Liripiippaviitan pojat. The Sons of Liripipecape

Tänään oli vihdoinkin sen verran valoa, että sain otettua edes jonkinlaisia kuvia viime aikoina valmistuneista töistä. Nyt kuvia onkin sitten ainakin pariin blogimerkintään. Tällä kertaa kerron muutamasta asusteesta, jotka ovat sävy sävyyn uuden alusmekkoni kanssa.

Ensin valmistuivat villakankaiset sukat, jotka ovat olleet leikattuna jo pitkään. Tällä kertaa tein pohjan eri tavoin kuin aiemmissa sukissa, niin että pohjaan muodostuu ristinmuotoinen sauma. Tämä onkin yleisempi tapa tehdä keskiaikainen sukka. Oletteko muuten koskaan yrittäneet saada otettua omista jaloistanne kuvaa, jossa perspektiivi olisi edes jotenkin kohdillaan? Konstigt, säger jag. Varsinkin jalkapohjan kuvaus.

 

Today we got finally a little bit sun and I could take photos of things I have made lately, mostly during the holidays. So now I have enough pics for at least a couple of bloggings. This time I will tell about accessories, which are made from the same fabric than my new underdress.

At first I finished woollen socks I had cut months ago. This time I made the bottom or sole of the socks differently than earlier. The way here is more commonly used than the one I have used before. There is a crossing of the seams at the middle of the sole. By the way, have you ever tried to take a pic of your own feet with even closely normal perspective? Konstigt, säger jag. Especially when you try to photograph the sole.

 

Liripiippaviitan jälkimainingeissa tein pikkuisen myssyn, jota voi pitää pellavamyssykän päällä vaikkapa vilpoisammalla ilmalla tai silloin kun haluaa olla siistimmin asutettu, mutta ei huvita viritellä leukaliinaa ja huntua. Minulla on hunnun käytön kanssa ongelma varsinkin silloin, kun on lievää nuhaa (ja milloinpa sitä ei pölyallergikolla olisi), että kuuloni huononee huomattavasti. Siksi käytän arkisemmissa elävöitystilanteissa muita päähineitä ja puen hunnun juhlaan, jopa niin, että se erottaa ”arjen” ja juhlan mielessäni mukavasti toisistaan lyhyessäkin tapahtumassa.

After finishing the liripipecape I made a small hood I can use over the linen cap when it is cooler or I want to dress a bit better without wearing veil. I am having a little personal problem with veils. If I am having a bit of stuffed nose (and I am pretty often as I am allergic for dust) wearing veil at the same time makes my hearing worse. So I usually wear another headdress otherwise and veil at more formal occasions, even so that in my mind my headdress makes the difference between formal and informal, even thought the dresses were the same during a day at event.

Joka tapauksessa, tein siis pienen villaisen okrankeltaisen pellavalla vuoritetun hilkan tapaisen myssyn, joka on yksinkertaisempi versio Luttrel-psalttarin kuvituksessa näkyvästä hilkasta, jollaisen on esimerkiksi Neulakon Elina tehnyt. Tällaisia yksinkertaisempia päähineitä olen nähnyt joissakin keskiaikaisissa käsikirjoituskuvissa myös miehillä, mutta arvatkaa vaan, löysinkö tähän hätään yhtään kuvaa todistaakseni väitteeni, no enpä tietenkään. Liitän taas linkin, kunhan tulee uudelleen vastaan moinen kuva. Sitten tein samanlaisen myssyn ilman vuoria. Ja sitten tein samanlaisen myssyn sinisestä kankaasta. Ja muutamasta muunvärisestä kankaasta, mutta kuvassa näkyvät vain okra ja sininen. Sininen onkin päässä oikein kunnon smurffi-pipo.

Anyway I made a little onion brown woollen hood with linen lining. It is simpler version of the hood of the one from Luttrell Psalter. For example Elina from Neulakko have made more exact copy of it. I have seen this kind of simpler versions men had wear in another manuscripts, but you can guess if I found any as a proof just now. No, but I will link them as soon as I find them again. Then I made similar hood without lining. Then I made similar blue hood. Then I made similar hoods with different colours of wool. Blue hood is really a Smurf hat!

