Värien valinnasta. Choosing of Colours

Olen reilun vuoden ajan tehnyt viikinkivaatekokonaisuutta lähtökohtana se, etten osta uusia tarvikkeita sitä varten, vaan käytän vanhoja muista projekteista jääneitä kankaita ja muutenkin nurkissa pyöriviä materiaaleja. Kupurasolkien kohdalla tein poikkeuksen, koska niitä saa ihan säällisiä melkein samaan hintaan kuin mitä materiaalit maksaisivat. Ja matskut olisi pitänyt hankkia joka tapauksessa. Hanke on edennyt mukavasti. Ensimmäisen kerran pidin vaatteita lähes vuosi sitten tapahtumassa ja sen jälkeen olen lisäillyt niihin koristeluja ja uusia asusteita.

Talvisemman kelin päällysvaatetta silti vielä uupui. Minulla oli kangas, josta riittäisi kahteen viittaan ja tein siitä toisen jo elävöittäjäkaverille. Sitten totesin, että en ole aiemminkaan pitänyt viitoista ja haluankin päällystunikan tai -takin. Eihän kangas enää siihen riittänyt, joten jatkoin toisella jämäpalasella. Suunnitelma muuttui tehdessä ja leikkelin sitä uuteen kuosiin parikin kertaa ja lisäilin paloja toisesta kankaasta.

I started about a year ago Viking style dress kit and made point not to buy any new stuff for it, but use left over fabrics and other materials I already have in da house. Only exception was apron brooches which cost only a bit more than materials for them, which I would have needed to buy anyway. The project has gone nicely. The first time I wear the kit at the event was almost a year ago and after that I have added more decoration and accessories to it.

I still have not had a proper cloth for colder weather. I had got fabric enough for two cloaks and I made another for a re-enactor friend. After that I remembered that I do not still like to wear cloaks and rather have a tunic. Well, there was not enough fabric for them anymore, so I decided to use another leftover piece of fabric too. I designed the tunic as I went and chanced my mind a couple of time while doing it, like it is now a coat, not a tunic.

No, tämän postauksen aihe ei kuitenkaan ole kuinka teet viikkaritakin jämäpaloista vaan värit ja erityisesti yksi värien ominaisuus. Kun sain takin ylläolevaan kuosiin, aloin miettiä sen koristelua. Suunnitelma (joka siis minut tuntien saattaa tietenkin muuttua moneen kertaan) olisi kirjoa eri kankaiden saumakohtiin koristepistoa ja reunustaa hihansuut, helma, päntie ja etureunat lautanauhalla. Eipä muuta kuin levittelemään luonnonväreillä värjättyjä lankoja esille ja miettimään. Takin sinertävässä kalanruotokuvioisessa kankaassa on pieniä pilkkuja aika monestakin väristä, muun muassa punaista, joten valinta oli siinä mielessä vapaata. Valitsinkin ensin takin molempiin kankaisiin todella kauniisti sointuvan yhdistelmän ruosteenpunaista, keltaista ja vaaleanvihreää.

Sitten tajusin, että ehkä minun pitäisi ottaa huomioon myös muut vaatteet joitten kanssa takkia todennäköisesti pitäisin. Ensiksi valitsemani yhdistelmä teki takista hieman liian maanläheisen, jotta se sopisi kirkkaammanväristen aiemin tehtyjen vaatteitten kanssa. Langat esiin uudelleen ja kuvaamaan. Miksi kuvaamaan? Siksi että halusin lankojen erottuvan toisistaan lautanauhassa. Parhaiten se onnistuu, ja tekee samalla työstä mielenkiintoisemman näköisen, siten että siinä käytetään valööriltään erilaisia värejä. Jopa vastavärit, jos ne ovat yhtä tummia tai vaaleita, voivat muodostaa tasapaksun massan, josta kuviot eivät erotu hyvin. Joskus värit voivat olla hieman hämääviä (esimerkiksi keltainen ei olekaan aina niin vaalea kuin luulisi) ja tarkistaankin niitten valöörin pienellä valokuvauskikalla. Otan kuvan ja muutan sen mustavalkokuvaksi. Siitä eri värien tummusasteen verrattuna toisiinsa erottaa hyvin.

