Kehrääjän käsikirja. The book of April

Tässä olisi tuhat ja yksi elävöitysasiaa tehtävänä ennen juhannusta ja mitäpä minä sitten innostun pitkästä aikaa tekemään? Jotain, mikä ei edesauta yhtään noita tehtäviä töitä: kehräämään pitkästä aikaa. Pengoin jotain muuta varastoista ja satuin aukaisemaan laatikon, jossa on kehräyskuituja ja kehrättyjä kertaamattomia lankoja. Siitä se sitten lähti. Ensin tuntui, että enhän minä tätä hallitse enää ollenkaan, mutta pian taito (no, taito ja taito) tuli takaisin. Nyt on tullut kehrättyä jo pariakin lankaa. Kuvassa oleva on kehrätty S-kierteiseksi ja kertaan sen Z-kierteiseksi, joten siitä tulee neulakinnaslankaa. Voi olla, että jos värit vielä kerratessa muuttuvat harmaamman vihreäksi sekoittuessaan, värjään sen luonnonväreillä. Tai teen langasta sukat.

Well, I am having about thousand and one re-enacting oriented thing to do before Midsummer and what I am doing? None of those things, but spinning after a long break. I was looking for something else and happened to open the box with fibers and unplied span threads. And there I was again. At first I thought I so cannot do this anymore, but soon I found out the old rythm. Now I have spun a couple of threads. This one has been spun with S-twist, so when I'll ply it, it will be Z-twist, good for naalbinding. It can be, that I might dye it again, if it is too gray green then. Or I'll do socks from it.

Sattuma, kohtalo, karma, mikä lie, puraisi takaa päin. Olin viime viikonloppuna pitämässä kurssia ulkopaikkakunnalla ja yövyin hotellissa. Mukaan varasin parikin käsityötä yksinäisen illan ratoksi, toisena värttinän. Illalla tein tosin toista, renessanssipaitaa itselleni (siitä juttua joskus toiste), mutta eräs kurssilainen kysyi, osaanko kehrätä. Hän oli hommannut jostakin värttinän ja halusi kysyä siihen liittyen jotakin. Ja tokihan selitin asian parhaani mukaan, vaikka kurssi käsittelikin ihan muuta asiaa. Pystyin jopa demonstroimaan asian, kun sattui olemaan se oma värttinä mukana. Sunnuntaina pysähdyin syömään isolle huoltoasemalle, jonka yhteydessä oli Kilokirja. Pyörähdin sen läpi ja silmiini sattui suomenkielinen kehräystä käsittelevä kirja, Tuulia Salmelan Kehrääjän käsikirja. Se on julkaistu jo vuosi sitten, mutta jostakin syystä mennyt kokonaan ohi silmieni. Mukaanhan se oli otettava (eikä ollut edes hinnankirossa pahemmin, tosin rapsutin hintatarran pois, enkä enää muista hintaa).

Is it destiny, kismet, karma, whatever, but it bit me soon after that. I was teaching a course last weekend away from home and spent a night at a small hotel. I had two hand craft pieces with me to entertain myself at a lonely hotel room. The other one was camicia and I was actually doing it in the evening (more about that later), but another one was a drop spindle and fibers. Then one of the students asked me, if I happen to know how to spin with a spindle. She had bought one and had something to ask about it. Of course I answered her questions as well as I could and even demonstrated spinning with my spindle. When driving home, I stopped to eat at a gas station. There were a little book store in the same building and I checked it. I happened to notice a book about spinning in Finnish. It has been published about a year ago, but somehow I had missed it. You guessed right, I had to buy it.

So here is my review of it, and it is in Finnish only. Here you can read the blog of Tuulia Salminen, the writer of the book and she tells about it in English. By the way, fibers of the thread in the pic have been dyed by her.

No niin ja siihen kirjaan sitten. Suomalaisia kirjoja kehräämisestä ei liian paljon ole ja edellisen julkaisusta lienee kolmisenkymmentä vuotta aikaa. Oli siis korkea aika sellainen markkinoille saada, varsinkin kun kehrääminen tuntuu olevan monien muitten perinteisten käsityötekniikoitten tapaan nosteessa. Muittenkin kuin historianharrastajien parissa siis.

