Liripiippaviitan paluu. Liripipecape strikes back

Text in English after the photo

Hiippaviitta on edennyt sen verran, että olen ommellut kaikki saumat, palat toisiinsa ja vuoren ja päällisen kiinni. Käänsin päälliskangasta noin sentin verran nurjalle vuorikankaan päälle ja yliluottelin sen kiinni. Tarkoitukseni oli kertoa nyt aikeistani kiinnittää yliluottelusauman päälle lautanauhaa, joka näkyy kuvassa. Sahra sitä jo ennätti ehdottaa kommentissaan, ja vilkaiskaapa hänen blogiaan, jos ette ole jo sitä lukeneet, sillä siellä on (iloisten uutisten jälkeen!) hänen huppunsa, jonka reunus on huoliteltu samoin ja vielä oikeaoppisesti siten, että lautanauhan kutominen ja kiinni ompelu on tehty samaan aikaan. Itse harjoittelin nauhassa sen kudontamallia, joten päätin tehdä nauhan erikseen ja ommella sen jälkeenpäin sauman päälle, ettei mene homma liialliseksi säätämiseksi. Yksivärisellä peruslautanauhalla olen aiemmin ainakin yhden mekon pääntien huolitellut samalla kutoen ja ommellen.

Joten olin tämän jo miettinyt valmiiksi, muuta toinen aiemmassa postauksessa mainitsemistani mietittävistä teknisistä ongelmista on se, että lautanauhaloimi ei välttämättä riitä kiertämään koko huppua, koska sen helma on aika laaja pituudesta johtuen. Mietiskelen nyt, tekisinkö helmaan toisenlaisen nauhan, tekisinkö uuden samanlaisen loimen (ruskeaa luonnonväreillä värjäämääni lankaa olisi vielä ehkä noin 1,5 metrin loimeen, sinistä runsaamminkin) vai tekisinkö kokonaan uuden pitemmän loimen. Kuvan langat on muuten Sahralta ostettua jaalanlampaan villa ja niitten värit sopisivat ruskeaan kankaaseen. Alkuperäinen loimi on vielä kesken, ja kaikki suosikkilaudat ovat kiinni jossakin loimessa, joten kutonen sen nyt ainakin valmiiksi.

Liripiiippaviitan vaiheitten ensimmäinen osa on siis täällä ja olen sinne nyt myös linkittänyt kuvan, joka oli juttua kirjoittaessani kateissa.

Mutta hei, nyt ei jouda tarinoimaan enempää, kuudelta alkaa Elianan ja minun Kalsarikisa! Armoa tuntematta, sormia säästämättä ja laadusta tinkimättä naisista otetaan mittaa…

There has been so much progress with liripipecape that I have sewed all the seams and put brown and blue fabric together. I turned about one centimeter of brown wool over blue and whip stitched it. I had meant to tell here my plan to sew over the seam the tablet woven band you can see in a photo. Sahra commented about the technique (in Finnish) and if you look at her blog, you can see (besides her happy news!)how she had hemmed her hood with tablet weaving, and in a right way: She had woven and sewed it same time. I have done that to some of my dresses before. But this time I have been practicing the pattern of a band, so I decided to weave it first and then sew it over the seams. I did not want to mess with the two things together.

So I had thought about this before, but the main technical problem here is that I am not sure, if I will get enough band from the warp, because the cape needs quite many meters of it. Now I am thinking if I should make another different band and use it to other parts and this one to other parts, or should I make another warp with same colours (I have dyed the yarns organically and I think I still have brown yarn for maybe 1,5 meter long warp, and more blue) or should I make totally new longer warp. Jaala sheep yarns in a pic are by the way bought from Sahra and their natural colours go pretty well with the brown woolen fabric. The original warp is not yet ready woven and alla my favourite tablets are in use, so I think I at least weave this warp ready.

You can read part I of the story of liripipecape from here. Now I have found the missed link for a pic I mentioned there and edited it to the text.

But now I have to fly, as The Games of Drawers between Eliana and me is about to start! No mercy for fingers, threads or linen when these ladies compete…

Valmiina...Ready...

...paikoillenne...

Pidän urheilusta. Sitä on hauska seurata sopivan tilaisuuden tullen. Osaan ainakin kaikkien Suomessa yleisesti harrastettavien lajien säännöt ja saatan jopa ymmärtää jotain niitten hienouksista. Joskus innostun liikkumaan itsekin, vaikka silloin ei kyse varsinaisesti urheilusta olekaan. Tavallisesti en juuri katso televisiota, mutta viime aikoina olen istunut olohuoneessa useampia tunteja päivässä vahtaamassa olympialaisia. Erityisen hauskaa on katsoa näin neljän vuoden välein lajeja, joita muulloin ei täkäläisiltä kanavilta näe.

Mutta miten tämä liittyy keskiaikaan? Muutoin kuin ehkä sen puoleen, että mm. jousiammunta ja miekkailu ovat niitä lajeja, joita näkee vain olympialaisten aikaan. No siten, että urheilun seuraamisessa televisiosta on se hyvä puoli, että sitä ei tarvitse katsoa koko aikaa, kuten vaikkapa elokuvaa, ilman että menettäisi mitään oleellista. Olenkin tehnyt viimeisen parin viikon aikana paljon käsitöitä ja suurin osa niistä on ollut elävöittämisharrastukseen liittyvää. Tein muun muassa kaksi housuparia ja muutamia lautanauhoja, yksinkertaisempia housujen vyötteiksi ja hieman monimutkaisempia ihan vaan tekemisen ilosta. Aloittelin myös pöytäliinaa paikallisen harrastusryhmän tarpeisiin ja kirjottua vyöpussia elävöittäjäystävälle, mutta huomasin, että ne vaativat liian paljon tarkkaa tuijotusta, joten teen ne valmiiksi nyt kun kisat ovat ohi.

...steady...

I like sports. I like to watch it, if possible. I know at least all the common games played in Finland and their rules; sometimes I can understand something about their fineries too.  Sometimes I even get a urge to exercise myself, but that you can hardly call a sport. Usually I do not watch telly a lot, but lately I have sat in our living room hours watching Olympics. Especially fun is to see sports they do not usually show in a television here.

But does this have something to do with Middle Ages you might ask. Other than seeing archery or fencing , which are sports you do not usually see in Finnish television.  Well, you do not lose anything, if you are not watching all the time, unlike when watching movie etc. so you can do crafts at the same time. I have been doing quite a lot of things like hand sewing and tablet weaving during the couple of last weeks. I started and finished two pairs of trousers or pants, made simple tablet weave bands for them and some more complicated tablet weaving just for fun. I also started a table cloth for the local re-enactment group and a embroidered pouch for a friend, but they needed too much close watching, so I need to finish them now when the Olympics are over.

...hep.
...go.

Tässäpä housut.
The trousers.

Muutamia lautanauhoja.
Tablet weaving.