Hyvää joulua! - Merry Christmas!

Ylellä on menossa juuri nyt kaikkien aikojen parhaan historiablogin äänestys. Kuten huomaatte, listassa on aika monta sellaista blogia, jotka löytyvät tämänkin blogistan seuraamien blogien listalta. Ehdokasvalikoima on suppea (mm. sisältäen vain kotimaisia blogeja), eikähän sitä koskaan tiedä, millaisia blogeja jatkossa maahamme ilmaantuu, mutta jos tämänhetkisistä suomalaisista ihan kaikista historiablogeista alkaisin suosikkiani valita, niin tuolta listaltakin ne löytyvät. Ja ideahan on todella mahtava ja kannatettava!

Oma blogini on ollut näköjään hissukseen aika kauan. En edes tajunnut, että edellisestä postauksesta on noin kauan, koska syksy on mennyt ohi aivan hujauksessa. Mielessä on ollut tosin useampiakin aiheita, mutta aineiston kokoaminen niihin on kesken osittain töitten keskeneräisyyden vuoksi, osittain siksi, että en vaan ole saanut otettua valokuvia, hämärän ja silkan ehtimättömyyden vuoksi.

Viittaliripiippa alkaa olla kutakuinkin valmis. Nappeja ja napinläpiä teen vielä lisää, tosin niitä on jo sen verran, että vaate toimii, loput ovat lähinnä estetiikkaa. Testasin sitä pari viikkoa sitten keskiaikatapahtumassa, jonka pääjärjestäjä olin (sekin on vienyt aikaa mukavasti tänä syksynä) ja yhdessä villasta tehdyn, villalla vuoratun talvimekkoni ja muiden lämpimien asusteiden kanssa se toimi oikein hyvin.

Nyt lomien aikana ajattelin tehdä valmiiksi jotakin keskeneräisiä juttuja ja muutamia pienempiä projekteja. Niistä lisää tuonnempana. Oikein lämminhenkistä joulunaikaa kaikille!


Yle (Finnish Broadcasting Company) is having at the moment a poll for the best history oriented blog ever. Hmmm, yeah, ever, and they are having only Finnish blogs on the list, but basically great idea. If you’ll take a peek, you might notice, that there are several blogs that I am following too, so if I should have voted randomly from all the Finish history blogs there are, it would have been anyway one of those on the Yle’ s list.

I realized my own blog has been quiet lately and it is about three months since the last time I have blogged. The autumn has passed SO quickly. I have more than one article in my mind, but I have not had time (or light) to take pics for them or otherwise do the things ready for telling about them.

The liripipe cape is almost ready, or in a functional sense it is ready. I will make more buttons and buttonholes for it, but there are enough of them to use the liripipe cape. The rest is basically for looks. I wear it at the event a couple of weeks ago and it worked very well with my wool lined woolen winterdress and other warm accessories. I was stewarding said event, so I have spent nicely quite a lot of time doing stuff for it too lately.

During the holiday season I have planned to finish some UnFinished Objects and other smaller projects and will tell more about them later. Merry Christmas everybody!

Liripiippaviitan paluu. Liripipecape strikes back

Text in English after the photo

Hiippaviitta on edennyt sen verran, että olen ommellut kaikki saumat, palat toisiinsa ja vuoren ja päällisen kiinni. Käänsin päälliskangasta noin sentin verran nurjalle vuorikankaan päälle ja yliluottelin sen kiinni. Tarkoitukseni oli kertoa nyt aikeistani kiinnittää yliluottelusauman päälle lautanauhaa, joka näkyy kuvassa. Sahra sitä jo ennätti ehdottaa kommentissaan, ja vilkaiskaapa hänen blogiaan, jos ette ole jo sitä lukeneet, sillä siellä on (iloisten uutisten jälkeen!) hänen huppunsa, jonka reunus on huoliteltu samoin ja vielä oikeaoppisesti siten, että lautanauhan kutominen ja kiinni ompelu on tehty samaan aikaan. Itse harjoittelin nauhassa sen kudontamallia, joten päätin tehdä nauhan erikseen ja ommella sen jälkeenpäin sauman päälle, ettei mene homma liialliseksi säätämiseksi. Yksivärisellä peruslautanauhalla olen aiemmin ainakin yhden mekon pääntien huolitellut samalla kutoen ja ommellen.

Joten olin tämän jo miettinyt valmiiksi, muuta toinen aiemmassa postauksessa mainitsemistani mietittävistä teknisistä ongelmista on se, että lautanauhaloimi ei välttämättä riitä kiertämään koko huppua, koska sen helma on aika laaja pituudesta johtuen. Mietiskelen nyt, tekisinkö helmaan toisenlaisen nauhan, tekisinkö uuden samanlaisen loimen (ruskeaa luonnonväreillä värjäämääni lankaa olisi vielä ehkä noin 1,5 metrin loimeen, sinistä runsaamminkin) vai tekisinkö kokonaan uuden pitemmän loimen. Kuvan langat on muuten Sahralta ostettua jaalanlampaan villa ja niitten värit sopisivat ruskeaan kankaaseen. Alkuperäinen loimi on vielä kesken, ja kaikki suosikkilaudat ovat kiinni jossakin loimessa, joten kutonen sen nyt ainakin valmiiksi.

Liripiiippaviitan vaiheitten ensimmäinen osa on siis täällä ja olen sinne nyt myös linkittänyt kuvan, joka oli juttua kirjoittaessani kateissa.

Mutta hei, nyt ei jouda tarinoimaan enempää, kuudelta alkaa Elianan ja minun Kalsarikisa! Armoa tuntematta, sormia säästämättä ja laadusta tinkimättä naisista otetaan mittaa…

There has been so much progress with liripipecape that I have sewed all the seams and put brown and blue fabric together. I turned about one centimeter of brown wool over blue and whip stitched it. I had meant to tell here my plan to sew over the seam the tablet woven band you can see in a photo. Sahra commented about the technique (in Finnish) and if you look at her blog, you can see (besides her happy news!)how she had hemmed her hood with tablet weaving, and in a right way: She had woven and sewed it same time. I have done that to some of my dresses before. But this time I have been practicing the pattern of a band, so I decided to weave it first and then sew it over the seams. I did not want to mess with the two things together.

So I had thought about this before, but the main technical problem here is that I am not sure, if I will get enough band from the warp, because the cape needs quite many meters of it. Now I am thinking if I should make another different band and use it to other parts and this one to other parts, or should I make another warp with same colours (I have dyed the yarns organically and I think I still have brown yarn for maybe 1,5 meter long warp, and more blue) or should I make totally new longer warp. Jaala sheep yarns in a pic are by the way bought from Sahra and their natural colours go pretty well with the brown woolen fabric. The original warp is not yet ready woven and alla my favourite tablets are in use, so I think I at least weave this warp ready.

You can read part I of the story of liripipecape from here. Now I have found the missed link for a pic I mentioned there and edited it to the text.

