Sukkasillaan. About socks

Olinpa tuossa sangen hienossa keskiaikatapahtumassa Saksanmaalla juhannuksena (jos sitä nyt siksi voi siellä kutsua, keskikesä kuitenkin) ja palattuani pyykkäsin vaatteita. Pellavapyykin mukana koneeseen olivat livahtaneet myös villaiset kangassukat, jotka sitten kutistuivat hiukat. Kyllä ne jalkaan vieläkin menevät, napakasti, mutta varret ovat aavistuksen lyhyet, jotta ne saisi sidottua hyvin polvitaipeesta sukkanauhoilla. Olen leikannut paritkin sukat, koska pitemmissä tapahtumissa on tuntunut, että voisi niitä nyt useammat kuin yhdet olla, mutta en ole kopeutunut ompelemaan niitä. Nyt oli sitten pakko. Ompelin ensin pellavaiset ja mieleen juolahti, että vaikka tässä on tullut tehtyä taas kaikkea isompaa ja näyttävämpää, tällä kertaan pääosassa olkoon nuo hameitten alle piiloon jäävät, kuitenkin tärkeät vaatekappaleet.

I spent the Midsummer at a very great and memorable re-enactment event in Germany and when I came home, I washed clothes as usually. This time my stockings decided to join linen to washing machine and they shrank a little. They still fit, very closely, but they are a little bit short to tie comfortable with garters around my knees. I have cut a couple of pairs of socks before, as with one pair it is a bit uncomfortable at longer events, but never managed to sew them. Now I had to. I sewed the linen pair first and it came to my mind that thought I have made larger and more elaborate things lately, this time the leading role goes to these rarely seen, but important pieces of cloth.

Olin leikannut sukat omiin jalkoihini mitoitetun kaavan mukaan, mutta jalkapohjakappale vaatii ainapientä istutusta. Neulasin pohjat päältäpäin jalkaan ja myös ompelin ne päältäpäin pienillä pistoilla.Pellavasta pistot näkyvät selvemmin kuin villakankaasta, vaikka kuva onkin hieman hämärä.

I had cut the socks with a pattern fitted to my feet, but the sole pieces need adjusting and fitting anyway. I pinned and sewed soles to the socks from the right sides with little stitches. From linen you can see them a bit better than from woolen fabric, thought the pic is not the best one.

Takasaumat ompelin ja huolittelin yläosastaan oikealle puolelle, koska reunat kääntyvät sukkanauhan yli ja näin käännöksen saumat jäävät käytössä pois näkyvistä. Niin kuin noita sukkia nyt tosiaankaan ylipäätään juuri kukaan muu näkisi kuin itse, mutta kunhan hifistelin.
The back seams I sewed and hemmed partly to the right side, because they will turn over garters and then hemming is unseen. Well, nobody else than me hardly ever sees them, but I just wanted to do them like that…

Tässäpä uusi ja vanha sukka sulassa sovussa. Vanha on muistojen ja paikkausten kruunaama ja lähtee parinsa kanssa toki mukaan seuraaviinkin tapahtumiin, on se vaan niin mukava!

Ja sukista puheen ollen, Eleanora Toledolaisen sukkien mukaan tehtävät neulotut renessanssisukat eivät ole kovin paljoa edenneet, mutta eivätköhän nekin tässä kesän mittaan valmistu. Kunhan olen ommellut uudet villaiset kangassukat!

Here you can see a new and an old sock together. The old one is crowned with memories and patches and it will follow me to events after this too with its pair, it just is so comfy.

And talking about socks, here are stocking knitted after Renaissance sock of Eleanora of Toledo. It is progressing slowly, but surely. Especially after I have finished woolen sewed socks I still need to do!

Ai niin, se tapahtuma. Tässä olen upouudessa Moy bog –mekossani (josta näkyy vain pätkä hihaa...) linnan pihalla ja takana näkyy naapurilinna.

