maanantai 24. helmikuuta 2014

Viime viikonlopulle. For the Last Weekend

Olin viime viikonloppuna tapahtumassa ensimmäisen kerran tälle vuodelle. Tuli tehtyä sinne kaikenlaista, kuten esimerkiksi okranvärinen mekko valmiiksi. Tai no valmiiksi ja valmiiksi, mutta käyttökuntoon nyt kuitenkin, sitä joutuu säätämään vielä aika lailla. meinaa oikeastaan muodostua liki yksien legendaaristen housujen kaltaiseksi murheenkryyniksi kyseinen leninki. Mutta tein sitten jotain muita juttuja jotka onnistuivat mielestäni vähän paremmin.

Last weekend I was at event at the first time this year and I made things for it. I finished the yellow brown dress, or finished and finished, but made it wearable. It seems to become a never-ending project number 2 after certain pair of trousers. But anyway, I made some other things I am more satisfied.
Tapahtuman muistohelmet lamppulasitekniikalla.
Lampworked tokens.



Koru jousiammuntakilpailun palkinnoksi hopeasavesta.
A prize for an archery competition from silver clay.
 
Pari kirjakääröä. Toisesta on juttua englanniksi täällä.
A couple of scrolls. You can read about one of them from here.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Helmiä. Beads

Tein pitkästä aikaa helmiä toiselle elävöittäjälle, jos ei oteta huomioon helmiä, joita tein mm. joulukuisen tapahtuman osallistujille muistohelmiksi. Tämä tilaus tuli aika nopealla aikataululla, joten tein sellaisia helmiä, jotka tulivat aika luontevasti, ilman että kovin paljon mietin jotain tiettyä arkeologista löytöä tai ajankohtaa tai paikka. Sain asiakkaalta mm. tällaisen kuvalinkin siitä, mitä hänelle suurin piirtein oli mielessään. Muuten tein helmet sen pohjalta, millaisia helmiä on löydetty muun muassa Skandinavian viikinkiajoilta tai suomalaiselta rautakaudelta.

Kuvassa helmet, leveydeltään noin 1-2 cm, ovat järjestyksessä, johon ne pujotin lähetystä varten, tilaaja voi sitten itse järjestää ne haluamaansa järjestykseen.



After a while I have made beads for another re-enactor, if we do not count token beads I have made for example for an event held last December. I did not have a lot of time to fill the order, so I made beads that came naturally without thinking too much a certain archeological find or time or place. I got from the client a couple of pictures to show what he had in mind. Otherwise I made the beads after beads found from Scandinavian Viking Era or Finnish Iron Age.
Beads are about 1-2 centimeter wide and I have arranged them to thread for safe sending. The client can then put them in that order and use as he likes best.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Liripiippaviitan pojat. The Sons of Liripipecape


Tänään oli vihdoinkin sen verran valoa, että sain otettua edes jonkinlaisia kuvia viime aikoina valmistuneista töistä. Nyt kuvia onkin sitten ainakin pariin blogimerkintään. Tällä kertaa kerron muutamasta asusteesta, jotka ovat sävy sävyyn uuden alusmekkoni kanssa.
Ensin valmistuivat villakankaiset sukat, jotka ovat olleet leikattuna jo pitkään. Tällä kertaa tein pohjan eri tavoin kuin aiemmissa sukissa, niin että pohjaan muodostuu ristinmuotoinen sauma. Tämä onkin yleisempi tapa tehdä keskiaikainen sukka. Oletteko muuten koskaan yrittäneet saada otettua omista jaloistanne kuvaa, jossa perspektiivi olisi edes jotenkin kohdillaan? Konstigt, säger jag. Varsinkin jalkapohjan kuvaus.


 
Today we got finally a little bit sun and I could take photos of things I have made lately, mostly during the holidays. So now I have enough pics for at least a couple of bloggings. This time I will tell about accessories, which are made from the same fabric than my new underdress.

At first I finished woollen socks I had cut months ago. This time I made the bottom or sole of the socks differently than earlier. The way here is more commonly used than the one I have used before. There is a crossing of the seams at the middle of the sole. By the way, have you ever tried to take a pic of your own feet with even closely normal perspective? Konstigt, säger jag. Especially when you try to photograph the sole.
 