But now I have to fly, as The Games of Drawers between Eliana and me is about to start! No mercy for fingers, threads or linen when these ladies compete…

Liripiippaviitta. Liripipecape

The text in English after the photo.

Ilmat ovat viilenneet nopeasti syyskuun alun kesäisistä keleistä ja alan ajatella talven tapahtumia, joissa on mukava olla välillä ulkonakin, vaikkapa matsausta tai jousiammuntaa seuraamassa, tai suomalaisittain saunalla hengaamassa. Tein harrastuksen alussa itselleni viitan, jonka pian koin olevan aika epäkäytännöllinen täkäläisessä ilmastossa. Se onkin ollut etupäässä sängynpeittona telttaleireillä. Viitta on ihan hyvä niin kauan kuin voit seistä paikallasi siihen kietoutuneena tekemättä mitään käsiä vaativaa, muuten lämmöt hölähtävät sen sisältä harakoille.

Päättelin sitten ihan keskenäni, että koska suurin osa pohjoismaisista naisista on keskiajallakin tehnyt talvella jotain muuta kuin palellut linnassa viitanmutkassa, tarvitsen erilaista vaatetusta talvitapahtumiin. Todennäköistä (ja dokumentoituakin vaikkapa nunnien pukeutumissäännöstöissä) on, että kerrospukeutuminen on ollut suosittua tuohon aikaan. Samanlaisia mekkoja useampi päällekkäin ja jo tarkenee vedenhakureissulla. Tein vuosi – vai onkohan siitä jo kaksi? – sitten ruskealla villalla vuoratun sinisen villamekon, joka on lämmin ja mukava ja menee talvella myös sisämekkona, kun alla ei ole liikaa muuta vaatetta.

Nyt aion lisätä lämmitystä ja aloin ompelemaan jo jonkin aikaa suunnittelemaani ja leikkaamaani hiippaviittaa. Teen sen vanhan liripiipan kaavalla, mutta jatkoin helmoja huomattavasti pitemmiksi, niin että se on, jos ei nyt ihan viitan, niin ainakin keepin mittainen. Olin päättänyt tehdä sen joka tapauksessa ja pistää asian luovuuden piikkiin, mutta ainahan näitä vermeitä on mukavampi tehdä, mikäli ne voi edes jotenkin dokumentoida. Satuin mainitsemaan asiasta kesäkuumalla erään Laurelin läsnä ollessa, ja kuinka ollakaan, kyseinen mestari Uta lähetti keskustelun jälkeen silmiinsä sattuneen linkin kuvaan, jossa paimenella on yllään viitan ja hupun yhdistelmä. Kuvan teos on Martebon kirkossa Gotlannissa. 

Teen huppuviitankin villasta ja vuoritan villalla. Tällä kertaa vuori on sinistä ja päällyskangas ruskeaa. Ruskea kangas on todella napakkaa, rispaantumatonta ja hieman rasvaisen (ei ällön rasvaisen kuitenkaan) oloista. Sen pitäisi kestää jopa hieman sadetta kastumatta ja tunnusta päätelleen sen uskonkin. Ompelu on alkutekijöissään, tässä päällyksen saumat on ommeltu ja silitetty, vuoresta on ommeltu etukiilat pääkappaleeseen. Aioin ommella päällys- ja vuorikankaan yhtenä nippuna, mutta siitä olisi tullut aika paksut saumat ja jossain vaiheessa aloin miettiä, josko tästä saisi tehtyä käännettävän mallin ja voisin käyttää huppua halutessani myös sininen puoli päällä. Sen esteenä on vielä pari teknistä juttua mietittävänä, mutta ken elää, näkee. Saattaa nähdä myös liripiippaviitan seuraavia vaiheita tässä blogissa.

It is getting colder again after quite summery days of beginning of September and I start to think of the winter events. It would be nice to stay also outside at them, watching or doing activities and just hang around sauna area, as is usual at local events.  When I started re-enactment I made a cape I soon found out is unpractical in the northern climate. I have used is mostly as a bed covering while camping. A cape is good as long as you can stand without doing anything with your hands, otherwise all the warm air escapes from under it.

So I just decided that because most of the northern women had done something else during winters than froze in their castles, I need another solutions for winter events. I suppose (and know because for example medieval recommendations for nuns) many layers of clothes were popular at the time. When you have many similarly cut dresses on you, it is warmer to do your outside duties. So I made myself a couple of years ago a woolen blue dress with brown woolen lining. It is warm and cozy and nice even inside when having fewer clothes under it.

But now I think I need more winter clothes for outside use. I started to sew a liripipe I have cut a couple of months ago. I am making it with the same pattern as my older one, but with longer shoulder part, like a short cape. I had decided to do it anyway and count is as creative part of the hobby, but it is always nicer to do things if I know it is documentable. I happened to mention the thing to an Laurel and not so long after it she, Mistress Uta sent me a link of a picture of a piece of art in martebo church in Gotland, Sweden. There is a shepard in it wearing cape, which has a hood.

I am making the liripipecape also from wool with woolen lining, this time brown wool outside and blueish inside. Outside fabric is strong and feeling a little bit creasy (not bad way), so it is supposed to be a little bit water-resistant. I could believe that too. I have just started the sewing and sewed brown pieces (even ironed them for the pic…) together, lining is not ready yet. I thought to sew them all together, i.e. handle brown and blue pieces as one, but reams would have been too thick. I also started to think maybe I could use it with blue side as outside too, but there are still some technical problems to solve with that. But we will see. Maybe we will see other posts of the subject as well!

Uusia alkuja. New starts

Pari viikkoa sitten oli viikonloppu, johon tuli luvattua kaikenlaista ja kun kovasti yritin myös tehdä valmiiksi kaiken lupaamani, käytin kaiken liikenevän ajan niihin. Sen jälkeen on ollut vähän tyhjä olo ja mietintä, että mitähän sitä sitten tekisi. Odottelen tässä parin uuden hankkeen alkamista, kummankin aloittaminen on tavalla tai toisella kiinni muista kuin itsestäni.

A couple of weeks ago there was an event for which I promised to do a thing or two. As I tried to get ready all I had promised, it consumed all my free time and after it I have had a bit empty feeling. What to do next? I am waiting for a couple of projects to start, but both of them depends other people too than just me.

 

Hädissäni sitten aloin kirjailla irkkusolmua, joka oli jäänyt mieleen, kun etsin mestari Johannan kirjakääröön illuminaatioideoita Durrowin kirjasta. Aiemmin mietin jotain muita värejä solmuun, mutta kyseinen viikonloppu vaikutti asiaan niin, että taidan tehdä sen vaakunakielellä argenttina eli hopeisena/valkoisena. Menin myös kansalaisopiston korsettikurssille, jossa aloin tehdä renessanssikorsettia käsin ommellen. Saa nähdä, kumpi valmistuu ensin, vai valmistuuko kumpikaan koskaan.