Oh yes, the event. Here I am wearing my brand new Moy bog dress (you can see only a short piece of a sleeve...), the neighborhood castle as a back view.

Kirjakääröistä. About scroll making.

En ole vähään aikaan kirjoittanut, mutta nyt sitten sitäkin pitemmän tekstin, jota olen värkännyt kuukauden.

As always, the translation in English with cursive. It is a while I have blogged last, but now longer than usually.

Menin kuningaskunnan yliopistoon ja sain ylitsevuotavan paljon kiitoksia tekemistäni kahdesta kirjakääröstä niitten saajilta ja heidän lähimmiltä ystäviltään, myös tapahtuman jälkeen FB:n kautta. Yksi heistä oli arvostamani Laurel, joka jo joskus aiemmin on yleisesti maininnut siitä, kuinka hän ihmettelee kirjureita ja kuvittajia, jotka tekevät ison työn ja antavat sen sitten vaan pois eteenpäin lahjoitettavaksi. Tällä kertaa ainakin minä tunsin työni tulleen runsain mitoin huomatuksi ja arvostetuksi. Kyseisissä kirjakääröissä minua palkitsi jo se, että sain tehdä ne ihmisille, jotka tunnen, joista pidän ja joitten todella tiesin ansaitsevan lahjakääröön sisältyvän kunnianosoituksen. Ei niin, että epäilisin sitä sellaistenkaan kohdalla, joita en tunne!

Tapahtumaa seuraavalla viikolla kuitenkin sattumalta luin koko SCA:n kattavalta listalta keskustelun, jossa puhuttiin muun muassa siitä, kuinka paljon kirjakääröt maksaisivat, mikäli niihin menneistä materiaaleista ja työstä maksettaisiin käypä hinta. Kukaan ketjuun osallistuneista kirjureista ei toki olettanutkaan sitä saavansa, useat olivat iloisia edes siitä, jos heidän kuningaskuntansa tai kirjurikiltansa tuki heitä materiaalien hankinnassa. Samassa ketjussa tuli esille myös se, että monet todella pitkäänkin tehneet kirjurit ovat saaneet hyvin harvoista tekemistään töistä kiitosta saajalta, mikäli eivät ole sattumalta olleet tapahtumassa, jossa se on annettu lopulliselle saajalle.

Tämä koskee tietysti muitakin asioita, kuten vaikkapa ihmisten hallitsijoitten lahjakoreihin tekemiä töitä, tapahtumien tai muuta muistoesineitten tekoa, ruokahuoltoa ja yleensä järjestelyä.  Osa sanoikin keskustelussa, että he ajattelevat nykyisin kirjakääröjen teon omana työpanoksenaan tapahtumalle, joka esimerkiksi ruoanvalmistuksesta poiketen tehdään yleensä kokonaan ennen varsinaista tapahtumaa. Ja varmaan kaikki kokevat sen ainakin yhdeksi omaksi tavakseen unelman rakentamiseen.

Olen ajatellut jo jonkin aikaa tehdä postauksen siitä, kuinka minä teen lahjakirjoja ja mitä vaiheita siihen kuuluu. Kyseisen keskustelun innoittamana päätin liittää mukaan myös työtunnit, jotka tässä dokumentoimani kirjakäärön tekemiseen menivät. Eri tekijöillä on tietenkin erilainen työtahti, ja kokeneempi kirjuri olisi tehnyt tämänkin työn nopeammin. Olen kuullut, että kirjakääröstä riippuen tekijöillä menee aikaa noin 10–40 tuntia. Erääseen päärille annettuun oli kerrotun mukaan mennyt aikaa 700 työtuntia.

Jos edes yksi tämän lukija (joka jaksaa sen lukea loppuun asti!) innoittuu seuraavan kerran käärön saadessaan lähettämään pienen kiitos-viestin sen tekijälle (siis jollekin muulle kuin minulle…), olen tyytyväinen. Tekijän yhteystiedot löytyvät usein käärön takaa ja olipa se millainen tahansa, on tekijä käyttänyt siihen aikaa ja tehnyt sen kulloisenkin parhaan taitonsa mukaan (kiitos Eva!).

