Aikakautista villaa. Wool they wore

(Text in English after the squirrel.)

Pidin kesällä parissa tapahtumassa luennon aiheesta aikakautinen villa ja sen matka lampaasta kankaaksi. Aihe on laaja, ja luennolla ehti käydä läpi vain suurimmat linjat. Osaa asioista olen jo käsitellytkin täällä, mutta puran nyt kirjoitetuksi tekstiksi sitä, mistä puhuin, kenties jotain unohtaen ja jotain lisäten, mutta samoilla linjoilla joka tapauksessa. Aihe vaatii useamman postauksen ja aloitan nyt itse lampaista, ja varsinkin lampaista, joita on perinteisesti kasvatettu Pohjoismaitten alueella.

Lammas (Ovis aries) on aikoinaan kesytetty useaan eri kertaan useammista eri aasialaisen muflonin (Ovis orientalis) laumoista. Eurooppaan lammas on ilmeisesti saapunut kahteen kertaan. Ensin tänne tuli karkeavillainen lammas, jonka keskeisemmissä osissa Eurooppaa syrjäytti seuraava, villan puolesta pitemmälle jalostettu lammas. Euroopan laidoille jäi karkeavillaisia, irtoavakarvaisia ja (pukki)sarvellisia lammasrotuja, jotka tunnetaan pohjoiseurooppalaisena lyhythäntäisenä lammasroturyhmänä. Siihen kuuluvat nykyisistä lammasroduista muun muassa suomenlammas, islanninlammas, gotlanninlammas, shetlannin- ja muutamien muitten Pohjois-Atalannin saarten lampaat sekä venäläinen romanov.

Alkuperäinen pohjoinen lammas ja osa sen nykyisistä jälkeläisistä ovat niin sanottuja primitiivilampaita. Primitiivilampaan villalle on tyypillistä, että sillä on kaksinkertainen turkki ja se saattaa irrota itsestään ilman että sitä tarvitsee leikata. Nämä ominaisuudet tekevät niitten villasta huonon nykyistä villanjalostusteollisuutta ajatellen, sillä se suosii mahdollisimman tasalaatuista, tasamittaan leikattua villaa raaka-aineekseen. Keskiaikaisille ja jo paljon aiemmin eläneille ihmisille oli hyvä saada samasta lampaasta erityyppistä villaa eri tarkoituksiin, kuten pitkää kestävää päällysvillaa tai ohutta pehmeänlämpöistä alusvillaa. Lampasta saattoi saada myös poronkarvan tapaista onttoa jäykkää karvaa, jota ei pysty kehräämään ja joka nykysin katsotaan viaksi villassa. Se oli kuitenkin hyvää esimerkiksi rakennusten eristeenä. Työtä primitiivilampaan villalaatujen erottelu toki vaatii enemmän kuin yhdensorttista villaa kasvattavan lampaan villan työstö.

Primitiivilampaat siis saattavat myös pudottaa karvansa, niin että ne keritsemisen sijaan voidaan irrottaa hieman vetämällä lampaasta. Englanninkielessä tätä nyppimistä kutsutaan termillä rooing, mutta sillä on nykyisin aika huono kaiku, koska samaa termiä käytetään angorakanien karvan nyppimisestä, joka teollisessa laajuudessa on hyvin raakaa, eläinrääkkäystä olevaa puuhaa. Angorakanit eivät muuten ole tietojeni mukaan keskiaikaisia hyötyeläimiä, vaan jalostettu myöhemmin nykyisenlaisiksi karvankasvattajiksi. Joka tapauksessa, entisaikaan oli tapana, että ihmiset, joilla ei ollut edes sitä yhtä lammasta, saivat koota pensaisiin tms. tarttuneita itsestään irronneita villatukkoja käyttöönsä. Ja tästähän tiedämme siksi, että on säilynyt oikeusjuttuja siitä, onko joku tyytynyt keräämään vain pensaissa olevia karvoja vai siirtynyt suoraan lampaan äärelle...

Kuvalla ei ole mitään tekemistä jutun kanssa, muuta kuin että oravalta on irronnut osa talvikarvasta.

Yeah, I know, the pic does have nothing in common with the text, except that the squirrel is shedding.

I had a lecture of period wool, and it's path from a sheep to fabric at a couple of events during the summer. This is a big subject and I could touch only highlights of it. Part of them I have already discussed here, but anyway I am going to write about what I did talk, maybe adding something, maybe forgetting something, but on those lines. This needs more than one post and I will start of telling about sheep, especially traditional Nordic sheep.

A sheep (Ovis aries) has been domesticated from Asian mouflon (Ovis orientalis) several times in a several places. It is thought that sheep came to Europe twice. First came sheep with more coarse wool and later sheep which had been breed to have more softer wool. More isolated north is still having descendants of the first wave, known as Northern European short-tailed family. For example Finnsheep, Icelandic sheep, Gotland sheep, Shetland and other sheep from North Atlantic islands, and Romanov from Russia belong to the family.

The original northern sheep, and part of it's modern relatives are so called primitive sheep. Characteristic in wool-wise to primitive sheep in general are dual fleece and wool than can shed, shear itself without cutting it. These characteristics are making the wool unwanted for wool industry, which prefer more uniform wool cut to similar length, so it is called "primitive". To medieval people (or people from even older times) a sheep with several kind of wool was good thing. They could get long strong over wool and short soft warm under wool. Even hollow kemp (fibre similar to deer or moose hair) was not problem to them as it is for modern spinner or wool industry. They used it for example as an insulation on roofs or walls. It take time and labor to take different kind of fibres apart of each other, but they could get all of them from the same sheep.

