Linkkei ja juttui. Links and things

Mainitsin viime kerralla jotain renessanssivaatteista, joita olen alkanut tehdä. Aioin blogata niistä, mutta ainakin ensi alkuun hankkeesta voi lukea täältä, koska varmistaakseni rättien valmistumisen edes joskus, osallistuin haasteeseen, jossa pitäisi saada vaatteet tehtyä elokuun puolenvälin kieppeillä valmiiksi. Ja kun sinne kerran menette, niin vilkaiskaapa muittenkin osallistujien aikaansaannoksista.

Toinen linkki johtaa lasi-, koru-, helmi- ynnä muuta sellaista -blogiini, jonka uusin merkintä sivuaa keskiaikaharrastusta. Olen hieman pulassa paronilliseen lahjakoriin luvattujen helmien kanssa.

Ja sitten vielä kuva langasta, joka oli vaiheessa edellisen postauksen aikaan. Se on nyt kolmen säikeen Z-kierteistä ja oikeastaan taidan tykätä sen murretuista väreistä, jotka muistuttavat luonnonväreillä värjättyä lankaa, vaikka otaksuttavasti värjäyksessä on käytetty jotakin muita värejä. Lanka on muuten puoleksi villaa, puoleksi silkkiä, joten pehmoista neulakinnasta siitä saa aikaiseksi. Se on aika paksua, noin 130 m/100 g.

Here is the pic of thread I had started when blogging last time. Now it is ready, plied with three strands and Z-twist. I think I start to like the colours. They remind me of organic colours, thought I think the fibre had been dyed with something else. It is half silk, half wool, so I can make soft and nice naalbinding with it. It is quite thick, about 130 m/100g.

I also mentioned last time that I have started to make Renaissance clothes. I was thinking to blog about them, but now you can read about them here. More text coming now and then. I joined the challenge to get the garb ready in decent time. It should be ready about mid August. And when you are there, read the stories of other entrants too!

Another link leads to my other blog, which is about glass, jewellery, lamp working etc. The latest blogging has something to do with my re-eancting hobby, as I am in a trouble with beads I promised to baronial gift basket. Oops, I just remembered it is in Finnish only. OK, I'll translate it later.

Kehrääjän käsikirja. The book of April

Tässä olisi tuhat ja yksi elävöitysasiaa tehtävänä ennen juhannusta ja mitäpä minä sitten innostun pitkästä aikaa tekemään? Jotain, mikä ei edesauta yhtään noita tehtäviä töitä: kehräämään pitkästä aikaa. Pengoin jotain muuta varastoista ja satuin aukaisemaan laatikon, jossa on kehräyskuituja ja kehrättyjä kertaamattomia lankoja. Siitä se sitten lähti. Ensin tuntui, että enhän minä tätä hallitse enää ollenkaan, mutta pian taito (no, taito ja taito) tuli takaisin. Nyt on tullut kehrättyä jo pariakin lankaa. Kuvassa oleva on kehrätty S-kierteiseksi ja kertaan sen Z-kierteiseksi, joten siitä tulee neulakinnaslankaa. Voi olla, että jos värit vielä kerratessa muuttuvat harmaamman vihreäksi sekoittuessaan, värjään sen luonnonväreillä. Tai teen langasta sukat.

Well, I am having about thousand and one re-enacting oriented thing to do before Midsummer and what I am doing? None of those things, but spinning after a long break. I was looking for something else and happened to open the box with fibers and unplied span threads. And there I was again. At first I thought I so cannot do this anymore, but soon I found out the old rythm. Now I have spun a couple of threads. This one has been spun with S-twist, so when I'll ply it, it will be Z-twist, good for naalbinding. It can be, that I might dye it again, if it is too gray green then. Or I'll do socks from it.

Sattuma, kohtalo, karma, mikä lie, puraisi takaa päin. Olin viime viikonloppuna pitämässä kurssia ulkopaikkakunnalla ja yövyin hotellissa. Mukaan varasin parikin käsityötä yksinäisen illan ratoksi, toisena värttinän. Illalla tein tosin toista, renessanssipaitaa itselleni (siitä juttua joskus toiste), mutta eräs kurssilainen kysyi, osaanko kehrätä. Hän oli hommannut jostakin värttinän ja halusi kysyä siihen liittyen jotakin. Ja tokihan selitin asian parhaani mukaan, vaikka kurssi käsittelikin ihan muuta asiaa. Pystyin jopa demonstroimaan asian, kun sattui olemaan se oma värttinä mukana. Sunnuntaina pysähdyin syömään isolle huoltoasemalle, jonka yhteydessä oli Kilokirja. Pyörähdin sen läpi ja silmiini sattui suomenkielinen kehräystä käsittelevä kirja, Tuulia Salmelan Kehrääjän käsikirja. Se on julkaistu jo vuosi sitten, mutta jostakin syystä mennyt kokonaan ohi silmieni. Mukaanhan se oli otettava (eikä ollut edes hinnankirossa pahemmin, tosin rapsutin hintatarran pois, enkä enää muista hintaa).