Tässäpä siis työvaiheita, joita suhteellisen tavalliseen kirjakääröön menee aikaa ja kuvituksena kirjakäärö, jonka tein yliopiston jälkeen Insulae Draconiksen ruhtinasparille edelleen annettavaksi. Tämä oli tähän asti yksi nopeimmin valmistuneista, jonka olen tehnyt, joten annetut ajat ovat tämänhetkinen minimiaikani tämäntyyppiselle kirjakäärölle. Kuvat on otettu pimeimmän syksyn aikan, joten niistä ei saanut kovin kummoisia edes käsittelemällä.

I went to University Kingdom and I got a huge thank you for the two scrolls I had made from the receivers and their closest friends. They thanked me at the event and even after it via Facebook. One of them was a  Laurel I really respect and who have said earlier in general that she wonders, how scribes can use hours to make a scroll and then just give it away. This time I felt my work got very well received and thanked, I could not ask more. Making of the said scrolls was especially rewarding as I knew the receivers personally, I like them and I knew that they really deserved the honor. Not that I doubt it when making a scroll for a person I do not know!

Well, a couple of days after the event I read a discussion in FB where scribes around SCA where talking about it how much their work would cost, if they would got paid from it. Not that they were expecting it, ones who had got materials from their kingdom or guild, were happy even of it. The scribes, even those who had made scrolls for years, told they had got very few thank you messages, if they had not happened be at the event where the scroll was handed to a receiver.

Of course you can say the same with many other things people are doing in our hobby, like making things for gift baskets, making tokens for events, cooking or other stuff necessary to create an event etc. A scribe said in the conversation that nowadays she is thinking making scrolls as her part of working for event, thought it is usually made before event, not during it. And I am sure every scribe feels their work as a part of creating the Dream.

For some time I have been thinking to blog about how I am making a scroll. Because of said conversation I decided to count the hours this documented scroll took to make and tell it here. Of course working pace of people is different and more experienced scribe might have made this kind of scroll faster than me. I have heard it takes approximately 10-40 hours to make an average scroll. Someone told about a scroll made to a peer that had taken 700 hours.

If even one person, who might read this blogging (to the end!), gets inspiration to simply thank a maker (someone else than me, that is…) next time he or she receives a scroll, I am happy. You can usually find the contact info from backside of the scroll. Whoever it is, she or he has made the scroll as well as she or he had been capable at the moment (thank you, Eva!).

Here I will tell how I make a scroll. The example is a scroll I made to the prince and princess of Insulae Draconis to give person mentioned in the scroll. This scroll is one of the fastest I have made this far, so the time it took, is my minimum time at the moment when making this type of scroll. It was very dark weather, when I took pics, so they are quite rotten even when photoshopped.

1.       Kirjakäärön teko alkaa yleensä viestittelyllä, jossa tavallisesti valtakunnan tms. pääkirjuri selvittää, kuka sen voisi tehdä. Viestejä vaihdetaan onko työn tilaavilla hallitsijoilla vaikkapa valmis teksti, jonka he siihen haluavat, miten kirjakäärö toimitetaan perille yms. käytännön asioita. Näihin ja käärön valmistumisen jälkeiseen viestintään menee helposti yhteensä tunti, joskus enemmänkin.

Scroll making starts usually with messages, where the signet of a kingdom, principality or barony asks if someone is willing to make the scroll. Then there are messages about the text, how to send the scroll when it is ready and so on. This take easily about an hour or more, spread over days.

2.       Mikäli valmista tekstiä ei ole, minulla menee jonkin verran aikaa (ehkä tunti) siihen, kun sommittelen yleensä englanninkielisen tekstin aiempien tekstien, tekstipohjien ja käärön antamisperusteiden pohjalta.