Well, the subject of tis pot is not how to make a coat out of too litle pieces of fabric, but colour, and more precisely lightness of the colours. When I had sewed the coat to the point seen in the pic above, I started to think how to decorate it. I planned to do some decorative stitching and tablet weaving for the coat. And out of the box they came, all pretty organic dyed yarns I have (well not all, but thin ones). There is little sparks of many different colours in the herringbone fabric mixed to bluegrayish main colour, so I had quite a lot of possibilities there. I choose nice combo of rust brown, warm yellow and light green. They complimented beautifully with both fabrics. 

Then I realized maybe the combo is too earthly to go well with other Viking set, which has been made of brighter shades of red, blue and green. So I took the yarns from the box again and started to take pics of them. Why pics? Because I wanted that the yarns differ enough so that the design in a tablet weaving can been seen clearly. It happens, when the yarns differ in brightness. It also makes the work look more interesting. Even complementary colours can make just mud, if they are as dark or as light with each other. Sometimes colours can be tricky, for example yellow can be darker that it seems to be. My tick is to take a pic of the colours and then turn the pic to black and white one. Then you can see really well the brightness of the colours compared to each other.

Päädyin lopulta vanhemista vaatteista saatuun väriskaalaan: punaiseen (tumma väri), siniseen (keskitumma) ja vaaleanvihreään (vaalea) lankaan. Katsotaan, mitä näistä tulee. Tosin tuo aiempi maanläheinen kombo saattaa vaatia tulla toteutetuksi johonkin muuhun, oli sekin sen verran herkullinen.

Ai niin, ompelin takin muuten kehräämälläni villalangalla, tuli testattua sekin samalla. Hyvin toimi, vaikken edes vahannut sitä.

In the end I decided to pick red (darkest colour), blue (middle tone) and light green (lightest one). Let's see what will happen. To tell the truth, the combo I chose first is still tickling in my mind, it was so delicious. I might do something else from it.

By the way, I used woolen thread I span a few months ago to sew the coat, so I could test it too. It worked pretty well, even thought I did not wax it.

Kuinka tehdään herrasmies. How to make a gentleman

Otetaan yksi mies ja pari näppärää ompelijaa, jotka väsäävät tällä kertaa tummahkonsävyisen renessanssihenkisen asukokonaisuuden. Houkutellaan mies pukemaan kyseiset vaatteet päälleen (ja jopa napittamaan takin) ja siinäpä se sitten.

Take one man and a couple of sewers, who are making this time quite dark Renaissance style outfit to the said man. Make him dress the outfit (and even button the jacket) and that's about it.

Elävöittäjäystävä teki takin, minä housut, sukat ja puseron. Housut vaativat vielä fiilausta, joten ne eivät itse asiassa ole vielä edes valmiit. Kuvassa on taustalla ruotsalainen barokkilinna, jonka seutuvilla olimme viime viikonloppuna tapahtumassa. Olin vaan aika lailla kipeä koko matkan, joten kuvia en tämän enempää juuri ottanut.

A friend made the jacket, I made the trousers (well, I have to adjust them, so they are not actually ready yet), the socks and the shirt. The pic has been taken outside of a Swedish baroque palace. We were there last weekend at a event, but I was so ill with cold, I did not take another pics there.

Tässä on tullut väsättyä yhtä jos toista viime aikoina, mutta haluan tarjota teille kuvan mosaiikkityöstä, jonka muuten väsäsin viime viikolla ja saumasin tänään. Tästä olisi tarkoitus tulla kynnysmatto keskiaikatelttaani. Jännityksellä seuraan, miten se kestää, koskapa työn suorittaja ei lukeudu Bysantin parhaisiin mosiikintekijöihin. Inspiraatio työhön on otettu Venetsian Muranon saarella olevasta 1140 valmistuneen Santa Maria e Donato -kirkon lattiamosaiikista.