Is it destiny, kismet, karma, whatever, but it bit me soon after that. I was teaching a course last weekend away from home and spent a night at a small hotel. I had two hand craft pieces with me to entertain myself at a lonely hotel room. The other one was camicia and I was actually doing it in the evening (more about that later), but another one was a drop spindle and fibers. Then one of the students asked me, if I happen to know how to spin with a spindle. She had bought one and had something to ask about it. Of course I answered her questions as well as I could and even demonstrated spinning with my spindle. When driving home, I stopped to eat at a gas station. There were a little book store in the same building and I checked it. I happened to notice a book about spinning in Finnish. It has been published about a year ago, but somehow I had missed it. You guessed right, I had to buy it.

So here is my review of it, and it is in Finnish only. Here you can read the blog of Tuulia Salminen, the writer of the book and she tells about it in English. By the way, fibers of the thread in the pic have been dyed by her.

No niin ja siihen kirjaan sitten. Suomalaisia kirjoja kehräämisestä ei liian paljon ole ja edellisen julkaisusta lienee kolmisenkymmentä vuotta aikaa. Oli siis korkea aika sellainen markkinoille saada, varsinkin kun kehrääminen tuntuu olevan monien muitten perinteisten käsityötekniikoitten tapaan nosteessa. Muittenkin kuin historianharrastajien parissa siis.

Teos onkin mielestäni oikein oiva perusteos aloittelijalle ja hieman edenneemmälle kehrääjälle. Siinä on selitetty kaikki peruskehräämiseen, työvälineisiin ja materiaaleihin liittyvät asiat. Kirjassa käsitellään niin värttinällä kuin rukilla kehräämistä, välillä samasta asiasta puhuttaessa, mikä saattaa ehkä aivan aloittelijaa hetken hämätä, vaikka kirjassa on toki aina mainittu käytetty väline. Vaikka kirjoitettu teksti ei koskaan voi täysin korvata kädestä pitäen opettamista ja siihen liittyvää palautteen antamista, ovat kuvat tässä kirjassa sangen informatiivisia. Ne ovat myös kauniita, teos on muutenkin hyvin taitettu ja silmää viehättävä. Kuvat kehrätyistä herkullisenvärisistä langoista innostaa ainakin minua tarttumaan värttinään.

Kunhan tästä saan aikaiseksi vihdoinkin kokeilla mummun rukkia, joka olohuoneessamme nököttää lähinnä siivouksen hidastajana tällä hetkellä, testaan, miten kirjan ohjeet siihen auttavat aloittelijaa. Kirjassa on kerrottu rukin hankinnasta, mikäli sellaista ei ole nurkissa pyörimässä entuudestaan tai jos on hankkimassa uutta erilaista rukkia sekä miten ratkaista erilaisia ongelmia rukilla kehrätessä. Kuvittelisin ainakin tuosta olevan hyötyä, mikäli rukilla kehräys ei jostain syystä ota sujuakseen.

Värttinäkehräyksestäkin on hauska lukea suomeksi, jos ei muuten, niin ainakin tulee tietämään, mitä jotkin asiaan liittyvät termit ovat suomeksi. Ja kun samasta asiasta saa tietoa useammalla tavalla, ja omalla äidinkielellään, aina jokin yksityiskohta kolahtaa uudella tavalla. Kirjan lopussa on muuten pieni suomi-englanti-kehräyssanasto. Se on hyvä, sillä asiasta on aika lailla saatavilla lisää tietoa englanniksi netistä ja kirjoista.

Kirja vaikutaa hyvältä yleisteokselta aiheesta. Kirjoittaja itse toteaa muutamaan otteeseen jostakin aiheesta, että siitä voisi vaikka kirjoittaa oman kirjansa. Erikoistekniikoista onkin hyvä lähteä nyt kirjoittamaan, kun perusasiat on käsitelty.

Kuinka tehdään herrasmies. How to make a gentleman

Otetaan yksi mies ja pari näppärää ompelijaa, jotka väsäävät tällä kertaa tummahkonsävyisen renessanssihenkisen asukokonaisuuden. Houkutellaan mies pukemaan kyseiset vaatteet päälleen (ja jopa napittamaan takin) ja siinäpä se sitten.

