Liripiippaviitan pojat. The Sons of Liripipecape

Tänään oli vihdoinkin sen verran valoa, että sain otettua edes jonkinlaisia kuvia viime aikoina valmistuneista töistä. Nyt kuvia onkin sitten ainakin pariin blogimerkintään. Tällä kertaa kerron muutamasta asusteesta, jotka ovat sävy sävyyn uuden alusmekkoni kanssa.

Ensin valmistuivat villakankaiset sukat, jotka ovat olleet leikattuna jo pitkään. Tällä kertaa tein pohjan eri tavoin kuin aiemmissa sukissa, niin että pohjaan muodostuu ristinmuotoinen sauma. Tämä onkin yleisempi tapa tehdä keskiaikainen sukka. Oletteko muuten koskaan yrittäneet saada otettua omista jaloistanne kuvaa, jossa perspektiivi olisi edes jotenkin kohdillaan? Konstigt, säger jag. Varsinkin jalkapohjan kuvaus.

 

Today we got finally a little bit sun and I could take photos of things I have made lately, mostly during the holidays. So now I have enough pics for at least a couple of bloggings. This time I will tell about accessories, which are made from the same fabric than my new underdress.

At first I finished woollen socks I had cut months ago. This time I made the bottom or sole of the socks differently than earlier. The way here is more commonly used than the one I have used before. There is a crossing of the seams at the middle of the sole. By the way, have you ever tried to take a pic of your own feet with even closely normal perspective? Konstigt, säger jag. Especially when you try to photograph the sole.

 

Liripiippaviitan jälkimainingeissa tein pikkuisen myssyn, jota voi pitää pellavamyssykän päällä vaikkapa vilpoisammalla ilmalla tai silloin kun haluaa olla siistimmin asutettu, mutta ei huvita viritellä leukaliinaa ja huntua. Minulla on hunnun käytön kanssa ongelma varsinkin silloin, kun on lievää nuhaa (ja milloinpa sitä ei pölyallergikolla olisi), että kuuloni huononee huomattavasti. Siksi käytän arkisemmissa elävöitystilanteissa muita päähineitä ja puen hunnun juhlaan, jopa niin, että se erottaa ”arjen” ja juhlan mielessäni mukavasti toisistaan lyhyessäkin tapahtumassa.

After finishing the liripipecape I made a small hood I can use over the linen cap when it is cooler or I want to dress a bit better without wearing veil. I am having a little personal problem with veils. If I am having a bit of stuffed nose (and I am pretty often as I am allergic for dust) wearing veil at the same time makes my hearing worse. So I usually wear another headdress otherwise and veil at more formal occasions, even so that in my mind my headdress makes the difference between formal and informal, even thought the dresses were the same during a day at event.

Joka tapauksessa, tein siis pienen villaisen okrankeltaisen pellavalla vuoritetun hilkan tapaisen myssyn, joka on yksinkertaisempi versio Luttrel-psalttarin kuvituksessa näkyvästä hilkasta, jollaisen on esimerkiksi Neulakon Elina tehnyt. Tällaisia yksinkertaisempia päähineitä olen nähnyt joissakin keskiaikaisissa käsikirjoituskuvissa myös miehillä, mutta arvatkaa vaan, löysinkö tähän hätään yhtään kuvaa todistaakseni väitteeni, no enpä tietenkään. Liitän taas linkin, kunhan tulee uudelleen vastaan moinen kuva. Sitten tein samanlaisen myssyn ilman vuoria. Ja sitten tein samanlaisen myssyn sinisestä kankaasta. Ja muutamasta muunvärisestä kankaasta, mutta kuvassa näkyvät vain okra ja sininen. Sininen onkin päässä oikein kunnon smurffi-pipo.

Anyway I made a little onion brown woollen hood with linen lining. It is simpler version of the hood of the one from Luttrell Psalter. For example Elina from Neulakko have made more exact copy of it. I have seen this kind of simpler versions men had wear in another manuscripts, but you can guess if I found any as a proof just now. No, but I will link them as soon as I find them again. Then I made similar hood without lining. Then I made similar blue hood. Then I made similar hoods with different colours of wool. Blue hood is really a Smurf hat!

 

Ja sitten mopo lähti keulimaan vielä kiivaammin ja tein uuden okran myssyn, jossa on reunassa kirjailtu lohikäärmeitä. Kuvioaihe on napattu käsikirjoituskuvituksista. Olen käyttänyt samaa aihetta useammankin kirjakäärön illuminaatiossa ja olen kovasti tykästynyt noihin pikku veijareihin. Ajattelin, että kun nyt olen tuosta kalligrafiasta ja siihen liittyvistä jutuista innostunut muutenkin, niin kai se pitää olla asiallinen myssy puuhaan. Tässä kuva keskeneräisestä kirjonnasta (kuva on otettu hämärämmissä olosuhteissa keinovalossa) ja lähikuvia kirjonnoista.