I have been making quite a lot lately, but I would like to offer to you a photo of mosaic I made last week and finished today. It is going to be a doorstep or carpet for my medieval tent. Let see if it will stand the challenge, as I realized the maker was not one of the best of Byzantium. Inspiration for it came from the floor mosaic of Santa Maria e Donato church in Murano, Venice.

Valmiina...Ready...

...paikoillenne...

Pidän urheilusta. Sitä on hauska seurata sopivan tilaisuuden tullen. Osaan ainakin kaikkien Suomessa yleisesti harrastettavien lajien säännöt ja saatan jopa ymmärtää jotain niitten hienouksista. Joskus innostun liikkumaan itsekin, vaikka silloin ei kyse varsinaisesti urheilusta olekaan. Tavallisesti en juuri katso televisiota, mutta viime aikoina olen istunut olohuoneessa useampia tunteja päivässä vahtaamassa olympialaisia. Erityisen hauskaa on katsoa näin neljän vuoden välein lajeja, joita muulloin ei täkäläisiltä kanavilta näe.

Mutta miten tämä liittyy keskiaikaan? Muutoin kuin ehkä sen puoleen, että mm. jousiammunta ja miekkailu ovat niitä lajeja, joita näkee vain olympialaisten aikaan. No siten, että urheilun seuraamisessa televisiosta on se hyvä puoli, että sitä ei tarvitse katsoa koko aikaa, kuten vaikkapa elokuvaa, ilman että menettäisi mitään oleellista. Olenkin tehnyt viimeisen parin viikon aikana paljon käsitöitä ja suurin osa niistä on ollut elävöittämisharrastukseen liittyvää. Tein muun muassa kaksi housuparia ja muutamia lautanauhoja, yksinkertaisempia housujen vyötteiksi ja hieman monimutkaisempia ihan vaan tekemisen ilosta. Aloittelin myös pöytäliinaa paikallisen harrastusryhmän tarpeisiin ja kirjottua vyöpussia elävöittäjäystävälle, mutta huomasin, että ne vaativat liian paljon tarkkaa tuijotusta, joten teen ne valmiiksi nyt kun kisat ovat ohi.

...steady...

I like sports. I like to watch it, if possible. I know at least all the common games played in Finland and their rules; sometimes I can understand something about their fineries too.  Sometimes I even get a urge to exercise myself, but that you can hardly call a sport. Usually I do not watch telly a lot, but lately I have sat in our living room hours watching Olympics. Especially fun is to see sports they do not usually show in a television here.

But does this have something to do with Middle Ages you might ask. Other than seeing archery or fencing , which are sports you do not usually see in Finnish television.  Well, you do not lose anything, if you are not watching all the time, unlike when watching movie etc. so you can do crafts at the same time. I have been doing quite a lot of things like hand sewing and tablet weaving during the couple of last weeks. I started and finished two pairs of trousers or pants, made simple tablet weave bands for them and some more complicated tablet weaving just for fun. I also started a table cloth for the local re-enactment group and a embroidered pouch for a friend, but they needed too much close watching, so I need to finish them now when the Olympics are over.

...hep.
...go.

Tässäpä housut.
The trousers.

Muutamia lautanauhoja.
Tablet weaving.

Mekkoja. Dresses

Jahas, blogisiskot ja -veikot, on vierähtänyt tovi siitä, kun viimeksi bloggasin. Syy johtuu siitä, että kirjoittamisen sijaan (tai lisäksi, olen myös harjoitellut kalligrafiaa, mutta siitä jokin toinen kerta) olen tehnyt kaikenlaista, joten nyt on jutunjuurta useammallekin kerralle. Ja nyt pitkä tarina.