Take one man and a couple of sewers, who are making this time quite dark Renaissance style outfit to the said man. Make him dress the outfit (and even button the jacket) and that's about it.

Elävöittäjäystävä teki takin, minä housut, sukat ja puseron. Housut vaativat vielä fiilausta, joten ne eivät itse asiassa ole vielä edes valmiit. Kuvassa on taustalla ruotsalainen barokkilinna, jonka seutuvilla olimme viime viikonloppuna tapahtumassa. Olin vaan aika lailla kipeä koko matkan, joten kuvia en tämän enempää juuri ottanut.

A friend made the jacket, I made the trousers (well, I have to adjust them, so they are not actually ready yet), the socks and the shirt. The pic has been taken outside of a Swedish baroque palace. We were there last weekend at a event, but I was so ill with cold, I did not take another pics there.

Tässä on tullut väsättyä yhtä jos toista viime aikoina, mutta haluan tarjota teille kuvan mosaiikkityöstä, jonka muuten väsäsin viime viikolla ja saumasin tänään. Tästä olisi tarkoitus tulla kynnysmatto keskiaikatelttaani. Jännityksellä seuraan, miten se kestää, koskapa työn suorittaja ei lukeudu Bysantin parhaisiin mosiikintekijöihin. Inspiraatio työhön on otettu Venetsian Muranon saarella olevasta 1140 valmistuneen Santa Maria e Donato -kirkon lattiamosaiikista.

I have been making quite a lot lately, but I would like to offer to you a photo of mosaic I made last week and finished today. It is going to be a doorstep or carpet for my medieval tent. Let see if it will stand the challenge, as I realized the maker was not one of the best of Byzantium. Inspiration for it came from the floor mosaic of Santa Maria e Donato church in Murano, Venice.

Haasteista vielä. About challenges

Olen ollut viime aikoina aika haastava itseäni kohtaan. On napinläpihaastetta ja on tullut luvattua kaikenlaisten haastavien rättien valmistusta ystäville. Olen haastanut itseni bloggaamaan kirjoista, mutta siitä juttua lopuksi.

Facebookissa on kuningaskunnan 30 päivän haaste, jossa aloitin uuden haasteen, joka ihan oikeasti on minulle aika haastava: opettelen kesäksi tansseja. En ole kovinkaan tanssiorientoitunut ja aiemmat kokeilut ja opit ovat menneet aika lailla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta jospa nyt oppisinkin muutaman tanssin. Kolmea hyvin helppoa olen jo opetellut ja kaksi niistä taidan osatakin niin että jalat menevät jo musiikkiin ilman että lasken koko ajan tahtia ja askelia. Lisähaastetta asiaan tuo se, että tanssin kotona yksikseni netin opastuksella. Siinä vaiheessa, kun siirryn tansseihin, joissa tarvittaisiin oikeasti tanssikaveria, hommaan tullee lisäkierrettä. Onneksi minulla on hyvä mielikuvitus.

Kirjahaasteesta sen verran, että posti on tuonut muutaman uuden kirjastooni, nyt viimeisenä (äsken hain) sellaiset teokset kuin Aberth: The Black Death, Columbus: The Four Voyages, Keen: Chivalry, Bentley: Old World Encounters, Weir: The Wars of the Roses ja Maalouf: The Crusades Through Arab Eyes. Viime aikainen trendi blogissani siis jatkunee, mukaan tulee yhä enenevästi muuta kuin tekstiiliaiheista jorinaa. Mutta jos ja kun osa lukijoistani on kiinnostunut nimenomaan tekstiileistä, niin niitäkin on siis tekeillä ja kerron niistä. Jos muistan ottaa kuvia, yksi paita lähti juuri, etten muistanut dokumentoida sitä, mutta pitää korjata asia, kunhan tapaan sen seuraavan kerran.

I have been quite challenging to myself lately: there are the buttonhole challenge and I have promised to do friends some a bit more challenging clothes. You might have noticed I also promised to tell about books I read, but more about it later.

There are a group of people in Facebook who have challenged to practice something 30 days and my challenge at the moment really is challenging to me: I try to learn dances before summer, so I can join balls at events. I am not very dance oriented and my earlier attempts have been forgotten as soon as I have left the course. But maybe now, when I have decided it, I could learn some. I have studied three easy ones this far. Two of them I think I can dance already without counting and thinking, my feet just move with music. I am doing this alone at home with instructions from internet. So in that point I will start with dances which really need other people, thinks might get even more interesting. At least I have got good imagination.

