Pidin kesällä parissa tapahtumassa luennon aiheesta aikakautinen villa ja sen matka lampaasta kankaaksi. Aihe on laaja, ja luennolla ehti käydä läpi vain suurimmat linjat. Osaa asioista olen jo käsitellytkin täällä, mutta puran nyt kirjoitetuksi tekstiksi sitä, mistä puhuin, kenties jotain unohtaen ja jotain lisäten, mutta samoilla linjoilla joka tapauksessa. Aihe vaatii useamman postauksen ja aloitan nyt itse lampaista, ja varsinkin lampaista, joita on perinteisesti kasvatettu Pohjoismaitten alueella.
Lammas (Ovis aries) on aikoinaan kesytetty useaan eri kertaan useammista eri aasialaisen muflonin (Ovis orientalis) laumoista. Eurooppaan lammas on ilmeisesti saapunut kahteen kertaan. Ensin tänne tuli karkeavillainen lammas, jonka keskeisemmissä osissa Eurooppaa syrjäytti seuraava, villan puolesta pitemmälle jalostettu lammas. Euroopan laidoille jäi karkeavillaisia, irtoavakarvaisia ja (pukki)sarvellisia lammasrotuja, jotka tunnetaan pohjoiseurooppalaisena lyhythäntäisenä lammasroturyhmänä. Siihen kuuluvat nykyisistä lammasroduista muun muassa suomenlammas, islanninlammas, gotlanninlammas, shetlannin- ja muutamien muitten Pohjois-Atalannin saarten lampaat sekä venäläinen romanov.
Alkuperäinen pohjoinen lammas ja osa sen nykyisistä jälkeläisistä ovat niin sanottuja primitiivilampaita. Primitiivilampaan villalle on tyypillistä, että sillä on kaksinkertainen turkki ja se saattaa irrota itsestään ilman että sitä tarvitsee leikata. Nämä ominaisuudet tekevät niitten villasta huonon nykyistä villanjalostusteollisuutta ajatellen, sillä se suosii mahdollisimman tasalaatuista, tasamittaan leikattua villaa raaka-aineekseen. Keskiaikaisille ja jo paljon aiemmin eläneille ihmisille oli hyvä saada samasta lampaasta erityyppistä villaa eri tarkoituksiin, kuten pitkää kestävää päällysvillaa tai ohutta pehmeänlämpöistä alusvillaa. Lampasta saattoi saada myös poronkarvan tapaista onttoa jäykkää karvaa, jota ei pysty kehräämään ja joka nykysin katsotaan viaksi villassa. Se oli kuitenkin hyvää esimerkiksi rakennusten eristeenä. Työtä primitiivilampaan villalaatujen erottelu toki vaatii enemmän kuin yhdensorttista villaa kasvattavan lampaan villan työstö.
Primitiivilampaat siis saattavat myös pudottaa karvansa, niin että ne keritsemisen sijaan voidaan irrottaa hieman vetämällä lampaasta. Englanninkielessä tätä nyppimistä kutsutaan termillä rooing, mutta sillä on nykyisin aika huono kaiku, koska samaa termiä käytetään angorakanien karvan nyppimisestä, joka teollisessa laajuudessa on hyvin raakaa, eläinrääkkäystä olevaa puuhaa. Angorakanit eivät muuten ole tietojeni mukaan keskiaikaisia hyötyeläimiä, vaan jalostettu myöhemmin nykyisenlaisiksi karvankasvattajiksi. Joka tapauksessa, entisaikaan oli tapana, että ihmiset, joilla ei ollut edes sitä yhtä lammasta, saivat koota pensaisiin tms. tarttuneita itsestään irronneita villatukkoja käyttöönsä. Ja tästähän tiedämme siksi, että on säilynyt oikeusjuttuja siitä, onko joku tyytynyt keräämään vain pensaissa olevia karvoja vai siirtynyt suoraan lampaan äärelle...
Kuvalla ei ole mitään tekemistä jutun kanssa, muuta kuin että oravalta on irronnut osa talvikarvasta.
Yeah, I know, the pic does have nothing in common with the text, except that the squirrel is shedding.
I had a lecture of period wool, and it's path from a sheep to fabric at a couple of events during the summer. This is a big subject and I could touch only highlights of it. Part of them I have already discussed here, but anyway I am going to write about what I did talk, maybe adding something, maybe forgetting something, but on those lines. This needs more than one post and I will start of telling about sheep, especially traditional Nordic sheep.
A sheep (Ovis aries) has been domesticated from Asian mouflon (Ovis orientalis) several times in a several places. It is thought that sheep came to Europe twice. First came sheep with more coarse wool and later sheep which had been breed to have more softer wool. More isolated north is still having descendants of the first wave, known as Northern European short-tailed family. For example Finnsheep, Icelandic sheep, Gotland sheep, Shetland and other sheep from North Atlantic islands, and Romanov from Russia belong to the family.
The original northern sheep, and part of it's modern relatives are so called primitive sheep. Characteristic in wool-wise to primitive sheep in general are dual fleece and wool than can shed, shear itself without cutting it. These characteristics are making the wool unwanted for wool industry, which prefer more uniform wool cut to similar length, so it is called "primitive". To medieval people (or people from even older times) a sheep with several kind of wool was good thing. They could get long strong over wool and short soft warm under wool. Even hollow kemp (fibre similar to deer or moose hair) was not problem to them as it is for modern spinner or wool industry. They used it for example as an insulation on roofs or walls. It take time and labor to take different kind of fibres apart of each other, but they could get all of them from the same sheep.
Primitive sheep can, as said, naturally shed their wool, which then can be hand plucked. Sometimes this method is called rooing, but it has today a bad reputation, as very violent rooing is in use when plucking hair of angora rabbits. (Which by the way are not period to my knowledge, but breed after our time of interest. If someone knows better, I will be gladly corrected.) There was a habit that poor people without even that one sheep could pick up wool that sheep had left to bushes. And we know about this habit of course because there are court cases with arguing if someone had picked up only those naturally shed locks or plucked them themselves from sheep...
Lähteitä / Sources:
Auli Bläuer: Voita, villaa ja vetoeläimiä. Karjan ja karjanhoidon varhainen historia Suomessa
Deborah Robson, Carol Ekarius: The Fleece & Fiber Sourcebook. More than 200 Fibers from Animal to Spun Yarn