 Then I got totally carried out again and made a yellow-brown hood with lining and border with embroidered dragons. I have drawn similar dragons to a few scrolls, as they are quite common in medieval manuscripts and I really like those little fellas. And as I am taking the calligraphy and illumination more and more seriously, I thought to take something from them to wear too. Here you can see a pics of unfinished embroidery and the dragons ready.

 

Niin joo, tein uuden alusmyssynkin, sellaisen pyhän Birgitan myssyn, mutta nyt huomaan, etten ottanut siitä kuvaa. Vanha on jäänyt liian pieneksi nyt kun hiukseni ovat kasvaneet ja pitäisi saada nuttura sopimaan pipon sisään. Mutta siitä enemmän seuraavan kerran kun on valoisaa. Sitä paitsi se ei ole samaa okranväristä villaa kuin hilkka ja sukat, vaan, no tietysti, valkoista pellavaa. Ja onhan minulla ikuisuusprojektina se kyseisen myssyn välipitsin ohjeen tekeminen.

”Sävy sävyyn uuden mekkoni kanssa?”, kysyy tarkkaavainen lukija. Jep. Tekeillä on.

And yes, I made a new St. Birgitta cap too, but realized I did not take a photo of it. The old one is a bit too little for me now, when my hair is longer and I should fit the braid inside of the cap. I will photograph it next time sun is shining here. Besides it is not made of same onion yellow wool as the other accessories here.

“…made from the same fabric than my new underdress.” you might ask. Yeah. I am making it.

Hyvää joulua! - Merry Christmas!

Ylellä on menossa juuri nyt kaikkien aikojen parhaan historiablogin äänestys. Kuten huomaatte, listassa on aika monta sellaista blogia, jotka löytyvät tämänkin blogistan seuraamien blogien listalta. Ehdokasvalikoima on suppea (mm. sisältäen vain kotimaisia blogeja), eikähän sitä koskaan tiedä, millaisia blogeja jatkossa maahamme ilmaantuu, mutta jos tämänhetkisistä suomalaisista ihan kaikista historiablogeista alkaisin suosikkiani valita, niin tuolta listaltakin ne löytyvät. Ja ideahan on todella mahtava ja kannatettava!

Oma blogini on ollut näköjään hissukseen aika kauan. En edes tajunnut, että edellisestä postauksesta on noin kauan, koska syksy on mennyt ohi aivan hujauksessa. Mielessä on ollut tosin useampiakin aiheita, mutta aineiston kokoaminen niihin on kesken osittain töitten keskeneräisyyden vuoksi, osittain siksi, että en vaan ole saanut otettua valokuvia, hämärän ja silkan ehtimättömyyden vuoksi.

Viittaliripiippa alkaa olla kutakuinkin valmis. Nappeja ja napinläpiä teen vielä lisää, tosin niitä on jo sen verran, että vaate toimii, loput ovat lähinnä estetiikkaa. Testasin sitä pari viikkoa sitten keskiaikatapahtumassa, jonka pääjärjestäjä olin (sekin on vienyt aikaa mukavasti tänä syksynä) ja yhdessä villasta tehdyn, villalla vuoratun talvimekkoni ja muiden lämpimien asusteiden kanssa se toimi oikein hyvin.

Nyt lomien aikana ajattelin tehdä valmiiksi jotakin keskeneräisiä juttuja ja muutamia pienempiä projekteja. Niistä lisää tuonnempana. Oikein lämminhenkistä joulunaikaa kaikille!


Yle (Finnish Broadcasting Company) is having at the moment a poll for the best history oriented blog ever. Hmmm, yeah, ever, and they are having only Finnish blogs on the list, but basically great idea. If you’ll take a peek, you might notice, that there are several blogs that I am following too, so if I should have voted randomly from all the Finish history blogs there are, it would have been anyway one of those on the Yle’ s list.

I realized my own blog has been quiet lately and it is about three months since the last time I have blogged. The autumn has passed SO quickly. I have more than one article in my mind, but I have not had time (or light) to take pics for them or otherwise do the things ready for telling about them.

The liripipe cape is almost ready, or in a functional sense it is ready. I will make more buttons and buttonholes for it, but there are enough of them to use the liripipe cape. The rest is basically for looks. I wear it at the event a couple of weeks ago and it worked very well with my wool lined woolen winterdress and other warm accessories. I was stewarding said event, so I have spent nicely quite a lot of time doing stuff for it too lately.

During the holiday season I have planned to finish some UnFinished Objects and other smaller projects and will tell more about them later. Merry Christmas everybody!