About book challenge. I have got lately a few new books, today ones like Aberth: The Black Death, Columbus: The Four Voyages, Keen: Chivalry, Bentley: Old World Encounters, Weir: The Wars of the Roses and Maalouf: The Crusades Through Arab Eyes. So it seems I will blog more and more about other subjects than clothes and crafts, but as I said I have promised to do garb, so I will tell about them too of course. If I remember to take pics, as I just gave away a shirt I forgot to photograph. Well, maybe I can take photos when I’ll meet the shirt next time.

Haasteen vaihto / Changing the challenge

Tuijottelin tuossa blogin yleisilmettä ja silmät sattuivat 1000 metrin ompeluhaasteeseen. Juu, olenhan minä sen "aloittamisen" jälkeenkin ommellut yhtä sun toista, mutta eipä tule ikinä mitattua saumoja. Ja ajatus siitä, että mittaisin aiemmin tehdyistä saumat, on äärimmäisen rasittava. Joten antaa olla. Mutta sen sijaan voisin alkaa napinläpihaasteen. Luin taannoin jutun, jossa joku, muistaakseni renessanssivaatteiden tekijä kirjoitti napinlävistä ja totesi, että 1000 ensimmäistä ovat haastavia ja harjoittelua. Haastan itseni siis tekemään 1000 napinläpeä, ennemmin tai myöhemmin.

Napinläpiä on helpompi laskea kuin saumoja - joskaan ei ehkä tehdä, koska olen tehnyt niitä vasta alun toista sataa. Sinisessä talvimekossa on 50, siniharmaassa päällysmekossa muistaakseni 19, tummanpunaisessa päällysmekossa taitaa olla 20 ja tummanharmaassa mekossa on 34. Yhteensä siis 123. Onkohan muita, pitääpä miettiä. Kesken on punainen Moy bog - mekko, josta puuttuvat juurikin napinlävet. Jospa ne tulisi nyt tehtyä, saisin mekon seuraaviin kekkereihin päälleni.

Jos laskisin nyörinreikien huolittelun myös luku pompsahtaisi... no ei, se olisi huijausta, vai mitä?

I watched the overall image of the blog and started to think the gadget about seam challenge. Yep, I have been sewing seams after I "started" it, but never remember to measure the seams. And even thinking of measure all the clothes makes me feel exhausted. So let it be. Instead I could challenge myself to make buttonholes. Recently I read a writing of someone making... maybe Renaissance clothes, and he said the first 1000 buttonholes are the hardest. I challenge myself to make 1000 buttonholes, sooner or later.

It is much easier to count buttonholes than seams. Making can be another thing, as I have made this far only a bit more than hundred of them. Blue winterdress is having 50, bluegray overdress 19 I think, burgundy overdress 20 and dark gray dress 34 buttonholes, that makes 123 of them. The red Moy bog-dress misses only buttonholes anymore to be ready (lot of them...), so maybe I would get them done now too.

If I counted holes for lacing too... no, that would be cheating, what do you think?

Vuoden kirja... (Book of the year)

I am sorry, no in English this time. Anyway, I am thinking to really read from cover to cover at least a half dozen of many books in my bookshelf somehow connected to medieval theme during the year 2013 and tell here what I thought of them. I decided to write only in Finnish, if the said book is published only in Finnish at the time I blog about it, as the one here.

(Tuli tuosta otsikosta mieleen nuoruusvuoteni joskus Pähkinäsaaren rauhan laatimisen jälkimainingeissa, jolloin Ladaa mainostettiin sloganilla Vuoden auto, johon tietenkin puheissa lisättiin että ...jopa kahdenkin. No, tälle kirjalle tullee olemaan käyttöä useammankin vuoden.)

Katselin tuossa kirjahyllyä, johon on puolenkymmenen elävöittämisharrastusvuoden aikana kertynyt aika lailla joko keskiaikaan tai sen elävöittämiseen liittyviä kirjoja, höystettynä muutamalla jo aiemmin hankitulla kirjalla. Useimmista olen lukenut ainakin osan tai kaivanut niistä jollakin hetkellä tärkeäksi kokemani tiedon, mutta montaa en ole kokonaan lukenut. Haastankin nyt itseni lukemaan edes osan niistä kokonaan ja kertomaan mitä niistä ajattelen. Ihan en uskalla luvata kirjaa kuukaudessa, mutta jos nyt vaikka puolen tusinaa vuoden aikana. Referoin kuukauden kirjan, jopa kahdenkin.