If there is no text ready, I try to think what to write. Usually the text is in English (not my own language, if someone have not guessed…) and I use old scrolls, court handbooks and given reasons why the person is going to get the scroll as a base.  This can take about an hour.

3.       Tämän jälkeen alan katsella kirjoista ja netistä jotakin sopivaa kuvitettua käsikirjoitusta, johon pohjaan sommittelun ja hahmottelen piirroksen. Tässä kirjakäärössä on ollut mallina keskiaikaisen oppikirjan sivu, jonka tyyppisiä olen tehnyt aiemminkin, joten aikaa meni ehkä vain pari-kolme tuntia, mutta joskus siihen kuluu aikaa paljon enemmän.

Then I look at the books and Internet archives of manuscripts trying to find nice illumination for my inspiration. When I have found one, I sketch the illumination. In the scroll here I used as an inspiration a page from a medieval university student book. I have used quite similar (but not the same) pages earlier, so pondering and sketching took only about 2-3 hours this time, but sometimes it can take much more time.

4.       Kun olen miettinyt kuvituksen alustavasti ja hahmotellut sen, tiedän kuinka paljon tilaa jää tekstille. Kirjoitan tekstin valitulla tekstityypillä tietyn kokoisella terällä. Samalla tarkistan ja päätän isojen kirjainten muodon, koska niissä on vaihtelua saman tekstityypin sisälläkin. Jos teksti vie liikaa tilaa tai jättää paljon tyhjää, kirjoitan sen uudelleen erikokoisella terällä. Mikäli tekstityyppi on sellainen, etten ole käyttänyt sitä paljoa, harjoittelen aakkostoja. Esimerkissä on tähän asti eniten käyttämäni tekstityyppi ja terän kokokin oli heti sopiva, joten selvisin urakasta noin puolessatoista tunnissa.

After sketching I know how much space I have left for the text. I write the practice text once with the chosen hand and nib. I can now see, if I have to adjust text, change the nib to wider or smaller. If I have to do it, I write the text again. If I use the hand I am not too familiar I can practice alphabets before even starting the text. Here I used familiar hand and the nib was good, so I wrote it only once. It took maybe an hour and half.

5.       Piirrän kuvituksen ääriviivat. Tässä siihen meni noin tunti. Joskus vaihe vie huomattavasti kauemmin, kuten eräässä Kellsin kirjasta inspiraationsa saaneessa kuvituksessa, jossa oli paljon kelttisolmuja.

Next I draw the illumination. This time it took about an hour. Sometimes it take much more time, for example when I drew an illumination inspired by the Book of Kells and it’s knot work.

6.       Kirjoitan tekstin. Yleensä siihen menee suurin piirtein yhtä kauan kuin tekstin yhteen harjoittelukertaan. Varsinaista tekstiä kirjoittaessani lepuutan kättä useammin, ettei jälki ala huonontua loppua kohden, joten kokonaisaika on pidempi kuin varsinainen kirjoitusaika.

I am scribing the text. Usually it takes about the same amount of time than one practice round of the same text. I am resting my hand more often and take care of the errors more carefully this time, but I do not have to check initials as when practicing.

 

 

7.       Maalaan kuvituksen. Jos siinä on kullanvärisiä kohtia, teen ne ensin, koska niihin harvemmin tulee varjostuksia. Käytän kullanväristä guassia, koska en ole vielä saanut aikaiseksi harjoitella lehtikullan käyttöä. Tarkoitus olisi. Esimerkkikuvituksen kaltaisessa illuminaatiossa maalauskerroksia tulee yleensä noin kolme, alimmaksi perusväri, sitten sama väri vaaleampana ja viimeiseksi valkoiset korostukset. Työ näyttää ennen valkoisia korostuksia yleensä kovin modernilta, julistemaiselta, mutta nuo pienet valkoiset viivat ja pisteet tekevät taianomaisesti kuvituksesta paljon keskiaikaisemman. Eri maalausvaiheisiin menee yhteensä useampia tunteja. Tämä oli tosiaan tuttu, aiemmin hieman eri tavoin sommiteltu lohikäärme- ja reunakoristelu, joten tein sen varmaan ennätysaikaani, ehkä kolmessa tunnissa.