Liripiippaviitan paluu. Liripipecape strikes back

Text in English after the photo

Hiippaviitta on edennyt sen verran, että olen ommellut kaikki saumat, palat toisiinsa ja vuoren ja päällisen kiinni. Käänsin päälliskangasta noin sentin verran nurjalle vuorikankaan päälle ja yliluottelin sen kiinni. Tarkoitukseni oli kertoa nyt aikeistani kiinnittää yliluottelusauman päälle lautanauhaa, joka näkyy kuvassa. Sahra sitä jo ennätti ehdottaa kommentissaan, ja vilkaiskaapa hänen blogiaan, jos ette ole jo sitä lukeneet, sillä siellä on (iloisten uutisten jälkeen!) hänen huppunsa, jonka reunus on huoliteltu samoin ja vielä oikeaoppisesti siten, että lautanauhan kutominen ja kiinni ompelu on tehty samaan aikaan. Itse harjoittelin nauhassa sen kudontamallia, joten päätin tehdä nauhan erikseen ja ommella sen jälkeenpäin sauman päälle, ettei mene homma liialliseksi säätämiseksi. Yksivärisellä peruslautanauhalla olen aiemmin ainakin yhden mekon pääntien huolitellut samalla kutoen ja ommellen.

Joten olin tämän jo miettinyt valmiiksi, muuta toinen aiemmassa postauksessa mainitsemistani mietittävistä teknisistä ongelmista on se, että lautanauhaloimi ei välttämättä riitä kiertämään koko huppua, koska sen helma on aika laaja pituudesta johtuen. Mietiskelen nyt, tekisinkö helmaan toisenlaisen nauhan, tekisinkö uuden samanlaisen loimen (ruskeaa luonnonväreillä värjäämääni lankaa olisi vielä ehkä noin 1,5 metrin loimeen, sinistä runsaamminkin) vai tekisinkö kokonaan uuden pitemmän loimen. Kuvan langat on muuten Sahralta ostettua jaalanlampaan villa ja niitten värit sopisivat ruskeaan kankaaseen. Alkuperäinen loimi on vielä kesken, ja kaikki suosikkilaudat ovat kiinni jossakin loimessa, joten kutonen sen nyt ainakin valmiiksi.

Liripiiippaviitan vaiheitten ensimmäinen osa on siis täällä ja olen sinne nyt myös linkittänyt kuvan, joka oli juttua kirjoittaessani kateissa.

Mutta hei, nyt ei jouda tarinoimaan enempää, kuudelta alkaa Elianan ja minun Kalsarikisa! Armoa tuntematta, sormia säästämättä ja laadusta tinkimättä naisista otetaan mittaa…

There has been so much progress with liripipecape that I have sewed all the seams and put brown and blue fabric together. I turned about one centimeter of brown wool over blue and whip stitched it. I had meant to tell here my plan to sew over the seam the tablet woven band you can see in a photo. Sahra commented about the technique (in Finnish) and if you look at her blog, you can see (besides her happy news!)how she had hemmed her hood with tablet weaving, and in a right way: She had woven and sewed it same time. I have done that to some of my dresses before. But this time I have been practicing the pattern of a band, so I decided to weave it first and then sew it over the seams. I did not want to mess with the two things together.

So I had thought about this before, but the main technical problem here is that I am not sure, if I will get enough band from the warp, because the cape needs quite many meters of it. Now I am thinking if I should make another different band and use it to other parts and this one to other parts, or should I make another warp with same colours (I have dyed the yarns organically and I think I still have brown yarn for maybe 1,5 meter long warp, and more blue) or should I make totally new longer warp. Jaala sheep yarns in a pic are by the way bought from Sahra and their natural colours go pretty well with the brown woolen fabric. The original warp is not yet ready woven and alla my favourite tablets are in use, so I think I at least weave this warp ready.

You can read part I of the story of liripipecape from here. Now I have found the missed link for a pic I mentioned there and edited it to the text.

But now I have to fly, as The Games of Drawers between Eliana and me is about to start! No mercy for fingers, threads or linen when these ladies compete…

Liripiippaviitta. Liripipecape

The text in English after the photo.

Ilmat ovat viilenneet nopeasti syyskuun alun kesäisistä keleistä ja alan ajatella talven tapahtumia, joissa on mukava olla välillä ulkonakin, vaikkapa matsausta tai jousiammuntaa seuraamassa, tai suomalaisittain saunalla hengaamassa. Tein harrastuksen alussa itselleni viitan, jonka pian koin olevan aika epäkäytännöllinen täkäläisessä ilmastossa. Se onkin ollut etupäässä sängynpeittona telttaleireillä. Viitta on ihan hyvä niin kauan kuin voit seistä paikallasi siihen kietoutuneena tekemättä mitään käsiä vaativaa, muuten lämmöt hölähtävät sen sisältä harakoille.

Päättelin sitten ihan keskenäni, että koska suurin osa pohjoismaisista naisista on keskiajallakin tehnyt talvella jotain muuta kuin palellut linnassa viitanmutkassa, tarvitsen erilaista vaatetusta talvitapahtumiin. Todennäköistä (ja dokumentoituakin vaikkapa nunnien pukeutumissäännöstöissä) on, että kerrospukeutuminen on ollut suosittua tuohon aikaan. Samanlaisia mekkoja useampi päällekkäin ja jo tarkenee vedenhakureissulla. Tein vuosi – vai onkohan siitä jo kaksi? – sitten ruskealla villalla vuoratun sinisen villamekon, joka on lämmin ja mukava ja menee talvella myös sisämekkona, kun alla ei ole liikaa muuta vaatetta.

