Villaa, villaa! - Woot, wool!

Sitten viime näkemän on tapahtunut kuitupuolella paljon. Päätin kokeilla vielä kerran ja lähetin viestiä muutamalle ahvenanmaanlampaan kasvattajalle täällä mannermaalla. Ahvenanmaanlammas on perinteisiä rotuja, jotka kasvattavat kaksinkertaisen turkin, eli siinä on alusvillaa ja päällysvillaa. Aiemmin ajateltiin, että se olisi suomenlampaan muunnos, mutta nyttemmin on huomattu, että se on lähempää sukua gotlanninlampaalle, kuitenkin siis samaa pohjoista rotuperhettä.

Tällä kertaa olin oikeaan aikaan liikkeellä ja löysin kasvattajia, joilla oli syyskerintä ajankohtainen ja jotka olivat halukkaita myymään kokonaisia lampaallisia villaa. Nyt minulla on Pohjolan tilan villaa Kerimäeltä, sekä harmaata, jonka on kasvattanut lammas nimeltä Pohjolan Enne ja valkoista Hulda Saariston villa. Ihan käsittelemätöntä villaa, jossa on tallella kaikki... aromit. Olen saamassa vielä lisää villaa yhdeltä toiselta tilalta mutta siitä lisää tuonnempana.

There have been happening a lot since we last met. I thought to give one last try to get wool from a sheep with double fleece and sent e-mail to a few farmers who are having Åland sheep here in continental Finland. Åland is a bunch of islands between Finland and Sweden and traditional sheep of the area have been thought to be some kind of Finnish sheep, when lately it has been found out it is closer relative to Gute, Gotland sheep. All three are Northern short tailed sheeps.

This time the time was right and I found farmers who were about to shed their sheep and willing to sell me fleece. Now I have got wool from two sheep, gray wool from one whose name is Pohjolan Enne and white from Hulda Saaristo. They live in a farm called Pohjola. And the fleece is really unprepared, with all of... stuff... in it left. I will also get more wool from another farm, but I will tell about it later.

Olen tässä ehtinyt tehdä koekäsittelyn pienelle villaerällä. Päätin pestä villan tavalla, jonka oletan olevan hyvinkin perinteinen, eli pistin villan likoamaan viileään veteen. Villa puhdista itse itseään. Se laajenee, siis tulee sekä pitemmäksi että paksummaksi sekä lämpimämmäksi kastuessaan. Tämä laajenemisliike itsessään pesee jo villaa, se irrottaa lian kuiduista. Vesi astiassa saattaa olla hyvinkin likaista, mutta villa siellä seassa on puhdasta liotuksen jälkeen. Jos lähistöllä olisi sopiva puro tai joki, villan voisi viedä sinne verkkokassissa muutamaksi viikoksi oleilemaan ja liikkuva vesi huuhtelisi villan vielä tehokkaammin. (Tässä lähellä itse asiassa on pieni joki, mutta ei ihan meidän tontilla, joten en arvaa sinne villojani viedä.) Ennen ei kuumaa vettä ollut tuhlattavaksi asti, joten kaikki, mikä voitiin tehdä ilman sitä, myös tehtiin.

Liotuksen jälkeen villa kaipaa vain kevyen pesun lämpimällä vedellä ja pesuaineella. Jos olisin tekemässä esimerkiksi purjetta tai sateenkestävää vaatetta, voisin kehrätä villan langaksi rasvoineen päivineen, mutta koska en ole, halusin pestä siitä lähes kaiken lanoliinin pois. Etsin mahdollisimman neutraalia pesuainetta ja kokeilin muun muassa villanpesuainetta, jonka pH on 8,5 sekä ihmisenpesuainetta, jonka pH on 5,5. Ymmärsin, että aavistuksen hapan olisi parempi kuin emäs, joten taidan pestä loputkin jälkimmäisellä.

I have had time to test a little bit of wool. I decided to wash it in a way I think is very traditional, so I put it to a bucket of cool water. Wool washes itself, as it grows and gets warmer when it gets wet. This makes the wool move in a water and the movement washes dirt away. Water can become  very dirty, but wool inside it is clean. If I had a brook near me, I could have put the wool to it in a onion bag and let the moving water wash it. (Well, there is a brook quite near us, but it is not OUR brook, so I guess I cannot do that. And anyway, the winter is coming.) They did not have hot water to use for nonsense at earlier times, so if something could have done without it, they usually did.

After soaking the wool I washed it once in a warm water with soap. If I had make a sail or raincoat, I could have used it right after soaking, but I am not going to make one, so I wanted to wash as much lanolin away from the wool as possible. I tried to found a neutral soap and tested detergent for wool with pH 8,5 and detergent for humans with pH 5,5. As I understood a bit acid is better than a bit alkaline, so I think I will use latter when washing rest of the wool.

En ole vielä saanut hankittua villakampoja, joka olisi perinteinen tapa järjestää kuitu kehruukuntoon, mutta irrottelin villasta irrallisia kiharoita, jotka avasin ja harjasin pois kiharaisemman alusvillan. Sain hyvää, järjestyksessä olevaa kuitua, josta tietää, kumpi pää on juurta ja kumpi latvaa. Suunta vaikuttaa kehräyksen onnistumiseen. Lyhyen villan karstasin käsikarstoilla, jotka eivät ole varsinaisesti keskiaikainen työkalu, mutta kun sellaiset taas satun omistamaan, niin karstasimpa sitten. Karstauksessa kuidut eivät järjesty samansuuntaiseksi, mutta karstaus avaa kuitunipun ja tekee siitä helpommin kehrättävän.

I have not got wool combs yet, thought they are traditional way to prepare wool for spinning, so I simply collected locks, flicked them open with a brush and brushed away shorter fibre. I got nice open wool, where single hairs were in a right position and I knew which part of them was top and which was root. It is important to know, as spinning is easier when spun from top. Even thought cards per se are not medieval way to prepare wool, I have got cards and used them to open shorter fibre. Carding does not arrange fibres, but it opens locks and makes spinning easier.

Seuraavaksi tietenkin piti vielä kokeilla kehräämistä. Kuvassa on lyhyet pätkät sekä kammattua että karstattua villaa jo värttinöillä. Kammatut kuidut kehräytyivät hyvin, karstatut eivät niinkään. Karstasinkin jäljellä olevan käsitellyn villan uudelleen ja poistin paljon tarkemmin kaikki nypyt ja takut, jotka eivät auenneet karstoilla ja tulos oli huomattvasti helpommin kehräytyvää villaa. Koeponnistuksen aikana opin jo paljon jatkoa varten. Päällimmäisenä on ainakin se, että jatkossa valikoin paljon tarkemmin jo ennen pesua hyvälaatuisen villan, erottelen tarkemmin takut, katkenneet karvat tai villanpalaset, joita syntyy, kun keritessä jokin kihara leikataan epähuomiossa kahteen kertaan. Kampaamiseen ja varsinkin karstaamiseen pitää kiinnittää myös enemmän huomiota. Jälleen kerran valmistelupuuhiin käytetty aika korvaantuu täysin mitoin jatkotyöskentelyn sujuvuutena.

And of course I had to test spin a bit. Combed fibre was nice and easy to spin and yarn become even and pretty. Carded fibre did not act as well, but after I carded wool again and took away much more carefully all the nibbs and noils, it was much better. I learnt a lot about this experimentation, most importantly that I have to be much more carefully when preparing the wool, starting from collecting only the good parts of a fleece and leaving out felted wool, shorts and second cuts. Once again time used for a good and careful preparation pays back when all the other parts of the work are faster, easier and more enjoyable to do.