sen verran isommalla kirjoituksella. Inspiraation kuvitukseen sain A History of Illuminated manuscripts –kirjan sivulta 131, käsikirjoituksesta, joka sijaitsee Pariisin Kansalliskirjastossa.

I decided a few months ago I´ll challenge myself to do 50 kingdom or principal level scrolls and this far I have made four. I think I have shown pics of a couple of them and one I cannot show yet, as the person, who is going to get it, have not got it. The fourth was given last week in Sweden or in Nordmark actually. The Order of the Silver Guard is an order for fighters. The text is a little bit tight, as it took less space I thought. I practiced it with a bit bigger letters. The inspiration for the illumination is from A History of Illuminated Manuscripts, page 131. The original manuscript is at the moment in Paris, Bibliothèque Nationale.

Keskeneräistä. Not ready yet

Olen kirjonut kaikenlaista viime aikoina. Tässäpä on hieman tarinaa parista keskeneräisestä hankkeesta. Ensimmäinen on tosin jo paljon valmiimpi kuin kuvassa, melkein valmis itse asiassa. Lohikäärmeseinävaateprojektista (pistetäänpä sana mieleen hirsipuuta varten…) on ollut puhetta jo aiemmin ja nyt se on viimein valmistumassa. Lupasin tilkkuja seinävaatteeksi kokoavalle Kattariinalle, että teen vielä yhden tilkun hänen ja Idan tekemien ekstratilkkujen lisäksi, jotta ne menevät tasan riveille. Seinävaatteen julkistus on kesäkuussa Suomessa pidettävissä kruunajaisissa.

I have been embroidering lately and here I have photos of projects which are not ready yet. The first one is much more ready than in the pic. I have been written about the wall hanging project and now the wall hanging is almost ready. It needed a couple of more squares that all the rows would have as many, so I promised to make another one. Kattarina and Ida made extras too. The wall hanging will be ready and on the wall, when there will be the Summer Coronation in Finland on June.

“Tässä vasemmalla näette liki näkymättömän lemmikkilohikäärmeeni ja päässäni muuten asustelee Sauron”, sanoo neito.
”Here you can see my almost invisible pet dragon and Sauron on my head”, says the maiden.

 Olen mukana järjestämässä mainittuja kruunajaisia ja tajusin taannoin, että teen siellä hommia joissa tarvitsen kännykkää mukanani, niin paljon kuin ajatusta vieroksunkin.  Vanha vyöpussukkani on liian pieni kännylle, joten tarvitsen tietenkin uuden. Fiksu ihminen olisi ottanut palan nättiä kangasta ja silpaissut nopeasti siitä pussin, mutta kuten eräs kanssaelävöittäjä asiaan kommentoi: Jos olisimme fiksuja, emme ehkä harrastaisi tätä! Joten ei muuta kuin kangas- ja lankavarastoja penkomaan ja neula töihin. Valitsin kuitenkin harvalankaisimman tasalankaisen pellavankankaan laatikosta, joten voin käyttää paksumpaa silkkilankaa ja työ etenee edes säällisen nopeasti.

I am an assistant steward of the said Coronation and about a month ago I realized I need to have then the mobile phone with me, as much as I hate the thought. My old bag is too little for it, so I needed a new one. If I were smarter, I would have taken a piece of pretty fabric and sewed it quickly, but as another reenctor commented this: If we were smart, we would not have chosen this hobby at the first place! So I rummaged my stuff and started new embroidery project. At least I chose the linen with less threads per inch, so I can use thicker thread too and could get the bag ready for Coronation.

Kehräyspäivitystä. More about spinning.

Jahas, onkin lipsahtanut pari kuukautta lähinnä töitten merkeissä. Vapaa aika on kulunut pikemminkin käsitöitä tehdessä kuin niistä kirjoittaessa. Laiska töitään luettelee, joten hämäyksen vuoksi bloggaan muista tekemistäni jutuista myöhemmin ja pistän vähän kehräyspäivitystä.