Nyt aion lisätä lämmitystä ja aloin ompelemaan jo jonkin aikaa suunnittelemaani ja leikkaamaani hiippaviittaa. Teen sen vanhan liripiipan kaavalla, mutta jatkoin helmoja huomattavasti pitemmiksi, niin että se on, jos ei nyt ihan viitan, niin ainakin keepin mittainen. Olin päättänyt tehdä sen joka tapauksessa ja pistää asian luovuuden piikkiin, mutta ainahan näitä vermeitä on mukavampi tehdä, mikäli ne voi edes jotenkin dokumentoida. Satuin mainitsemaan asiasta kesäkuumalla erään Laurelin läsnä ollessa, ja kuinka ollakaan, kyseinen mestari Uta lähetti keskustelun jälkeen silmiinsä sattuneen linkin kuvaan, jossa paimenella on yllään viitan ja hupun yhdistelmä. Kuvan teos on Martebon kirkossa Gotlannissa. 

Teen huppuviitankin villasta ja vuoritan villalla. Tällä kertaa vuori on sinistä ja päällyskangas ruskeaa. Ruskea kangas on todella napakkaa, rispaantumatonta ja hieman rasvaisen (ei ällön rasvaisen kuitenkaan) oloista. Sen pitäisi kestää jopa hieman sadetta kastumatta ja tunnusta päätelleen sen uskonkin. Ompelu on alkutekijöissään, tässä päällyksen saumat on ommeltu ja silitetty, vuoresta on ommeltu etukiilat pääkappaleeseen. Aioin ommella päällys- ja vuorikankaan yhtenä nippuna, mutta siitä olisi tullut aika paksut saumat ja jossain vaiheessa aloin miettiä, josko tästä saisi tehtyä käännettävän mallin ja voisin käyttää huppua halutessani myös sininen puoli päällä. Sen esteenä on vielä pari teknistä juttua mietittävänä, mutta ken elää, näkee. Saattaa nähdä myös liripiippaviitan seuraavia vaiheita tässä blogissa.

It is getting colder again after quite summery days of beginning of September and I start to think of the winter events. It would be nice to stay also outside at them, watching or doing activities and just hang around sauna area, as is usual at local events.  When I started re-enactment I made a cape I soon found out is unpractical in the northern climate. I have used is mostly as a bed covering while camping. A cape is good as long as you can stand without doing anything with your hands, otherwise all the warm air escapes from under it.

So I just decided that because most of the northern women had done something else during winters than froze in their castles, I need another solutions for winter events. I suppose (and know because for example medieval recommendations for nuns) many layers of clothes were popular at the time. When you have many similarly cut dresses on you, it is warmer to do your outside duties. So I made myself a couple of years ago a woolen blue dress with brown woolen lining. It is warm and cozy and nice even inside when having fewer clothes under it.

But now I think I need more winter clothes for outside use. I started to sew a liripipe I have cut a couple of months ago. I am making it with the same pattern as my older one, but with longer shoulder part, like a short cape. I had decided to do it anyway and count is as creative part of the hobby, but it is always nicer to do things if I know it is documentable. I happened to mention the thing to an Laurel and not so long after it she, Mistress Uta sent me a link of a picture of a piece of art in martebo church in Gotland, Sweden. There is a shepard in it wearing cape, which has a hood.

I am making the liripipecape also from wool with woolen lining, this time brown wool outside and blueish inside. Outside fabric is strong and feeling a little bit creasy (not bad way), so it is supposed to be a little bit water-resistant. I could believe that too. I have just started the sewing and sewed brown pieces (even ironed them for the pic…) together, lining is not ready yet. I thought to sew them all together, i.e. handle brown and blue pieces as one, but reams would have been too thick. I also started to think maybe I could use it with blue side as outside too, but there are still some technical problems to solve with that. But we will see. Maybe we will see other posts of the subject as well!

Uusia alkuja. New starts

Pari viikkoa sitten oli viikonloppu, johon tuli luvattua kaikenlaista ja kun kovasti yritin myös tehdä valmiiksi kaiken lupaamani, käytin kaiken liikenevän ajan niihin. Sen jälkeen on ollut vähän tyhjä olo ja mietintä, että mitähän sitä sitten tekisi. Odottelen tässä parin uuden hankkeen alkamista, kummankin aloittaminen on tavalla tai toisella kiinni muista kuin itsestäni.

A couple of weeks ago there was an event for which I promised to do a thing or two. As I tried to get ready all I had promised, it consumed all my free time and after it I have had a bit empty feeling. What to do next? I am waiting for a couple of projects to start, but both of them depends other people too than just me.