Eilen loppuneen vuoden kirja minulle ja monille muillekin suomalaisille historianelävöittäjille oli ilman muuta Keskiaikaharrastajan keittokirja Sahramia, munia, mantelimaitoa, jonka kirjoittajia ovat Mervi Pasanen, Saara Nironen ja Nanna Tuovinen, kuvia ovat ottaneet siihen  Ilona Reiniharju ja Riku Pasanen. Mitään sellaista, jota ei joku muukin olisi jo aiemmin tästä kirjasta todennut, tuskin osaan siitä sanoa, mutta koska tiedän, että tätä blogia lukee muutama ystäväni, jotka eivät (ainakaan vielä) historianelävöitystä harrasta ja jotka ovat muun muassa kysyneet, millaista ruokaa syömme tapahtumissa, haluan siitä kertoa. Ja sitä paitsi mielestäni olisi pienimuotoinen oikeusmurha, jos en kirjaa blogissani mainitsisi. Tällaisia suomenkielisiä pientä harrastusta läheltä koskettavia kirjoja ei liian usein julkaista. Tosin olen kuullut, että sitä on myyty hyvin myös yleensä ruoasta ja sen laitosta kiinnostuneille ihmisille. Hienoa!

Kirjassa on nimittäin juuri niitä herkullisia makuja ja ruokia, joita itsekin olen viime vuosien aikana makustellut ja osaa itsekin laittanut. Olen tehnyt niitä kotona ihan itselleni tai pienellä harrastajaporukalla. Esimerkiksi joulukuussa meillä oli paikallisten elövöittäjien kanssa pikkujoulut ja koska siinä vaiheessa oli aika lailla muuta puuhaa, päätti Kaukameeli, että eiköhän pistetä mutkat suoriksi ja tehdä tarjottavat ruoat Saaran eli Evan blogista löytyvien ohjeitten (joista - siis pikkujouluihin tehdyistä - kaikki taitavat löytyä myös kirjasta) mukaan. Ja hyvää oli! Olen myös tehnyt tai ollut auttamassa, kun joku muu on tehnyt näitä ruokia isommalle määrälle ihmisiä tapahtumissa. Syksyn aikana olen tehnyt kotona kirjan mukaan myös muitten kirjoittajien resepteistä ruokaa.

Kyseessä on siis keittokirja, jonka reseptit on muokattu vanhoista kirjoista löytyvien, usein aika summittaisten ohjeitten mukaan nykyihmisen vaatimusten mukaisiksi resepteiksi, joissa löytyy tarkat ohjeet, tarvikkeet ja mitat. Vanhojen reseptien lisäksi kirjoittajilla on ollut ohjenuoranaan pitkä kokemus yleensä ruoanlaitosta ja erityisesti keskiaikaiseen ruoanlaittoon liittyvistä lainalaisuuksista. Kirjan lopusta löytyy luettelo lähdeteoksista, joihin reseptit pohjautuvat.

Ohjeet on testattu ja koeteltu useampaan kertaan tosielämässä ennen kirjaan päätymistään. Niitä on kokattu moderneissa kotikeittiöissä ja suurtalouskeittiöissä, mutta myös nuotiolla aika lailla alkeellisilla välineillä. Erityisen mukavaa on, että ohjeet ovat sellaisia, että ne voi tehdä ihan tavallisesta ruokakaupasta löytyvistä tarvikkeista. Mikäli ohjeessa huudetaan vaikkapa jotain eksoottisempaa maustetta, sille annetaan myös vaihtoehto, jolla pääsee mahdollisimman samanlaiseen makuelämykseen.

Mainituista lainalaisuuksista, tavoista, ruokaan liittyvistä uskomuksista, ruoka-aineitten saatavuudesta jne. kirjassa ei juuri kerrota, mutta mielestäni se on hyvä valinta. Sivut on voitu käyttää reseptejä varten. Suomeksi on jo ollut jo jonkin aikaa saatavilla kirjoja, joista voi halutessaan lukea lisää keskiaikaiseen ruokaan liittyvästä tapakulttuurista, mainitsen tässä esimerkkinä omasta hyllystä löytyvän Hannele Klemettilän kirjan Keskiajan keittiö.

Kirjakääröistä. About scroll making.

En ole vähään aikaan kirjoittanut, mutta nyt sitten sitäkin pitemmän tekstin, jota olen värkännyt kuukauden.

As always, the translation in English with cursive. It is a while I have blogged last, but now longer than usually.

