Vuoden kirja... (Book of the year)

I am sorry, no in English this time. Anyway, I am thinking to really read from cover to cover at least a half dozen of many books in my bookshelf somehow connected to medieval theme during the year 2013 and tell here what I thought of them. I decided to write only in Finnish, if the said book is published only in Finnish at the time I blog about it, as the one here.

(Tuli tuosta otsikosta mieleen nuoruusvuoteni joskus Pähkinäsaaren rauhan laatimisen jälkimainingeissa, jolloin Ladaa mainostettiin sloganilla Vuoden auto, johon tietenkin puheissa lisättiin että ...jopa kahdenkin. No, tälle kirjalle tullee olemaan käyttöä useammankin vuoden.)

Katselin tuossa kirjahyllyä, johon on puolenkymmenen elävöittämisharrastusvuoden aikana kertynyt aika lailla joko keskiaikaan tai sen elävöittämiseen liittyviä kirjoja, höystettynä muutamalla jo aiemmin hankitulla kirjalla. Useimmista olen lukenut ainakin osan tai kaivanut niistä jollakin hetkellä tärkeäksi kokemani tiedon, mutta montaa en ole kokonaan lukenut. Haastankin nyt itseni lukemaan edes osan niistä kokonaan ja kertomaan mitä niistä ajattelen. Ihan en uskalla luvata kirjaa kuukaudessa, mutta jos nyt vaikka puolen tusinaa vuoden aikana. Referoin kuukauden kirjan, jopa kahdenkin.

Eilen loppuneen vuoden kirja minulle ja monille muillekin suomalaisille historianelävöittäjille oli ilman muuta Keskiaikaharrastajan keittokirja Sahramia, munia, mantelimaitoa, jonka kirjoittajia ovat Mervi Pasanen, Saara Nironen ja Nanna Tuovinen, kuvia ovat ottaneet siihen  Ilona Reiniharju ja Riku Pasanen. Mitään sellaista, jota ei joku muukin olisi jo aiemmin tästä kirjasta todennut, tuskin osaan siitä sanoa, mutta koska tiedän, että tätä blogia lukee muutama ystäväni, jotka eivät (ainakaan vielä) historianelävöitystä harrasta ja jotka ovat muun muassa kysyneet, millaista ruokaa syömme tapahtumissa, haluan siitä kertoa. Ja sitä paitsi mielestäni olisi pienimuotoinen oikeusmurha, jos en kirjaa blogissani mainitsisi. Tällaisia suomenkielisiä pientä harrastusta läheltä koskettavia kirjoja ei liian usein julkaista. Tosin olen kuullut, että sitä on myyty hyvin myös yleensä ruoasta ja sen laitosta kiinnostuneille ihmisille. Hienoa!

Kirjassa on nimittäin juuri niitä herkullisia makuja ja ruokia, joita itsekin olen viime vuosien aikana makustellut ja osaa itsekin laittanut. Olen tehnyt niitä kotona ihan itselleni tai pienellä harrastajaporukalla. Esimerkiksi joulukuussa meillä oli paikallisten elövöittäjien kanssa pikkujoulut ja koska siinä vaiheessa oli aika lailla muuta puuhaa, päätti Kaukameeli, että eiköhän pistetä mutkat suoriksi ja tehdä tarjottavat ruoat Saaran eli Evan blogista löytyvien ohjeitten (joista - siis pikkujouluihin tehdyistä - kaikki taitavat löytyä myös kirjasta) mukaan. Ja hyvää oli! Olen myös tehnyt tai ollut auttamassa, kun joku muu on tehnyt näitä ruokia isommalle määrälle ihmisiä tapahtumissa. Syksyn aikana olen tehnyt kotona kirjan mukaan myös muitten kirjoittajien resepteistä ruokaa.