 

Hädissäni sitten aloin kirjailla irkkusolmua, joka oli jäänyt mieleen, kun etsin mestari Johannan kirjakääröön illuminaatioideoita Durrowin kirjasta. Aiemmin mietin jotain muita värejä solmuun, mutta kyseinen viikonloppu vaikutti asiaan niin, että taidan tehdä sen vaakunakielellä argenttina eli hopeisena/valkoisena. Menin myös kansalaisopiston korsettikurssille, jossa aloin tehdä renessanssikorsettia käsin ommellen. Saa nähdä, kumpi valmistuu ensin, vai valmistuuko kumpikaan koskaan.

So I started to embroider Irish style knot. I had seen the image, when browsing pictures for inspiration for Mistress Johanna’s scroll. I had some other colours in my mind, but said event made me decide I would do it argent, silver/white. I also went to a corset course, where I started to hand stitch Renaissance corset. We will see, which one is ready earlier, if any.

Keskeneräisistä projekteista puheen ollen, laskin tänään, että minulla on yhdeksän (9) keskeneräistä lautanauhalointa laatikossa. Niitä voisi tietysti kutoa valmiiksi. Jotain sitä aina valmiiksikin saa. Tässä on yksi kuva aiemmin kesällä valmistuneesta punaisesta mekosta, josta olen kai maininnut aiemminkin. Hihojen napitus ei valitettavasti näy ja vähän asu on rypistynyt, kun siinä viime viikonloppuna kaksi päivää edustin keskiajan elävöittäjiä Hansapiha-nimisessä tapahtumassa. Mutta kerrankin sai otatettua kuvia asusta, kun tulin se päällä kotiin. tapahtumissa yleensä unohdan kameran ja kuvien oton.

Talking about unfinished projects, I counted today I have got nine (9) warps for tablet weaving in a box. I could try to weave them ready little by little. Sometimes I get something done even to myself. Here is a pic of the red Moy bog dress I have mentioned before. Unfortunately you cannot see the buttons of the sleeves and the dresses are a bit wrinkled after two days of re-enactment at local medieval market, but once upon a time there were a change to take pictures of the dresses, when I came home. At events I usually forget that totally.

Se fiinimpi suihkumyssy. My new shower cap.

Osallistuin siis Realm of Venuksen haasteeseen, jossa tehtiin renessanssivaatteita, mielellään italialaiseen tyyliin. Ihan en ehtinyt saada kokonaisuutta valmiiksi elokuun puoleen väliin mennessä, mutta sen jälkeen olen täydentänyt sitä ja viimeistellyt periaatteessa valmiita vaatteita. Linkissä näkyvien juttujen lisäksi olen tehnyt sekä hihat punaiseen päällysmekkoon että mustat irtohihat. Nyt asu muistuttaa jo jonkin verran inspiroijaansa.

Lisäksi olen tehnyt mustan partletin (joka siis ei ole maalauksen mukainen) ja valkoisen englantilaistyyppisen myssyn. Aion siis pitää asusta kahta eri versiota, mustavalkoista hieman arkisempaa ja sitten hivauttaa sen päälle punaisen silkkimekon ja muut hörhelöt juhlavampaan käyttöön. Parin viikon päästä osallistun tapahtumaan, jossa toivon mukaan asuista ehdittäisiin ottaa kuvat.

Juhlahörhöttelyyn tarvitsin hieman erilaisen myssyn. Ajattelin jo tehdä italialaistyyppisen turbaanilta näyttävän balzon, mutta totesin, että en ehdi enää metsästää tarvittavia materiaaleja ja teinkin sitten tällaisen juhlavammanpuoleisen suihkumyssyn. Dokumentointi on vahvalla pohjalla ja menee suurin piirtein näin: Joo, kello on 12 yöllä ja tekis mieli aloittaa pipo. Tossa ois tota mustaa silkkiorganzaa, mulla on jossain kultalankaa ja helmiä talosta löytyy enemmän kuin laki sallii. Ja enköhänmä jotain täntyylistä ole jollain renetyypillä joskus nähnyt. Jep, tehään tällai sit…

So I tooka part to challenge of Realm of Venus. We made Renaissance dresses in Italian style to it. I never managed to do all ready until deadline mid-August, but after that I have finished the outfit and made new pieces to it, sleeves for red dress and black sleeves. Now it reminds a little of the inspiration.

I also made black partlet (so it is different from the painting) and white English style cap. I have plans to use black and white combination when in more common situations and wear red silken dress over black dress and all the finery when needed finer attitude. I am going to join an event in a couple of weeks where I hope is time to take a few pics of my new dresses.

For party times I needed a different headdress. I thought to make an Italian balzo, but had no time to get stuff for it, so I made this kind of finer shower cap instead. It is very well documented and the documentation goes about this way: All right, it is midnight and I would love to start making the headdress. So, I have this leftover silk organza, I think I have some gold thread somewhere and beads I have more than anyone else in our neighborhood. And I am pretty sure I have seen Rene enactors wearing something like this. Yep, I’ll do it…

 

 

 

 

 

Leikkasin kankaasta noin 40 senttiä halkaisijaltaan olevan pyöreän palasen. Ajattelin, että saattaapi olla liian iso, mutta itse asiassa olisi saanut olla isompikin. Kirjoin siihen yliluottelemalla kultalangoista ristikon. Samalla kun kiinnitin jälkimmäisen kerroksen, ompelin työhön risteyskohdissa 4 mm helmiäiskristallihelmen. Lopuksi käänsin noin sentin ympyrän reunoista nurjalle niin, että samalla muodostui nauhakuja. Tein kierrenyörin mustasta silkkilangasta ja pujotin sen kujaan. Sinne on pujotettu myös ohut metallinen hiuspanta, jolla saan myssyn pysymään päässä ja otsahiukset myssyn sisässä, niin että näyttää kuin otsista ei olisikaan.