Menin kuningaskunnan yliopistoon ja sain ylitsevuotavan paljon kiitoksia tekemistäni kahdesta kirjakääröstä niitten saajilta ja heidän lähimmiltä ystäviltään, myös tapahtuman jälkeen FB:n kautta. Yksi heistä oli arvostamani Laurel, joka jo joskus aiemmin on yleisesti maininnut siitä, kuinka hän ihmettelee kirjureita ja kuvittajia, jotka tekevät ison työn ja antavat sen sitten vaan pois eteenpäin lahjoitettavaksi. Tällä kertaa ainakin minä tunsin työni tulleen runsain mitoin huomatuksi ja arvostetuksi. Kyseisissä kirjakääröissä minua palkitsi jo se, että sain tehdä ne ihmisille, jotka tunnen, joista pidän ja joitten todella tiesin ansaitsevan lahjakääröön sisältyvän kunnianosoituksen. Ei niin, että epäilisin sitä sellaistenkaan kohdalla, joita en tunne!

Tapahtumaa seuraavalla viikolla kuitenkin sattumalta luin koko SCA:n kattavalta listalta keskustelun, jossa puhuttiin muun muassa siitä, kuinka paljon kirjakääröt maksaisivat, mikäli niihin menneistä materiaaleista ja työstä maksettaisiin käypä hinta. Kukaan ketjuun osallistuneista kirjureista ei toki olettanutkaan sitä saavansa, useat olivat iloisia edes siitä, jos heidän kuningaskuntansa tai kirjurikiltansa tuki heitä materiaalien hankinnassa. Samassa ketjussa tuli esille myös se, että monet todella pitkäänkin tehneet kirjurit ovat saaneet hyvin harvoista tekemistään töistä kiitosta saajalta, mikäli eivät ole sattumalta olleet tapahtumassa, jossa se on annettu lopulliselle saajalle.

Tämä koskee tietysti muitakin asioita, kuten vaikkapa ihmisten hallitsijoitten lahjakoreihin tekemiä töitä, tapahtumien tai muuta muistoesineitten tekoa, ruokahuoltoa ja yleensä järjestelyä.  Osa sanoikin keskustelussa, että he ajattelevat nykyisin kirjakääröjen teon omana työpanoksenaan tapahtumalle, joka esimerkiksi ruoanvalmistuksesta poiketen tehdään yleensä kokonaan ennen varsinaista tapahtumaa. Ja varmaan kaikki kokevat sen ainakin yhdeksi omaksi tavakseen unelman rakentamiseen.

Olen ajatellut jo jonkin aikaa tehdä postauksen siitä, kuinka minä teen lahjakirjoja ja mitä vaiheita siihen kuuluu. Kyseisen keskustelun innoittamana päätin liittää mukaan myös työtunnit, jotka tässä dokumentoimani kirjakäärön tekemiseen menivät. Eri tekijöillä on tietenkin erilainen työtahti, ja kokeneempi kirjuri olisi tehnyt tämänkin työn nopeammin. Olen kuullut, että kirjakääröstä riippuen tekijöillä menee aikaa noin 10–40 tuntia. Erääseen päärille annettuun oli kerrotun mukaan mennyt aikaa 700 työtuntia.

Jos edes yksi tämän lukija (joka jaksaa sen lukea loppuun asti!) innoittuu seuraavan kerran käärön saadessaan lähettämään pienen kiitos-viestin sen tekijälle (siis jollekin muulle kuin minulle…), olen tyytyväinen. Tekijän yhteystiedot löytyvät usein käärön takaa ja olipa se millainen tahansa, on tekijä käyttänyt siihen aikaa ja tehnyt sen kulloisenkin parhaan taitonsa mukaan (kiitos Eva!).

Tässäpä siis työvaiheita, joita suhteellisen tavalliseen kirjakääröön menee aikaa ja kuvituksena kirjakäärö, jonka tein yliopiston jälkeen Insulae Draconiksen ruhtinasparille edelleen annettavaksi. Tämä oli tähän asti yksi nopeimmin valmistuneista, jonka olen tehnyt, joten annetut ajat ovat tämänhetkinen minimiaikani tämäntyyppiselle kirjakäärölle. Kuvat on otettu pimeimmän syksyn aikan, joten niistä ei saanut kovin kummoisia edes käsittelemällä.

I went to University Kingdom and I got a huge thank you for the two scrolls I had made from the receivers and their closest friends. They thanked me at the event and even after it via Facebook. One of them was a  Laurel I really respect and who have said earlier in general that she wonders, how scribes can use hours to make a scroll and then just give it away. This time I felt my work got very well received and thanked, I could not ask more. Making of the said scrolls was especially rewarding as I knew the receivers personally, I like them and I knew that they really deserved the honor. Not that I doubt it when making a scroll for a person I do not know!