Liripiippaviitan jälkimainingeissa tein pikkuisen myssyn, jota voi pitää pellavamyssykän päällä vaikkapa vilpoisammalla ilmalla tai silloin kun haluaa olla siistimmin asutettu, mutta ei huvita viritellä leukaliinaa ja huntua. Minulla on hunnun käytön kanssa ongelma varsinkin silloin, kun on lievää nuhaa (ja milloinpa sitä ei pölyallergikolla olisi), että kuuloni huononee huomattavasti. Siksi käytän arkisemmissa elävöitystilanteissa muita päähineitä ja puen hunnun juhlaan, jopa niin, että se erottaa ”arjen” ja juhlan mielessäni mukavasti toisistaan lyhyessäkin tapahtumassa.

After finishing the liripipecape I made a small hood I can use over the linen cap when it is cooler or I want to dress a bit better without wearing veil. I am having a little personal problem with veils. If I am having a bit of stuffed nose (and I am pretty often as I am allergic for dust) wearing veil at the same time makes my hearing worse. So I usually wear another headdress otherwise and veil at more formal occasions, even so that in my mind my headdress makes the difference between formal and informal, even thought the dresses were the same during a day at event.


Joka tapauksessa, tein siis pienen villaisen okrankeltaisen pellavalla vuoritetun hilkan tapaisen myssyn, joka on yksinkertaisempi versio Luttrel-psalttarin kuvituksessa näkyvästä hilkasta, jollaisen on esimerkiksi Neulakon Elina tehnyt. Tällaisia yksinkertaisempia päähineitä olen nähnyt joissakin keskiaikaisissa käsikirjoituskuvissa myös miehillä, mutta arvatkaa vaan, löysinkö tähän hätään yhtään kuvaa todistaakseni väitteeni, no enpä tietenkään. Liitän taas linkin, kunhan tulee uudelleen vastaan moinen kuva. Sitten tein samanlaisen myssyn ilman vuoria. Ja sitten tein samanlaisen myssyn sinisestä kankaasta. Ja muutamasta muunvärisestä kankaasta, mutta kuvassa näkyvät vain okra ja sininen. Sininen onkin päässä oikein kunnon smurffi-pipo.
Anyway I made a little onion brown woollen hood with linen lining. It is simpler version of the hood of the one from Luttrell Psalter. For example Elina from Neulakko have made more exact copy of it. I have seen this kind of simpler versions men had wear in another manuscripts, but you can guess if I found any as a proof just now. No, but I will link them as soon as I find them again. Then I made similar hood without lining. Then I made similar blue hood. Then I made similar hoods with different colours of wool. Blue hood is really a Smurf hat!

 
Ja sitten mopo lähti keulimaan vielä kiivaammin ja tein uuden okran myssyn, jossa on reunassa kirjailtu lohikäärmeitä. Kuvioaihe on napattu käsikirjoituskuvituksista. Olen käyttänyt samaa aihetta useammankin kirjakäärön illuminaatiossa ja olen kovasti tykästynyt noihin pikku veijareihin. Ajattelin, että kun nyt olen tuosta kalligrafiasta ja siihen liittyvistä jutuista innostunut muutenkin, niin kai se pitää olla asiallinen myssy puuhaan. Tässä kuva keskeneräisestä kirjonnasta (kuva on otettu hämärämmissä olosuhteissa keinovalossa) ja lähikuvia kirjonnoista.
 Then I got totally carried out again and made a yellow-brown hood with lining and border with embroidered dragons. I have drawn similar dragons to a few scrolls, as they are quite common in medieval manuscripts and I really like those little fellas. And as I am taking the calligraphy and illumination more and more seriously, I thought to take something from them to wear too. Here you can see a pics of unfinished embroidery and the dragons ready.
 



Niin joo, tein uuden alusmyssynkin, sellaisen pyhän Birgitan myssyn, mutta nyt huomaan, etten ottanut siitä kuvaa. Vanha on jäänyt liian pieneksi nyt kun hiukseni ovat kasvaneet ja pitäisi saada nuttura sopimaan pipon sisään. Mutta siitä enemmän seuraavan kerran kun on valoisaa. Sitä paitsi se ei ole samaa okranväristä villaa kuin hilkka ja sukat, vaan, no tietysti, valkoista pellavaa. Ja onhan minulla ikuisuusprojektina se kyseisen myssyn välipitsin ohjeen tekeminen.

”Sävy sävyyn uuden mekkoni kanssa?”, kysyy tarkkaavainen lukija. Jep. Tekeillä on.