Primitive sheep can, as said, naturally shed their wool, which then can be hand plucked. Sometimes this method is called rooing, but it has today a bad reputation, as very violent rooing is in use when plucking hair of angora rabbits. (Which by the way are not period to my knowledge, but breed after our time of interest. If someone knows better, I will be gladly corrected.) There was a habit that poor people without even that one sheep could pick up wool that sheep had left  to bushes. And we know about this habit of course because there are court cases with arguing if someone had picked up only those naturally shed locks or plucked them themselves from sheep...


Lähteitä / Sources:

Auli Bläuer: Voita, villaa ja vetoeläimiä. Karjan ja karjanhoidon varhainen historia Suomessa
Deborah Robson, Carol Ekarius: The Fleece & Fiber Sourcebook. More than 200 Fibers from Animal to Spun Yarn

Villaa, villaa! - Woot, wool!

Sitten viime näkemän on tapahtunut kuitupuolella paljon. Päätin kokeilla vielä kerran ja lähetin viestiä muutamalle ahvenanmaanlampaan kasvattajalle täällä mannermaalla. Ahvenanmaanlammas on perinteisiä rotuja, jotka kasvattavat kaksinkertaisen turkin, eli siinä on alusvillaa ja päällysvillaa. Aiemmin ajateltiin, että se olisi suomenlampaan muunnos, mutta nyttemmin on huomattu, että se on lähempää sukua gotlanninlampaalle, kuitenkin siis samaa pohjoista rotuperhettä.

Tällä kertaa olin oikeaan aikaan liikkeellä ja löysin kasvattajia, joilla oli syyskerintä ajankohtainen ja jotka olivat halukkaita myymään kokonaisia lampaallisia villaa. Nyt minulla on Pohjolan tilan villaa Kerimäeltä, sekä harmaata, jonka on kasvattanut lammas nimeltä Pohjolan Enne ja valkoista Hulda Saariston villa. Ihan käsittelemätöntä villaa, jossa on tallella kaikki... aromit. Olen saamassa vielä lisää villaa yhdeltä toiselta tilalta mutta siitä lisää tuonnempana.

There have been happening a lot since we last met. I thought to give one last try to get wool from a sheep with double fleece and sent e-mail to a few farmers who are having Åland sheep here in continental Finland. Åland is a bunch of islands between Finland and Sweden and traditional sheep of the area have been thought to be some kind of Finnish sheep, when lately it has been found out it is closer relative to Gute, Gotland sheep. All three are Northern short tailed sheeps.

This time the time was right and I found farmers who were about to shed their sheep and willing to sell me fleece. Now I have got wool from two sheep, gray wool from one whose name is Pohjolan Enne and white from Hulda Saaristo. They live in a farm called Pohjola. And the fleece is really unprepared, with all of... stuff... in it left. I will also get more wool from another farm, but I will tell about it later.

Olen tässä ehtinyt tehdä koekäsittelyn pienelle villaerällä. Päätin pestä villan tavalla, jonka oletan olevan hyvinkin perinteinen, eli pistin villan likoamaan viileään veteen. Villa puhdista itse itseään. Se laajenee, siis tulee sekä pitemmäksi että paksummaksi sekä lämpimämmäksi kastuessaan. Tämä laajenemisliike itsessään pesee jo villaa, se irrottaa lian kuiduista. Vesi astiassa saattaa olla hyvinkin likaista, mutta villa siellä seassa on puhdasta liotuksen jälkeen. Jos lähistöllä olisi sopiva puro tai joki, villan voisi viedä sinne verkkokassissa muutamaksi viikoksi oleilemaan ja liikkuva vesi huuhtelisi villan vielä tehokkaammin. (Tässä lähellä itse asiassa on pieni joki, mutta ei ihan meidän tontilla, joten en arvaa sinne villojani viedä.) Ennen ei kuumaa vettä ollut tuhlattavaksi asti, joten kaikki, mikä voitiin tehdä ilman sitä, myös tehtiin.

Liotuksen jälkeen villa kaipaa vain kevyen pesun lämpimällä vedellä ja pesuaineella. Jos olisin tekemässä esimerkiksi purjetta tai sateenkestävää vaatetta, voisin kehrätä villan langaksi rasvoineen päivineen, mutta koska en ole, halusin pestä siitä lähes kaiken lanoliinin pois. Etsin mahdollisimman neutraalia pesuainetta ja kokeilin muun muassa villanpesuainetta, jonka pH on 8,5 sekä ihmisenpesuainetta, jonka pH on 5,5. Ymmärsin, että aavistuksen hapan olisi parempi kuin emäs, joten taidan pestä loputkin jälkimmäisellä.

I have had time to test a little bit of wool. I decided to wash it in a way I think is very traditional, so I put it to a bucket of cool water. Wool washes itself, as it grows and gets warmer when it gets wet. This makes the wool move in a water and the movement washes dirt away. Water can become  very dirty, but wool inside it is clean. If I had a brook near me, I could have put the wool to it in a onion bag and let the moving water wash it. (Well, there is a brook quite near us, but it is not OUR brook, so I guess I cannot do that. And anyway, the winter is coming.) They did not have hot water to use for nonsense at earlier times, so if something could have done without it, they usually did.