Sain viimein valmiiksi villaiset mekkoni, joita olen väsännyt syksystä lähtien. Ensiksi aloitin ja viimeksi lopetin viininpunaisen mekon tekemisen. Siinä on pellavainen vuori, lyhyet hihat ja metallinapitus edessä. Talven aikana tuli vähän elopainoa lisää, joten se on tällä hetkellä vielä tyköistuvampi kuin oli tarkoitus. Hihat on tehty siihen samalla mestari Helenan istuttamalla peruskaavalla kuin tummanharmaaseenkin mekkoon, lyhyempänä vain. Harmaa karvaaja on tehty pelkästä villasta ilman vuorta. Siitä piti alun perin tulla keittiömekko, mutta innostuin tekemään siihen sen verran paljon napitusta hihoihin ja muita herkkuja, että siitä tulikin se parempi alusmekko. Huonompi tietysti myös, koska minulla on vain yksi säällinen.

Tuostapa tulikin mieleeni, että olin pari viikkoa sitten keskiaikatapahtumassa ja pari-kolme konkaria mainitsi jotain uusista mekoistani ja harmitteli sitä, että ei ole itse saanut tehtyä mitään uutta. Tuntui hassulta, koska itse olin hiessä painanut niitä mekkoja tapahtumaan, jotta minulla olisi edes jotain päälle pantavaa ja ajattelin, että kunhan saan edes yhden säällisen vaatekerran, sitten teen jotain muuta. Mielestäni uusi vaate joka tapahtumaan ei ole itseisarvo. Oikeastaan olen hieman kade vanhoille harrastajille, joilla on periodeja kuluneita ja korjattujakin vaatteita. Keskiajalla ei kuitenkaan ollut kuin kaikkein rikkaimmilla varaa keekoilla aina viimeisen päälle olevissa kamppeissa, sen verran ison työn tai rahan takana kangas silloin oli.

Ok, it seems it has been a while since I last blogged. The reason is I have made things instead of writing of them. I have written too, as I have practiced calligraphy, but that´s another story. Now I at least something to tell you about!

I have at last finished the woolen dresses I started to make last autumn. At first I started to make burgundy overdress with short sleeves. It is having a linen lining and brass buttons. It was supposed to be closefitting, but as I have gained a kilo or two during the winter, it is even more closefitting. I made the sleeves to it with the same basic pattern, fitted by Master Helena, as dark gray dress, but shorter. Gray cotte was supposed to be a kitchen dress, but then I made buttoned sleeves, so now it is my better underdress. Worse too, as I have only one proper one.

That reminds me of the reenactment event I joined a couple of weeks ago. Two or three "old" hobbyist mentioned my new dresses and said something about it that they had not made anything new to wear. I felt quite funny, as I had thought when making the dresses that when they are ready, I´d do anything else than clothes. I just had to make them, as I wanted at last to have something proper to wear. Actually I envy a little bit the old ones, as they are having dresses, which show age and use and are period in that. Anyway, only very rich people could wear good and relatively new clothes all the time, fabric was so expensive or time-consuming to make.

Tässäpä sovitusnukkeni Diana esittelee tummanharmaan mekon. Käänsin hihaa vähän paremmin esille, jotta napit näkyvät. Niitä on kaikkiaan 34, 17 kummassakin hihassa. Tein napit tämän ohjeen mukaan. Alemmassa kuvassa harmaan mekon päälle on puettu viininpunainen mekko. Se on noin 10 senttiä lyhyempi kuin harmaa.

Here my dummy Diana is wearing the gray dress. I turned the other sleeve to show the buttons. There are 34 of them together and I made them with the technique from here. In another pic she is having the burgundy dress over gray dress, which is about 10 centimeters longer than red one.

No, aioin siis nämä vaatteet tehtyäni tehdä jotain ihan muuta kuin vaatteita. Olen tehnytkin, mutta melko pian tajusin, että jos aioin kesällä olla liki viikon putkeen leiriolosuhteissa keskiaikaa elävöittämässä, saattaa se yksissä vaatteissa muodostua hieman tuskaisaksi sekä itselle että muille. Eipä sitten muuta kuin tekemään vielä jotain uutta. Nyt päätin tehdä vähän nopeammin käsin ommeltavan mekon. Hankin talvella Medieval Garments Reconstructed -teoksen (Fransen - Nørgaard - Østergård) ja päädyin lehteilemään sitä.