 

Ja sitten mopo lähti keulimaan vielä kiivaammin ja tein uuden okran myssyn, jossa on reunassa kirjailtu lohikäärmeitä. Kuvioaihe on napattu käsikirjoituskuvituksista. Olen käyttänyt samaa aihetta useammankin kirjakäärön illuminaatiossa ja olen kovasti tykästynyt noihin pikku veijareihin. Ajattelin, että kun nyt olen tuosta kalligrafiasta ja siihen liittyvistä jutuista innostunut muutenkin, niin kai se pitää olla asiallinen myssy puuhaan. Tässä kuva keskeneräisestä kirjonnasta (kuva on otettu hämärämmissä olosuhteissa keinovalossa) ja lähikuvia kirjonnoista.

 Then I got totally carried out again and made a yellow-brown hood with lining and border with embroidered dragons. I have drawn similar dragons to a few scrolls, as they are quite common in medieval manuscripts and I really like those little fellas. And as I am taking the calligraphy and illumination more and more seriously, I thought to take something from them to wear too. Here you can see a pics of unfinished embroidery and the dragons ready.

 

Niin joo, tein uuden alusmyssynkin, sellaisen pyhän Birgitan myssyn, mutta nyt huomaan, etten ottanut siitä kuvaa. Vanha on jäänyt liian pieneksi nyt kun hiukseni ovat kasvaneet ja pitäisi saada nuttura sopimaan pipon sisään. Mutta siitä enemmän seuraavan kerran kun on valoisaa. Sitä paitsi se ei ole samaa okranväristä villaa kuin hilkka ja sukat, vaan, no tietysti, valkoista pellavaa. Ja onhan minulla ikuisuusprojektina se kyseisen myssyn välipitsin ohjeen tekeminen.

”Sävy sävyyn uuden mekkoni kanssa?”, kysyy tarkkaavainen lukija. Jep. Tekeillä on.

And yes, I made a new St. Birgitta cap too, but realized I did not take a photo of it. The old one is a bit too little for me now, when my hair is longer and I should fit the braid inside of the cap. I will photograph it next time sun is shining here. Besides it is not made of same onion yellow wool as the other accessories here.

“…made from the same fabric than my new underdress.” you might ask. Yeah. I am making it.

Uusia alkuja. New starts

Pari viikkoa sitten oli viikonloppu, johon tuli luvattua kaikenlaista ja kun kovasti yritin myös tehdä valmiiksi kaiken lupaamani, käytin kaiken liikenevän ajan niihin. Sen jälkeen on ollut vähän tyhjä olo ja mietintä, että mitähän sitä sitten tekisi. Odottelen tässä parin uuden hankkeen alkamista, kummankin aloittaminen on tavalla tai toisella kiinni muista kuin itsestäni.

A couple of weeks ago there was an event for which I promised to do a thing or two. As I tried to get ready all I had promised, it consumed all my free time and after it I have had a bit empty feeling. What to do next? I am waiting for a couple of projects to start, but both of them depends other people too than just me.

 

Hädissäni sitten aloin kirjailla irkkusolmua, joka oli jäänyt mieleen, kun etsin mestari Johannan kirjakääröön illuminaatioideoita Durrowin kirjasta. Aiemmin mietin jotain muita värejä solmuun, mutta kyseinen viikonloppu vaikutti asiaan niin, että taidan tehdä sen vaakunakielellä argenttina eli hopeisena/valkoisena. Menin myös kansalaisopiston korsettikurssille, jossa aloin tehdä renessanssikorsettia käsin ommellen. Saa nähdä, kumpi valmistuu ensin, vai valmistuuko kumpikaan koskaan.