Pian edellisen päivityksen jälkeen siirryin seuraavaan vaiheeseen ja aloin kehrätä hahtuvalangan sijasta ihan oikeasta villasta. Taas kuitenkin säästin yhdessä vaiheessa, en karstannut tai kammannut kehrättävää villaa, vaan aloin harjoitella valmiiksi kammatusta merinotopsista. Myöhemmin tosin karstasin villasta keräämiäni huonompia pätkiä ja leikattuja topsinpäitä. Minulla on varastossa käsittelemätöntä suomenlampaan ja Kainuun harmaksen villaa, mutta odottelen edelleen lämpimämpiä ilmoja, että pääsen pesemään villat ulkona. Villoissa on paljon rasvaa, enkä halua tukkia sillä putkistoja.

Well, it has been quite a while I last blogged as I have had busy time at work. I have used free time more making crafts than writing about them. I´ll tell about other stuff later and tell now more about spinning.

After the last post I finished with pencil roving and started with merino wool. I spun from ready combed wool and later carded only a little of odds and ends of worse parts of said wool. I do have some wool of Finnish sheep and Kainuu gray, but I should wash them before carding or combing. As they have quite a lot of grease in them, I am waiting for warmer days to wash them outside. I do not want the grease to block our pipe system.

Enimmäkseen olen kehrännyt värjättyjä merinovilloja ja iso osa niistä on pätkävärjätty moniväriseksi, siksi langatkin ovat kirjavia. Kuvassa lankoja ja villoja, joista alkuun kehräsin. Ensimmäiset lankani olivat sen verran paksuja ja löysähkökierteisiä, että ne soveltuivat parhaiten neulomiseen. Tässä onkin lapanen aluillaan.

Mostly the merino wool has been ready dyed, so the threads are also colourful. In a pic you can see my first attempts. The first threads were relatively thick and less twisted, so they were good for knitting. Here you can see the start of a mitten.

Ja tässä kuvassa lapaspari on päättelyä vailla valmis.

And here the mittens are almost ready.

Myöhemmin olen kehrännyt lankoja toisiin lapasiin, pipoon ja lopulta myös lautanauhaan. Testasin, saanko aikaiseksi niin kierteistä ja vahvaa lankaa, että se kestäisi lautanauhan loimessa. Tuntuihan tuo kestävän, loimilanka katkesi vain kaksi kertaa ja silloinkin oli kyseessä kohdat, joissa kumpikin säie sattui olemaan ohuempi samassa kohdassa. Luulin ottaneeni nauhasta kuvan, mutta nyt sitä ei löydy, joten joskus myöhimmin sitten. Viime aikoina olen kehrännyt aika lailla ohuempaa lankaa, mutta en ole vielä kerrannut, pessyt ja niin ollen käyttänytkään sitä.

Later I have spun thread for another pair of mittens, a beanie and a tablet weave band. I tested, if I can make strong and twisted thread, which could stand the stress of tablet weaving and yes, it did. A warp thread snapped loose only twice and in a point where both plies had week part at the same time. I thought I had taken a pic of the band, but I cannot find it now. Lately I have spun thinner thread, but have not plied or used it yet.

Kehräystä kohti. Something about Spinning

Taisin jo vuosi sitten haaveilla värttinäkehräyksen opettelusta. Kaikenlaista muuta puuhaa kuitenkin tuli eteen ja hyvä niin: Joulun alla Hirvenkylän vahvuuteen ilmoittautui Yrmegard, joka on aloittanut elävöittämisen Atlantian kuningaskunnassa. Siellä hän kuuluu kehrääjien kiltaan ja on harjoittanut värttinällä kehräystä jo useamman vuoden ajan. Netistä, esimerkiksi Youtubesta tähänkin puuhaan löytyy monta sangen hyvää opetusvideota. Myös kirjoja aiheesta löytyy, itsellänikin on jo jonkin aikaa ollut yksi hyllyssä. Minusta on kuitenkin kaikkein parasta, jos uuteen taitoon saa opetusta vieressä olevalta opettajalta, joka voi antaa heti palautetta ja vinkkejä.