So I started to embroider Irish style knot. I had seen the image, when browsing pictures for inspiration for Mistress Johanna’s scroll. I had some other colours in my mind, but said event made me decide I would do it argent, silver/white. I also went to a corset course, where I started to hand stitch Renaissance corset. We will see, which one is ready earlier, if any.

Keskeneräisistä projekteista puheen ollen, laskin tänään, että minulla on yhdeksän (9) keskeneräistä lautanauhalointa laatikossa. Niitä voisi tietysti kutoa valmiiksi. Jotain sitä aina valmiiksikin saa. Tässä on yksi kuva aiemmin kesällä valmistuneesta punaisesta mekosta, josta olen kai maininnut aiemminkin. Hihojen napitus ei valitettavasti näy ja vähän asu on rypistynyt, kun siinä viime viikonloppuna kaksi päivää edustin keskiajan elävöittäjiä Hansapiha-nimisessä tapahtumassa. Mutta kerrankin sai otatettua kuvia asusta, kun tulin se päällä kotiin. tapahtumissa yleensä unohdan kameran ja kuvien oton.

Talking about unfinished projects, I counted today I have got nine (9) warps for tablet weaving in a box. I could try to weave them ready little by little. Sometimes I get something done even to myself. Here is a pic of the red Moy bog dress I have mentioned before. Unfortunately you cannot see the buttons of the sleeves and the dresses are a bit wrinkled after two days of re-enactment at local medieval market, but once upon a time there were a change to take pictures of the dresses, when I came home. At events I usually forget that totally.

Se fiinimpi suihkumyssy. My new shower cap.

Osallistuin siis Realm of Venuksen haasteeseen, jossa tehtiin renessanssivaatteita, mielellään italialaiseen tyyliin. Ihan en ehtinyt saada kokonaisuutta valmiiksi elokuun puoleen väliin mennessä, mutta sen jälkeen olen täydentänyt sitä ja viimeistellyt periaatteessa valmiita vaatteita. Linkissä näkyvien juttujen lisäksi olen tehnyt sekä hihat punaiseen päällysmekkoon että mustat irtohihat. Nyt asu muistuttaa jo jonkin verran inspiroijaansa.

Lisäksi olen tehnyt mustan partletin (joka siis ei ole maalauksen mukainen) ja valkoisen englantilaistyyppisen myssyn. Aion siis pitää asusta kahta eri versiota, mustavalkoista hieman arkisempaa ja sitten hivauttaa sen päälle punaisen silkkimekon ja muut hörhelöt juhlavampaan käyttöön. Parin viikon päästä osallistun tapahtumaan, jossa toivon mukaan asuista ehdittäisiin ottaa kuvat.

Juhlahörhöttelyyn tarvitsin hieman erilaisen myssyn. Ajattelin jo tehdä italialaistyyppisen turbaanilta näyttävän balzon, mutta totesin, että en ehdi enää metsästää tarvittavia materiaaleja ja teinkin sitten tällaisen juhlavammanpuoleisen suihkumyssyn. Dokumentointi on vahvalla pohjalla ja menee suurin piirtein näin: Joo, kello on 12 yöllä ja tekis mieli aloittaa pipo. Tossa ois tota mustaa silkkiorganzaa, mulla on jossain kultalankaa ja helmiä talosta löytyy enemmän kuin laki sallii. Ja enköhänmä jotain täntyylistä ole jollain renetyypillä joskus nähnyt. Jep, tehään tällai sit…

So I tooka part to challenge of Realm of Venus. We made Renaissance dresses in Italian style to it. I never managed to do all ready until deadline mid-August, but after that I have finished the outfit and made new pieces to it, sleeves for red dress and black sleeves. Now it reminds a little of the inspiration.

I also made black partlet (so it is different from the painting) and white English style cap. I have plans to use black and white combination when in more common situations and wear red silken dress over black dress and all the finery when needed finer attitude. I am going to join an event in a couple of weeks where I hope is time to take a few pics of my new dresses.

For party times I needed a different headdress. I thought to make an Italian balzo, but had no time to get stuff for it, so I made this kind of finer shower cap instead. It is very well documented and the documentation goes about this way: All right, it is midnight and I would love to start making the headdress. So, I have this leftover silk organza, I think I have some gold thread somewhere and beads I have more than anyone else in our neighborhood. And I am pretty sure I have seen Rene enactors wearing something like this. Yep, I’ll do it…

 

 

 

 

 

Leikkasin kankaasta noin 40 senttiä halkaisijaltaan olevan pyöreän palasen. Ajattelin, että saattaapi olla liian iso, mutta itse asiassa olisi saanut olla isompikin. Kirjoin siihen yliluottelemalla kultalangoista ristikon. Samalla kun kiinnitin jälkimmäisen kerroksen, ompelin työhön risteyskohdissa 4 mm helmiäiskristallihelmen. Lopuksi käänsin noin sentin ympyrän reunoista nurjalle niin, että samalla muodostui nauhakuja. Tein kierrenyörin mustasta silkkilangasta ja pujotin sen kujaan. Sinne on pujotettu myös ohut metallinen hiuspanta, jolla saan myssyn pysymään päässä ja otsahiukset myssyn sisässä, niin että näyttää kuin otsista ei olisikaan.

I couched golden thread to it as a lattice and sewed 4 mm crystal pearl to every crossing. Then I turned about 1 cm of fabric to the other side and sewed it so that there is some space for cord. I cut from fabric about 40 cm circle. I thought it might be a bit too large, but found out later it could have been even bigger. I made the cord from silk yarn and put it to the cap with metal hear band, which keeps my fringe away from the forehead.

Kyllä tähänkin sitten viikonloppu vierähti…
Well, it took a hole weekend to make this but now I have at least so fine shower cap…

Sukkasillaan. About socks

Olinpa tuossa sangen hienossa keskiaikatapahtumassa Saksanmaalla juhannuksena (jos sitä nyt siksi voi siellä kutsua, keskikesä kuitenkin) ja palattuani pyykkäsin vaatteita. Pellavapyykin mukana koneeseen olivat livahtaneet myös villaiset kangassukat, jotka sitten kutistuivat hiukat. Kyllä ne jalkaan vieläkin menevät, napakasti, mutta varret ovat aavistuksen lyhyet, jotta ne saisi sidottua hyvin polvitaipeesta sukkanauhoilla. Olen leikannut paritkin sukat, koska pitemmissä tapahtumissa on tuntunut, että voisi niitä nyt useammat kuin yhdet olla, mutta en ole kopeutunut ompelemaan niitä. Nyt oli sitten pakko. Ompelin ensin pellavaiset ja mieleen juolahti, että vaikka tässä on tullut tehtyä taas kaikkea isompaa ja näyttävämpää, tällä kertaan pääosassa olkoon nuo hameitten alle piiloon jäävät, kuitenkin tärkeät vaatekappaleet.