And yes, I made a new St. Birgitta cap too, but realized I did not take a photo of it. The old one is a bit too little for me now, when my hair is longer and I should fit the braid inside of the cap. I will photograph it next time sun is shining here. Besides it is not made of same onion yellow wool as the other accessories here.
“…made from the same fabric than my new underdress.” you might ask. Yeah. I am making it.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Mitäs sitten? - And what about then?


Uuden vuoden lupauksethan nyt tiedetään ja muutenkin, vuoden vaihtuminen uuteen juuri tässä kymmenkunta päivää talvipäivän seisauksen jälkeen on tietenkin ihan vain sopimuksenvarainen juttu, mutta onhan se ihan kiva välillä pysähtyä hetkeksi ajattelemaan menneitä ja suunnittelemaan tulevia.

Keskiaikaharrastuksen puolesta vuosi 2013 oli tähän mennessä ehkä täysin tähän mennessä. Osallistuin moneen elävöitystapahtumaan, myös kahteen ulkomaiseen. Tein vaatteita ja muuta rekvisiittaa sekä itselle että muille. Löysin elävöityksen osa-alueen, jota haluaisin kaikkein vahvimmin edelleenkin harjoittaa. Sain keskiaikanimeni ja -vaakunani rekisteröityä. Etsin tasapainoa harrastuksen ja muun elämän välille, en sitten tiedä, löysinkö, mutta juuri nyt ainakin olen tyytyväinen.

Alkavana vuonna oletan keskittyväni yhä enemmän kalligrafiaan ja illuminaatioon, jotka siis tuntuvat juuri nyt siltä omimmalta alueelta harrastuksessa ja seurassa. Niissä yhdistyvät hyvällä tavalla luontaiset taipumukseni ja haaste kehittyä edelleen, tutkimus ja kädentaidot, keskiaika ja seuratoiminta, tieteet ja taiteet sekä palvelu. Olen miettinyt sitä, miten näitä taitoja tänä vuonna kehittäisin, jotenkin suunnitelmallisemmin kuin vain kaatumalla kirjakääröstä toiseen. Aloitan nyt myös Aarnimetsän kirjurina, eli Suomen keskiaikaseuran kirjuritoiminnasta vastaavana toimihenkilönä.

Tässä on edelleen kaikenlaisia tekstiilisuunnitelmia myös. Viime vuodelta on keskeneräisiä hankkeita, vaikka monta varsinkin pientä juttua olen nyt pyhien aikaan saanut valmiiksi. Uusia suunnitelmia on ilmassa. 1300-luku on toki minun vuosisatani, mutta kaikenlaisia sivupolkuja ilmaantuu. 2013 tein ensimmäisen renessanssiasuni ja vahvasti vaikuttaa siltä, että vuonna 2014 toteutan, tai ainakin alan toteuttaa jo jonkin aikaa miettimääni 1100-luvun vaatekokonaisuutta. Ja tällä kertaa siis eurooppalaista keskiaikaista asua, en suomalaista rautakautista. Kangas on jo hankinnassa.

Totesin, että keskiaikamarkkinoilla en käynyt juurikaan viime vuonna, vain Hansapihalla Jyväskylässä, mutta tänä vuonna aion sitten osallistua niihin senkin edestä. Turun markkinoita varten on jo kortteeri varattu, Hollolan markkinat ovat taas, ja hansapiha ilmeisesti toteutetaan tänäkin vuonna. Ilmassa on myös huhuja, että Olavinlinnan kieppeillä järjestettäisiin viimein keskiaikatapahtuma.


Everybody knows New Years resolutions and anyway, it is just an agreement to change calendars about ten-days after solstice, but it is nice to think past, present and future sometimes, remember what have gone and make new plans.

 2013 has been the fullest year, from re-enactment point of view this far for me. I have taken apart of many events, even two of them abroad. I have made a lot of clothes and accessories for others and myself. I found out what is the most interesting part of the hobby for me at the moment and I want to concentrate to it and became better at it. I got my medieval name and device registered. I tried to find balance between the hobby and other life. I do not know if I found it, but I feel quite happy at the moment.

2014 I am planning to concentrate more to calligraphy and illumination; they feel the most important part of the hobby for me now. They are things that combine my natural talent and good amount of challenge to learn the skills better, research and handwork, medieval interest and society (of the hobby), art and science and service. I want to practice them in a more planned way than just doing a scroll after scroll without thinking. I am also starting as a signet of Aarnimetsä, a officer whose area of responsibility is calligraphy and illumination.