Well, so, I decided to do something else, when the dresses are ready. I have, but soon I realized I am going to spend a week camping in a medieval atmosphere and it would be a little bit hard to myself and poor people near me, if I do it in a same clothes all the time. Here I am, doing another new cotte, but a bit faster one, thought hand sewed. I bought Medieval Garments Reconstructed (written by Fransen - Nørgaard - Østergård) and started to read it.

Valitsin lähtökohdaksi mallin, jonka diaarinumero on D10581, Nørlundin numero 39. Siinä on palasia, eli ommeltavia saumoja vähemmän kuin esimerkiksi suositussa mallissa 38, jonka mukaan tein harmaan ja viininpunaisen mekon. Suurensin kaavat kirjasta ruudutetulle kaavapaperille, teippasin kiinni toisiinsa ja nuppasin kiinni Diana-parkaan. (Dianan soikea nimilappu näkyy muuten kaavapaperin läpi, jos katsoo tarkkaan.)  Halusin mekosta aika lailla tyköistuvamman, ja olkapääsaumat menivät aivan vinoon tässä sovituksessa. Korjasin olkapäät ja tiukensin saumoja nuppineuloilla. Piirsin uudet saumat ja purettuani hökötyksen leikkasin kaavat piirrosten mukaan.

I chose the model number D10581/38 Nørlund. It is having less parts and seams to sew than for example popular number 38, which inspired the gray and burgundy dress. I drew patterns, taped them together and pinned to poor Diana. (Btw, you can see her oval name tag through the paper). I wanted the dress to be more fitting and the shoulder seam was all wrong. I corrected the shoulder and pinned the patterns more closely. Then I drew the new seams and after unpinning I cut them.

En aio tehdä mekkoon etunyöritystä, joten liian tiukkaa siitä ei voi tehdä. Pieni halkio kauluksessa helpottaa mekon pukemista pään yli. Myös hihoista tein mahdollisimman helpot - ne nimittäin ovat jo valmiit. Ei nappeja, simppelit saumat vain. Hihat tein taas samalla peruskaavalla kuin aiemmissa mekoissa. Minusta on hauska tehdä hihat ensin, nyt kun tiedän kaavan toimivan. Tuntuu, kuin olisi saanut jo melkoisesti aikaiseksi, vaikka niitten ompelu onkin vain murto-osa koko mekkoon menevästä työstä. Ja sitten kun vaate on muuten ommeltu, ei tule ajatusta että ai niin, vielä ne hihat... Sen kun sovittaa ja kiinnittää hihat paikoilleen.

I won´t do the lacing, so the dress cannot be too closefitting. A little slit in a neckline helps when getting dressed. I made the sleeves simple way too - they are ready. No buttons etc. I used again the same basic pattern as earlier. I like to do the sleeves first, as then they are ready to assembly, when the other sewing is done. And it feels like I have made something ready, thought they take so much less time to sew than other parts of a dress.

Saumat ompelin jälkipistolla, vaikka se on hitaampi kuin etupisto, mutta jostain syystä pidän siitä ja sillä saatavasta tukevasta ompeleesta. Käänsin saumavarat toiselle sivulle ja ompelin kiinni vuoreen ja huolittelin samalla yliluottelupistolla. Hihansuun käänsin kapeasti nurjalle ja ompelin reunaan rivin pieniä etupistoja ja huolittelin saumavaran yliluottelupistoilla kuten monissa grönlantilaisten vaatteitten reunasaumoissa. Nelimetrisen helman ompelu noin on aikamoinen homma (tein niin noihin aiempiin), harkitsen käyttäväni harsinpistoa pisto kerrallaan tehtävän etupiston sijasta. No, sen näkee sitten.