So I started to embroider Irish style knot. I had seen the image, when browsing pictures for inspiration for Mistress Johanna’s scroll. I had some other colours in my mind, but said event made me decide I would do it argent, silver/white. I also went to a corset course, where I started to hand stitch Renaissance corset. We will see, which one is ready earlier, if any.

Keskeneräisistä projekteista puheen ollen, laskin tänään, että minulla on yhdeksän (9) keskeneräistä lautanauhalointa laatikossa. Niitä voisi tietysti kutoa valmiiksi. Jotain sitä aina valmiiksikin saa. Tässä on yksi kuva aiemmin kesällä valmistuneesta punaisesta mekosta, josta olen kai maininnut aiemminkin. Hihojen napitus ei valitettavasti näy ja vähän asu on rypistynyt, kun siinä viime viikonloppuna kaksi päivää edustin keskiajan elävöittäjiä Hansapiha-nimisessä tapahtumassa. Mutta kerrankin sai otatettua kuvia asusta, kun tulin se päällä kotiin. tapahtumissa yleensä unohdan kameran ja kuvien oton.

Talking about unfinished projects, I counted today I have got nine (9) warps for tablet weaving in a box. I could try to weave them ready little by little. Sometimes I get something done even to myself. Here is a pic of the red Moy bog dress I have mentioned before. Unfortunately you cannot see the buttons of the sleeves and the dresses are a bit wrinkled after two days of re-enactment at local medieval market, but once upon a time there were a change to take pictures of the dresses, when I came home. At events I usually forget that totally.

Keskeneräistä. Not ready yet

Olen kirjonut kaikenlaista viime aikoina. Tässäpä on hieman tarinaa parista keskeneräisestä hankkeesta. Ensimmäinen on tosin jo paljon valmiimpi kuin kuvassa, melkein valmis itse asiassa. Lohikäärmeseinävaateprojektista (pistetäänpä sana mieleen hirsipuuta varten…) on ollut puhetta jo aiemmin ja nyt se on viimein valmistumassa. Lupasin tilkkuja seinävaatteeksi kokoavalle Kattariinalle, että teen vielä yhden tilkun hänen ja Idan tekemien ekstratilkkujen lisäksi, jotta ne menevät tasan riveille. Seinävaatteen julkistus on kesäkuussa Suomessa pidettävissä kruunajaisissa.

I have been embroidering lately and here I have photos of projects which are not ready yet. The first one is much more ready than in the pic. I have been written about the wall hanging project and now the wall hanging is almost ready. It needed a couple of more squares that all the rows would have as many, so I promised to make another one. Kattarina and Ida made extras too. The wall hanging will be ready and on the wall, when there will be the Summer Coronation in Finland on June.

“Tässä vasemmalla näette liki näkymättömän lemmikkilohikäärmeeni ja päässäni muuten asustelee Sauron”, sanoo neito.
”Here you can see my almost invisible pet dragon and Sauron on my head”, says the maiden.

 Olen mukana järjestämässä mainittuja kruunajaisia ja tajusin taannoin, että teen siellä hommia joissa tarvitsen kännykkää mukanani, niin paljon kuin ajatusta vieroksunkin.  Vanha vyöpussukkani on liian pieni kännylle, joten tarvitsen tietenkin uuden. Fiksu ihminen olisi ottanut palan nättiä kangasta ja silpaissut nopeasti siitä pussin, mutta kuten eräs kanssaelävöittäjä asiaan kommentoi: Jos olisimme fiksuja, emme ehkä harrastaisi tätä! Joten ei muuta kuin kangas- ja lankavarastoja penkomaan ja neula töihin. Valitsin kuitenkin harvalankaisimman tasalankaisen pellavankankaan laatikosta, joten voin käyttää paksumpaa silkkilankaa ja työ etenee edes säällisen nopeasti.

I am an assistant steward of the said Coronation and about a month ago I realized I need to have then the mobile phone with me, as much as I hate the thought. My old bag is too little for it, so I needed a new one. If I were smarter, I would have taken a piece of pretty fabric and sewed it quickly, but as another reenctor commented this: If we were smart, we would not have chosen this hobby at the first place! So I rummaged my stuff and started new embroidery project. At least I chose the linen with less threads per inch, so I can use thicker thread too and could get the bag ready for Coronation.

