Olinpa tuossa sangen hienossa keskiaikatapahtumassa
Saksanmaalla juhannuksena (jos sitä nyt siksi voi siellä kutsua, keskikesä
kuitenkin) ja palattuani pyykkäsin vaatteita. Pellavapyykin mukana koneeseen
olivat livahtaneet myös villaiset kangassukat, jotka sitten kutistuivat hiukat.
Kyllä ne jalkaan vieläkin menevät, napakasti, mutta varret ovat aavistuksen
lyhyet, jotta ne saisi sidottua hyvin polvitaipeesta sukkanauhoilla. Olen
leikannut paritkin sukat, koska pitemmissä tapahtumissa on tuntunut, että voisi
niitä nyt useammat kuin yhdet olla, mutta en ole kopeutunut ompelemaan niitä.
Nyt oli sitten pakko. Ompelin ensin pellavaiset ja mieleen juolahti, että
vaikka tässä on tullut tehtyä taas kaikkea isompaa ja näyttävämpää, tällä
kertaan pääosassa olkoon nuo hameitten alle piiloon jäävät, kuitenkin tärkeät
vaatekappaleet.
I spent the
Midsummer at a very great and memorable re-enactment event in Germany and when
I came home, I washed clothes as usually. This time my stockings decided to
join linen to washing machine and they shrank a little. They still fit, very
closely, but they are a little bit short to tie comfortable with garters around
my knees. I have cut a couple of pairs of socks before, as with one pair it is
a bit uncomfortable at longer events, but never managed to sew them. Now I had
to. I sewed the linen pair first and it came to my mind that thought I have made
larger and more elaborate things lately, this time the leading role goes to
these rarely seen, but important pieces of cloth.
Olin leikannut sukat omiin jalkoihini mitoitetun kaavan mukaan, mutta jalkapohjakappale vaatii ainapientä istutusta. Neulasin pohjat päältäpäin jalkaan ja myös ompelin ne päältäpäin pienillä pistoilla.Pellavasta pistot näkyvät selvemmin kuin villakankaasta, vaikka kuva onkin hieman hämärä.
I had cut the socks with a pattern fitted to my feet, but the sole pieces need adjusting and fitting anyway. I pinned and sewed soles to the socks from the right sides with little stitches. From linen you can see them a bit better than from woolen fabric, thought the pic is not the best one.
Takasaumat ompelin ja huolittelin yläosastaan oikealle puolelle, koska reunat kääntyvät sukkanauhan yli ja näin käännöksen saumat jäävät käytössä pois näkyvistä. Niin kuin noita sukkia nyt tosiaankaan ylipäätään juuri kukaan muu näkisi kuin itse, mutta kunhan hifistelin.
The back seams I sewed and hemmed partly to the right side, because they will turn over garters and then hemming is unseen. Well, nobody else than me hardly ever sees them, but I just wanted to do them like that…
Tässäpä uusi ja vanha sukka sulassa sovussa. Vanha on muistojen ja paikkausten kruunaama ja lähtee parinsa kanssa toki mukaan seuraaviinkin tapahtumiin, on se vaan niin mukava!
Ja sukista puheen ollen, Eleanora Toledolaisen sukkien mukaan tehtävät neulotut renessanssisukat eivät ole kovin paljoa edenneet, mutta eivätköhän nekin tässä kesän mittaan valmistu. Kunhan olen ommellut uudet villaiset kangassukat!
Here you
can see a new and an old sock together. The old one is crowned with memories
and patches and it will follow me to events after this too with its pair, it
just is so comfy.
And talking
about socks, here are stocking knitted after Renaissance sock of Eleanora of
Toledo. It is progressing slowly, but surely. Especially after I have finished woolen
sewed socks I still need to do!
Ai niin, se tapahtuma. Tässä olen upouudessa Moy bog –mekossani (josta näkyy vain pätkä hihaa...)
linnan pihalla ja takana näkyy naapurilinna.
Oh yes, the
event. Here I am wearing my brand new Moy bog dress (you can see only a short piece of a sleeve...), the neighborhood castle as
a back view.