After soaking the wool I washed it once in a warm water with soap. If I had make a sail or raincoat, I could have used it right after soaking, but I am not going to make one, so I wanted to wash as much lanolin away from the wool as possible. I tried to found a neutral soap and tested detergent for wool with pH 8,5 and detergent for humans with pH 5,5. As I understood a bit acid is better than a bit alkaline, so I think I will use latter when washing rest of the wool.

En ole vielä saanut hankittua villakampoja, joka olisi perinteinen tapa järjestää kuitu kehruukuntoon, mutta irrottelin villasta irrallisia kiharoita, jotka avasin ja harjasin pois kiharaisemman alusvillan. Sain hyvää, järjestyksessä olevaa kuitua, josta tietää, kumpi pää on juurta ja kumpi latvaa. Suunta vaikuttaa kehräyksen onnistumiseen. Lyhyen villan karstasin käsikarstoilla, jotka eivät ole varsinaisesti keskiaikainen työkalu, mutta kun sellaiset taas satun omistamaan, niin karstasimpa sitten. Karstauksessa kuidut eivät järjesty samansuuntaiseksi, mutta karstaus avaa kuitunipun ja tekee siitä helpommin kehrättävän.

I have not got wool combs yet, thought they are traditional way to prepare wool for spinning, so I simply collected locks, flicked them open with a brush and brushed away shorter fibre. I got nice open wool, where single hairs were in a right position and I knew which part of them was top and which was root. It is important to know, as spinning is easier when spun from top. Even thought cards per se are not medieval way to prepare wool, I have got cards and used them to open shorter fibre. Carding does not arrange fibres, but it opens locks and makes spinning easier.

Seuraavaksi tietenkin piti vielä kokeilla kehräämistä. Kuvassa on lyhyet pätkät sekä kammattua että karstattua villaa jo värttinöillä. Kammatut kuidut kehräytyivät hyvin, karstatut eivät niinkään. Karstasinkin jäljellä olevan käsitellyn villan uudelleen ja poistin paljon tarkemmin kaikki nypyt ja takut, jotka eivät auenneet karstoilla ja tulos oli huomattvasti helpommin kehräytyvää villaa. Koeponnistuksen aikana opin jo paljon jatkoa varten. Päällimmäisenä on ainakin se, että jatkossa valikoin paljon tarkemmin jo ennen pesua hyvälaatuisen villan, erottelen tarkemmin takut, katkenneet karvat tai villanpalaset, joita syntyy, kun keritessä jokin kihara leikataan epähuomiossa kahteen kertaan. Kampaamiseen ja varsinkin karstaamiseen pitää kiinnittää myös enemmän huomiota. Jälleen kerran valmistelupuuhiin käytetty aika korvaantuu täysin mitoin jatkotyöskentelyn sujuvuutena.

And of course I had to test spin a bit. Combed fibre was nice and easy to spin and yarn become even and pretty. Carded fibre did not act as well, but after I carded wool again and took away much more carefully all the nibbs and noils, it was much better. I learnt a lot about this experimentation, most importantly that I have to be much more carefully when preparing the wool, starting from collecting only the good parts of a fleece and leaving out felted wool, shorts and second cuts. Once again time used for a good and careful preparation pays back when all the other parts of the work are faster, easier and more enjoyable to do.

Lampaasta. Sheepish.

(Text in English after the Finnish text and the photo)

Kehrätessä hyvinkin oleellinen osanen lopputuloksessa on käytettävä kehräyskuitu. Päivänselvää se on tietenkin silloin, kun valitaan, saako halutun lopputuloksen parhaiten villasta, silkistä, pellavasta, puuvillasta, jostakin eksoottisemman eläimen karvasta tai modernin langan kyseessä ollessa jostakin uudesta muunto- tai tekokuidusta, joita tuntuu ilmaantuvan markkinoille tämän tästä. Tiesittekö, että saatavissa on muun muassa ruusukuitua, joka on tehty leikkokukkateollisuuden, kuten juuri ruusujen ylijäämäjätteestä? Minulla onkin jemmassa sekoitekuitua, jossa on osa ruusukuitua.

Mutta jos pysytään vanhassa kunnon villassa, niin silloinkin vaihtoehtoja on paljon. Lampaita on jalostettu villantuotantoon, ääriesimerkkinä merino, jonka villa on tasalaatuista päästä häntään ja miljoonista merinolampaista toisiin, laadultaan pehmeää ja villaksi aika kutittamatonta. Hyvää matskua villanjalostusteollisuudelle siis. Merinolammas sellaisena kuin rotu nykyisin tunnetaan on ollut olemassa vain reilut sata vuotta. Merino ei kuitenkaan ole mikään paras kuitu käsinkehrääjälle, varsinkaan aloittelevalle, ja jos kehrääjä on kiinnostunut historiallisesta kehräämisestä ja halukas tuottamaan mahdollisimman samantyyppistä lankaa kuin esiäidit, täytyy tutustua ihan muihin lammasrotuihin.