Kyseessä on siis keittokirja, jonka reseptit on muokattu vanhoista kirjoista löytyvien, usein aika summittaisten ohjeitten mukaan nykyihmisen vaatimusten mukaisiksi resepteiksi, joissa löytyy tarkat ohjeet, tarvikkeet ja mitat. Vanhojen reseptien lisäksi kirjoittajilla on ollut ohjenuoranaan pitkä kokemus yleensä ruoanlaitosta ja erityisesti keskiaikaiseen ruoanlaittoon liittyvistä lainalaisuuksista. Kirjan lopusta löytyy luettelo lähdeteoksista, joihin reseptit pohjautuvat.

Ohjeet on testattu ja koeteltu useampaan kertaan tosielämässä ennen kirjaan päätymistään. Niitä on kokattu moderneissa kotikeittiöissä ja suurtalouskeittiöissä, mutta myös nuotiolla aika lailla alkeellisilla välineillä. Erityisen mukavaa on, että ohjeet ovat sellaisia, että ne voi tehdä ihan tavallisesta ruokakaupasta löytyvistä tarvikkeista. Mikäli ohjeessa huudetaan vaikkapa jotain eksoottisempaa maustetta, sille annetaan myös vaihtoehto, jolla pääsee mahdollisimman samanlaiseen makuelämykseen.

Mainituista lainalaisuuksista, tavoista, ruokaan liittyvistä uskomuksista, ruoka-aineitten saatavuudesta jne. kirjassa ei juuri kerrota, mutta mielestäni se on hyvä valinta. Sivut on voitu käyttää reseptejä varten. Suomeksi on jo ollut jo jonkin aikaa saatavilla kirjoja, joista voi halutessaan lukea lisää keskiaikaiseen ruokaan liittyvästä tapakulttuurista, mainitsen tässä esimerkkinä omasta hyllystä löytyvän Hannele Klemettilän kirjan Keskiajan keittiö.

Väriä elämään. Colourful life

Kesän aikana on ollut kaikenlaisia elävöittämiseen liittyviä aktiviteetteja, joista kertonen lähiaikoina blogissa hyvin epämääräisessä järjetyksessä ihan fiiliksen mukaan. Ja nyt fiilis on se, että kerron parin kolmen viikon takaisesta värjäyssessiosta, jonka järjestimme emäntä Kaukameelin kanssa ihan vain keskenämme. Todistimme samalla, että ralliviikonloppuna voi näillä kulmilla olla kerrassaan kivaa, vaikka ei ralleja kävisikään katsomassa! Värjäsimme kaksi päivää putkeen ja saimme aikaiseksi melkoisen sateenkaaren mattotelineelle kuivumaan.

I have had different re-enactment events and happenings this summer and I am going to tell about them in a order I fancy. Just now I fancy at tell about the dyeing weekend we had with emäntä Kaukameeli a couple of weeks ago. We dyed two days from early mornings to late evenings and the result was quite a rainbow on our carpet rack.

Värjäsimme kokenillilla, krapilla, paatsamalla, pietaryrtillä, tiikerikaunosilmällä ja indigolla. Pietaryrttiä keräilin luonnosta, mutta muut väriaineet oli tällä kertaa tilattu Riihivillasta. Kaukemeelin varastoista löytyi myös väriaineita. Joitakin värejä, kuten kuvan kauniit vihreät, värjäsimme kahdessa eri liemessä. Seuraavalla viikolla dippailin vielä vyyhtejä pariinkin liemeen ja sain vaaleampia sävyjä. Paatsama ja erityisesti kokenilli olivat kerrassaan antavaisia, jälkimmäisestä sain ainakin kahdeksan tummuudeltaan eri asteista kattilallista lankaa, viininpunaisesta fuksian kautta vauvan vaaleanpunaiseen. Paatsama kääntyi loppua kohti kellanruskeasta hieman punaisemmaksi, mitä korosti vielä kattilaan lisätty krappiliemen loppu.

