Vuoden kirja... (Book of the year)

I am sorry, no in English this time. Anyway, I am thinking to really read from cover to cover at least a half dozen of many books in my bookshelf somehow connected to medieval theme during the year 2013 and tell here what I thought of them. I decided to write only in Finnish, if the said book is published only in Finnish at the time I blog about it, as the one here.

(Tuli tuosta otsikosta mieleen nuoruusvuoteni joskus Pähkinäsaaren rauhan laatimisen jälkimainingeissa, jolloin Ladaa mainostettiin sloganilla Vuoden auto, johon tietenkin puheissa lisättiin että ...jopa kahdenkin. No, tälle kirjalle tullee olemaan käyttöä useammankin vuoden.)

Katselin tuossa kirjahyllyä, johon on puolenkymmenen elävöittämisharrastusvuoden aikana kertynyt aika lailla joko keskiaikaan tai sen elävöittämiseen liittyviä kirjoja, höystettynä muutamalla jo aiemmin hankitulla kirjalla. Useimmista olen lukenut ainakin osan tai kaivanut niistä jollakin hetkellä tärkeäksi kokemani tiedon, mutta montaa en ole kokonaan lukenut. Haastankin nyt itseni lukemaan edes osan niistä kokonaan ja kertomaan mitä niistä ajattelen. Ihan en uskalla luvata kirjaa kuukaudessa, mutta jos nyt vaikka puolen tusinaa vuoden aikana. Referoin kuukauden kirjan, jopa kahdenkin.

Eilen loppuneen vuoden kirja minulle ja monille muillekin suomalaisille historianelävöittäjille oli ilman muuta Keskiaikaharrastajan keittokirja Sahramia, munia, mantelimaitoa, jonka kirjoittajia ovat Mervi Pasanen, Saara Nironen ja Nanna Tuovinen, kuvia ovat ottaneet siihen  Ilona Reiniharju ja Riku Pasanen. Mitään sellaista, jota ei joku muukin olisi jo aiemmin tästä kirjasta todennut, tuskin osaan siitä sanoa, mutta koska tiedän, että tätä blogia lukee muutama ystäväni, jotka eivät (ainakaan vielä) historianelävöitystä harrasta ja jotka ovat muun muassa kysyneet, millaista ruokaa syömme tapahtumissa, haluan siitä kertoa. Ja sitä paitsi mielestäni olisi pienimuotoinen oikeusmurha, jos en kirjaa blogissani mainitsisi. Tällaisia suomenkielisiä pientä harrastusta läheltä koskettavia kirjoja ei liian usein julkaista. Tosin olen kuullut, että sitä on myyty hyvin myös yleensä ruoasta ja sen laitosta kiinnostuneille ihmisille. Hienoa!

Kirjassa on nimittäin juuri niitä herkullisia makuja ja ruokia, joita itsekin olen viime vuosien aikana makustellut ja osaa itsekin laittanut. Olen tehnyt niitä kotona ihan itselleni tai pienellä harrastajaporukalla. Esimerkiksi joulukuussa meillä oli paikallisten elövöittäjien kanssa pikkujoulut ja koska siinä vaiheessa oli aika lailla muuta puuhaa, päätti Kaukameeli, että eiköhän pistetä mutkat suoriksi ja tehdä tarjottavat ruoat Saaran eli Evan blogista löytyvien ohjeitten (joista - siis pikkujouluihin tehdyistä - kaikki taitavat löytyä myös kirjasta) mukaan. Ja hyvää oli! Olen myös tehnyt tai ollut auttamassa, kun joku muu on tehnyt näitä ruokia isommalle määrälle ihmisiä tapahtumissa. Syksyn aikana olen tehnyt kotona kirjan mukaan myös muitten kirjoittajien resepteistä ruokaa.

Kyseessä on siis keittokirja, jonka reseptit on muokattu vanhoista kirjoista löytyvien, usein aika summittaisten ohjeitten mukaan nykyihmisen vaatimusten mukaisiksi resepteiksi, joissa löytyy tarkat ohjeet, tarvikkeet ja mitat. Vanhojen reseptien lisäksi kirjoittajilla on ollut ohjenuoranaan pitkä kokemus yleensä ruoanlaitosta ja erityisesti keskiaikaiseen ruoanlaittoon liittyvistä lainalaisuuksista. Kirjan lopusta löytyy luettelo lähdeteoksista, joihin reseptit pohjautuvat.

Ohjeet on testattu ja koeteltu useampaan kertaan tosielämässä ennen kirjaan päätymistään. Niitä on kokattu moderneissa kotikeittiöissä ja suurtalouskeittiöissä, mutta myös nuotiolla aika lailla alkeellisilla välineillä. Erityisen mukavaa on, että ohjeet ovat sellaisia, että ne voi tehdä ihan tavallisesta ruokakaupasta löytyvistä tarvikkeista. Mikäli ohjeessa huudetaan vaikkapa jotain eksoottisempaa maustetta, sille annetaan myös vaihtoehto, jolla pääsee mahdollisimman samanlaiseen makuelämykseen.

Mainituista lainalaisuuksista, tavoista, ruokaan liittyvistä uskomuksista, ruoka-aineitten saatavuudesta jne. kirjassa ei juuri kerrota, mutta mielestäni se on hyvä valinta. Sivut on voitu käyttää reseptejä varten. Suomeksi on jo ollut jo jonkin aikaa saatavilla kirjoja, joista voi halutessaan lukea lisää keskiaikaiseen ruokaan liittyvästä tapakulttuurista, mainitsen tässä esimerkkinä omasta hyllystä löytyvän Hannele Klemettilän kirjan Keskiajan keittiö.