Olen viime aikoina etsinyt ja löytänyt tietoa langoista ja kuiduista, joita on käytetty keskiaikaisissa tekstiileissä, kuten suomalaisissa rautakautisissa hautalöydöissä tai Grönlannista löytyneistä keskiaikaisista tekstiileistä, jotka ovat Islannista sinne muuttaneitten viikinkien jälkeläisten jälkeenjättämiä. Lammmasrodut, joitten kuitua niissä on käytetty, ovat sukua toisilleen ja nykyisinkin olemassa oleville pohjoismaisille roduille, kuten suomenlampaalle, gotlanninlampaalle, shetlanninlampaalle, islanninlampaalle, norjalaiselle spaelsaulle tai venäläiselle romanoville. Nykyisistä roduista (kuten myös muissa maissa, kuten Brittein saarilla olevista primitiiviroduista) osa on kuitenkin jalostettu siten, etteivät niitten villat muistuta esivanhempiensa villaa, ainakaan kokonaisuutena.

Primitiivisille lammasroduille tyypillinen ominaisuus on, että ne olivat villan yleistuottajia. Samassa lampaassa kasvoi jopa neljää hyvinkin erilaista villaa, jota esivanhempamme käyttivät erilaisiin tarkoituksiin. Samassa lampaassa oli ainakin pitkää hieman paksumpaa kiiltävää ja loivasti kihartuvaa peitevillaa ja lyhyttä ohuempaa ja kihraisempaa alusvillaa. Usein ne ovat olleet erivärisiäkin samassa lampaassa ja antaneet vaikutelman karvasta, joka on eriväristä juuresta kuin latvasta. Sen lisäksi samassa lampaassa saattoi kasvaa keskipituista villaa ja jopa jouhimaista, poron karvaa muistuttavaa onttoa liki lasimaista kuitua, joka on mahdotonta kehrättävää, mutta jota voitiin käyttää vaikkapa katon eristeenä.

Pitkä peitinvilla ja lyhyt alusvilla saatettiin erotella, ja niitä on käytetty erilaisiin tarkoituksiin, vaikkakin myös samaan tekstiiliin. Pitkästä kuidusta on esimerkiksi kehrätty tiukkakierteistä, usein kerrattua loimilankaa kudontaan, ja saman kankaan kuteena on käytetty löyhäkierteisempää yksisäikeistä lankaa, joka on kehrätty pehmeästä alusvillasta.

Ideaalitilanne muinaiskankaan uusinnon kutojalle olisikin saada yhden (tai useamman) primitiivilampaan koko keritsemisvuota, puhdistaa ja lajitella se, erotella kampaamalla pitkät päällyskarvat ja sitten karstata lyhyet alusvillat tai kehrätä ne suoraan langaksi ns. pilvestä. Ainakin Suomessa se on kuitenkin hankalaa, sillä helposti saatavilla suoraan tuottajalta on vain suomenlampaan villaa, joka on jalostustoiminnan seurauksena tasalaatuista ja muistuttaa lähinnä primitiivilampaitten alusvillaa. Suomenlampaasta on olemassa alalaji, jaalanlammas, joka on ikäänkuin taantunut (jalostunut, sanoisin minä) takaisin muinaisen suomenlampaan ominaisuuksiin, ja jolla on kahdenlaista villaa, mutta jaalanlampaita on olemassa hyvin vähän. 

Kyseinen kutoja (meikkis siis) onkin alkanut miettiä, voisiko feikata muinaslammasta valitsemalla kahden tasalaatuista villaa tuottavan erirotuisen lampaan villaa. Toinen villa tulisi pitkää paksumpaa kiiltävää loivakiharaista villaa tuottavasta rodusta, kuten vaikkapa englantilaisista pitkäkarvisesta lincolnista tai jacobista , toinen pehmeää tiukkakiharaisempaa villaa tuottavasta rodusta, kuten moderni suomenlammas.

Lähteet: 

Else Østergård: Woven into the Earth

Sinihameet kultavyöt. Suomalaisia muinaispukuja

Deborah Robson and Carol Ekarius: The Fleece & Fiber Sourcebook

Judith MacKenzie: The Evolution of Wool

When you are spinning, the important thing to consider is which fibre to use. The clearest it is when thinking if the wanted result is easiest to get by using wool, silk, linen, cotton, some more exotic animal fibre or (when spinning modern yarn) one of those new fibres coming to market almost every day, it seems. Have you heard it is possible to spin rose fibre? It is made of waste on flowers like roses. I actually have mix fibre which is having some rose fibre in it.

But if we are talking just about good ol' wool, even then there are a sea of possibilities. There are sheep breed to uses of textile industry, like Merino. It's fibre is same from tip to toe and from sheep to another, and soft and relatively non-itchy. Perfect for big industrial mills. Merino, as we know it now, have been around only about hundred years. Merino, by the way, is not the best choice for hand spinner, especially for beginner one. An if a spinner is interested to history and reproducing of similar yarn our ancestors did,s/he have to get to know other breeds of sheep.

I have been searched and found information about yarns and fibres of old textiles, for example Finnish iron age founds and medieval founds from Greenland, where Vikings from Iceland settled themselves and left traces of their textiles. Wool in those founds are from sheep, which are relative to each other and to Northern modern sheep like Finnish landrace (Finn), Orkney or Shetland sheep, Gotlandish sheep from Sweden, Spaelsau from Norway or Romanov from Russia. Some of the races have been breed thought, so that their fibre is no longer similar as it has been, at least not as a hole.