Of course, there is all kind of plans for textile projects too. I still have UnFinished Objects from last year, thought I have finished quite many small ones during holidays. There are new plans. 14th century is and will be my century, but there are side paths. 2013 I made the first renaissance garb and it seems 2014 I will make 12th century outfit I have planned quite a while to do. 12th century means this time Medieval European, not Iron Age Finnish. The fabric for a under dress is on its way already.

I realized I visited hardly any medieval markets last year, only small local market. This year will be different. I have already made a reservation for Turku medieval market, there will be Hollola market this year again and I have heard they are going to have said local market too. There are also rumors of a medieval event finally in Savonlinna, around the medieval castle.

torstai 19. joulukuuta 2013

Hyvää joulua! - Merry Christmas!

Ylellä on menossa juuri nyt kaikkien aikojen parhaan historiablogin äänestys. Kuten huomaatte, listassa on aika monta sellaista blogia, jotka löytyvät tämänkin blogistan seuraamien blogien listalta. Ehdokasvalikoima on suppea (mm. sisältäen vain kotimaisia blogeja), eikähän sitä koskaan tiedä, millaisia blogeja jatkossa maahamme ilmaantuu, mutta jos tämänhetkisistä suomalaisista ihan kaikista historiablogeista alkaisin suosikkiani valita, niin tuolta listaltakin ne löytyvät. Ja ideahan on todella mahtava ja kannatettava!

Oma blogini on ollut näköjään hissukseen aika kauan. En edes tajunnut, että edellisestä postauksesta on noin kauan, koska syksy on mennyt ohi aivan hujauksessa. Mielessä on ollut tosin useampiakin aiheita, mutta aineiston kokoaminen niihin on kesken osittain töitten keskeneräisyyden vuoksi, osittain siksi, että en vaan ole saanut otettua valokuvia, hämärän ja silkan ehtimättömyyden vuoksi.

Viittaliripiippa alkaa olla kutakuinkin valmis. Nappeja ja napinläpiä teen vielä lisää, tosin niitä on jo sen verran, että vaate toimii, loput ovat lähinnä estetiikkaa. Testasin sitä pari viikkoa sitten keskiaikatapahtumassa, jonka pääjärjestäjä olin (sekin on vienyt aikaa mukavasti tänä syksynä) ja yhdessä villasta tehdyn, villalla vuoratun talvimekkoni ja muiden lämpimien asusteiden kanssa se toimi oikein hyvin.

Nyt lomien aikana ajattelin tehdä valmiiksi jotakin keskeneräisiä juttuja ja muutamia pienempiä projekteja. Niistä lisää tuonnempana. Oikein lämminhenkistä joulunaikaa kaikille!


Yle (Finnish Broadcasting Company) is having at the moment a poll for the best history oriented blog ever. Hmmm, yeah, ever, and they are having only Finnish blogs on the list, but basically great idea. If you’ll take a peek, you might notice, that there are several blogs that I am following too, so if I should have voted randomly from all the Finish history blogs there are, it would have been anyway one of those on the Yle’ s list.

I realized my own blog has been quiet lately and it is about three months since the last time I have blogged. The autumn has passed SO quickly. I have more than one article in my mind, but I have not had time (or light) to take pics for them or otherwise do the things ready for telling about them.

The liripipe cape is almost ready, or in a functional sense it is ready. I will make more buttons and buttonholes for it, but there are enough of them to use the liripipe cape. The rest is basically for looks. I wear it at the event a couple of weeks ago and it worked very well with my wool lined woolen winterdress and other warm accessories. I was stewarding said event, so I have spent nicely quite a lot of time doing stuff for it too lately.

During the holiday season I have planned to finish some UnFinished Objects and other smaller projects and will tell more about them later. Merry Christmas everybody!