I couched golden thread to it as a lattice and sewed 4 mm crystal pearl to every crossing. Then I turned about 1 cm of fabric to the other side and sewed it so that there is some space for cord. I cut from fabric about 40 cm circle. I thought it might be a bit too large, but found out later it could have been even bigger. I made the cord from silk yarn and put it to the cap with metal hear band, which keeps my fringe away from the forehead.

Kyllä tähänkin sitten viikonloppu vierähti…
Well, it took a hole weekend to make this but now I have at least so fine shower cap…

Sukkasillaan. About socks

Olinpa tuossa sangen hienossa keskiaikatapahtumassa Saksanmaalla juhannuksena (jos sitä nyt siksi voi siellä kutsua, keskikesä kuitenkin) ja palattuani pyykkäsin vaatteita. Pellavapyykin mukana koneeseen olivat livahtaneet myös villaiset kangassukat, jotka sitten kutistuivat hiukat. Kyllä ne jalkaan vieläkin menevät, napakasti, mutta varret ovat aavistuksen lyhyet, jotta ne saisi sidottua hyvin polvitaipeesta sukkanauhoilla. Olen leikannut paritkin sukat, koska pitemmissä tapahtumissa on tuntunut, että voisi niitä nyt useammat kuin yhdet olla, mutta en ole kopeutunut ompelemaan niitä. Nyt oli sitten pakko. Ompelin ensin pellavaiset ja mieleen juolahti, että vaikka tässä on tullut tehtyä taas kaikkea isompaa ja näyttävämpää, tällä kertaan pääosassa olkoon nuo hameitten alle piiloon jäävät, kuitenkin tärkeät vaatekappaleet.

I spent the Midsummer at a very great and memorable re-enactment event in Germany and when I came home, I washed clothes as usually. This time my stockings decided to join linen to washing machine and they shrank a little. They still fit, very closely, but they are a little bit short to tie comfortable with garters around my knees. I have cut a couple of pairs of socks before, as with one pair it is a bit uncomfortable at longer events, but never managed to sew them. Now I had to. I sewed the linen pair first and it came to my mind that thought I have made larger and more elaborate things lately, this time the leading role goes to these rarely seen, but important pieces of cloth.

Olin leikannut sukat omiin jalkoihini mitoitetun kaavan mukaan, mutta jalkapohjakappale vaatii ainapientä istutusta. Neulasin pohjat päältäpäin jalkaan ja myös ompelin ne päältäpäin pienillä pistoilla.Pellavasta pistot näkyvät selvemmin kuin villakankaasta, vaikka kuva onkin hieman hämärä.

I had cut the socks with a pattern fitted to my feet, but the sole pieces need adjusting and fitting anyway. I pinned and sewed soles to the socks from the right sides with little stitches. From linen you can see them a bit better than from woolen fabric, thought the pic is not the best one.

Takasaumat ompelin ja huolittelin yläosastaan oikealle puolelle, koska reunat kääntyvät sukkanauhan yli ja näin käännöksen saumat jäävät käytössä pois näkyvistä. Niin kuin noita sukkia nyt tosiaankaan ylipäätään juuri kukaan muu näkisi kuin itse, mutta kunhan hifistelin.
The back seams I sewed and hemmed partly to the right side, because they will turn over garters and then hemming is unseen. Well, nobody else than me hardly ever sees them, but I just wanted to do them like that…

Tässäpä uusi ja vanha sukka sulassa sovussa. Vanha on muistojen ja paikkausten kruunaama ja lähtee parinsa kanssa toki mukaan seuraaviinkin tapahtumiin, on se vaan niin mukava!

Ja sukista puheen ollen, Eleanora Toledolaisen sukkien mukaan tehtävät neulotut renessanssisukat eivät ole kovin paljoa edenneet, mutta eivätköhän nekin tässä kesän mittaan valmistu. Kunhan olen ommellut uudet villaiset kangassukat!

Here you can see a new and an old sock together. The old one is crowned with memories and patches and it will follow me to events after this too with its pair, it just is so comfy.

And talking about socks, here are stocking knitted after Renaissance sock of Eleanora of Toledo. It is progressing slowly, but surely. Especially after I have finished woolen sewed socks I still need to do!

Ai niin, se tapahtuma. Tässä olen upouudessa Moy bog –mekossani (josta näkyy vain pätkä hihaa...) linnan pihalla ja takana näkyy naapurilinna.