I spent the Midsummer at a very great and memorable re-enactment event in Germany and when I came home, I washed clothes as usually. This time my stockings decided to join linen to washing machine and they shrank a little. They still fit, very closely, but they are a little bit short to tie comfortable with garters around my knees. I have cut a couple of pairs of socks before, as with one pair it is a bit uncomfortable at longer events, but never managed to sew them. Now I had to. I sewed the linen pair first and it came to my mind that thought I have made larger and more elaborate things lately, this time the leading role goes to these rarely seen, but important pieces of cloth.

Olin leikannut sukat omiin jalkoihini mitoitetun kaavan mukaan, mutta jalkapohjakappale vaatii ainapientä istutusta. Neulasin pohjat päältäpäin jalkaan ja myös ompelin ne päältäpäin pienillä pistoilla.Pellavasta pistot näkyvät selvemmin kuin villakankaasta, vaikka kuva onkin hieman hämärä.

I had cut the socks with a pattern fitted to my feet, but the sole pieces need adjusting and fitting anyway. I pinned and sewed soles to the socks from the right sides with little stitches. From linen you can see them a bit better than from woolen fabric, thought the pic is not the best one.

Takasaumat ompelin ja huolittelin yläosastaan oikealle puolelle, koska reunat kääntyvät sukkanauhan yli ja näin käännöksen saumat jäävät käytössä pois näkyvistä. Niin kuin noita sukkia nyt tosiaankaan ylipäätään juuri kukaan muu näkisi kuin itse, mutta kunhan hifistelin.
The back seams I sewed and hemmed partly to the right side, because they will turn over garters and then hemming is unseen. Well, nobody else than me hardly ever sees them, but I just wanted to do them like that…

Tässäpä uusi ja vanha sukka sulassa sovussa. Vanha on muistojen ja paikkausten kruunaama ja lähtee parinsa kanssa toki mukaan seuraaviinkin tapahtumiin, on se vaan niin mukava!

Ja sukista puheen ollen, Eleanora Toledolaisen sukkien mukaan tehtävät neulotut renessanssisukat eivät ole kovin paljoa edenneet, mutta eivätköhän nekin tässä kesän mittaan valmistu. Kunhan olen ommellut uudet villaiset kangassukat!

Here you can see a new and an old sock together. The old one is crowned with memories and patches and it will follow me to events after this too with its pair, it just is so comfy.

And talking about socks, here are stocking knitted after Renaissance sock of Eleanora of Toledo. It is progressing slowly, but surely. Especially after I have finished woolen sewed socks I still need to do!

Ai niin, se tapahtuma. Tässä olen upouudessa Moy bog –mekossani (josta näkyy vain pätkä hihaa...) linnan pihalla ja takana näkyy naapurilinna.

Oh yes, the event. Here I am wearing my brand new Moy bog dress (you can see only a short piece of a sleeve...), the neighborhood castle as a back view.

Kuinka tehdään herrasmies. How to make a gentleman

Otetaan yksi mies ja pari näppärää ompelijaa, jotka väsäävät tällä kertaa tummahkonsävyisen renessanssihenkisen asukokonaisuuden. Houkutellaan mies pukemaan kyseiset vaatteet päälleen (ja jopa napittamaan takin) ja siinäpä se sitten.

Take one man and a couple of sewers, who are making this time quite dark Renaissance style outfit to the said man. Make him dress the outfit (and even button the jacket) and that's about it.

Elävöittäjäystävä teki takin, minä housut, sukat ja puseron. Housut vaativat vielä fiilausta, joten ne eivät itse asiassa ole vielä edes valmiit. Kuvassa on taustalla ruotsalainen barokkilinna, jonka seutuvilla olimme viime viikonloppuna tapahtumassa. Olin vaan aika lailla kipeä koko matkan, joten kuvia en tämän enempää juuri ottanut.

A friend made the jacket, I made the trousers (well, I have to adjust them, so they are not actually ready yet), the socks and the shirt. The pic has been taken outside of a Swedish baroque palace. We were there last weekend at a event, but I was so ill with cold, I did not take another pics there.

Tässä on tullut väsättyä yhtä jos toista viime aikoina, mutta haluan tarjota teille kuvan mosaiikkityöstä, jonka muuten väsäsin viime viikolla ja saumasin tänään. Tästä olisi tarkoitus tulla kynnysmatto keskiaikatelttaani. Jännityksellä seuraan, miten se kestää, koskapa työn suorittaja ei lukeudu Bysantin parhaisiin mosiikintekijöihin. Inspiraatio työhön on otettu Venetsian Muranon saarella olevasta 1140 valmistuneen Santa Maria e Donato -kirkon lattiamosaiikista.

I have been making quite a lot lately, but I would like to offer to you a photo of mosaic I made last week and finished today. It is going to be a doorstep or carpet for my medieval tent. Let see if it will stand the challenge, as I realized the maker was not one of the best of Byzantium. Inspiration for it came from the floor mosaic of Santa Maria e Donato church in Murano, Venice.

Valmiina...Ready...

...paikoillenne...

Pidän urheilusta. Sitä on hauska seurata sopivan tilaisuuden tullen. Osaan ainakin kaikkien Suomessa yleisesti harrastettavien lajien säännöt ja saatan jopa ymmärtää jotain niitten hienouksista. Joskus innostun liikkumaan itsekin, vaikka silloin ei kyse varsinaisesti urheilusta olekaan. Tavallisesti en juuri katso televisiota, mutta viime aikoina olen istunut olohuoneessa useampia tunteja päivässä vahtaamassa olympialaisia. Erityisen hauskaa on katsoa näin neljän vuoden välein lajeja, joita muulloin ei täkäläisiltä kanavilta näe.

Mutta miten tämä liittyy keskiaikaan? Muutoin kuin ehkä sen puoleen, että mm. jousiammunta ja miekkailu ovat niitä lajeja, joita näkee vain olympialaisten aikaan. No siten, että urheilun seuraamisessa televisiosta on se hyvä puoli, että sitä ei tarvitse katsoa koko aikaa, kuten vaikkapa elokuvaa, ilman että menettäisi mitään oleellista. Olenkin tehnyt viimeisen parin viikon aikana paljon käsitöitä ja suurin osa niistä on ollut elävöittämisharrastukseen liittyvää. Tein muun muassa kaksi housuparia ja muutamia lautanauhoja, yksinkertaisempia housujen vyötteiksi ja hieman monimutkaisempia ihan vaan tekemisen ilosta. Aloittelin myös pöytäliinaa paikallisen harrastusryhmän tarpeisiin ja kirjottua vyöpussia elävöittäjäystävälle, mutta huomasin, että ne vaativat liian paljon tarkkaa tuijotusta, joten teen ne valmiiksi nyt kun kisat ovat ohi.

...steady...