Well, a couple of days after the event I read a discussion in FB where scribes around SCA where talking about it how much their work would cost, if they would got paid from it. Not that they were expecting it, ones who had got materials from their kingdom or guild, were happy even of it. The scribes, even those who had made scrolls for years, told they had got very few thank you messages, if they had not happened be at the event where the scroll was handed to a receiver.

Of course you can say the same with many other things people are doing in our hobby, like making things for gift baskets, making tokens for events, cooking or other stuff necessary to create an event etc. A scribe said in the conversation that nowadays she is thinking making scrolls as her part of working for event, thought it is usually made before event, not during it. And I am sure every scribe feels their work as a part of creating the Dream.

For some time I have been thinking to blog about how I am making a scroll. Because of said conversation I decided to count the hours this documented scroll took to make and tell it here. Of course working pace of people is different and more experienced scribe might have made this kind of scroll faster than me. I have heard it takes approximately 10-40 hours to make an average scroll. Someone told about a scroll made to a peer that had taken 700 hours.

If even one person, who might read this blogging (to the end!), gets inspiration to simply thank a maker (someone else than me, that is…) next time he or she receives a scroll, I am happy. You can usually find the contact info from backside of the scroll. Whoever it is, she or he has made the scroll as well as she or he had been capable at the moment (thank you, Eva!).

Here I will tell how I make a scroll. The example is a scroll I made to the prince and princess of Insulae Draconis to give person mentioned in the scroll. This scroll is one of the fastest I have made this far, so the time it took, is my minimum time at the moment when making this type of scroll. It was very dark weather, when I took pics, so they are quite rotten even when photoshopped.

1.       Kirjakäärön teko alkaa yleensä viestittelyllä, jossa tavallisesti valtakunnan tms. pääkirjuri selvittää, kuka sen voisi tehdä. Viestejä vaihdetaan onko työn tilaavilla hallitsijoilla vaikkapa valmis teksti, jonka he siihen haluavat, miten kirjakäärö toimitetaan perille yms. käytännön asioita. Näihin ja käärön valmistumisen jälkeiseen viestintään menee helposti yhteensä tunti, joskus enemmänkin.

Scroll making starts usually with messages, where the signet of a kingdom, principality or barony asks if someone is willing to make the scroll. Then there are messages about the text, how to send the scroll when it is ready and so on. This take easily about an hour or more, spread over days.

2.       Mikäli valmista tekstiä ei ole, minulla menee jonkin verran aikaa (ehkä tunti) siihen, kun sommittelen yleensä englanninkielisen tekstin aiempien tekstien, tekstipohjien ja käärön antamisperusteiden pohjalta.

If there is no text ready, I try to think what to write. Usually the text is in English (not my own language, if someone have not guessed…) and I use old scrolls, court handbooks and given reasons why the person is going to get the scroll as a base.  This can take about an hour.

3.       Tämän jälkeen alan katsella kirjoista ja netistä jotakin sopivaa kuvitettua käsikirjoitusta, johon pohjaan sommittelun ja hahmottelen piirroksen. Tässä kirjakäärössä on ollut mallina keskiaikaisen oppikirjan sivu, jonka tyyppisiä olen tehnyt aiemminkin, joten aikaa meni ehkä vain pari-kolme tuntia, mutta joskus siihen kuluu aikaa paljon enemmän.

Then I look at the books and Internet archives of manuscripts trying to find nice illumination for my inspiration. When I have found one, I sketch the illumination. In the scroll here I used as an inspiration a page from a medieval university student book. I have used quite similar (but not the same) pages earlier, so pondering and sketching took only about 2-3 hours this time, but sometimes it can take much more time.

4.       Kun olen miettinyt kuvituksen alustavasti ja hahmotellut sen, tiedän kuinka paljon tilaa jää tekstille. Kirjoitan tekstin valitulla tekstityypillä tietyn kokoisella terällä. Samalla tarkistan ja päätän isojen kirjainten muodon, koska niissä on vaihtelua saman tekstityypin sisälläkin. Jos teksti vie liikaa tilaa tai jättää paljon tyhjää, kirjoitan sen uudelleen erikokoisella terällä. Mikäli tekstityyppi on sellainen, etten ole käyttänyt sitä paljoa, harjoittelen aakkostoja. Esimerkissä on tähän asti eniten käyttämäni tekstityyppi ja terän kokokin oli heti sopiva, joten selvisin urakasta noin puolessatoista tunnissa.