Oh yes, the event. Here I am wearing my brand new Moy bog dress (you can see only a short piece of a sleeve...), the neighborhood castle as a back view.

Keskeneräistä. Not ready yet

Olen kirjonut kaikenlaista viime aikoina. Tässäpä on hieman tarinaa parista keskeneräisestä hankkeesta. Ensimmäinen on tosin jo paljon valmiimpi kuin kuvassa, melkein valmis itse asiassa. Lohikäärmeseinävaateprojektista (pistetäänpä sana mieleen hirsipuuta varten…) on ollut puhetta jo aiemmin ja nyt se on viimein valmistumassa. Lupasin tilkkuja seinävaatteeksi kokoavalle Kattariinalle, että teen vielä yhden tilkun hänen ja Idan tekemien ekstratilkkujen lisäksi, jotta ne menevät tasan riveille. Seinävaatteen julkistus on kesäkuussa Suomessa pidettävissä kruunajaisissa.

I have been embroidering lately and here I have photos of projects which are not ready yet. The first one is much more ready than in the pic. I have been written about the wall hanging project and now the wall hanging is almost ready. It needed a couple of more squares that all the rows would have as many, so I promised to make another one. Kattarina and Ida made extras too. The wall hanging will be ready and on the wall, when there will be the Summer Coronation in Finland on June.

“Tässä vasemmalla näette liki näkymättömän lemmikkilohikäärmeeni ja päässäni muuten asustelee Sauron”, sanoo neito.
”Here you can see my almost invisible pet dragon and Sauron on my head”, says the maiden.

 Olen mukana järjestämässä mainittuja kruunajaisia ja tajusin taannoin, että teen siellä hommia joissa tarvitsen kännykkää mukanani, niin paljon kuin ajatusta vieroksunkin.  Vanha vyöpussukkani on liian pieni kännylle, joten tarvitsen tietenkin uuden. Fiksu ihminen olisi ottanut palan nättiä kangasta ja silpaissut nopeasti siitä pussin, mutta kuten eräs kanssaelävöittäjä asiaan kommentoi: Jos olisimme fiksuja, emme ehkä harrastaisi tätä! Joten ei muuta kuin kangas- ja lankavarastoja penkomaan ja neula töihin. Valitsin kuitenkin harvalankaisimman tasalankaisen pellavankankaan laatikosta, joten voin käyttää paksumpaa silkkilankaa ja työ etenee edes säällisen nopeasti.

I am an assistant steward of the said Coronation and about a month ago I realized I need to have then the mobile phone with me, as much as I hate the thought. My old bag is too little for it, so I needed a new one. If I were smarter, I would have taken a piece of pretty fabric and sewed it quickly, but as another reenctor commented this: If we were smart, we would not have chosen this hobby at the first place! So I rummaged my stuff and started new embroidery project. At least I chose the linen with less threads per inch, so I can use thicker thread too and could get the bag ready for Coronation.

Nappeja. Buttons.

Työn alla on tällä hetkellä talvinen mekko, joka on edestä kokonaan auki ja johon tulee siis nappeja ja napinläpiä helmasta kaulukseen, 50 kaiken kaikkiaan. Niitä olenkin viime päivät väsännyt joutohetkinä yhden silloin toisen tällöin. Tätä kirjoittaessani kasassa on 16 nappia ja 26 valmista napinläpeä. Juolahtipa kuitenkin mieleeni tehdä pieni kuvasarja kangasnapin valmistuksesta. Aiemmin olen tehnyt nappeja hieman eri tavalla ohuemmasta kankaasta, puuvillasta tai silkistä, joka vaatii sisäänsä täytettä, mutta villakankaasta saa tehtyä nappeja, jotka täyttävät itse itsensä. Tekniikan opin Katrinin blogista, jossa on myös video, jos joku innostuu tekemään nappeja, eikä saa selostuksestani tai marraskuun valossa otetuista kuvista selvää.

I am sewing at the moment winter dress which opens from hem to neck and it needs a lot of buttons and buttonholes. 50 of them both. lately I have made them one by one now and then. At the moment 16 buttons and 26 buttonholes are ready. Well, it came to my mind to show how I am making the buttons out of woollen material. I have made earlier buttons from thinner materials, like cotton or silk. They need some stuffing and the technique is a bit different, because these buttons kinda stuff themselves. The technique here I have learned from Katrins´ blog. She is having also a video of it, so you can check there, if my text and photos (taken in a November light) are not clear enough.

Kangas, jota sinisissä napeissa on käytetty, on Naturtuchen villaa, joka painaa 350 grammaa juoksumetriltä. Neliöt, joista nappi lähtee syntymään, ovat 3 senttiä kanttiinsa. Mikäli käytetään paksumpaa villaa, neliön tulee olla suurempi ja tämän paksuisestakin se voisi olla hieman isompi tarvittaessa. Kuvissa käytän kankaasta erottuvaa pellavalankaa, varsinaiset napit mekkoa varten on ommeltu liki kankaan värisellä silkkilangalla. Valmiit napit ovat noin sentin halkaisijaltaan.