Rohkaisimme Kaukameelin kanssa itsemme ja kysyimme, voisiko Yrmegard opettaa meitä ja hän suostui ilomielin. Tai no, emme me hirveästi rohkaisua tarvinneet, sillä olimme jo tässä pienessä ajassa huomanneet, että uusi keskiaikaystävämme on hauska, joviaali ja altis auttamaan. Olemme käyneet nyt tunnilla kerran ja jatkoa on luvassa. Ensimmäisellä kerralla kävimme läpi asiaa teoriassa, katselimme erilaisia villalaatuja, erilaisia Yrmegardin tekemiä lankanäytteitä, karstauksen alkeita ja muuta vastaavaa. Lopulta kehräsimmekin.

Loistava idea itse kehräyksen opettelun aloittamiseen oli se, että kehräsimme hahtuvalangasta, joten pystyimme harjoittelemaan pelkkää langan kiertämistä ja värttinän käyttöä. Siksi kuvassa oleva lanka on noinkin tasaista ensimmäiseksi kehruuksi. Seuraavalla kerralla harjoitellaan sitä, että villaa vedetään paksummasta tukosta ohuemmaksi, samalla kun sitä sitten kehrätään langaksi. Luulenpa, että langan tasaisuus voi ottaa hieman takapakkia siinä vaiheessa!

Yrmegard oli varmaan ajatellut tosin opettaa seuraavalla kerralla langan kertausta ja sen jatkokäsittelyä, pesua ja ”säikäyttämistä”, mutta innostuin kehräämään kotona olevaa hahtuvalankaa niin, että olen hieman ottanut ennakkoa sähköpostiohjauksella.

Kuvassa on kerällä olevaa hahtuvalankaa, kehrättyä lankaa värttinässä ja kerällä ja taustalla kerrattua lankaa. Valkoinen on kolmisäikeistä ja harmaa kaksisäikeistä. Molemmat langat ovat aika paksuja, valkoinen tietenkin erityisesti, joten niistä taitaa tulla jotakin neulakinnastekniikalla. Saatanpa värjätäkin osan langoista.

I think I mentioned already a year ago I would like to learn to spin with a spindle. Other things came and it turned out very well: before Christmas lady called Yrmecard contacted me and asked if there are any activities in Hirvenkylä. She has started in SCA in Atlantia kingdom and had joined a local spinners´ guild. There is lot of good or even excellent videos in the net, like in Youtube, and some books about spinning too. I have one in my bookshelf. But the best is to have a teacher near you and get advices and feedback right then and there.

So we gathered up our courage with Kaukameeli and asked Yrmegard, if she would teach us and she said gladly yes. To tell the truth, it did not need very much of it (courage, that is), as we had already realized our new medieval friend is a nice, loyal lady and eager to give to our little community. So we have had our first lesson now. We had a bit of theory, looked at her example threads, discussed about carding etc. And finally made some spinning.

Her splendid idea was to spin first from pencil roving, as we had only part of the spinning at the time. That´s why my thread is so even as a first starter´s thread. Next time we are going to practice how to pull thinner roving from a thicker amount of wool and spin that. I suppose out threads will not be so even then!

I think Yrmegard was thought o teach us next time how to ply the singles we have spun, but I kind of got excited and spun  all the pencil roving I had at the home and asked by e-mail how to ply it and how to cure the plied thread.

In the pic you can see pencil roving, spinned thread in a spindle and a ball and skeins of plied thread. White thread is three ply and gray two ply. Both are quite thick, so I think I´ll do naalbinding with them. It may be, that I will also dye part of them.

Kirjoittelua. A Scroll.

Olen harjoitellut viime keväästä asti kalligrafiaa ja tehnyt muutaman lahjakirjan tai kirjekäärön (joita ei kuitenkaan nimestään huolimatta anneta käärönä vaan pyritään säilyttämään hyvinkin suorana) paronikunnalleni Aarnimetsälle. Sain joulun alla hieman jälkijättöisesti ja mutkan kautta itse niin sanotun rälssikirjan. Aikani sitä katseltuani päätin tarjota palveluksiani kirjurina kuningaskunnan pääkirjurille. Kirjureista tuntuu olevan aina puutetta, joten ajattelin, että aloittelevallekin kalligrafistille voisi löytyä jotain pientä puuhaa.