So called primitive breeds are good overall producers of wool. In the same sheep you can find up to four totally different type of wool. They have long thicker wool with big gentle curves as overwool and short soft curly wool as underwool. They can be different colour in the same sheep so that it looks as the wool is having differently coloured tip and root. Then some breeds can have medium length wool and very hard hollow almost glass-like fibre called kemp, similar to the fibre of for example deer. Kemp is unspinnable and our ancestors used it for example as insulation of roofs.

Long and short wool was usually separated (not always thought) and they have been used to different purposes even in a same textile. Long strong wool was good for tightly spun, maybe plied thread for warps. Short wool have been spun to loftier softer singles and used as weft of the same woven fabric.

Ideal situation for a weaver of a reproduction of medieval fabric would have one (ore more) sheepful of wool, clean it and separate good wool fron not so good, comp longer wool for worsted yarn and card short wool or spin it direct from so called cloud. At least here in Finland it is a bit complicated, as easiest wool to get direct from producer is modern Finn, and it has been breed to have only relatively short and soft (and perfect for felting) wool. There is Jaala sheep, which have kind of regenerated from Finn to it's earlier shape and have double wool, but there is not a lot of these sheep. 

Said weaver (moi) has started to think if she could fake wools of primitive sheep and choose wool of two modern cultivated breed. I could use wool from a breed which typically produces long strong wool, like longwool Leicester or Jacob from UK. Another wool could come from breed which produces short soft wool, like Finn.

Sources:

Else Østergård: Woven into the Earth

Sinihameet kultavyöt. Suomalaisia muinaispukuja

Deborah Robson and Carol Ekarius: The Fleece & Fiber Sourcebook

Judith MacKenzie: The Evolution of Wool

Kehräten. Spinning

Olen viime aikoina kehrännyt. Vapun jälkeen ei ole montaa päivää, ettenkö olisi värttinää pyörittänyt, ja säiettä on syntynyt useita kilometrejä, valmista kerrattua lankaakin ainakin kolme kilometriä. Se on ollut toisaalta yksinkertaista touhua, jossa ei tarvitse elämän muuten rasittamia aivoja rassata, pikemminkin auttanut liki meditatiiviseen olotilaan. Toisaalta olen myös ottanut asiasta selvää, lueskellut lehtiä ja kirjoja ja katsonut videoita, paitsi tekniikoista, niin erityisesti kehräyksen ja kuitujen, varsinkin villan historiasta.

Täytyykin todeta, että olen nyt kehräysuskovainen. Olikohan se Judith McKenzie, joka jollakin videollaan puhuu siitä, kuinka kehräys on liki tulenkäytön kaltainen kulttuurin rakennuspalanen. Ilman sitä ei olisi lankaa, ilman lankaa ei olisi tekstiilejä, vaikkapa purjeita, joitten avulla esimerkiksi eurooppalaiset tai kiinalaiset matkustivat maailman ääriin. Viimeistä reilua kolmea sataa vuotta lukuunottamatta kaikki lanka kehrättiin käsin joko ilman mitään työkaluja (vieläpä suhteellisen tehokkaasti taitajan tehdessä niin), värttinällä tai rukilla. Kotikäyttöön lankaa kehrättiin vielä sata vuotta sitten ihan yleisesti käsin Euroopassakin. Luin keväällä erään kotipaikkakunnaltani kotoisin olevan naisen muisteluita Jatkosodan ajoilta ja siinä hän kertoo käyneensä sukulaistalossa kehräämässä lankaa näitten rukilla.

Kehrätessä tunnen syvää yhtenkuuluvuutta sukupolvien ketjuun. Esivanhemmat ovat kehränneet, ja paljon.

I have been spinning quite a lot lately. Since Mayday there is few days I have not spun at least a little. I think I have spun several kilometers of singles and ready plied yarn I have made at least three kilometers. Spinning is a simple task that have not teased my otherwise tired brains too much, but to tell the truth I have also studied the subject, especially the history of the spinning and fibres used, particularly wool. I have read books and magazines and watched videos about them.

I am spinning believer now. I think it was Judith McKenzie, who talked about it how the spinning is almost as important to the born of the culture than using fire as a tool. Without it there is no yarn or thread, without them there is no textiles, like fabric for example Europeans or Chinese used as sails to conquer the world beyond the horizon. Except about three hundred years all yarn has been spun with hands, without any tool (and efficiently with masters), or with spindles or spinning wheels. At home people span even about hundred years ago quite widely even in Europe. Sometime ago I read handwritten memories of a lady from municipality where I am from about the times of the Second World War. She told how she had went to the house of relatives to spin some wool she had with their wheel,

When I am spinning, I am feeling very strongly how I am just one link in a chain of generations. Our ancestors span, a lot.

Linkkei ja juttui. Links and things

Mainitsin viime kerralla jotain renessanssivaatteista, joita olen alkanut tehdä. Aioin blogata niistä, mutta ainakin ensi alkuun hankkeesta voi lukea täältä, koska varmistaakseni rättien valmistumisen edes joskus, osallistuin haasteeseen, jossa pitäisi saada vaatteet tehtyä elokuun puolenvälin kieppeillä valmiiksi. Ja kun sinne kerran menette, niin vilkaiskaapa muittenkin osallistujien aikaansaannoksista.

Toinen linkki johtaa lasi-, koru-, helmi- ynnä muuta sellaista -blogiini, jonka uusin merkintä sivuaa keskiaikaharrastusta. Olen hieman pulassa paronilliseen lahjakoriin luvattujen helmien kanssa.