The seams are sewed with the back stitch, thought it is more slowly than the running stitch: I just like it and the feeling that the seams are strong. I turned the seam allowances to the other side and overcast stitched them. I used stab stitches and overcast stitches to hem the sleeves like in a many hem seams of the dresses from Greenland. Hemming the four meters of hemline with the stab stitch could be rather fatiguing (done that with the other dresses)  so maybe I´ll use running stitch there. Well, we´ll see.

ÄHK 1-7 ja helmikuun lohikäärme. The Dragon of February etc.

On ollut aikomus osallistua haasteeseen, jossa tehdään koru jokaisena kuukauden päivänä teemalla Älä Hilloa Helmiäsi ja julkaista niistä kuvia omassa blogissa, korufoorumilla tai Facebookissa. Viime vuonna sain tehtyä korun joka viikko, joten nyt muokkasin haastetta itselleni sopivaksi ja yritän olla Hilloamatta Käsityötarvikkeita. Ja käsityötarvikkeetkin on käsitetty erittäin laajasti, kuten seuraavassa tulette huomaamaan. Mutta paniikki iskee, kuukauden 25. päivä on jo menossa, enkä ole julkaissut vielä yhtään tuotosta tässä kuussa. Tehnyt tosin olen, korujakin.

I planned to join a challenge to make a piece of jewellry at every day of February and show them in my blog, Facebook or a Finnish jewellry forum. Last year I managed to make a piece per week, so I changed this a little and now my goal is to make 28 pieces of something crafty. As you might have noticed, it is already 25th and I have not showed anything. So a little bit panicking here and stretching the limits of the word crafty. I have made quite a lot anyway, even jewellry.

Tässä puukko, jonka olen tehnyt kokonaan itse terän takomisesta lähtien. Pikkuisenko olen ylpeä. Perään on poltettu helmikuun lohikäärme, tosin se mielestäni muistuttaa enemmänkin pitkäkielistä koiraa. Ehkä lohikäärmeet ovat sellaisia, ainakin tämä on.

Here is the knive I have made myself, even the blade. I am very proud of it. You can also see the Dragon of February here, thought it seems more like a dog with a very long tongue to me. Maybe dragons look like that, this one does.



Tein myös keskiaikavaatteen villasta käsin ompelemalla. Oli jemmassa kaunista harmaata kalanruotokangasta pari metriä, eikä se olisi riittänyt hihalliseen täyspitkään mekkoon, joten tein siitä duunarihelvarin (termi omaa tuotantoa, voisiko sen laskea yhdeksi ÄHKiksi?), eli hihattoman mekon, jossa on suuret kädenaukot. Aukot ja leikkaus ovat kuitenkin hillitymmät kuin hihattoman mekon seksikkäämmissä aateliston juhlaversioissa. Tämä on päällysmekko, jollaisia käytti tavallinen kansa arjessansa. Sovitusnukke on pituiseni (jos ei päätä lasketa), joten kuvasta näkee, kuinka sen helma yltää 15 senttiä lattian yläpuolelle.

I have also handmade a new medieval garb. I had 2 metres of beautiful woollen gray herringbone fabric, not enough for long sleeved dress, so I made sleeveless surcote of it. It does not have as large armholes or as sexy overall figure as partydresses of aristocracy. This is a dress of common people. The dummy is as high as I am (ecxept the head), so you can see that the hemline is about 15 centimeters from the floor.


Juhlavan hihattoman päällysmekon kanssa vyötä pidettiin yleensä mekon alla, aluspäällysmekon päällä siis, mutta rahvaan arkimekon kanssa vyö oli mekon päälle sidottu. Tässä kuvassa vyön korvaa smokkipoimutettu essu, jonka siis sain myös valmiiksi. Nyt on tosin pakko tunnustaa, että helmikuussa essua on tehty silittämisen verran. Mutta kuitenniin.