Teos onkin mielestäni oikein oiva perusteos aloittelijalle ja hieman edenneemmälle kehrääjälle. Siinä on selitetty kaikki peruskehräämiseen, työvälineisiin ja materiaaleihin liittyvät asiat. Kirjassa käsitellään niin värttinällä kuin rukilla kehräämistä, välillä samasta asiasta puhuttaessa, mikä saattaa ehkä aivan aloittelijaa hetken hämätä, vaikka kirjassa on toki aina mainittu käytetty väline. Vaikka kirjoitettu teksti ei koskaan voi täysin korvata kädestä pitäen opettamista ja siihen liittyvää palautteen antamista, ovat kuvat tässä kirjassa sangen informatiivisia. Ne ovat myös kauniita, teos on muutenkin hyvin taitettu ja silmää viehättävä. Kuvat kehrätyistä herkullisenvärisistä langoista innostaa ainakin minua tarttumaan värttinään.

Kunhan tästä saan aikaiseksi vihdoinkin kokeilla mummun rukkia, joka olohuoneessamme nököttää lähinnä siivouksen hidastajana tällä hetkellä, testaan, miten kirjan ohjeet siihen auttavat aloittelijaa. Kirjassa on kerrottu rukin hankinnasta, mikäli sellaista ei ole nurkissa pyörimässä entuudestaan tai jos on hankkimassa uutta erilaista rukkia sekä miten ratkaista erilaisia ongelmia rukilla kehrätessä. Kuvittelisin ainakin tuosta olevan hyötyä, mikäli rukilla kehräys ei jostain syystä ota sujuakseen.

Värttinäkehräyksestäkin on hauska lukea suomeksi, jos ei muuten, niin ainakin tulee tietämään, mitä jotkin asiaan liittyvät termit ovat suomeksi. Ja kun samasta asiasta saa tietoa useammalla tavalla, ja omalla äidinkielellään, aina jokin yksityiskohta kolahtaa uudella tavalla. Kirjan lopussa on muuten pieni suomi-englanti-kehräyssanasto. Se on hyvä, sillä asiasta on aika lailla saatavilla lisää tietoa englanniksi netistä ja kirjoista.

Kirja vaikutaa hyvältä yleisteokselta aiheesta. Kirjoittaja itse toteaa muutamaan otteeseen jostakin aiheesta, että siitä voisi vaikka kirjoittaa oman kirjansa. Erikoistekniikoista onkin hyvä lähteä nyt kirjoittamaan, kun perusasiat on käsitelty.

Haasteista vielä. About challenges

Olen ollut viime aikoina aika haastava itseäni kohtaan. On napinläpihaastetta ja on tullut luvattua kaikenlaisten haastavien rättien valmistusta ystäville. Olen haastanut itseni bloggaamaan kirjoista, mutta siitä juttua lopuksi.

Facebookissa on kuningaskunnan 30 päivän haaste, jossa aloitin uuden haasteen, joka ihan oikeasti on minulle aika haastava: opettelen kesäksi tansseja. En ole kovinkaan tanssiorientoitunut ja aiemmat kokeilut ja opit ovat menneet aika lailla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta jospa nyt oppisinkin muutaman tanssin. Kolmea hyvin helppoa olen jo opetellut ja kaksi niistä taidan osatakin niin että jalat menevät jo musiikkiin ilman että lasken koko ajan tahtia ja askelia. Lisähaastetta asiaan tuo se, että tanssin kotona yksikseni netin opastuksella. Siinä vaiheessa, kun siirryn tansseihin, joissa tarvittaisiin oikeasti tanssikaveria, hommaan tullee lisäkierrettä. Onneksi minulla on hyvä mielikuvitus.