I like sports. I like to watch it, if possible. I know at least all the common games played in Finland and their rules; sometimes I can understand something about their fineries too.  Sometimes I even get a urge to exercise myself, but that you can hardly call a sport. Usually I do not watch telly a lot, but lately I have sat in our living room hours watching Olympics. Especially fun is to see sports they do not usually show in a television here.

But does this have something to do with Middle Ages you might ask. Other than seeing archery or fencing , which are sports you do not usually see in Finnish television.  Well, you do not lose anything, if you are not watching all the time, unlike when watching movie etc. so you can do crafts at the same time. I have been doing quite a lot of things like hand sewing and tablet weaving during the couple of last weeks. I started and finished two pairs of trousers or pants, made simple tablet weave bands for them and some more complicated tablet weaving just for fun. I also started a table cloth for the local re-enactment group and a embroidered pouch for a friend, but they needed too much close watching, so I need to finish them now when the Olympics are over.

...hep.
...go.

Tässäpä housut.
The trousers.

Muutamia lautanauhoja.
Tablet weaving.

Nappeja. Buttons.

Työn alla on tällä hetkellä talvinen mekko, joka on edestä kokonaan auki ja johon tulee siis nappeja ja napinläpiä helmasta kaulukseen, 50 kaiken kaikkiaan. Niitä olenkin viime päivät väsännyt joutohetkinä yhden silloin toisen tällöin. Tätä kirjoittaessani kasassa on 16 nappia ja 26 valmista napinläpeä. Juolahtipa kuitenkin mieleeni tehdä pieni kuvasarja kangasnapin valmistuksesta. Aiemmin olen tehnyt nappeja hieman eri tavalla ohuemmasta kankaasta, puuvillasta tai silkistä, joka vaatii sisäänsä täytettä, mutta villakankaasta saa tehtyä nappeja, jotka täyttävät itse itsensä. Tekniikan opin Katrinin blogista, jossa on myös video, jos joku innostuu tekemään nappeja, eikä saa selostuksestani tai marraskuun valossa otetuista kuvista selvää.

I am sewing at the moment winter dress which opens from hem to neck and it needs a lot of buttons and buttonholes. 50 of them both. lately I have made them one by one now and then. At the moment 16 buttons and 26 buttonholes are ready. Well, it came to my mind to show how I am making the buttons out of woollen material. I have made earlier buttons from thinner materials, like cotton or silk. They need some stuffing and the technique is a bit different, because these buttons kinda stuff themselves. The technique here I have learned from Katrins´ blog. She is having also a video of it, so you can check there, if my text and photos (taken in a November light) are not clear enough.

Kangas, jota sinisissä napeissa on käytetty, on Naturtuchen villaa, joka painaa 350 grammaa juoksumetriltä. Neliöt, joista nappi lähtee syntymään, ovat 3 senttiä kanttiinsa. Mikäli käytetään paksumpaa villaa, neliön tulee olla suurempi ja tämän paksuisestakin se voisi olla hieman isompi tarvittaessa. Kuvissa käytän kankaasta erottuvaa pellavalankaa, varsinaiset napit mekkoa varten on ommeltu liki kankaan värisellä silkkilangalla. Valmiit napit ovat noin sentin halkaisijaltaan.

I have used blue wool from Naturtuche. It weights 350 g per running meter. The squares are about 3 x 3 centimeter, they could be a little bit larger too. If you use thicker fabric, they should be larger. For photographic purposes I have used here linen thread, but in the actual buttons for the dress I am using blue silken thread. The ready button size is about one centimeter across.

Ensin kiinnitän langan yhteen kulmaan ja taitan kaikki kulmat sisäänpäin.
I fold the corners inside and sew through them...

Ompelen langan kulmien läpi kuten kuvassa ja kiristän lankaa.
...pulling the thread a little.

Taitan syntyneet kulmat uudelleen sisäänpäin ja ompelen samoin.
Then I fold the new corners and sew...

Taitan kulmat vielä kolmannen kerran ja ompelen ja kiristän. Tässä vaiheessa nappi on jo melkoinen mytty. 
...and again the third time.

Siivoan vielä törröttävät kulmat ja muotoilen nappia pyöreämmäksi ompelemalla lankaa ristiin rastiin napin pohjassa. Käytän pitkää lankaa, josta riittää vielä napin kiinnitykseen ja sen kaulan vahvistamiseen. Teen vielä 49 muuta nappia tämänkertaiseen tarpeeseen.

Now the button is already quite round, but I can secure it and sew in a few corners left with a few stitches and make it rounder. I use long thread which with I can then sew the button to the dress. Then I make another 49 buttons.

Mekkoja. Dresses

Jahas, blogisiskot ja -veikot, on vierähtänyt tovi siitä, kun viimeksi bloggasin. Syy johtuu siitä, että kirjoittamisen sijaan (tai lisäksi, olen myös harjoitellut kalligrafiaa, mutta siitä jokin toinen kerta) olen tehnyt kaikenlaista, joten nyt on jutunjuurta useammallekin kerralle. Ja nyt pitkä tarina.

Sain viimein valmiiksi villaiset mekkoni, joita olen väsännyt syksystä lähtien. Ensiksi aloitin ja viimeksi lopetin viininpunaisen mekon tekemisen. Siinä on pellavainen vuori, lyhyet hihat ja metallinapitus edessä. Talven aikana tuli vähän elopainoa lisää, joten se on tällä hetkellä vielä tyköistuvampi kuin oli tarkoitus. Hihat on tehty siihen samalla mestari Helenan istuttamalla peruskaavalla kuin tummanharmaaseenkin mekkoon, lyhyempänä vain. Harmaa karvaaja on tehty pelkästä villasta ilman vuorta. Siitä piti alun perin tulla keittiömekko, mutta innostuin tekemään siihen sen verran paljon napitusta hihoihin ja muita herkkuja, että siitä tulikin se parempi alusmekko. Huonompi tietysti myös, koska minulla on vain yksi säällinen.

Tuostapa tulikin mieleeni, että olin pari viikkoa sitten keskiaikatapahtumassa ja pari-kolme konkaria mainitsi jotain uusista mekoistani ja harmitteli sitä, että ei ole itse saanut tehtyä mitään uutta. Tuntui hassulta, koska itse olin hiessä painanut niitä mekkoja tapahtumaan, jotta minulla olisi edes jotain päälle pantavaa ja ajattelin, että kunhan saan edes yhden säällisen vaatekerran, sitten teen jotain muuta. Mielestäni uusi vaate joka tapahtumaan ei ole itseisarvo. Oikeastaan olen hieman kade vanhoille harrastajille, joilla on periodeja kuluneita ja korjattujakin vaatteita. Keskiajalla ei kuitenkaan ollut kuin kaikkein rikkaimmilla varaa keekoilla aina viimeisen päälle olevissa kamppeissa, sen verran ison työn tai rahan takana kangas silloin oli.

