Haasteen vaihto / Changing the challenge

Tuijottelin tuossa blogin yleisilmettä ja silmät sattuivat 1000 metrin ompeluhaasteeseen. Juu, olenhan minä sen "aloittamisen" jälkeenkin ommellut yhtä sun toista, mutta eipä tule ikinä mitattua saumoja. Ja ajatus siitä, että mittaisin aiemmin tehdyistä saumat, on äärimmäisen rasittava. Joten antaa olla. Mutta sen sijaan voisin alkaa napinläpihaasteen. Luin taannoin jutun, jossa joku, muistaakseni renessanssivaatteiden tekijä kirjoitti napinlävistä ja totesi, että 1000 ensimmäistä ovat haastavia ja harjoittelua. Haastan itseni siis tekemään 1000 napinläpeä, ennemmin tai myöhemmin.

Napinläpiä on helpompi laskea kuin saumoja - joskaan ei ehkä tehdä, koska olen tehnyt niitä vasta alun toista sataa. Sinisessä talvimekossa on 50, siniharmaassa päällysmekossa muistaakseni 19, tummanpunaisessa päällysmekossa taitaa olla 20 ja tummanharmaassa mekossa on 34. Yhteensä siis 123. Onkohan muita, pitääpä miettiä. Kesken on punainen Moy bog - mekko, josta puuttuvat juurikin napinlävet. Jospa ne tulisi nyt tehtyä, saisin mekon seuraaviin kekkereihin päälleni.

Jos laskisin nyörinreikien huolittelun myös luku pompsahtaisi... no ei, se olisi huijausta, vai mitä?

I watched the overall image of the blog and started to think the gadget about seam challenge. Yep, I have been sewing seams after I "started" it, but never remember to measure the seams. And even thinking of measure all the clothes makes me feel exhausted. So let it be. Instead I could challenge myself to make buttonholes. Recently I read a writing of someone making... maybe Renaissance clothes, and he said the first 1000 buttonholes are the hardest. I challenge myself to make 1000 buttonholes, sooner or later.

It is much easier to count buttonholes than seams. Making can be another thing, as I have made this far only a bit more than hundred of them. Blue winterdress is having 50, bluegray overdress 19 I think, burgundy overdress 20 and dark gray dress 34 buttonholes, that makes 123 of them. The red Moy bog-dress misses only buttonholes anymore to be ready (lot of them...), so maybe I would get them done now too.

If I counted holes for lacing too... no, that would be cheating, what do you think?

Vuoden kirja... (Book of the year)

I am sorry, no in English this time. Anyway, I am thinking to really read from cover to cover at least a half dozen of many books in my bookshelf somehow connected to medieval theme during the year 2013 and tell here what I thought of them. I decided to write only in Finnish, if the said book is published only in Finnish at the time I blog about it, as the one here.

(Tuli tuosta otsikosta mieleen nuoruusvuoteni joskus Pähkinäsaaren rauhan laatimisen jälkimainingeissa, jolloin Ladaa mainostettiin sloganilla Vuoden auto, johon tietenkin puheissa lisättiin että ...jopa kahdenkin. No, tälle kirjalle tullee olemaan käyttöä useammankin vuoden.)

Katselin tuossa kirjahyllyä, johon on puolenkymmenen elävöittämisharrastusvuoden aikana kertynyt aika lailla joko keskiaikaan tai sen elävöittämiseen liittyviä kirjoja, höystettynä muutamalla jo aiemmin hankitulla kirjalla. Useimmista olen lukenut ainakin osan tai kaivanut niistä jollakin hetkellä tärkeäksi kokemani tiedon, mutta montaa en ole kokonaan lukenut. Haastankin nyt itseni lukemaan edes osan niistä kokonaan ja kertomaan mitä niistä ajattelen. Ihan en uskalla luvata kirjaa kuukaudessa, mutta jos nyt vaikka puolen tusinaa vuoden aikana. Referoin kuukauden kirjan, jopa kahdenkin.