Ja sitten vielä kuva langasta, joka oli vaiheessa edellisen postauksen aikaan. Se on nyt kolmen säikeen Z-kierteistä ja oikeastaan taidan tykätä sen murretuista väreistä, jotka muistuttavat luonnonväreillä värjättyä lankaa, vaikka otaksuttavasti värjäyksessä on käytetty jotakin muita värejä. Lanka on muuten puoleksi villaa, puoleksi silkkiä, joten pehmoista neulakinnasta siitä saa aikaiseksi. Se on aika paksua, noin 130 m/100 g.

Here is the pic of thread I had started when blogging last time. Now it is ready, plied with three strands and Z-twist. I think I start to like the colours. They remind me of organic colours, thought I think the fibre had been dyed with something else. It is half silk, half wool, so I can make soft and nice naalbinding with it. It is quite thick, about 130 m/100g.

I also mentioned last time that I have started to make Renaissance clothes. I was thinking to blog about them, but now you can read about them here. More text coming now and then. I joined the challenge to get the garb ready in decent time. It should be ready about mid August. And when you are there, read the stories of other entrants too!

Another link leads to my other blog, which is about glass, jewellery, lamp working etc. The latest blogging has something to do with my re-eancting hobby, as I am in a trouble with beads I promised to baronial gift basket. Oops, I just remembered it is in Finnish only. OK, I'll translate it later.

Kehrääjän käsikirja. The book of April

Tässä olisi tuhat ja yksi elävöitysasiaa tehtävänä ennen juhannusta ja mitäpä minä sitten innostun pitkästä aikaa tekemään? Jotain, mikä ei edesauta yhtään noita tehtäviä töitä: kehräämään pitkästä aikaa. Pengoin jotain muuta varastoista ja satuin aukaisemaan laatikon, jossa on kehräyskuituja ja kehrättyjä kertaamattomia lankoja. Siitä se sitten lähti. Ensin tuntui, että enhän minä tätä hallitse enää ollenkaan, mutta pian taito (no, taito ja taito) tuli takaisin. Nyt on tullut kehrättyä jo pariakin lankaa. Kuvassa oleva on kehrätty S-kierteiseksi ja kertaan sen Z-kierteiseksi, joten siitä tulee neulakinnaslankaa. Voi olla, että jos värit vielä kerratessa muuttuvat harmaamman vihreäksi sekoittuessaan, värjään sen luonnonväreillä. Tai teen langasta sukat.

Well, I am having about thousand and one re-enacting oriented thing to do before Midsummer and what I am doing? None of those things, but spinning after a long break. I was looking for something else and happened to open the box with fibers and unplied span threads. And there I was again. At first I thought I so cannot do this anymore, but soon I found out the old rythm. Now I have spun a couple of threads. This one has been spun with S-twist, so when I'll ply it, it will be Z-twist, good for naalbinding. It can be, that I might dye it again, if it is too gray green then. Or I'll do socks from it.

Sattuma, kohtalo, karma, mikä lie, puraisi takaa päin. Olin viime viikonloppuna pitämässä kurssia ulkopaikkakunnalla ja yövyin hotellissa. Mukaan varasin parikin käsityötä yksinäisen illan ratoksi, toisena värttinän. Illalla tein tosin toista, renessanssipaitaa itselleni (siitä juttua joskus toiste), mutta eräs kurssilainen kysyi, osaanko kehrätä. Hän oli hommannut jostakin värttinän ja halusi kysyä siihen liittyen jotakin. Ja tokihan selitin asian parhaani mukaan, vaikka kurssi käsittelikin ihan muuta asiaa. Pystyin jopa demonstroimaan asian, kun sattui olemaan se oma värttinä mukana. Sunnuntaina pysähdyin syömään isolle huoltoasemalle, jonka yhteydessä oli Kilokirja. Pyörähdin sen läpi ja silmiini sattui suomenkielinen kehräystä käsittelevä kirja, Tuulia Salmelan Kehrääjän käsikirja. Se on julkaistu jo vuosi sitten, mutta jostakin syystä mennyt kokonaan ohi silmieni. Mukaanhan se oli otettava (eikä ollut edes hinnankirossa pahemmin, tosin rapsutin hintatarran pois, enkä enää muista hintaa).

Is it destiny, kismet, karma, whatever, but it bit me soon after that. I was teaching a course last weekend away from home and spent a night at a small hotel. I had two hand craft pieces with me to entertain myself at a lonely hotel room. The other one was camicia and I was actually doing it in the evening (more about that later), but another one was a drop spindle and fibers. Then one of the students asked me, if I happen to know how to spin with a spindle. She had bought one and had something to ask about it. Of course I answered her questions as well as I could and even demonstrated spinning with my spindle. When driving home, I stopped to eat at a gas station. There were a little book store in the same building and I checked it. I happened to notice a book about spinning in Finnish. It has been published about a year ago, but somehow I had missed it. You guessed right, I had to buy it.

So here is my review of it, and it is in Finnish only. Here you can read the blog of Tuulia Salminen, the writer of the book and she tells about it in English. By the way, fibers of the thread in the pic have been dyed by her.

No niin ja siihen kirjaan sitten. Suomalaisia kirjoja kehräämisestä ei liian paljon ole ja edellisen julkaisusta lienee kolmisenkymmentä vuotta aikaa. Oli siis korkea aika sellainen markkinoille saada, varsinkin kun kehrääminen tuntuu olevan monien muitten perinteisten käsityötekniikoitten tapaan nosteessa. Muittenkin kuin historianharrastajien parissa siis.

