Kuumasta vedestä. About hot water.

(Text in English after the Finnish text and the photo)

Olin viikonloppuna mökillä, jossa ei ole vesijohtoja ja vaikka sähkö onkin, esimerkiksi lämmitykseen käytetään aika pitkälti puuta. Ruokavesi kannetaan kaivosta ja saunavesi järvestä. Mietin taas kerran sitä, kuinka ennenaikaan kuuman veden kanssa ei todellakaan lutrattu. Jokainen vesilitra (tai mitä vetomittaa nyt kulloinkin on käytetty) oli kannettava ja jokainen lämmityspuunpalanen haettava metsästä ja työstettävä käyttöön sopivaan muotoon. Olen lukenut muun muassa arvioita siitä, että 1800-luvulla saunassa olisi kerrallaan lämmitetty vain noin pari kolme litraa kuumaa vettä kylpijää kohti. Ei ole paljon, vaikka sitä kylmällä vedellä jatkaisikin, ja vaikka vatipesulla ei vettä kulu lähellekään samaa määrää kuin suihkussa. Katselin tässä joku aika sitten läpi Tudor Monastery Farmin Youtubesta ja siinä Ruth Goodman pesi sekä ihonsa että hiuksensa kokonaan ilman vettä.

Niinpä oletankin, että ylipäätään kaiken, mitä entisajan ihmiset ovat voineet tehdä kohtuullisesti ilman isompaa vedellä läträämistä ja varsinkaan sen lämmittämistä, on tehty ilman isompaa vedellä läträämistä ja varsinkaan sen lämmittämistä. Kuten aiemmin jo olen maininnut. yritän pestä raakavillan käyttäen mahdollisimman vähän lämmintä vettä.

Usein lämmin vesi voidaan korvata ajalla, ja vieläpä sellaisella ajalla, joka ei vie muuhun ehkä elintärkeämpään tekemiseen kuluvaa aikaa. Värjäys on sellainen asia. Nykyajan ihmisistä, jotka ovat tottuneet täyttämään materiaan liittyvät halunsa välittömästi, on hidasta, kun luonnonväreillä värjääminen voi viedä päivän tai vaikka koko viikonlopun, mutta entisaikaan käytettiin varsinkin kotivärjäyksessä menetelmiä, joissa ei tarvittu kuumaa vettä ja valmistelun ja viimestelyn välillä tekemistäkin oli vähän, koska ei tarvinnut edes vahdata kiehuvaa värjäyskattilaa.

Itse olen tehnyt mataralla eli krapilla kylmävärjäyskokeiluja ja saanut tulokseksi kaunista keskipunaista, jossa ei ole keittovärjäykselle tyypillistä oranssia tai ruskeaa sävyä (jotka ovat toki kauniita nekin, mutta on kiva saada useita sävyjä samasta väriaineesta). Kylmävärjäyksessä langat jätetään lillumaan useiksi päiviksi liemeen, jossa väri irtaantuu pikkuhiljaa värin lähteestä ja tarttuu sitä mukaa lankaan. Välillä vain vähän hämmenellään. Suunitelmissani olisi kokeilla ensi kesänä muitakin kylmävärjäykseen soveltuvia väriaineita ja ehkäpä rohkaistun testaamaan muitakin muuhun kuin keittämiseen perustuvia vanhoja värjäysmenetelmiä. Krista Vajanto sai Suomen alueen rautakautista värjäystä koskevan väitöskirjansa valmiiksi ja syksyksi häneltä olisi tulossa aihetta käsittelevä kansantajuinen kirja, kertoo Sahra blogissaan. Sitä odotellessa!

(Kuvassa olevia lankoja ei ole vahingoitettu tätä juttua tehdessä.)

I spent last weekend at a cabin where is no tap water, and even thought there is electricity, for example heating is done mostly by wooden oven. The drinking water is carried from the well and bathing water from the lake. I thought once again how people earlier did not waste hot water. They had to carry every single litre (or whatever measure was in use) and every single piece of wood needed to carry from the forest and cut to usable sized pieces. I have read that it was possibly only a couple of litres per person they boiled when bathing in sauna at 19th century. It is not a lot, even thought they used colder water to make it usable and bathing with a bucket takes much less water that a shower. I watched a few weeks ago Tudor Monastery Farm serie from Youtube and there Ruth Goodman washed herself using no water at all.

So I think that everything people earlier could have made without using a lot of water and especially hot water, they have made without using a lot of water and especially hot water. As I have mentioned earlier, I am trying to wash raw wool using as little warm water as possible.

Often you can compensate the lack of hot water with time, and with time that you do not use to the work in question, but can do other, maybe more important stuff meanwhile. The dyeing is one of those things. Today, when people are used to instant gratification especially in material things, dyeing even using hot water might seem to be time consuming process, when it takes all day or even weekend. Earlier people used dyeing methods, which took little or no hot water or actual hands in doing between starting and finishing the dyeing. They did not even needed to look after a boiling kettle.

I have done cold dyeing experimentation with madder and got as a result beautiful bright red without typical orange or brown tinge you get from it when dyeing with hot water. (They are beautiful too of course, but it is nice to get more shades from the same dyeing agent.) In cold dyeing you leave yarns to lukewarm water with dyeing agent for several days and just shake it now and then. The colour extracts to water slowly and dyes the yarn a little by little. I am planning to try another dye stuff good for cold dyeing this summer and maybe even try another old methods which need no hot water. Krista Vajanto got ready her doctoral thesis about  Finnish iron age dyeing and is going to publish another book of the subject at autumn, tells Sahra in her blog. I am so waiting for that!