Ok, it seems it has been a while since I last blogged. The reason is I have made things instead of writing of them. I have written too, as I have practiced calligraphy, but that´s another story. Now I at least something to tell you about!

I have at last finished the woolen dresses I started to make last autumn. At first I started to make burgundy overdress with short sleeves. It is having a linen lining and brass buttons. It was supposed to be closefitting, but as I have gained a kilo or two during the winter, it is even more closefitting. I made the sleeves to it with the same basic pattern, fitted by Master Helena, as dark gray dress, but shorter. Gray cotte was supposed to be a kitchen dress, but then I made buttoned sleeves, so now it is my better underdress. Worse too, as I have only one proper one.

That reminds me of the reenactment event I joined a couple of weeks ago. Two or three "old" hobbyist mentioned my new dresses and said something about it that they had not made anything new to wear. I felt quite funny, as I had thought when making the dresses that when they are ready, I´d do anything else than clothes. I just had to make them, as I wanted at last to have something proper to wear. Actually I envy a little bit the old ones, as they are having dresses, which show age and use and are period in that. Anyway, only very rich people could wear good and relatively new clothes all the time, fabric was so expensive or time-consuming to make.

Tässäpä sovitusnukkeni Diana esittelee tummanharmaan mekon. Käänsin hihaa vähän paremmin esille, jotta napit näkyvät. Niitä on kaikkiaan 34, 17 kummassakin hihassa. Tein napit tämän ohjeen mukaan. Alemmassa kuvassa harmaan mekon päälle on puettu viininpunainen mekko. Se on noin 10 senttiä lyhyempi kuin harmaa.

Here my dummy Diana is wearing the gray dress. I turned the other sleeve to show the buttons. There are 34 of them together and I made them with the technique from here. In another pic she is having the burgundy dress over gray dress, which is about 10 centimeters longer than red one.

No, aioin siis nämä vaatteet tehtyäni tehdä jotain ihan muuta kuin vaatteita. Olen tehnytkin, mutta melko pian tajusin, että jos aioin kesällä olla liki viikon putkeen leiriolosuhteissa keskiaikaa elävöittämässä, saattaa se yksissä vaatteissa muodostua hieman tuskaisaksi sekä itselle että muille. Eipä sitten muuta kuin tekemään vielä jotain uutta. Nyt päätin tehdä vähän nopeammin käsin ommeltavan mekon. Hankin talvella Medieval Garments Reconstructed -teoksen (Fransen - Nørgaard - Østergård) ja päädyin lehteilemään sitä.

Well, so, I decided to do something else, when the dresses are ready. I have, but soon I realized I am going to spend a week camping in a medieval atmosphere and it would be a little bit hard to myself and poor people near me, if I do it in a same clothes all the time. Here I am, doing another new cotte, but a bit faster one, thought hand sewed. I bought Medieval Garments Reconstructed (written by Fransen - Nørgaard - Østergård) and started to read it.

Valitsin lähtökohdaksi mallin, jonka diaarinumero on D10581, Nørlundin numero 39. Siinä on palasia, eli ommeltavia saumoja vähemmän kuin esimerkiksi suositussa mallissa 38, jonka mukaan tein harmaan ja viininpunaisen mekon. Suurensin kaavat kirjasta ruudutetulle kaavapaperille, teippasin kiinni toisiinsa ja nuppasin kiinni Diana-parkaan. (Dianan soikea nimilappu näkyy muuten kaavapaperin läpi, jos katsoo tarkkaan.)  Halusin mekosta aika lailla tyköistuvamman, ja olkapääsaumat menivät aivan vinoon tässä sovituksessa. Korjasin olkapäät ja tiukensin saumoja nuppineuloilla. Piirsin uudet saumat ja purettuani hökötyksen leikkasin kaavat piirrosten mukaan.

I chose the model number D10581/38 Nørlund. It is having less parts and seams to sew than for example popular number 38, which inspired the gray and burgundy dress. I drew patterns, taped them together and pinned to poor Diana. (Btw, you can see her oval name tag through the paper). I wanted the dress to be more fitting and the shoulder seam was all wrong. I corrected the shoulder and pinned the patterns more closely. Then I drew the new seams and after unpinning I cut them.

En aio tehdä mekkoon etunyöritystä, joten liian tiukkaa siitä ei voi tehdä. Pieni halkio kauluksessa helpottaa mekon pukemista pään yli. Myös hihoista tein mahdollisimman helpot - ne nimittäin ovat jo valmiit. Ei nappeja, simppelit saumat vain. Hihat tein taas samalla peruskaavalla kuin aiemmissa mekoissa. Minusta on hauska tehdä hihat ensin, nyt kun tiedän kaavan toimivan. Tuntuu, kuin olisi saanut jo melkoisesti aikaiseksi, vaikka niitten ompelu onkin vain murto-osa koko mekkoon menevästä työstä. Ja sitten kun vaate on muuten ommeltu, ei tule ajatusta että ai niin, vielä ne hihat... Sen kun sovittaa ja kiinnittää hihat paikoilleen.

I won´t do the lacing, so the dress cannot be too closefitting. A little slit in a neckline helps when getting dressed. I made the sleeves simple way too - they are ready. No buttons etc. I used again the same basic pattern as earlier. I like to do the sleeves first, as then they are ready to assembly, when the other sewing is done. And it feels like I have made something ready, thought they take so much less time to sew than other parts of a dress.

Saumat ompelin jälkipistolla, vaikka se on hitaampi kuin etupisto, mutta jostain syystä pidän siitä ja sillä saatavasta tukevasta ompeleesta. Käänsin saumavarat toiselle sivulle ja ompelin kiinni vuoreen ja huolittelin samalla yliluottelupistolla. Hihansuun käänsin kapeasti nurjalle ja ompelin reunaan rivin pieniä etupistoja ja huolittelin saumavaran yliluottelupistoilla kuten monissa grönlantilaisten vaatteitten reunasaumoissa. Nelimetrisen helman ompelu noin on aikamoinen homma (tein niin noihin aiempiin), harkitsen käyttäväni harsinpistoa pisto kerrallaan tehtävän etupiston sijasta. No, sen näkee sitten.

The seams are sewed with the back stitch, thought it is more slowly than the running stitch: I just like it and the feeling that the seams are strong. I turned the seam allowances to the other side and overcast stitched them. I used stab stitches and overcast stitches to hem the sleeves like in a many hem seams of the dresses from Greenland. Hemming the four meters of hemline with the stab stitch could be rather fatiguing (done that with the other dresses)  so maybe I´ll use running stitch there. Well, we´ll see.