Pietaryrtistä saimme mieleisiä värejä vain harmaisiin lankoihin, mutta kun kastoimme mummonsukkahousunväriset indigoon, tuli todella kaunista vihreää lankaa. Sahra oli Nuijasodassa maininnut, että indigosta saattaisi sinisen loputtua saada vielä keltaista ja sen loputtua punaista. Teimme indigoa pienen määrän ja dippailain siihen lankoja saadakseni kaiken sinisen siitä pois. Sain kaunista minttujäätelän väristä lankaa ja lopulta, kuinka ollakaan, vaaleankeltaista (valkoiselta näyttävä vyyhti kuvassa) ja hyvin vaaleaa persikanväristä lankaa. Tosin emme tiedä, olivatko värit noita indigon jälkivärejä, vai oliko liemeen irronnut vihreäksi värjätyistä langoista aiempaa paatsamaa tai pietaryrttiä. Asia vaatii vielä jatkotutkimuksia. Hieman kun kirjoja ja nettiä pengoimme, törmäsimme tietoon, että indigossa olisi noin 2-4 prosenttia punaista väriainetta, mutta voihan olla, että se värjää lankoja samaan aikaan kuin sininenkin väriaine ja tekee indigonsiniseen sen aavistuksen violettiin taipuvan sävyn.

We dyed with cochineal, madder, buckthorn, tansy, coreopsis and indigo. The tansy I picked myself, but other dyestuff I ordered this time from Riihivilla. And Kaukameeli had something too. Some of the colours we got when dipping the yarn in a two different dye baths. Next week I dyed even more yarn in a couple of colours. Especially cochineal was very plentiful, I got to dye at least eight times and got hues from deep wine red to baby pink. We got lot of colour from the buckthorn too. At first it was golden brown, but turned to more red brown even before I added the end of the madder to it.

The tansy was a little disappointment, as we got colours we liked only when dyeing gray yarn. We dipped the ugly beigeish yarn to indigo and got very nice green, so even it turned good in the end. Sahra mentioned in the Cudgel war that there should be yellow colour in indigo after all the blue has dyed and even red after yellow. So I dipped and dipped and in the end got very pale yellow (the skein that looks white in the pic) and after that even more pale peach orange. We just do not know, if we got them because we had dipped earlier tansy and buckthorn coloured yarn to it and they had gave some of the yellow to the vat. We browsed through our books and internet and indeed found the fact that indigo is having about 2-4 % or red dye in it. The question is, if the red is dyeing the material at the same time than blue and giving to indigo it´s purplish blue shade.

Seuraavissa kuvissa on osa tarvikkeista, joita luonnonväreillä värjäyksessä tarvitaan.
Here is part of the stuff you need for natural dyeing.

Paatsama porisee padassa.
The buckthorn is boiling in the kettle.

Värjättyä lankaa nostelemassa.
Dyed yarn.

Värjäsin melkein joka satsissa myös ohutta kirjontaa sopivaa villalankaa 10 grammaa. Nyt voin kirjailla jonkin aikaa huoletta ihan luonnonväreillä värjätyilla langoilla!

I dyed in almost every dye bath thin woollen thread. Now I can embroider with the thread I have dyed myself with natural dyestuff!

Viikonloppu oli oikea (kahden hengen) tapahtuma, sillä lauantai-iltana meillä oli pidot, lähinnä Kaukameelin valmistamana. Päätimme ottaa kunnon ruokakuvia, koska niitten ottaminen isommissa tapahtumissa yleensä jää tekemättä. Ensin asettelimme esille ja kuvasimme ruoka-aineet.

We had a real event, as we had a feast too. It was mostly Kaukameeli, who cooked the food. We decided to take for once good photos of the food, as in the other events that almost never happen. At first we photographed the foodstuff.

Ja sitten sen, mitä niistä tuli. Kuvia on lisääkin, eikä näitä ole sen kummemmin editoitu, mutta voitte uskoa, kun sanon, että hyvää oli!

And then we photographed the actual food. There are more of the pics and I have not edited these, but you can believe me, when I say, it was gooood!

Tarjoilija, drinkissäni on kilpikirva!
Waitress, there is a cochineal in my drink!