Teos onkin mielestäni oikein oiva perusteos aloittelijalle ja hieman edenneemmälle kehrääjälle. Siinä on selitetty kaikki peruskehräämiseen, työvälineisiin ja materiaaleihin liittyvät asiat. Kirjassa käsitellään niin värttinällä kuin rukilla kehräämistä, välillä samasta asiasta puhuttaessa, mikä saattaa ehkä aivan aloittelijaa hetken hämätä, vaikka kirjassa on toki aina mainittu käytetty väline. Vaikka kirjoitettu teksti ei koskaan voi täysin korvata kädestä pitäen opettamista ja siihen liittyvää palautteen antamista, ovat kuvat tässä kirjassa sangen informatiivisia. Ne ovat myös kauniita, teos on muutenkin hyvin taitettu ja silmää viehättävä. Kuvat kehrätyistä herkullisenvärisistä langoista innostaa ainakin minua tarttumaan värttinään.

Kunhan tästä saan aikaiseksi vihdoinkin kokeilla mummun rukkia, joka olohuoneessamme nököttää lähinnä siivouksen hidastajana tällä hetkellä, testaan, miten kirjan ohjeet siihen auttavat aloittelijaa. Kirjassa on kerrottu rukin hankinnasta, mikäli sellaista ei ole nurkissa pyörimässä entuudestaan tai jos on hankkimassa uutta erilaista rukkia sekä miten ratkaista erilaisia ongelmia rukilla kehrätessä. Kuvittelisin ainakin tuosta olevan hyötyä, mikäli rukilla kehräys ei jostain syystä ota sujuakseen.

Värttinäkehräyksestäkin on hauska lukea suomeksi, jos ei muuten, niin ainakin tulee tietämään, mitä jotkin asiaan liittyvät termit ovat suomeksi. Ja kun samasta asiasta saa tietoa useammalla tavalla, ja omalla äidinkielellään, aina jokin yksityiskohta kolahtaa uudella tavalla. Kirjan lopussa on muuten pieni suomi-englanti-kehräyssanasto. Se on hyvä, sillä asiasta on aika lailla saatavilla lisää tietoa englanniksi netistä ja kirjoista.

Kirja vaikutaa hyvältä yleisteokselta aiheesta. Kirjoittaja itse toteaa muutamaan otteeseen jostakin aiheesta, että siitä voisi vaikka kirjoittaa oman kirjansa. Erikoistekniikoista onkin hyvä lähteä nyt kirjoittamaan, kun perusasiat on käsitelty.

Kehräyspäivitystä. More about spinning.

Jahas, onkin lipsahtanut pari kuukautta lähinnä töitten merkeissä. Vapaa aika on kulunut pikemminkin käsitöitä tehdessä kuin niistä kirjoittaessa. Laiska töitään luettelee, joten hämäyksen vuoksi bloggaan muista tekemistäni jutuista myöhemmin ja pistän vähän kehräyspäivitystä.

Pian edellisen päivityksen jälkeen siirryin seuraavaan vaiheeseen ja aloin kehrätä hahtuvalangan sijasta ihan oikeasta villasta. Taas kuitenkin säästin yhdessä vaiheessa, en karstannut tai kammannut kehrättävää villaa, vaan aloin harjoitella valmiiksi kammatusta merinotopsista. Myöhemmin tosin karstasin villasta keräämiäni huonompia pätkiä ja leikattuja topsinpäitä. Minulla on varastossa käsittelemätöntä suomenlampaan ja Kainuun harmaksen villaa, mutta odottelen edelleen lämpimämpiä ilmoja, että pääsen pesemään villat ulkona. Villoissa on paljon rasvaa, enkä halua tukkia sillä putkistoja.

Well, it has been quite a while I last blogged as I have had busy time at work. I have used free time more making crafts than writing about them. I´ll tell about other stuff later and tell now more about spinning.

After the last post I finished with pencil roving and started with merino wool. I spun from ready combed wool and later carded only a little of odds and ends of worse parts of said wool. I do have some wool of Finnish sheep and Kainuu gray, but I should wash them before carding or combing. As they have quite a lot of grease in them, I am waiting for warmer days to wash them outside. I do not want the grease to block our pipe system.

Enimmäkseen olen kehrännyt värjättyjä merinovilloja ja iso osa niistä on pätkävärjätty moniväriseksi, siksi langatkin ovat kirjavia. Kuvassa lankoja ja villoja, joista alkuun kehräsin. Ensimmäiset lankani olivat sen verran paksuja ja löysähkökierteisiä, että ne soveltuivat parhaiten neulomiseen. Tässä onkin lapanen aluillaan.

Mostly the merino wool has been ready dyed, so the threads are also colourful. In a pic you can see my first attempts. The first threads were relatively thick and less twisted, so they were good for knitting. Here you can see the start of a mitten.

Ja tässä kuvassa lapaspari on päättelyä vailla valmis.

And here the mittens are almost ready.