Viittoja. Capes

Pidettiin tuossa iltana muutamana Kaukameelin kanssa viitanleikkuutalkoot. Kaukikselle olisi nyt tulollaan kokopitkä viitta, joka on leikattu kankaasta suoraan puoliympyräksi ja johon tulee pseudosauma siten, että se näyttää tehdyn kahdesta kapeasta kankaasta. Minulle leikeltiin viitta kiiloista. Oli tarkoitus leikata sekin kerralla kokonaiseksi puoliympyräksi, jotta olisi vähemmän ompelua, mutta eipä kangas olisi sitten riittänytkään, vaikka siitä tulee vain noin polvipituinen. Joten teemmepä samalla vertailevaa tutkimusta eri tavoin leikattujen ja ommeltujen viittojen ompelusta ja käyttäytymisestä. Lähtöoletus tutkimukseen on, että kiilaviitan saumat saattaisivat olla jopa rakennetta paremmin tukeva ratkaisu, varsinkin kun molemmat viitat ovat vuoritettuja.

Siitä sitten syntyi meikäläiselle dilemma. Ompelisinko viitan koneelle, kun eiväthän ne saumat kuitenkaan näy, vaiko käsin. Viitalle olisi tarvetta noin kuukauden päästä ja muutakin hommantouhua on. Taitaa silti mennä käsinompeluksi. Loin äsken yksivärisen lautanauhaloimen helman huolittelua varten ja etureunoihin olisi tarkoitus tehdä myös lautanauhaa koristeeksi. Jos niihin käytän aikaa ja käsityötä, niin miksipä sitten säästelisin saumoissa? Lähdenkin tässä pujottelemaan loimen lautoihin ja testaamaan, millaista nauhaa syntyy.

...
Tä? Mikä mekko?


*** Kaukameeli and I cut capes at another evening. She wanted long cape and we cut it as a whole half circles. She is going to sew a pseudo seam to it, so it looks like made from two narrow fabrics. I planned to do the same, but in the end there were not enough cloth, even as I want a shorter one, so we cut wedge-shaped pieces instead. Let´s see, how the differently cut capes act. It might be that seams of my cape will support even better the quite large piece with a lining. Or then not. We´ll see.

Wedges mean more sewing, so I wondered if I´ll sew it with hands or macine. The seams will not show anyway. I will need the cape after about a month and I have also other stuff do do meanwhile. But I just laid a warp for a tablet weave band I am planning to use to hem the cape, so if I use time for that, I could use it for hand sewing also. OK, I´ll leave to see how the band will turn out.

...
What? A dress?

Kuulumisia - What´s in the air

No, koska minulla ei nyt ole mitään ihmeempää keskiaikailuun liittyvää kesken, mitä nyt häntähuppu, pari essua ja yksi kirjomus, niin ajattelin, että voisi aloittaa jotakin pientä puuhaa, kun olen tämän viikonlopun illat kotona yksikseni. Eilen värkkäilin sitten Elinan Herjolfsnes-ohjeitten mukaan kaavoja uutta mekkoa varten. Sovitusnukke on muuten kova mimmi, ei valittanut yhtään, vaikka kiinnitin siihen kertakäyttölakanan palasia nuppineulalla. Ja sillä on kaiken lisäksi samat mitat kuin minulla. Kädet vain puuttuu, siitä miinusta. Nyt kerään rohkeutta leikatakseni kankaan.

Kävin Tanskanmaalla muutama viikko sitten ja olikin kiva reissu. Kertonen matkasta muuta lasiblogin puolella, mutta koskapa oli tässä taannoin puhetta paikallisesta Kansallismuseosta, niin kerron, että pistäysin. Olimme Kööpenhaminassa jo perjantaina kolmen kantturoissa, joten menimme silloin, enkä jäänyt ihmettelemään, olisiko maanantaina auki vai ei. Visiitti oli pikainen, sillä yhdeksän tunnin ajo Tukholmasta ja kaksi teiniä laahuksena hieman jarrutti pahinta intoa. En edes ostanut museokaupasta mitään! Kävimme vain keskiaika- ja renessanssiosaston, vaikka olisi siellä ollut kaikenlaista muutakin mielenkiintoista, kuten vaihtuva näyttely kuningatar Margaretan (nykyisen, ei sen keskiaikaisen) arkeologisista harrastuksista. Mutta näinpä ainakin kehutun keskiaikaosaston grönlantilaisine juttuineen ja olin tyytyväinen.

Kööpenhaminassa oli jokin kulttuurien yö meneillään ja juuri museossa ollessamme viritteli bändi kovin keskiaikaiselta vaikuttavia soittimiaan sen alahallissa. Teinejä ei tää musa jostain syystä kiinnostanut, joten lähdimme etsimään päivän ensimmäistä lämmintä ateriaa...

*** As I do not have anything special undone (only a hat, a couple of approns and a embroidery), I thought I might start a new little project. So I made patterns for a dress after Elina´s instructions. I have a dummy which is my size, so I could pin pieces of pattern to it, nice! Now I am trying to be brave enough to cut the fabric.

So I visited Denmark and the National Museum in Copenhagen a couple of weeks ago. We went there already on Friday, as we were in Copenhagen at about 3 o´clock. It was quite brief visit after nine hours driving from Stockholm and two tired and hungry teenagers with me. So we visited only the Middle Ages and the Renaissance section. I did not even bought anything from the museum shop! There would have been another interesting exhibitions, like one about queen Margaret´s (the one Denmark is having now, not the medieval one) interest of archeology. But I saw the Greenlandish stuff and all the other things I had hoped to see.

There was some kind of culture night in Copenhagen at the time, lot of people and happening going on everywhere. When we were about to leave the museum, the band started to play middleageish music with middleageish instruments. I do not why, but the teenagers were not very interested, so we left to find something warm to eat.

Villasella. Woollen embroidery

Häntähuppu on ollut työn alla muutaman muun projektin kanssa ja on nyt valmis muuten, mutta napit ja napinlävet puuttuvat. Kuten aiemmin mainitsin, olen tässä opettanut jotain peruskirjailujuttuja ja käyttänyt mallina omia töitäni ja niitten tekovaiheita. Siksi hupsukan kirjailukin on valmistunut kohtuullisen ripeästi ja siksi tulin ottaneeksi muutamista vaiheista kuvia.

*** I have embroidered and made a medieval style headdress lately. The chaperon with liripipe is almost ready now, it misses only buttons and buttonholes. As I told earlier, I have been teaching embroidery too this autumn and have used my own works as examples. So I have taken pictures too during the process.

Tunnen epäluuloa taikatusseja ja muita kovasti kemikaaleja sisältäviä kuvansiirtomenetelmiä kohtaan, erityisesti kun kyseessä on senkin verran kallis villakangas kuin tässä tapauksessa. En halua, että muutaman vuoden kuluttua kirjonnan alta kankaasta pilkistää taas violettia väriä. Voihan se olla, että niin ei kävisikään, mutta joka tapauksessa päätin siirtää kirjottavan kuvan kankaaseen, jos ei nyt ihan keskiaikaisella, niin vanhalla metodilla kuitenkin. Kuva-aihe on muuten Nancy Spiesin kirjasta Here Be Wyverns. Hän taas on ottanut sen kirjaansa thurgaulaisesta 1300-luvun pöytäliinasta.