They had the belt under the party sideless surcote, but common folk used to use the belt over the dress. Here I (or my dear dummy) have the new smocked apron instead of a belt. OK, I ironed it at February, but anyway.


Sitten jotain muuta. Tilaus rautakautiseen helmikoruun tulevista helmistä on ollut sisässä jo tovin ja viimein sain ne valmiiksi. Mikäli tilaaja bloggaa niistä tekemistään koruista, pistän linkkiä tulemaan. Helmien alla on tilaajan ottamia kuvia Kansallismuseon rautakautisista lasihelmistä.

Something else. I finally manager to fullfill the order of beads for iron age jewellry. If the person who ordered them will blog about the jewellry, when it is ready, I´ll link it here. Under the beads are pics of glass beads you can see in the National Museum in Helsinki.



Yy, kaa, koo, nee... vielä tarvitsisi olla kolme juttua lisää, että otsakkeen lupaus täyttyisi... No, tässäpä kolme erilaista likööriä, jotka olen väsännyt viime aikoina. Ovatkin ensimmäiset kokeilut tällä keskiajalle periytyvällä alalla. Limoncello on jo valmista maistettavaksi, mutta banaani- ja limettiliköörit saavat vielä kypsyä pulloissaan.

One, two, three, four... Still 3 more to 7... Well, I have tried to make liqueur, the first ones for me. The Limoncello is ready to drink, but the banana liqueur and the lime liqueur will be (hopefully) better after a few months.

Viittoja. Capes

Pidettiin tuossa iltana muutamana Kaukameelin kanssa viitanleikkuutalkoot. Kaukikselle olisi nyt tulollaan kokopitkä viitta, joka on leikattu kankaasta suoraan puoliympyräksi ja johon tulee pseudosauma siten, että se näyttää tehdyn kahdesta kapeasta kankaasta. Minulle leikeltiin viitta kiiloista. Oli tarkoitus leikata sekin kerralla kokonaiseksi puoliympyräksi, jotta olisi vähemmän ompelua, mutta eipä kangas olisi sitten riittänytkään, vaikka siitä tulee vain noin polvipituinen. Joten teemmepä samalla vertailevaa tutkimusta eri tavoin leikattujen ja ommeltujen viittojen ompelusta ja käyttäytymisestä. Lähtöoletus tutkimukseen on, että kiilaviitan saumat saattaisivat olla jopa rakennetta paremmin tukeva ratkaisu, varsinkin kun molemmat viitat ovat vuoritettuja.

Siitä sitten syntyi meikäläiselle dilemma. Ompelisinko viitan koneelle, kun eiväthän ne saumat kuitenkaan näy, vaiko käsin. Viitalle olisi tarvetta noin kuukauden päästä ja muutakin hommantouhua on. Taitaa silti mennä käsinompeluksi. Loin äsken yksivärisen lautanauhaloimen helman huolittelua varten ja etureunoihin olisi tarkoitus tehdä myös lautanauhaa koristeeksi. Jos niihin käytän aikaa ja käsityötä, niin miksipä sitten säästelisin saumoissa? Lähdenkin tässä pujottelemaan loimen lautoihin ja testaamaan, millaista nauhaa syntyy.

...
Tä? Mikä mekko?


*** Kaukameeli and I cut capes at another evening. She wanted long cape and we cut it as a whole half circles. She is going to sew a pseudo seam to it, so it looks like made from two narrow fabrics. I planned to do the same, but in the end there were not enough cloth, even as I want a shorter one, so we cut wedge-shaped pieces instead. Let´s see, how the differently cut capes act. It might be that seams of my cape will support even better the quite large piece with a lining. Or then not. We´ll see.

Wedges mean more sewing, so I wondered if I´ll sew it with hands or macine. The seams will not show anyway. I will need the cape after about a month and I have also other stuff do do meanwhile. But I just laid a warp for a tablet weave band I am planning to use to hem the cape, so if I use time for that, I could use it for hand sewing also. OK, I´ll leave to see how the band will turn out.

...
What? A dress?