I have used blue wool from Naturtuche. It weights 350 g per running meter. The squares are about 3 x 3 centimeter, they could be a little bit larger too. If you use thicker fabric, they should be larger. For photographic purposes I have used here linen thread, but in the actual buttons for the dress I am using blue silken thread. The ready button size is about one centimeter across.

Ensin kiinnitän langan yhteen kulmaan ja taitan kaikki kulmat sisäänpäin.
I fold the corners inside and sew through them...

Ompelen langan kulmien läpi kuten kuvassa ja kiristän lankaa.
...pulling the thread a little.

Taitan syntyneet kulmat uudelleen sisäänpäin ja ompelen samoin.
Then I fold the new corners and sew...

Taitan kulmat vielä kolmannen kerran ja ompelen ja kiristän. Tässä vaiheessa nappi on jo melkoinen mytty. 
...and again the third time.

Siivoan vielä törröttävät kulmat ja muotoilen nappia pyöreämmäksi ompelemalla lankaa ristiin rastiin napin pohjassa. Käytän pitkää lankaa, josta riittää vielä napin kiinnitykseen ja sen kaulan vahvistamiseen. Teen vielä 49 muuta nappia tämänkertaiseen tarpeeseen.

Now the button is already quite round, but I can secure it and sew in a few corners left with a few stitches and make it rounder. I use long thread which with I can then sew the button to the dress. Then I make another 49 buttons.

Villasella. Woollen embroidery

Häntähuppu on ollut työn alla muutaman muun projektin kanssa ja on nyt valmis muuten, mutta napit ja napinlävet puuttuvat. Kuten aiemmin mainitsin, olen tässä opettanut jotain peruskirjailujuttuja ja käyttänyt mallina omia töitäni ja niitten tekovaiheita. Siksi hupsukan kirjailukin on valmistunut kohtuullisen ripeästi ja siksi tulin ottaneeksi muutamista vaiheista kuvia.

*** I have embroidered and made a medieval style headdress lately. The chaperon with liripipe is almost ready now, it misses only buttons and buttonholes. As I told earlier, I have been teaching embroidery too this autumn and have used my own works as examples. So I have taken pictures too during the process.

Tunnen epäluuloa taikatusseja ja muita kovasti kemikaaleja sisältäviä kuvansiirtomenetelmiä kohtaan, erityisesti kun kyseessä on senkin verran kallis villakangas kuin tässä tapauksessa. En halua, että muutaman vuoden kuluttua kirjonnan alta kankaasta pilkistää taas violettia väriä. Voihan se olla, että niin ei kävisikään, mutta joka tapauksessa päätin siirtää kirjottavan kuvan kankaaseen, jos ei nyt ihan keskiaikaisella, niin vanhalla metodilla kuitenkin. Kuva-aihe on muuten Nancy Spiesin kirjasta Here Be Wyverns. Hän taas on ottanut sen kirjaansa thurgaulaisesta 1300-luvun pöytäliinasta.

*** I do not like use magic pens or other that kind of modern ways to mark the embroidery to a fabric, specially when I am embroidering as expensive quality fabric as here. I do not want blue or purple marks re-enter again after a few years. They as well would not do that, but anyway I decided to use older technique instead. The pattern is from Here Be Wyverns by Nancy Spies. Originally it is from the embroidered 14th century tablecloth from Kloster Feldberg, Thurgau.



Joten piirsin kuvion silkkipaperille, jonka neulasin tasaisesti kirjottavan kankaan päälle ja ompelin ääriviivat langalla. Kuvassa näkyy kokeiluja siitä, mitä pistoa kannattaisi käyttää. Sen jälkeen revin silkkipaperin varovaisesti pois ja kirjoin kuvion.

*** So I drew the motif to the tissue paper and pinned the paper to the fabric. Then I sewed the lines and after that ripped the paper carefully away. In the pic you can see how I tested the best stiches.



Koepalassa käytin ääriviivojen ompeluun valkaistua pellavalankaa, mutta itse työhön ompelin kuvion jälkipistoilla viininpunaisella silkkilangalla, jota käytin myös punaisten kankaanpalojen yhteenompeluun. Kirjailuun käytin villalankaa, Wetterhoffin Veeraa. Villa kiiltää yllättävänkin kauniisti laakapistoissa. Viivat ja osan pienistä yksityiskohdista kirjoin halkaistulla jälkipistolla.

*** In a test patch I used linen thread to sew the lines, but in the real work I used burgundy silken thread. I used the same thread to sew red woollen pieces together. In a embroidery I used woollen threads and I really like the way wool shines in a satin stitches.



Ja tässäpä kirjailtu ja koottu hupsukka odottelee napitusta. Vuorikangas on sinapinkeltaista villakangasta, josta olisi aikomukseni tehdä myös viitta.

*** Here is my new hat waiting for buttons. Lining is made from another woollen fabric. I am planning to make a cape from the same yellow-brown fabric.