Maaliskuun lohikäärme. The dragon of March

Testasin uutta pistoa, uutta lankaa ja uutta kirjontakehystä. Samalla tein ensimmäisen lohikäärmeen varsinaiseen projektiin, josta taisin taannoin jo mainita. Tälläkin kertaa loharini on sitä tyyppiä, josta englanninkieliset käyttävät nimitystä wyvern, linnunjalkainen, melkeinpä aarnikotkan oloinen, mikä tietenkin sopii sangen hyvin aarnimetsäläiselle. Suunnittelin mallin itse ja saatanpa toteuttaa sen kirkkaammin värein ja hieman eri tavoin pistellen toisenkin kerran. Tällä kertaa käytin talvenhuurtamia pastellisävyjä.

I tested a new stitch, new yarn and a new embroidery frame. I made the first patch for the project I think I have mentioned before. The dragon is again more wyvern than actual dragon, almost a griffin-like creature. I used frosted colours this time, but I might embroider the design (which is my own) again using brighter colours and maybe another stitches.

Pisto on Bayeuxin seinävaatteessa taajaan käytetty pintaa peittävä pisto, josta on Racairen blogissa hyvä ladattava ohje. Lanka on Purely Silk -nimistä silkkilankaa, joka on kai oikeasti tarkoitettu helminauhojen punontaan, sillä ostin langat koru- ja helmitarvikeliikkeestä. Sitä saa useita paksuuksia ja sen paksumpi versio saattaisikin olla erinomaista lankaa lautanauhoihin. Kuvan kehyksen ja toisen samalaisen, mutta pienemmän, ostin Lankadontista. Kuvassa näkyvät kehyksen lisäksi keskeneräinen kirjontatyö ja paperille piirretty luonnos kirjontaa varten. Siirsin sen kankaalle silkkipaperitekniikalla.

The new stitch is known for example from the Bayeux tapestry and you can find a tutorial for it from Racaire´s blog. I think the thread, Purely Silk, is meant to string pearls, as it is quite twisted and I bought it from a bead shop. I think thicker version of it would be exellent for tablet weaving. The embroidery frame is bought from Lankandontti. I have another similar, but smaller one too. In the picture you can see the frame, the embroidery in progress and the sketch for it.



Lanka oli hiukan liian tiukkakierteistä peittäviin pistoihin, Bayeuxiin ja varsinkin laakapistoon, mutta sopi ihan kohtuullisesti halkaistuun jälkipistoon, jolla on ommeltu mm. pää ja siipien kärjet. Se, että lanka on silkkiä, joka leviää mukavasti kangasta vasten, vähensi hieman ongelmaa, eli sitä, että lanka ei peittänyt kunnolla kangasta. Mustat rajaukset on tehty ohuemmalla silkkisellä ompelulangalla varsipistoin. Pohjakangas on muuten jämäpala hihattomasta päällysmekosta, josta viimeksi kerroin. *

The thread was a little too twisted for satin and Bayeux stitches, but it helped that it is made of silk. It was good for split stitch thou. I used split stitch forexample for head and parts of the wings. The canvas is by the way the same fabric I used for the sideless surcote I told you about another day.**

Joku järkevämpi henkilö olisi harjoitellut Bayeux-pistoa ensin johonkin muuhun kankaaseen, mutta minä aloitin tietenkin heti varsinaisen työn tekemisen. Harjoittelun huomaa varsinkin hännästä, jonka tein ensimmäisenä. Ompelukehys on yllättävän mukava. Suoraan sanottuna olen aiemmin inhonnut kirjontakehyksiä, sillä minulla on ollut vain ympyrän muotoinen, joka venyttää ympyräjälkiä myös kankaaseen. Teen kaiken mahdollisen ilman kehystä ja olenkin oppinut tekemään monet pistot siististi ja kiristämättömästi ilman kehystä tai kangasta sormilla suorana pitäen. Tässä työssä käytetyille pistoille ja ohuehkolle pohjakankaalle kehys oli kuitenkin liki välttämätön. Kankaan virittely kehykseen vei jonkin aikaa, mutta oli vaivan väärtti. Tästä kehyksestä lähes pidän ja käyttänen sitä jatkossa herkemmin.