Kirjahaasteesta sen verran, että posti on tuonut muutaman uuden kirjastooni, nyt viimeisenä (äsken hain) sellaiset teokset kuin Aberth: The Black Death, Columbus: The Four Voyages, Keen: Chivalry, Bentley: Old World Encounters, Weir: The Wars of the Roses ja Maalouf: The Crusades Through Arab Eyes. Viime aikainen trendi blogissani siis jatkunee, mukaan tulee yhä enenevästi muuta kuin tekstiiliaiheista jorinaa. Mutta jos ja kun osa lukijoistani on kiinnostunut nimenomaan tekstiileistä, niin niitäkin on siis tekeillä ja kerron niistä. Jos muistan ottaa kuvia, yksi paita lähti juuri, etten muistanut dokumentoida sitä, mutta pitää korjata asia, kunhan tapaan sen seuraavan kerran.

I have been quite challenging to myself lately: there are the buttonhole challenge and I have promised to do friends some a bit more challenging clothes. You might have noticed I also promised to tell about books I read, but more about it later.

There are a group of people in Facebook who have challenged to practice something 30 days and my challenge at the moment really is challenging to me: I try to learn dances before summer, so I can join balls at events. I am not very dance oriented and my earlier attempts have been forgotten as soon as I have left the course. But maybe now, when I have decided it, I could learn some. I have studied three easy ones this far. Two of them I think I can dance already without counting and thinking, my feet just move with music. I am doing this alone at home with instructions from internet. So in that point I will start with dances which really need other people, thinks might get even more interesting. At least I have got good imagination.

About book challenge. I have got lately a few new books, today ones like Aberth: The Black Death, Columbus: The Four Voyages, Keen: Chivalry, Bentley: Old World Encounters, Weir: The Wars of the Roses and Maalouf: The Crusades Through Arab Eyes. So it seems I will blog more and more about other subjects than clothes and crafts, but as I said I have promised to do garb, so I will tell about them too of course. If I remember to take pics, as I just gave away a shirt I forgot to photograph. Well, maybe I can take photos when I’ll meet the shirt next time.

Vuoden kirja... (Book of the year)

I am sorry, no in English this time. Anyway, I am thinking to really read from cover to cover at least a half dozen of many books in my bookshelf somehow connected to medieval theme during the year 2013 and tell here what I thought of them. I decided to write only in Finnish, if the said book is published only in Finnish at the time I blog about it, as the one here.

(Tuli tuosta otsikosta mieleen nuoruusvuoteni joskus Pähkinäsaaren rauhan laatimisen jälkimainingeissa, jolloin Ladaa mainostettiin sloganilla Vuoden auto, johon tietenkin puheissa lisättiin että ...jopa kahdenkin. No, tälle kirjalle tullee olemaan käyttöä useammankin vuoden.)

Katselin tuossa kirjahyllyä, johon on puolenkymmenen elävöittämisharrastusvuoden aikana kertynyt aika lailla joko keskiaikaan tai sen elävöittämiseen liittyviä kirjoja, höystettynä muutamalla jo aiemmin hankitulla kirjalla. Useimmista olen lukenut ainakin osan tai kaivanut niistä jollakin hetkellä tärkeäksi kokemani tiedon, mutta montaa en ole kokonaan lukenut. Haastankin nyt itseni lukemaan edes osan niistä kokonaan ja kertomaan mitä niistä ajattelen. Ihan en uskalla luvata kirjaa kuukaudessa, mutta jos nyt vaikka puolen tusinaa vuoden aikana. Referoin kuukauden kirjan, jopa kahdenkin.