Myöhemmin olen kehrännyt lankoja toisiin lapasiin, pipoon ja lopulta myös lautanauhaan. Testasin, saanko aikaiseksi niin kierteistä ja vahvaa lankaa, että se kestäisi lautanauhan loimessa. Tuntuihan tuo kestävän, loimilanka katkesi vain kaksi kertaa ja silloinkin oli kyseessä kohdat, joissa kumpikin säie sattui olemaan ohuempi samassa kohdassa. Luulin ottaneeni nauhasta kuvan, mutta nyt sitä ei löydy, joten joskus myöhimmin sitten. Viime aikoina olen kehrännyt aika lailla ohuempaa lankaa, mutta en ole vielä kerrannut, pessyt ja niin ollen käyttänytkään sitä.

Later I have spun thread for another pair of mittens, a beanie and a tablet weave band. I tested, if I can make strong and twisted thread, which could stand the stress of tablet weaving and yes, it did. A warp thread snapped loose only twice and in a point where both plies had week part at the same time. I thought I had taken a pic of the band, but I cannot find it now. Lately I have spun thinner thread, but have not plied or used it yet.

Kehräystä kohti. Something about Spinning

Taisin jo vuosi sitten haaveilla värttinäkehräyksen opettelusta. Kaikenlaista muuta puuhaa kuitenkin tuli eteen ja hyvä niin: Joulun alla Hirvenkylän vahvuuteen ilmoittautui Yrmegard, joka on aloittanut elävöittämisen Atlantian kuningaskunnassa. Siellä hän kuuluu kehrääjien kiltaan ja on harjoittanut värttinällä kehräystä jo useamman vuoden ajan. Netistä, esimerkiksi Youtubesta tähänkin puuhaan löytyy monta sangen hyvää opetusvideota. Myös kirjoja aiheesta löytyy, itsellänikin on jo jonkin aikaa ollut yksi hyllyssä. Minusta on kuitenkin kaikkein parasta, jos uuteen taitoon saa opetusta vieressä olevalta opettajalta, joka voi antaa heti palautetta ja vinkkejä.

Rohkaisimme Kaukameelin kanssa itsemme ja kysyimme, voisiko Yrmegard opettaa meitä ja hän suostui ilomielin. Tai no, emme me hirveästi rohkaisua tarvinneet, sillä olimme jo tässä pienessä ajassa huomanneet, että uusi keskiaikaystävämme on hauska, joviaali ja altis auttamaan. Olemme käyneet nyt tunnilla kerran ja jatkoa on luvassa. Ensimmäisellä kerralla kävimme läpi asiaa teoriassa, katselimme erilaisia villalaatuja, erilaisia Yrmegardin tekemiä lankanäytteitä, karstauksen alkeita ja muuta vastaavaa. Lopulta kehräsimmekin.

Loistava idea itse kehräyksen opettelun aloittamiseen oli se, että kehräsimme hahtuvalangasta, joten pystyimme harjoittelemaan pelkkää langan kiertämistä ja värttinän käyttöä. Siksi kuvassa oleva lanka on noinkin tasaista ensimmäiseksi kehruuksi. Seuraavalla kerralla harjoitellaan sitä, että villaa vedetään paksummasta tukosta ohuemmaksi, samalla kun sitä sitten kehrätään langaksi. Luulenpa, että langan tasaisuus voi ottaa hieman takapakkia siinä vaiheessa!

Yrmegard oli varmaan ajatellut tosin opettaa seuraavalla kerralla langan kertausta ja sen jatkokäsittelyä, pesua ja ”säikäyttämistä”, mutta innostuin kehräämään kotona olevaa hahtuvalankaa niin, että olen hieman ottanut ennakkoa sähköpostiohjauksella.

Kuvassa on kerällä olevaa hahtuvalankaa, kehrättyä lankaa värttinässä ja kerällä ja taustalla kerrattua lankaa. Valkoinen on kolmisäikeistä ja harmaa kaksisäikeistä. Molemmat langat ovat aika paksuja, valkoinen tietenkin erityisesti, joten niistä taitaa tulla jotakin neulakinnastekniikalla. Saatanpa värjätäkin osan langoista.

I think I mentioned already a year ago I would like to learn to spin with a spindle. Other things came and it turned out very well: before Christmas lady called Yrmecard contacted me and asked if there are any activities in Hirvenkylä. She has started in SCA in Atlantia kingdom and had joined a local spinners´ guild. There is lot of good or even excellent videos in the net, like in Youtube, and some books about spinning too. I have one in my bookshelf. But the best is to have a teacher near you and get advices and feedback right then and there.

So we gathered up our courage with Kaukameeli and asked Yrmegard, if she would teach us and she said gladly yes. To tell the truth, it did not need very much of it (courage, that is), as we had already realized our new medieval friend is a nice, loyal lady and eager to give to our little community. So we have had our first lesson now. We had a bit of theory, looked at her example threads, discussed about carding etc. And finally made some spinning.

Her splendid idea was to spin first from pencil roving, as we had only part of the spinning at the time. That´s why my thread is so even as a first starter´s thread. Next time we are going to practice how to pull thinner roving from a thicker amount of wool and spin that. I suppose out threads will not be so even then!

I think Yrmegard was thought o teach us next time how to ply the singles we have spun, but I kind of got excited and spun  all the pencil roving I had at the home and asked by e-mail how to ply it and how to cure the plied thread.

In the pic you can see pencil roving, spinned thread in a spindle and a ball and skeins of plied thread. White thread is three ply and gray two ply. Both are quite thick, so I think I´ll do naalbinding with them. It may be, that I will also dye part of them.