Next I am painting the illumination. If there are golden parts, I am usually painting them first. I use gold gouache, not real leaf gold (I am going to try that too in a future). In this kind of illumination there are usually about three levels of paint: At first the base colour, then lighter shade of the same colour and at last white highlights. Before highlights the work looks very modern, postern-like, but those little white lines and dots are making their magic and turn the work more medieval looking. The painting can take several hours, but as this type of illumination is quite familiar to me, I made my record here, maybe three hours.

 

 

 

8.       Tarkistan työn. Katson, onko siinä vielä kirjoitusvirheitä tai puuttuuko kuvituksesta jotakin ja korjaan, jos on tarvetta. Kirjoitan taakse nimeni ja inspiraation lähteen. Tulostan tekstistä isolla selkeällä modernilla fonttikoolla A4:lle sopivan version hoviairutta varten. Vaikka useimmat airuet sangen kyvykkäitä ovatkin, ei voi olettaa, että he osaisivat lukea kaikkia tuhannen vuoden aikana käytettyjä tekstityyppejä ja käsialoja. Pakkaan kirjakäärön ja yleensä lähetän sen hallitsijoille, sikäli mikäli en ole itse menossa tapahtumaan, jossa se annetaan lopulliselle saajalleen. Näihin vaiheisiin menee aikaa vähintään tunti.

Then I am checking the work, if there are missing parts in the illumination or errors in the text. I correct them if needed. I write my name and where I got the inspiration to the back side of the scroll. I print a version of a text with modern, clear and big font for the court herald. Our heralds are usually a talented lot, but I cannot assume he or she can read just my chosen text style and hand. I pack the scroll and send it away, if I am not going to the event, where it is given to the recipient. These final touches take at least an hour too.

Jaaha, kuinka paljon tuosta nyt yhteensä tuli? Reilu kymmenen tuntia, jos laskin oikein. Tavallisesti en siis työtunteja laske, teen näitä, koska se vaan on minusta niin kiehtovaa ja kivaa.

Well, how much time that took? A few hours more than ten, if I counted right. And usually I do not really count time when doing scrolls, as I just simply love to make them.

Maaliskuun lohikäärme. The dragon of March

Testasin uutta pistoa, uutta lankaa ja uutta kirjontakehystä. Samalla tein ensimmäisen lohikäärmeen varsinaiseen projektiin, josta taisin taannoin jo mainita. Tälläkin kertaa loharini on sitä tyyppiä, josta englanninkieliset käyttävät nimitystä wyvern, linnunjalkainen, melkeinpä aarnikotkan oloinen, mikä tietenkin sopii sangen hyvin aarnimetsäläiselle. Suunnittelin mallin itse ja saatanpa toteuttaa sen kirkkaammin värein ja hieman eri tavoin pistellen toisenkin kerran. Tällä kertaa käytin talvenhuurtamia pastellisävyjä.

I tested a new stitch, new yarn and a new embroidery frame. I made the first patch for the project I think I have mentioned before. The dragon is again more wyvern than actual dragon, almost a griffin-like creature. I used frosted colours this time, but I might embroider the design (which is my own) again using brighter colours and maybe another stitches.