Eilen loppuneen vuoden kirja minulle ja monille muillekin suomalaisille historianelävöittäjille oli ilman muuta Keskiaikaharrastajan keittokirja Sahramia, munia, mantelimaitoa, jonka kirjoittajia ovat Mervi Pasanen, Saara Nironen ja Nanna Tuovinen, kuvia ovat ottaneet siihen  Ilona Reiniharju ja Riku Pasanen. Mitään sellaista, jota ei joku muukin olisi jo aiemmin tästä kirjasta todennut, tuskin osaan siitä sanoa, mutta koska tiedän, että tätä blogia lukee muutama ystäväni, jotka eivät (ainakaan vielä) historianelävöitystä harrasta ja jotka ovat muun muassa kysyneet, millaista ruokaa syömme tapahtumissa, haluan siitä kertoa. Ja sitä paitsi mielestäni olisi pienimuotoinen oikeusmurha, jos en kirjaa blogissani mainitsisi. Tällaisia suomenkielisiä pientä harrastusta läheltä koskettavia kirjoja ei liian usein julkaista. Tosin olen kuullut, että sitä on myyty hyvin myös yleensä ruoasta ja sen laitosta kiinnostuneille ihmisille. Hienoa!

Kirjassa on nimittäin juuri niitä herkullisia makuja ja ruokia, joita itsekin olen viime vuosien aikana makustellut ja osaa itsekin laittanut. Olen tehnyt niitä kotona ihan itselleni tai pienellä harrastajaporukalla. Esimerkiksi joulukuussa meillä oli paikallisten elövöittäjien kanssa pikkujoulut ja koska siinä vaiheessa oli aika lailla muuta puuhaa, päätti Kaukameeli, että eiköhän pistetä mutkat suoriksi ja tehdä tarjottavat ruoat Saaran eli Evan blogista löytyvien ohjeitten (joista - siis pikkujouluihin tehdyistä - kaikki taitavat löytyä myös kirjasta) mukaan. Ja hyvää oli! Olen myös tehnyt tai ollut auttamassa, kun joku muu on tehnyt näitä ruokia isommalle määrälle ihmisiä tapahtumissa. Syksyn aikana olen tehnyt kotona kirjan mukaan myös muitten kirjoittajien resepteistä ruokaa.

Kyseessä on siis keittokirja, jonka reseptit on muokattu vanhoista kirjoista löytyvien, usein aika summittaisten ohjeitten mukaan nykyihmisen vaatimusten mukaisiksi resepteiksi, joissa löytyy tarkat ohjeet, tarvikkeet ja mitat. Vanhojen reseptien lisäksi kirjoittajilla on ollut ohjenuoranaan pitkä kokemus yleensä ruoanlaitosta ja erityisesti keskiaikaiseen ruoanlaittoon liittyvistä lainalaisuuksista. Kirjan lopusta löytyy luettelo lähdeteoksista, joihin reseptit pohjautuvat.

Ohjeet on testattu ja koeteltu useampaan kertaan tosielämässä ennen kirjaan päätymistään. Niitä on kokattu moderneissa kotikeittiöissä ja suurtalouskeittiöissä, mutta myös nuotiolla aika lailla alkeellisilla välineillä. Erityisen mukavaa on, että ohjeet ovat sellaisia, että ne voi tehdä ihan tavallisesta ruokakaupasta löytyvistä tarvikkeista. Mikäli ohjeessa huudetaan vaikkapa jotain eksoottisempaa maustetta, sille annetaan myös vaihtoehto, jolla pääsee mahdollisimman samanlaiseen makuelämykseen.

Mainituista lainalaisuuksista, tavoista, ruokaan liittyvistä uskomuksista, ruoka-aineitten saatavuudesta jne. kirjassa ei juuri kerrota, mutta mielestäni se on hyvä valinta. Sivut on voitu käyttää reseptejä varten. Suomeksi on jo ollut jo jonkin aikaa saatavilla kirjoja, joista voi halutessaan lukea lisää keskiaikaiseen ruokaan liittyvästä tapakulttuurista, mainitsen tässä esimerkkinä omasta hyllystä löytyvän Hannele Klemettilän kirjan Keskiajan keittiö.

Nopeesti vaan. Quick one.

Olisi aika lailla ihan töitä tehtäväksi, mutta postipoika (ihan aikuinen mies oli kylläkin) toi äsken Else Östergårdin kirjan Woven into the Earth. Syyhyttäisi.
***
I have a lot to do, real work, but the postman just gave me the parcel, Else Östergård´s book Woven into the Earth in it. Itching.