lauantai 28. syyskuuta 2013

Liripiippaviitan paluu. Liripipecape strikes back


Text in English after the photo
Hiippaviitta on edennyt sen verran, että olen ommellut kaikki saumat, palat toisiinsa ja vuoren ja päällisen kiinni. Käänsin päälliskangasta noin sentin verran nurjalle vuorikankaan päälle ja yliluottelin sen kiinni. Tarkoitukseni oli kertoa nyt aikeistani kiinnittää yliluottelusauman päälle lautanauhaa, joka näkyy kuvassa. Sahra sitä jo ennätti ehdottaa kommentissaan, ja vilkaiskaapa hänen blogiaan, jos ette ole jo sitä lukeneet, sillä siellä on (iloisten uutisten jälkeen!) hänen huppunsa, jonka reunus on huoliteltu samoin ja vielä oikeaoppisesti siten, että lautanauhan kutominen ja kiinni ompelu on tehty samaan aikaan. Itse harjoittelin nauhassa sen kudontamallia, joten päätin tehdä nauhan erikseen ja ommella sen jälkeenpäin sauman päälle, ettei mene homma liialliseksi säätämiseksi. Yksivärisellä peruslautanauhalla olen aiemmin ainakin yhden mekon pääntien huolitellut samalla kutoen ja ommellen.
Joten olin tämän jo miettinyt valmiiksi, muuta toinen aiemmassa postauksessa mainitsemistani mietittävistä teknisistä ongelmista on se, että lautanauhaloimi ei välttämättä riitä kiertämään koko huppua, koska sen helma on aika laaja pituudesta johtuen. Mietiskelen nyt, tekisinkö helmaan toisenlaisen nauhan, tekisinkö uuden samanlaisen loimen (ruskeaa luonnonväreillä värjäämääni lankaa olisi vielä ehkä noin 1,5 metrin loimeen, sinistä runsaamminkin) vai tekisinkö kokonaan uuden pitemmän loimen. Kuvan langat on muuten Sahralta ostettua jaalanlampaan villa ja niitten värit sopisivat ruskeaan kankaaseen. Alkuperäinen loimi on vielä kesken, ja kaikki suosikkilaudat ovat kiinni jossakin loimessa, joten kutonen sen nyt ainakin valmiiksi.

Liripiiippaviitan vaiheitten ensimmäinen osa on siis täällä ja olen sinne nyt myös linkittänyt kuvan, joka oli juttua kirjoittaessani kateissa.
Mutta hei, nyt ei jouda tarinoimaan enempää, kuudelta alkaa Elianan ja minun Kalsarikisa! Armoa tuntematta, sormia säästämättä ja laadusta tinkimättä naisista otetaan mittaa…



There has been so much progress with liripipecape that I have sewed all the seams and put brown and blue fabric together. I turned about one centimeter of brown wool over blue and whip stitched it. I had meant to tell here my plan to sew over the seam the tablet woven band you can see in a photo. Sahra commented about the technique (in Finnish) and if you look at her blog, you can see (besides her happy news!)how she had hemmed her hood with tablet weaving, and in a right way: She had woven and sewed it same time. I have done that to some of my dresses before. But this time I have been practicing the pattern of a band, so I decided to weave it first and then sew it over the seams. I did not want to mess with the two things together.
So I had thought about this before, but the main technical problem here is that I am not sure, if I will get enough band from the warp, because the cape needs quite many meters of it. Now I am thinking if I should make another different band and use it to other parts and this one to other parts, or should I make another warp with same colours (I have dyed the yarns organically and I think I still have brown yarn for maybe 1,5 meter long warp, and more blue) or should I make totally new longer warp. Jaala sheep yarns in a pic are by the way bought from Sahra and their natural colours go pretty well with the brown woolen fabric. The original warp is not yet ready woven and alla my favourite tablets are in use, so I think I at least weave this warp ready.

You can read part I of the story of liripipecape from here. Now I have found the missed link for a pic I mentioned there and edited it to the text.

But now I have to fly, as The Games of Drawers between Eliana and me is about to start! No mercy for fingers, threads or linen when these ladies compete

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Liripiippaviitta. Liripipecape


The text in English after the photo.
Ilmat ovat viilenneet nopeasti syyskuun alun kesäisistä keleistä ja alan ajatella talven tapahtumia, joissa on mukava olla välillä ulkonakin, vaikkapa matsausta tai jousiammuntaa seuraamassa, tai suomalaisittain saunalla hengaamassa. Tein harrastuksen alussa itselleni viitan, jonka pian koin olevan aika epäkäytännöllinen täkäläisessä ilmastossa. Se onkin ollut etupäässä sängynpeittona telttaleireillä. Viitta on ihan hyvä niin kauan kuin voit seistä paikallasi siihen kietoutuneena tekemättä mitään käsiä vaativaa, muuten lämmöt hölähtävät sen sisältä harakoille.
Päättelin sitten ihan keskenäni, että koska suurin osa pohjoismaisista naisista on keskiajallakin tehnyt talvella jotain muuta kuin palellut linnassa viitanmutkassa, tarvitsen erilaista vaatetusta talvitapahtumiin. Todennäköistä (ja dokumentoituakin vaikkapa nunnien pukeutumissäännöstöissä) on, että kerrospukeutuminen on ollut suosittua tuohon aikaan. Samanlaisia mekkoja useampi päällekkäin ja jo tarkenee vedenhakureissulla. Tein vuosi – vai onkohan siitä jo kaksi? – sitten ruskealla villalla vuoratun sinisen villamekon, joka on lämmin ja mukava ja menee talvella myös sisämekkona, kun alla ei ole liikaa muuta vaatetta.