After sketching I know how much space I have left for the text. I write the practice text once with the chosen hand and nib. I can now see, if I have to adjust text, change the nib to wider or smaller. If I have to do it, I write the text again. If I use the hand I am not too familiar I can practice alphabets before even starting the text. Here I used familiar hand and the nib was good, so I wrote it only once. It took maybe an hour and half.

5.       Piirrän kuvituksen ääriviivat. Tässä siihen meni noin tunti. Joskus vaihe vie huomattavasti kauemmin, kuten eräässä Kellsin kirjasta inspiraationsa saaneessa kuvituksessa, jossa oli paljon kelttisolmuja.

Next I draw the illumination. This time it took about an hour. Sometimes it take much more time, for example when I drew an illumination inspired by the Book of Kells and it’s knot work.

6.       Kirjoitan tekstin. Yleensä siihen menee suurin piirtein yhtä kauan kuin tekstin yhteen harjoittelukertaan. Varsinaista tekstiä kirjoittaessani lepuutan kättä useammin, ettei jälki ala huonontua loppua kohden, joten kokonaisaika on pidempi kuin varsinainen kirjoitusaika.

I am scribing the text. Usually it takes about the same amount of time than one practice round of the same text. I am resting my hand more often and take care of the errors more carefully this time, but I do not have to check initials as when practicing.

 

 

7.       Maalaan kuvituksen. Jos siinä on kullanvärisiä kohtia, teen ne ensin, koska niihin harvemmin tulee varjostuksia. Käytän kullanväristä guassia, koska en ole vielä saanut aikaiseksi harjoitella lehtikullan käyttöä. Tarkoitus olisi. Esimerkkikuvituksen kaltaisessa illuminaatiossa maalauskerroksia tulee yleensä noin kolme, alimmaksi perusväri, sitten sama väri vaaleampana ja viimeiseksi valkoiset korostukset. Työ näyttää ennen valkoisia korostuksia yleensä kovin modernilta, julistemaiselta, mutta nuo pienet valkoiset viivat ja pisteet tekevät taianomaisesti kuvituksesta paljon keskiaikaisemman. Eri maalausvaiheisiin menee yhteensä useampia tunteja. Tämä oli tosiaan tuttu, aiemmin hieman eri tavoin sommiteltu lohikäärme- ja reunakoristelu, joten tein sen varmaan ennätysaikaani, ehkä kolmessa tunnissa.

Next I am painting the illumination. If there are golden parts, I am usually painting them first. I use gold gouache, not real leaf gold (I am going to try that too in a future). In this kind of illumination there are usually about three levels of paint: At first the base colour, then lighter shade of the same colour and at last white highlights. Before highlights the work looks very modern, postern-like, but those little white lines and dots are making their magic and turn the work more medieval looking. The painting can take several hours, but as this type of illumination is quite familiar to me, I made my record here, maybe three hours.

 

 

 

8.       Tarkistan työn. Katson, onko siinä vielä kirjoitusvirheitä tai puuttuuko kuvituksesta jotakin ja korjaan, jos on tarvetta. Kirjoitan taakse nimeni ja inspiraation lähteen. Tulostan tekstistä isolla selkeällä modernilla fonttikoolla A4:lle sopivan version hoviairutta varten. Vaikka useimmat airuet sangen kyvykkäitä ovatkin, ei voi olettaa, että he osaisivat lukea kaikkia tuhannen vuoden aikana käytettyjä tekstityyppejä ja käsialoja. Pakkaan kirjakäärön ja yleensä lähetän sen hallitsijoille, sikäli mikäli en ole itse menossa tapahtumaan, jossa se annetaan lopulliselle saajalleen. Näihin vaiheisiin menee aikaa vähintään tunti.

Then I am checking the work, if there are missing parts in the illumination or errors in the text. I correct them if needed. I write my name and where I got the inspiration to the back side of the scroll. I print a version of a text with modern, clear and big font for the court herald. Our heralds are usually a talented lot, but I cannot assume he or she can read just my chosen text style and hand. I pack the scroll and send it away, if I am not going to the event, where it is given to the recipient. These final touches take at least an hour too.

Jaaha, kuinka paljon tuosta nyt yhteensä tuli? Reilu kymmenen tuntia, jos laskin oikein. Tavallisesti en siis työtunteja laske, teen näitä, koska se vaan on minusta niin kiehtovaa ja kivaa.

Well, how much time that took? A few hours more than ten, if I counted right. And usually I do not really count time when doing scrolls, as I just simply love to make them.