Kuumasta vedestä. About hot water.

(Text in English after the Finnish text and the photo)

Olin viikonloppuna mökillä, jossa ei ole vesijohtoja ja vaikka sähkö onkin, esimerkiksi lämmitykseen käytetään aika pitkälti puuta. Ruokavesi kannetaan kaivosta ja saunavesi järvestä. Mietin taas kerran sitä, kuinka ennenaikaan kuuman veden kanssa ei todellakaan lutrattu. Jokainen vesilitra (tai mitä vetomittaa nyt kulloinkin on käytetty) oli kannettava ja jokainen lämmityspuunpalanen haettava metsästä ja työstettävä käyttöön sopivaan muotoon. Olen lukenut muun muassa arvioita siitä, että 1800-luvulla saunassa olisi kerrallaan lämmitetty vain noin pari kolme litraa kuumaa vettä kylpijää kohti. Ei ole paljon, vaikka sitä kylmällä vedellä jatkaisikin, ja vaikka vatipesulla ei vettä kulu lähellekään samaa määrää kuin suihkussa. Katselin tässä joku aika sitten läpi Tudor Monastery Farmin Youtubesta ja siinä Ruth Goodman pesi sekä ihonsa että hiuksensa kokonaan ilman vettä.

Niinpä oletankin, että ylipäätään kaiken, mitä entisajan ihmiset ovat voineet tehdä kohtuullisesti ilman isompaa vedellä läträämistä ja varsinkaan sen lämmittämistä, on tehty ilman isompaa vedellä läträämistä ja varsinkaan sen lämmittämistä. Kuten aiemmin jo olen maininnut. yritän pestä raakavillan käyttäen mahdollisimman vähän lämmintä vettä.

Usein lämmin vesi voidaan korvata ajalla, ja vieläpä sellaisella ajalla, joka ei vie muuhun ehkä elintärkeämpään tekemiseen kuluvaa aikaa. Värjäys on sellainen asia. Nykyajan ihmisistä, jotka ovat tottuneet täyttämään materiaan liittyvät halunsa välittömästi, on hidasta, kun luonnonväreillä värjääminen voi viedä päivän tai vaikka koko viikonlopun, mutta entisaikaan käytettiin varsinkin kotivärjäyksessä menetelmiä, joissa ei tarvittu kuumaa vettä ja valmistelun ja viimestelyn välillä tekemistäkin oli vähän, koska ei tarvinnut edes vahdata kiehuvaa värjäyskattilaa.

Itse olen tehnyt mataralla eli krapilla kylmävärjäyskokeiluja ja saanut tulokseksi kaunista keskipunaista, jossa ei ole keittovärjäykselle tyypillistä oranssia tai ruskeaa sävyä (jotka ovat toki kauniita nekin, mutta on kiva saada useita sävyjä samasta väriaineesta). Kylmävärjäyksessä langat jätetään lillumaan useiksi päiviksi liemeen, jossa väri irtaantuu pikkuhiljaa värin lähteestä ja tarttuu sitä mukaa lankaan. Välillä vain vähän hämmenellään. Suunitelmissani olisi kokeilla ensi kesänä muitakin kylmävärjäykseen soveltuvia väriaineita ja ehkäpä rohkaistun testaamaan muitakin muuhun kuin keittämiseen perustuvia vanhoja värjäysmenetelmiä. Krista Vajanto sai Suomen alueen rautakautista värjäystä koskevan väitöskirjansa valmiiksi ja syksyksi häneltä olisi tulossa aihetta käsittelevä kansantajuinen kirja, kertoo Sahra blogissaan. Sitä odotellessa!

(Kuvassa olevia lankoja ei ole vahingoitettu tätä juttua tehdessä.)