*** I do not like use magic pens or other that kind of modern ways to mark the embroidery to a fabric, specially when I am embroidering as expensive quality fabric as here. I do not want blue or purple marks re-enter again after a few years. They as well would not do that, but anyway I decided to use older technique instead. The pattern is from Here Be Wyverns by Nancy Spies. Originally it is from the embroidered 14th century tablecloth from Kloster Feldberg, Thurgau.



Joten piirsin kuvion silkkipaperille, jonka neulasin tasaisesti kirjottavan kankaan päälle ja ompelin ääriviivat langalla. Kuvassa näkyy kokeiluja siitä, mitä pistoa kannattaisi käyttää. Sen jälkeen revin silkkipaperin varovaisesti pois ja kirjoin kuvion.

*** So I drew the motif to the tissue paper and pinned the paper to the fabric. Then I sewed the lines and after that ripped the paper carefully away. In the pic you can see how I tested the best stiches.



Koepalassa käytin ääriviivojen ompeluun valkaistua pellavalankaa, mutta itse työhön ompelin kuvion jälkipistoilla viininpunaisella silkkilangalla, jota käytin myös punaisten kankaanpalojen yhteenompeluun. Kirjailuun käytin villalankaa, Wetterhoffin Veeraa. Villa kiiltää yllättävänkin kauniisti laakapistoissa. Viivat ja osan pienistä yksityiskohdista kirjoin halkaistulla jälkipistolla.

*** In a test patch I used linen thread to sew the lines, but in the real work I used burgundy silken thread. I used the same thread to sew red woollen pieces together. In a embroidery I used woollen threads and I really like the way wool shines in a satin stitches.



Ja tässäpä kirjailtu ja koottu hupsukka odottelee napitusta. Vuorikangas on sinapinkeltaista villakangasta, josta olisi aikomukseni tehdä myös viitta.

*** Here is my new hat waiting for buttons. Lining is made from another woollen fabric. I am planning to make a cape from the same yellow-brown fabric.

Samaan aikaan toisessa kerroksessa

Olin viime viikonloppuna keskiaikatapahtumassa ja ilmaantui kaikenlaisia uusia vaatetarpeita, mutta niistä myöhemmin, kunhan olen kolunnut jo tehnyt erheet.

Niin, kun sain sinisen päällysmekon ylisuurine hihanaukkoineen valmiiksi, käväisin pikaiseltaan pistäytymässä, ihan muutaman tunnin, pohjoisempana Pähkinässä pidoissa. Alusmekkoa en ollut edes aloittanut, joten kiskaisin kaapista yhden harmaan puuvillamekon alle. Päätin kuitenkin aloitella mitä pikimmiten oikean alusmekon tekemistä.

Olin jostakin saanut kuningasajatuksen, että alusmekon voisi tehdä täysvinoon, jotta se joustaisi enemmän, kun on kuitenkin tyköistuva. Siis ihan oikeasti luin tämän ehdotuksen jostakin, en keksinyt itse, sekin olisi tarvittaessa toki onnistunut! Myöhemmin tajusin, että ensinnäkään mekon ei tarvitsisi olla tyköistuva, jos en halua ja toisekseen tarkoituksella täysvinoon leikattu mekko vie niin paljon kangasta ja syntyy hukkapaloja, ettei siten keskiaikaan mekkoa varmaan olisi tehty, varsinkaan kapeasta kankaasta. Ostamani valkoinen pellavakangas ei olisi riittänyt alkuunkaan, ei tosin edes suoraan leikattuun hihalliseen vaatteeseen. Eipä sitten muuta kuin ostamaan uutta kangasta!

Eikä se täysvinoisuus ollut hyvä idea muutenkaan, selvisi heti ensi hetkillä, kun mekon nykäisin ylleni kesällä Nuijasodassa. Siinä vaiheessa asialle ei oikein voinut enää mitään, sillä olin saanut sen siihen pisteeseen edellisyönä pikkutunneilla.

Siihen pisteeseen muuten tarkoittaa sitä, että muun muassa nyörinreiät ja nyöri rievusta puuttui edelleenkin ja ompelin sen päälleni ihan vaan langalla. Ja sitä lankaa saikin sitten olla nykimässä koko ajan kiinni. Keli oli mitä lämpimin ja kansa liikkui muutenkin aika säädyttömästi pelkissä mekkosissaan, joten vasta illalla pistin sinisen mekon päälle ja sen jälkeen etuhalkio lankoineen sai rötköttää alla miten parhaaksi näki.

Illalla tapahtumassa järjestettiin pidot ja jeesailin keittiössä ja tuolloin tuli erityisen hyvin esille täysvinon mekon oikea olemus: sehän jousti, mutta lähinnä alaspäin. Helma oli leikattu alun alkaen jo hieman ylipitkäksi ajan muodikkaaseen tyyliin, mutta nyt se oli ainakin 20 senttiä liian pitkä. Keittiöpiioilla tuskin on ollut silloinkaan ylipitkät hameet... Hametta sai olla koko ajan kokoilemassa ja helma oli aika lailla... no, likainen. Jossain vaiheessa kokeneempi lähimmäinen armahti ja ehdotti, että keräisin liikaa pituutta vyön avulla vyötärölle. Hieman helpotti.

No, sittemmin olen korjannut mekkoa siten, että otin yläosasta pois 5-10 senttiä ja helmasta toisen mokoman. Vyötäröllä on nyt poikkisauma. Tein myös mekkoon nyörinreiät ja nyörin, joten nyt sen saa pysymään päällä suhteellisen asiallisesti. Sillä mennään niin kauan kunnes ehdin tehdä kokonaan uuden, muutaman kiireellisemmän vaatekappaleen jälkeen. Sitten se siirtyy yöpaidaksi. Kangas on jo uuteen mekkoon toki hankittuna. Tai uusiin mekkoihin, villaa sekä alus- että päällysmekkoon. 100 prossaa Naturtuchesta. Nam. Ja niitä en tee hätäiseen.

Tarinan opetus kaikille aloitteleville elävöittäjille: älä tee mekkoa täysvinoon leikaten, korkeintaan jonkun kiilan voi niin tehdä, kangasta säästäen.

Jos jotakuta jäi kiinnostamaan, mitä tein alkuperäisestä pellavakankaasta, niin voin kertoa että muun muassa hunnun, joka on liian paksu tarkoitukseensa ja muutaman pussukan. Kangasta on vielä jäljellä ja ajattelin tehdä siitä jossain vaiheessa pöytäliinan.

Niin ja Nuijasodassa tajusin, että päällysmekon ja alusmekon alla pitäisi olla vielä yksi mekko, alusalusmekko, alusvaatemekko tai mikä hän nyt onkaan. Tämän tarinan antisankari oli siis päällysalusmekko. Aluspäällysmekko. What ever. Kerrospukeutujia nuo vanhanajanihmiset.