Nyt aion lisätä lämmitystä ja aloin ompelemaan jo jonkin aikaa suunnittelemaani ja leikkaamaani hiippaviittaa. Teen sen vanhan liripiipan kaavalla, mutta jatkoin helmoja huomattavasti pitemmiksi, niin että se on, jos ei nyt ihan viitan, niin ainakin keepin mittainen. Olin päättänyt tehdä sen joka tapauksessa ja pistää asian luovuuden piikkiin, mutta ainahan näitä vermeitä on mukavampi tehdä, mikäli ne voi edes jotenkin dokumentoida. Satuin mainitsemaan asiasta kesäkuumalla erään Laurelin läsnä ollessa, ja kuinka ollakaan, kyseinen mestari Uta lähetti keskustelun jälkeen silmiinsä sattuneen linkin kuvaan, jossa paimenella on yllään viitan ja hupun yhdistelmä. Kuvan teos on Martebon kirkossa Gotlannissa. 

Teen huppuviitankin villasta ja vuoritan villalla. Tällä kertaa vuori on sinistä ja päällyskangas ruskeaa. Ruskea kangas on todella napakkaa, rispaantumatonta ja hieman rasvaisen (ei ällön rasvaisen kuitenkaan) oloista. Sen pitäisi kestää jopa hieman sadetta kastumatta ja tunnusta päätelleen sen uskonkin. Ompelu on alkutekijöissään, tässä päällyksen saumat on ommeltu ja silitetty, vuoresta on ommeltu etukiilat pääkappaleeseen. Aioin ommella päällys- ja vuorikankaan yhtenä nippuna, mutta siitä olisi tullut aika paksut saumat ja jossain vaiheessa aloin miettiä, josko tästä saisi tehtyä käännettävän mallin ja voisin käyttää huppua halutessani myös sininen puoli päällä. Sen esteenä on vielä pari teknistä juttua mietittävänä, mutta ken elää, näkee. Saattaa nähdä myös liripiippaviitan seuraavia vaiheita tässä blogissa.



It is getting colder again after quite summery days of beginning of September and I start to think of the winter events. It would be nice to stay also outside at them, watching or doing activities and just hang around sauna area, as is usual at local events.  When I started re-enactment I made a cape I soon found out is unpractical in the northern climate. I have used is mostly as a bed covering while camping. A cape is good as long as you can stand without doing anything with your hands, otherwise all the warm air escapes from under it.
So I just decided that because most of the northern women had done something else during winters than froze in their castles, I need another solutions for winter events. I suppose (and know because for example medieval recommendations for nuns) many layers of clothes were popular at the time. When you have many similarly cut dresses on you, it is warmer to do your outside duties. So I made myself a couple of years ago a woolen blue dress with brown woolen lining. It is warm and cozy and nice even inside when having fewer clothes under it.

But now I think I need more winter clothes for outside use. I started to sew a liripipe I have cut a couple of months ago. I am making it with the same pattern as my older one, but with longer shoulder part, like a short cape. I had decided to do it anyway and count is as creative part of the hobby, but it is always nicer to do things if I know it is documentable. I happened to mention the thing to an Laurel and not so long after it she, Mistress Uta sent me a link of a picture of a piece of art in martebo church in Gotland, Sweden. There is a shepard in it wearing cape, which has a hood.

I am making the liripipecape also from wool with woolen lining, this time brown wool outside and blueish inside. Outside fabric is strong and feeling a little bit creasy (not bad way), so it is supposed to be a little bit water-resistant. I could believe that too. I have just started the sewing and sewed brown pieces (even ironed them for the pic…) together, lining is not ready yet. I thought to sew them all together, i.e. handle brown and blue pieces as one, but reams would have been too thick. I also started to think maybe I could use it with blue side as outside too, but there are still some technical problems to solve with that. But we will see. Maybe we will see other posts of the subject as well!