Pisto on Bayeuxin seinävaatteessa taajaan käytetty pintaa peittävä pisto, josta on Racairen blogissa hyvä ladattava ohje. Lanka on Purely Silk -nimistä silkkilankaa, joka on kai oikeasti tarkoitettu helminauhojen punontaan, sillä ostin langat koru- ja helmitarvikeliikkeestä. Sitä saa useita paksuuksia ja sen paksumpi versio saattaisikin olla erinomaista lankaa lautanauhoihin. Kuvan kehyksen ja toisen samalaisen, mutta pienemmän, ostin Lankadontista. Kuvassa näkyvät kehyksen lisäksi keskeneräinen kirjontatyö ja paperille piirretty luonnos kirjontaa varten. Siirsin sen kankaalle silkkipaperitekniikalla.

The new stitch is known for example from the Bayeux tapestry and you can find a tutorial for it from Racaire´s blog. I think the thread, Purely Silk, is meant to string pearls, as it is quite twisted and I bought it from a bead shop. I think thicker version of it would be exellent for tablet weaving. The embroidery frame is bought from Lankandontti. I have another similar, but smaller one too. In the picture you can see the frame, the embroidery in progress and the sketch for it.



Lanka oli hiukan liian tiukkakierteistä peittäviin pistoihin, Bayeuxiin ja varsinkin laakapistoon, mutta sopi ihan kohtuullisesti halkaistuun jälkipistoon, jolla on ommeltu mm. pää ja siipien kärjet. Se, että lanka on silkkiä, joka leviää mukavasti kangasta vasten, vähensi hieman ongelmaa, eli sitä, että lanka ei peittänyt kunnolla kangasta. Mustat rajaukset on tehty ohuemmalla silkkisellä ompelulangalla varsipistoin. Pohjakangas on muuten jämäpala hihattomasta päällysmekosta, josta viimeksi kerroin. *

The thread was a little too twisted for satin and Bayeux stitches, but it helped that it is made of silk. It was good for split stitch thou. I used split stitch forexample for head and parts of the wings. The canvas is by the way the same fabric I used for the sideless surcote I told you about another day.**

Joku järkevämpi henkilö olisi harjoitellut Bayeux-pistoa ensin johonkin muuhun kankaaseen, mutta minä aloitin tietenkin heti varsinaisen työn tekemisen. Harjoittelun huomaa varsinkin hännästä, jonka tein ensimmäisenä. Ompelukehys on yllättävän mukava. Suoraan sanottuna olen aiemmin inhonnut kirjontakehyksiä, sillä minulla on ollut vain ympyrän muotoinen, joka venyttää ympyräjälkiä myös kankaaseen. Teen kaiken mahdollisen ilman kehystä ja olenkin oppinut tekemään monet pistot siististi ja kiristämättömästi ilman kehystä tai kangasta sormilla suorana pitäen. Tässä työssä käytetyille pistoille ja ohuehkolle pohjakankaalle kehys oli kuitenkin liki välttämätön. Kankaan virittely kehykseen vei jonkin aikaa, mutta oli vaivan väärtti. Tästä kehyksestä lähes pidän ja käyttänen sitä jatkossa herkemmin.

Sensible person would have practiced a new stitch before using it in a project, but of course I started straight away with the project. You can see it especially in a tail, which I made first. The embroidey frame was very nice. Usually I do not like them, as I have used only hoop, which lefts it´s marks to the canvas. I embroider everything without the hoop, but quite thin and soft fabric and the bayeux stitch needed the frame. It took a little time to mount the fabric to the frame, but it was well worth it. This embroidey frame I almost liked!

Lohari kaikessa komeudessaan:
The wyvern in all her glory:

 

* Mekko on muuten tosi kiva. Vaikka se ei ole keskiaikatapahtumaan vielä päässytkään, pidän sitä paljon kotona. **
I like the dress a lot. Thought I have not been in a re-enactment event since I got it ready, I have used it at home quite often.