Sensible person would have practiced a new stitch before using it in a project, but of course I started straight away with the project. You can see it especially in a tail, which I made first. The embroidey frame was very nice. Usually I do not like them, as I have used only hoop, which lefts it´s marks to the canvas. I embroider everything without the hoop, but quite thin and soft fabric and the bayeux stitch needed the frame. It took a little time to mount the fabric to the frame, but it was well worth it. This embroidey frame I almost liked!

Lohari kaikessa komeudessaan:
The wyvern in all her glory:

 

* Mekko on muuten tosi kiva. Vaikka se ei ole keskiaikatapahtumaan vielä päässytkään, pidän sitä paljon kotona. **
I like the dress a lot. Thought I have not been in a re-enactment event since I got it ready, I have used it at home quite often.

Tammikuun lohikäärmeet. The Dragons of January

Eräissä piireissä tämä vuosi on lohikäärmeitten vuosi, enkä nyt puhu kiinalaisesta kalenterista. Minulla ei ole hajuakaan mikä vuosi siinä on meneillään. Oli miten oli, lohikäärmeet vain passaavat tällaiselle tulella leikkijälle ja vanhalle lohikäärmeelle kuin minä. Tuossahan tuo näkyy avattaressakin. Jotain lohikäärmeisiin liittyvää pitänee siis näprätä harva se kuukausi. Aloittelen ihan muutamalla pikkuloharilla, joilla ei ole edes siipiä. Tuli eräänlainen tilaustyö lahjasta, lupasin rukousnauhat ja sitten mopo alkoi keulia ja tein niille pussukatkin, joiden tekemiseen meni itse asiassa paljon enemmän aikaa kuin itse rukousnauhoihin.

*** In the certain circles this year is the theme year of the dragons. I do not talk about the Chinese calendar, I do not even know which creature´s year they are having at the moment. But anyway, dragons are fine for me, as an old (all right, middle-aged) dragon I am, playing with the fire and so on, check my avatar. So I suppose I´ll do something dragonish during the year too. I started with a couple of small ones, wyverns I would call them. I was asked to do rosaries to the gift basket and decided to do pouches for them as well.



Pusseissa on toisella puolella eräänlainen vaakunan osa ja toisella puolella saajan keskiaikanimen nimikirjain. Löysin kirjaimet eräästä kirjastooni aikojen saatossa eksyneestä saksalaisesta kirjasta, joka on täynnä vanhoja merkkausliina-aakkostoja. Kyseinen aakkosto ei tosin ole keskiaikainen, vaan muistaakseni 1700-luvulta. Aikaa tekemiseen oli niukalti, joten säästin sitä suunnitteluvaiheesta ja otin valmiina, kun kohtuullisen sopivat löysin. Vaakunan pistelykaavion löysin Atlantian kirjontakillan sivuilta.

*** The pouches have got ensigns on the other sides and initials on the other. I found the cute dragon initials from a German book full of old patterns for embroidered alphabets. These are not medieval, but from 18th century if I remember correct, but they looked quite nice, so I chose them. There was not that much time, so I skipped the design part and took ready designed letters, when I found ones suitable enough. The patter of the ensign is from the web pages of the Atlantian embroiderers´ guild.



Pussukat on kirjailtu muliinilangalla pellavalle ja vuorattu silkillä. Nyörit tupsuineen on tehty myös muliinilangasta. Alla kuva myös rukousnauhoista. Rengasmainen on ollut yleisemmin naisten käytössä ja suora rukausnauha taas tyypillisempi miehillä. Helmet olen tehnyt lamppulasitekniikalla, nyörit ja tupsut ovat silkkilankaa.