Kuningaskunnan kirjurikillan pääkirjuri Aryanwhy ottikin pian yhteyttä ja pyysi minua tekemään kirjekäärön, joka annettaisiin Panache-ritarikunnan uudelle jäsenelle loppiaisen aikaan pidettävissä kruunajaisissa. Kyseessä on siis hieman korkeamman arvoinen maininta kuin perusrälssikirja, joten puunasin tekstaustani ja suunnittelin illuminaation eli kuvituksen sopimaan kirjeen henkeen. En valitettavasti tunne kyseistä herrasmiestä, mutta teksti kertoi, että hän sai jäsenyyden ritarikuntaan erityisesti ansioistaan suutarina, joten valitsin kuvituksen aiheen myöhäiskeskiaikaisestaerilaisista ammateista kertovasta teoksesta. Kuvassa on yksityiskohta tekstin aloittavasta kirjaimesta.

I have been practicing calligraphy lately and made a few scrolls to our barony of Aarnimetsä. Before Christmas I got a scroll, so called Award of Arms myself and after studying it I decided to ask our Kingdom scribe, if she had something to do. I had understood that there are never enough scribes to make scrolls and I thought there might be something to do to me too.

Soon Drachenwald signet clerk Mistress Aryanhwy contacted me and asked me to do a scroll for a new member of the Order of the Panache to coronation held last weekend. As it is a bit higher level scroll as AoA, I really tried to practice my hand and planned the illumination carefully.  I unfortunately do not know the gentleman in question personally, but the text told that he is going to have the membership partly because of his talent in shoemaking. I found latemedieval pictures of men in many professions, shoemaker as well and used the pictures as my inspiration. Here is the pic of the illuminated letter which starts the text.

Tässä lahjakirja siinä vaiheessa, kun olin tehnyt siihen tekstauksen, piirtänyt kuvituksen ääriviivat ja värittänyt kullanväriset alueet guassilla. Juuri silloin huomasin, että kirjureita Tytyvyllus oli ottanut veronsa ja vuosiluku oli jäänyt pois tekstistä! Kirjurit ovat ainoa ammattikunta, jolla ei ole suojeluspyhimystä vaan sitä riivaa demoni, jonka piikkiin kaikki kirjoitusvirheet voidaan panna.

Here you can see the scroll when I had drawn the illumination, calligraphed the text and painted golden areas with guass. It was just the I realized Tytvyllus had got his toll and I had missed the year in a text! Scribes are only profession, which have instead of patron saint a patron demon of a kind. You can always accuse him of the mistakes.

Tässä yksityiskohta valmiista työstä, jossa näkyy rivin alle lisätty vuosiluku ja Panache-ritarikunnan tunnus, medaljonki, jonka uloin kehä on punainen, sisempi kultainen ja sisin musta, ja josta nousee kolme höyhentä näissä mainituissa väreissä.

Here is the detail of the scroll where you can see the year I added under the line and the symbol of the Order of the Panache, which is “fieldless issuant to chief from a torteau charged with a bezant pierced sable three feathers gules, Or and Sable”.

Ja tässä kuvassa on valmis työ kokonaisuudessaan. Keskeneräisen kuva on otettu päivänvalossa ja kuvat valmiista työstä illalla sähkövalossa, joten värit ovat vääristyneet. Paperi on oikeasti siis puhtaan valkoinen, kuten kuvassa keskeneräisestä työstä ja muutkin värit ovat kuvassa lämpöisempiä kuin oikeasti. Sain toimeksiannon sen verran myöhään ja lähetin valmiin työn Ruotsiin, joten varmistaakseni sen perillemenon ajoissa, pakkasin lahjakirjeen kuoreen saatuani sen illalla valmiiksi ja vein postiin aamulla kun oli vielä hämärää.

And here is the finished scroll. I took the pic of unready scroll by daylight, but finished one is photographed under electric light, so the colours are wrong in it, they are more like in a pic of unready work. The paper is white in real life and other colours are also cooler than in a photo. I had quite little time to do the scroll and I had to send it to Sweden in time, so had not time to wait better daylight.

Sain tänään herra Heinrichiltä postia, jossa hän kiitteli lahjakirjasta ja vaikutti pitävän siitä. Nyt on hyvä mieli. Vivat herra Heinrich!

Vivat lord Heinrich! Today I got a mail from him. He thanked for the scroll and seemed to like it. Now I am feeling very pleased!