Tammikuun lohikäärmeet. The Dragons of January

Eräissä piireissä tämä vuosi on lohikäärmeitten vuosi, enkä nyt puhu kiinalaisesta kalenterista. Minulla ei ole hajuakaan mikä vuosi siinä on meneillään. Oli miten oli, lohikäärmeet vain passaavat tällaiselle tulella leikkijälle ja vanhalle lohikäärmeelle kuin minä. Tuossahan tuo näkyy avattaressakin. Jotain lohikäärmeisiin liittyvää pitänee siis näprätä harva se kuukausi. Aloittelen ihan muutamalla pikkuloharilla, joilla ei ole edes siipiä. Tuli eräänlainen tilaustyö lahjasta, lupasin rukousnauhat ja sitten mopo alkoi keulia ja tein niille pussukatkin, joiden tekemiseen meni itse asiassa paljon enemmän aikaa kuin itse rukousnauhoihin.

*** In the certain circles this year is the theme year of the dragons. I do not talk about the Chinese calendar, I do not even know which creature´s year they are having at the moment. But anyway, dragons are fine for me, as an old (all right, middle-aged) dragon I am, playing with the fire and so on, check my avatar. So I suppose I´ll do something dragonish during the year too. I started with a couple of small ones, wyverns I would call them. I was asked to do rosaries to the gift basket and decided to do pouches for them as well.



Pusseissa on toisella puolella eräänlainen vaakunan osa ja toisella puolella saajan keskiaikanimen nimikirjain. Löysin kirjaimet eräästä kirjastooni aikojen saatossa eksyneestä saksalaisesta kirjasta, joka on täynnä vanhoja merkkausliina-aakkostoja. Kyseinen aakkosto ei tosin ole keskiaikainen, vaan muistaakseni 1700-luvulta. Aikaa tekemiseen oli niukalti, joten säästin sitä suunnitteluvaiheesta ja otin valmiina, kun kohtuullisen sopivat löysin. Vaakunan pistelykaavion löysin Atlantian kirjontakillan sivuilta.

*** The pouches have got ensigns on the other sides and initials on the other. I found the cute dragon initials from a German book full of old patterns for embroidered alphabets. These are not medieval, but from 18th century if I remember correct, but they looked quite nice, so I chose them. There was not that much time, so I skipped the design part and took ready designed letters, when I found ones suitable enough. The patter of the ensign is from the web pages of the Atlantian embroiderers´ guild.



Pussukat on kirjailtu muliinilangalla pellavalle ja vuorattu silkillä. Nyörit tupsuineen on tehty myös muliinilangasta. Alla kuva myös rukousnauhoista. Rengasmainen on ollut yleisemmin naisten käytössä ja suora rukausnauha taas tyypillisempi miehillä. Helmet olen tehnyt lamppulasitekniikalla, nyörit ja tupsut ovat silkkilankaa.

*** The pouches are linen, emboidered with cotton floss. They have got silken linings. The cords and tassels are made of the same cotton thread. Here is the pic of the rosaries too. Usually, but not always, women had rosaries tied to rings and men straight ones. I made the beads from glass with lampworking torch, the cords and tassels are made of silk thread.

Seinävaateprojekti. Wallhanging project

Osallistuin erääseen yhteisprojektiin, jossa useat eurooppalaiset keskiaikaharrastajat kirjoivat vaakunoita kirjojan sopivaksi katsomalla tekniikalla. Vaakunatilkut kootaan ja niistä tehdään seinävaate, jonka totisesti haluaisin nähdä jonakin päivänä! Kirjailin ensin Humalasalon vaakunan, koska se oli ainoa varaamaton lähiseutujen vaakuna.

*** I embroidered a couple of coats of arms to the project with many other embroiderers around the Europe. The patches are now collected and when they are sewed together, they will form a wallhanging. I really would love to see the wallhanging in a real life some day! First I chose Humalasalo, as it was the only free local one at that time.