Eilen loppuneen vuoden kirja minulle ja monille muillekin suomalaisille historianelävöittäjille oli ilman muuta Keskiaikaharrastajan keittokirja Sahramia, munia, mantelimaitoa, jonka kirjoittajia ovat Mervi Pasanen, Saara Nironen ja Nanna Tuovinen, kuvia ovat ottaneet siihen  Ilona Reiniharju ja Riku Pasanen. Mitään sellaista, jota ei joku muukin olisi jo aiemmin tästä kirjasta todennut, tuskin osaan siitä sanoa, mutta koska tiedän, että tätä blogia lukee muutama ystäväni, jotka eivät (ainakaan vielä) historianelävöitystä harrasta ja jotka ovat muun muassa kysyneet, millaista ruokaa syömme tapahtumissa, haluan siitä kertoa. Ja sitä paitsi mielestäni olisi pienimuotoinen oikeusmurha, jos en kirjaa blogissani mainitsisi. Tällaisia suomenkielisiä pientä harrastusta läheltä koskettavia kirjoja ei liian usein julkaista. Tosin olen kuullut, että sitä on myyty hyvin myös yleensä ruoasta ja sen laitosta kiinnostuneille ihmisille. Hienoa!

Kirjassa on nimittäin juuri niitä herkullisia makuja ja ruokia, joita itsekin olen viime vuosien aikana makustellut ja osaa itsekin laittanut. Olen tehnyt niitä kotona ihan itselleni tai pienellä harrastajaporukalla. Esimerkiksi joulukuussa meillä oli paikallisten elövöittäjien kanssa pikkujoulut ja koska siinä vaiheessa oli aika lailla muuta puuhaa, päätti Kaukameeli, että eiköhän pistetä mutkat suoriksi ja tehdä tarjottavat ruoat Saaran eli Evan blogista löytyvien ohjeitten (joista - siis pikkujouluihin tehdyistä - kaikki taitavat löytyä myös kirjasta) mukaan. Ja hyvää oli! Olen myös tehnyt tai ollut auttamassa, kun joku muu on tehnyt näitä ruokia isommalle määrälle ihmisiä tapahtumissa. Syksyn aikana olen tehnyt kotona kirjan mukaan myös muitten kirjoittajien resepteistä ruokaa.

Kyseessä on siis keittokirja, jonka reseptit on muokattu vanhoista kirjoista löytyvien, usein aika summittaisten ohjeitten mukaan nykyihmisen vaatimusten mukaisiksi resepteiksi, joissa löytyy tarkat ohjeet, tarvikkeet ja mitat. Vanhojen reseptien lisäksi kirjoittajilla on ollut ohjenuoranaan pitkä kokemus yleensä ruoanlaitosta ja erityisesti keskiaikaiseen ruoanlaittoon liittyvistä lainalaisuuksista. Kirjan lopusta löytyy luettelo lähdeteoksista, joihin reseptit pohjautuvat.

Ohjeet on testattu ja koeteltu useampaan kertaan tosielämässä ennen kirjaan päätymistään. Niitä on kokattu moderneissa kotikeittiöissä ja suurtalouskeittiöissä, mutta myös nuotiolla aika lailla alkeellisilla välineillä. Erityisen mukavaa on, että ohjeet ovat sellaisia, että ne voi tehdä ihan tavallisesta ruokakaupasta löytyvistä tarvikkeista. Mikäli ohjeessa huudetaan vaikkapa jotain eksoottisempaa maustetta, sille annetaan myös vaihtoehto, jolla pääsee mahdollisimman samanlaiseen makuelämykseen.

Mainituista lainalaisuuksista, tavoista, ruokaan liittyvistä uskomuksista, ruoka-aineitten saatavuudesta jne. kirjassa ei juuri kerrota, mutta mielestäni se on hyvä valinta. Sivut on voitu käyttää reseptejä varten. Suomeksi on jo ollut jo jonkin aikaa saatavilla kirjoja, joista voi halutessaan lukea lisää keskiaikaiseen ruokaan liittyvästä tapakulttuurista, mainitsen tässä esimerkkinä omasta hyllystä löytyvän Hannele Klemettilän kirjan Keskiajan keittiö.