I spent last weekend at a cabin where is no tap water, and even thought there is electricity, for example heating is done mostly by wooden oven. The drinking water is carried from the well and bathing water from the lake. I thought once again how people earlier did not waste hot water. They had to carry every single litre (or whatever measure was in use) and every single piece of wood needed to carry from the forest and cut to usable sized pieces. I have read that it was possibly only a couple of litres per person they boiled when bathing in sauna at 19th century. It is not a lot, even thought they used colder water to make it usable and bathing with a bucket takes much less water that a shower. I watched a few weeks ago Tudor Monastery Farm serie from Youtube and there Ruth Goodman washed herself using no water at all.

So I think that everything people earlier could have made without using a lot of water and especially hot water, they have made without using a lot of water and especially hot water. As I have mentioned earlier, I am trying to wash raw wool using as little warm water as possible.

Often you can compensate the lack of hot water with time, and with time that you do not use to the work in question, but can do other, maybe more important stuff meanwhile. The dyeing is one of those things. Today, when people are used to instant gratification especially in material things, dyeing even using hot water might seem to be time consuming process, when it takes all day or even weekend. Earlier people used dyeing methods, which took little or no hot water or actual hands in doing between starting and finishing the dyeing. They did not even needed to look after a boiling kettle.

I have done cold dyeing experimentation with madder and got as a result beautiful bright red without typical orange or brown tinge you get from it when dyeing with hot water. (They are beautiful too of course, but it is nice to get more shades from the same dyeing agent.) In cold dyeing you leave yarns to lukewarm water with dyeing agent for several days and just shake it now and then. The colour extracts to water slowly and dyes the yarn a little by little. I am planning to try another dye stuff good for cold dyeing this summer and maybe even try another old methods which need no hot water. Krista Vajanto got ready her doctoral thesis about  Finnish iron age dyeing and is going to publish another book of the subject at autumn, tells Sahra in her blog. I am so waiting for that!

Väriä elämään. Colourful life

Kesän aikana on ollut kaikenlaisia elävöittämiseen liittyviä aktiviteetteja, joista kertonen lähiaikoina blogissa hyvin epämääräisessä järjetyksessä ihan fiiliksen mukaan. Ja nyt fiilis on se, että kerron parin kolmen viikon takaisesta värjäyssessiosta, jonka järjestimme emäntä Kaukameelin kanssa ihan vain keskenämme. Todistimme samalla, että ralliviikonloppuna voi näillä kulmilla olla kerrassaan kivaa, vaikka ei ralleja kävisikään katsomassa! Värjäsimme kaksi päivää putkeen ja saimme aikaiseksi melkoisen sateenkaaren mattotelineelle kuivumaan.

I have had different re-enactment events and happenings this summer and I am going to tell about them in a order I fancy. Just now I fancy at tell about the dyeing weekend we had with emäntä Kaukameeli a couple of weeks ago. We dyed two days from early mornings to late evenings and the result was quite a rainbow on our carpet rack.

Värjäsimme kokenillilla, krapilla, paatsamalla, pietaryrtillä, tiikerikaunosilmällä ja indigolla. Pietaryrttiä keräilin luonnosta, mutta muut väriaineet oli tällä kertaa tilattu Riihivillasta. Kaukemeelin varastoista löytyi myös väriaineita. Joitakin värejä, kuten kuvan kauniit vihreät, värjäsimme kahdessa eri liemessä. Seuraavalla viikolla dippailin vielä vyyhtejä pariinkin liemeen ja sain vaaleampia sävyjä. Paatsama ja erityisesti kokenilli olivat kerrassaan antavaisia, jälkimmäisestä sain ainakin kahdeksan tummuudeltaan eri asteista kattilallista lankaa, viininpunaisesta fuksian kautta vauvan vaaleanpunaiseen. Paatsama kääntyi loppua kohti kellanruskeasta hieman punaisemmaksi, mitä korosti vielä kattilaan lisätty krappiliemen loppu.