*** The pouches are linen, emboidered with cotton floss. They have got silken linings. The cords and tassels are made of the same cotton thread. Here is the pic of the rosaries too. Usually, but not always, women had rosaries tied to rings and men straight ones. I made the beads from glass with lampworking torch, the cords and tassels are made of silk thread.

Villasella. Woollen embroidery

Häntähuppu on ollut työn alla muutaman muun projektin kanssa ja on nyt valmis muuten, mutta napit ja napinlävet puuttuvat. Kuten aiemmin mainitsin, olen tässä opettanut jotain peruskirjailujuttuja ja käyttänyt mallina omia töitäni ja niitten tekovaiheita. Siksi hupsukan kirjailukin on valmistunut kohtuullisen ripeästi ja siksi tulin ottaneeksi muutamista vaiheista kuvia.

*** I have embroidered and made a medieval style headdress lately. The chaperon with liripipe is almost ready now, it misses only buttons and buttonholes. As I told earlier, I have been teaching embroidery too this autumn and have used my own works as examples. So I have taken pictures too during the process.

Tunnen epäluuloa taikatusseja ja muita kovasti kemikaaleja sisältäviä kuvansiirtomenetelmiä kohtaan, erityisesti kun kyseessä on senkin verran kallis villakangas kuin tässä tapauksessa. En halua, että muutaman vuoden kuluttua kirjonnan alta kankaasta pilkistää taas violettia väriä. Voihan se olla, että niin ei kävisikään, mutta joka tapauksessa päätin siirtää kirjottavan kuvan kankaaseen, jos ei nyt ihan keskiaikaisella, niin vanhalla metodilla kuitenkin. Kuva-aihe on muuten Nancy Spiesin kirjasta Here Be Wyverns. Hän taas on ottanut sen kirjaansa thurgaulaisesta 1300-luvun pöytäliinasta.

*** I do not like use magic pens or other that kind of modern ways to mark the embroidery to a fabric, specially when I am embroidering as expensive quality fabric as here. I do not want blue or purple marks re-enter again after a few years. They as well would not do that, but anyway I decided to use older technique instead. The pattern is from Here Be Wyverns by Nancy Spies. Originally it is from the embroidered 14th century tablecloth from Kloster Feldberg, Thurgau.



Joten piirsin kuvion silkkipaperille, jonka neulasin tasaisesti kirjottavan kankaan päälle ja ompelin ääriviivat langalla. Kuvassa näkyy kokeiluja siitä, mitä pistoa kannattaisi käyttää. Sen jälkeen revin silkkipaperin varovaisesti pois ja kirjoin kuvion.

*** So I drew the motif to the tissue paper and pinned the paper to the fabric. Then I sewed the lines and after that ripped the paper carefully away. In the pic you can see how I tested the best stiches.



Koepalassa käytin ääriviivojen ompeluun valkaistua pellavalankaa, mutta itse työhön ompelin kuvion jälkipistoilla viininpunaisella silkkilangalla, jota käytin myös punaisten kankaanpalojen yhteenompeluun. Kirjailuun käytin villalankaa, Wetterhoffin Veeraa. Villa kiiltää yllättävänkin kauniisti laakapistoissa. Viivat ja osan pienistä yksityiskohdista kirjoin halkaistulla jälkipistolla.

*** In a test patch I used linen thread to sew the lines, but in the real work I used burgundy silken thread. I used the same thread to sew red woollen pieces together. In a embroidery I used woollen threads and I really like the way wool shines in a satin stitches.



Ja tässäpä kirjailtu ja koottu hupsukka odottelee napitusta. Vuorikangas on sinapinkeltaista villakangasta, josta olisi aikomukseni tehdä myös viitta.

*** Here is my new hat waiting for buttons. Lining is made from another woollen fabric. I am planning to make a cape from the same yellow-brown fabric.