Sitten huhuiltiin kirjojia muutamille vielä kirjomatta oleville vaakunoille ja lupasin tehdä vielä kaksi. Näiden paikkakuntien kanssa minulla ei tässä vaiheessa ole ollut vielä valitettavasti muuta tekemistä, mutta nyt ainakin tiedän, millaiset vaakunat niillä on! Tämä on irlantilaisen Dun in Maran vaakuna:

*** Then we were asked to embroider another unembroidered coats of arms and I promised to make two more. I do not unfortunately know the shires otherwise - yet, but at least now I can identify their coats of arms! This one belongs to the Irish Dun in Mara:



Ja tämä saksalaisen Rauchenderbergin:

*** And this one is of Rauchenderberg in Germany:

Kuinka erottaa työ ja harrastus... Hobby or work

Otsakkeessa pitäisi olla oikeastaan kysymysmerkki. Kuinka erottaa työ ja harrastus? Ja onko se edes tarpeen? Olen siis "pilannut" muutaman mukavan harrastuksen sillä, että niistä on tullut enemmän tai vähemmän osa työtäni. Tosin sanoen periaatteessa voin harrastaa työkseni. (Käytännössä tämä ei ole ihan niin ruusuista.) Viime vuosien käsitöissäni on lähes aina ollut taka-ajatus siitä, miten voin hyödyntää tuotoksia töissäni, myydä niitä tai käyttää mallitöinä. Keskiajan elävöityksessä kiehtoo kaiken muun ohessa se, että voin tehdä käsitöitä ihan vain itselleni, ilman, että niistä on varsinaista Hyötyä.

Tai niinhän sitä luulisi. Olen tässä syksyn mittaan pitänyt parille nukentekijäryhmälle kurssia, jossa käymme läpi kaikenlaisia kirjontatapoja, joita voi hyödyntää nukkejen tekemisessä tai niitten vaatteissa. Kuten arvata saattaa, nukkemittakaava on melkoista piperrystä, joten päädyin siihen, että näytän mallia ihmisen kokoisilla tuotoksilla. Ihminen sattuu olemaan meikku ja kamppeet, joita olen kirjonut, ovat sattuneet olemaan aika lailla keskiaikaisvaikutteisia.

Olen muun muassa kirjonut villalangalla villakangasta, josta tulee häntähuppu, eli hupsukka. Tuo on ihan itsekeksimäni termi, ei virallinen nimitys, tulee sanoista huppu ja sukka. Olen myös tehnyt siihen kangasnappeja ja opettanut sen samalla kurssilaisille. Tällä viikolla näytin ja näytän smokkausta ja päätin tehdä hieman vertailevaa tutkimusta valmiiksi poimutetun ja tehdessä poimutettavan hunajakennosmokkauksen välillä, joten kohta lienen kahden smokatun essun onnellinen omistaja.

Ammatti pukkaa läpi myös siinä, että olen ottanut kuvia eri vaiheista ja niistä raporttia tällä samalla kanavalla, kunhan olen saanut kuvat purettua kamerasta ja vähän editoitua.

***

There should be question mark in the end of the head line. Hobby or work? Or should I even think about it? I have kinda spoiled a couple of good hobbies when started to make them as profession. Almost every craft work I have done during last years have had got some kind of professional backround. I have sold them or used them as models for courses. A thing I like in the re-enactment is that I can make things just to myself, without any real professional benefit in it or thinking how long it takes to make them.

Or one could think so. This autumn I have been teaching local hobbyist dollmakers embroidery styles and stitches they can use when making dolls and clothes for them. As you can guess, the scale is quite small, so I thought it is easier to show them the techniques in a human scale. The human happens to be me and the clothes I am making happen to be a little bit like medieval...

So I have embroidered woollen fabric with woollen yarn, it will be a chaperon with liripipe. It will have buttons made from the fabric and I will show the students how to make them too. This week´s theme is smocking. I decided to compare two different methods to do honeycomp smocking, so I will have two smocked aprons after that!

Yeah, and I have taken photos of them too, so when I have moved the pics from the camera to the computer and maybe edited them a little, I´ll tell more about the projects in this very same blog.