Pietaryrtistä saimme mieleisiä värejä vain harmaisiin lankoihin, mutta kun kastoimme mummonsukkahousunväriset indigoon, tuli todella kaunista vihreää lankaa. Sahra oli Nuijasodassa maininnut, että indigosta saattaisi sinisen loputtua saada vielä keltaista ja sen loputtua punaista. Teimme indigoa pienen määrän ja dippailain siihen lankoja saadakseni kaiken sinisen siitä pois. Sain kaunista minttujäätelän väristä lankaa ja lopulta, kuinka ollakaan, vaaleankeltaista (valkoiselta näyttävä vyyhti kuvassa) ja hyvin vaaleaa persikanväristä lankaa. Tosin emme tiedä, olivatko värit noita indigon jälkivärejä, vai oliko liemeen irronnut vihreäksi värjätyistä langoista aiempaa paatsamaa tai pietaryrttiä. Asia vaatii vielä jatkotutkimuksia. Hieman kun kirjoja ja nettiä pengoimme, törmäsimme tietoon, että indigossa olisi noin 2-4 prosenttia punaista väriainetta, mutta voihan olla, että se värjää lankoja samaan aikaan kuin sininenkin väriaine ja tekee indigonsiniseen sen aavistuksen violettiin taipuvan sävyn.

We dyed with cochineal, madder, buckthorn, tansy, coreopsis and indigo. The tansy I picked myself, but other dyestuff I ordered this time from Riihivilla. And Kaukameeli had something too. Some of the colours we got when dipping the yarn in a two different dye baths. Next week I dyed even more yarn in a couple of colours. Especially cochineal was very plentiful, I got to dye at least eight times and got hues from deep wine red to baby pink. We got lot of colour from the buckthorn too. At first it was golden brown, but turned to more red brown even before I added the end of the madder to it.

The tansy was a little disappointment, as we got colours we liked only when dyeing gray yarn. We dipped the ugly beigeish yarn to indigo and got very nice green, so even it turned good in the end. Sahra mentioned in the Cudgel war that there should be yellow colour in indigo after all the blue has dyed and even red after yellow. So I dipped and dipped and in the end got very pale yellow (the skein that looks white in the pic) and after that even more pale peach orange. We just do not know, if we got them because we had dipped earlier tansy and buckthorn coloured yarn to it and they had gave some of the yellow to the vat. We browsed through our books and internet and indeed found the fact that indigo is having about 2-4 % or red dye in it. The question is, if the red is dyeing the material at the same time than blue and giving to indigo it´s purplish blue shade.

Seuraavissa kuvissa on osa tarvikkeista, joita luonnonväreillä värjäyksessä tarvitaan.
Here is part of the stuff you need for natural dyeing.

Paatsama porisee padassa.
The buckthorn is boiling in the kettle.

Värjättyä lankaa nostelemassa.
Dyed yarn.

Värjäsin melkein joka satsissa myös ohutta kirjontaa sopivaa villalankaa 10 grammaa. Nyt voin kirjailla jonkin aikaa huoletta ihan luonnonväreillä värjätyilla langoilla!

I dyed in almost every dye bath thin woollen thread. Now I can embroider with the thread I have dyed myself with natural dyestuff!

Viikonloppu oli oikea (kahden hengen) tapahtuma, sillä lauantai-iltana meillä oli pidot, lähinnä Kaukameelin valmistamana. Päätimme ottaa kunnon ruokakuvia, koska niitten ottaminen isommissa tapahtumissa yleensä jää tekemättä. Ensin asettelimme esille ja kuvasimme ruoka-aineet.

We had a real event, as we had a feast too. It was mostly Kaukameeli, who cooked the food. We decided to take for once good photos of the food, as in the other events that almost never happen. At first we photographed the foodstuff.

Ja sitten sen, mitä niistä tuli. Kuvia on lisääkin, eikä näitä ole sen kummemmin editoitu, mutta voitte uskoa, kun sanon, että hyvää oli!

And then we photographed the actual food. There are more of the pics and I have not edited these, but you can believe me, when I say, it was gooood!

Tarjoilija, drinkissäni on kilpikirva!
Waitress, there is a cochineal in my drink!