Kuumasta vedestä. About hot water.

(Text in English after the Finnish text and the photo)

Olin viikonloppuna mökillä, jossa ei ole vesijohtoja ja vaikka sähkö onkin, esimerkiksi lämmitykseen käytetään aika pitkälti puuta. Ruokavesi kannetaan kaivosta ja saunavesi järvestä. Mietin taas kerran sitä, kuinka ennenaikaan kuuman veden kanssa ei todellakaan lutrattu. Jokainen vesilitra (tai mitä vetomittaa nyt kulloinkin on käytetty) oli kannettava ja jokainen lämmityspuunpalanen haettava metsästä ja työstettävä käyttöön sopivaan muotoon. Olen lukenut muun muassa arvioita siitä, että 1800-luvulla saunassa olisi kerrallaan lämmitetty vain noin pari kolme litraa kuumaa vettä kylpijää kohti. Ei ole paljon, vaikka sitä kylmällä vedellä jatkaisikin, ja vaikka vatipesulla ei vettä kulu lähellekään samaa määrää kuin suihkussa. Katselin tässä joku aika sitten läpi Tudor Monastery Farmin Youtubesta ja siinä Ruth Goodman pesi sekä ihonsa että hiuksensa kokonaan ilman vettä.

Niinpä oletankin, että ylipäätään kaiken, mitä entisajan ihmiset ovat voineet tehdä kohtuullisesti ilman isompaa vedellä läträämistä ja varsinkaan sen lämmittämistä, on tehty ilman isompaa vedellä läträämistä ja varsinkaan sen lämmittämistä. Kuten aiemmin jo olen maininnut. yritän pestä raakavillan käyttäen mahdollisimman vähän lämmintä vettä.

Usein lämmin vesi voidaan korvata ajalla, ja vieläpä sellaisella ajalla, joka ei vie muuhun ehkä elintärkeämpään tekemiseen kuluvaa aikaa. Värjäys on sellainen asia. Nykyajan ihmisistä, jotka ovat tottuneet täyttämään materiaan liittyvät halunsa välittömästi, on hidasta, kun luonnonväreillä värjääminen voi viedä päivän tai vaikka koko viikonlopun, mutta entisaikaan käytettiin varsinkin kotivärjäyksessä menetelmiä, joissa ei tarvittu kuumaa vettä ja valmistelun ja viimestelyn välillä tekemistäkin oli vähän, koska ei tarvinnut edes vahdata kiehuvaa värjäyskattilaa.

Itse olen tehnyt mataralla eli krapilla kylmävärjäyskokeiluja ja saanut tulokseksi kaunista keskipunaista, jossa ei ole keittovärjäykselle tyypillistä oranssia tai ruskeaa sävyä (jotka ovat toki kauniita nekin, mutta on kiva saada useita sävyjä samasta väriaineesta). Kylmävärjäyksessä langat jätetään lillumaan useiksi päiviksi liemeen, jossa väri irtaantuu pikkuhiljaa värin lähteestä ja tarttuu sitä mukaa lankaan. Välillä vain vähän hämmenellään. Suunitelmissani olisi kokeilla ensi kesänä muitakin kylmävärjäykseen soveltuvia väriaineita ja ehkäpä rohkaistun testaamaan muitakin muuhun kuin keittämiseen perustuvia vanhoja värjäysmenetelmiä. Krista Vajanto sai Suomen alueen rautakautista värjäystä koskevan väitöskirjansa valmiiksi ja syksyksi häneltä olisi tulossa aihetta käsittelevä kansantajuinen kirja, kertoo Sahra blogissaan. Sitä odotellessa!

(Kuvassa olevia lankoja ei ole vahingoitettu tätä juttua tehdessä.)

I spent last weekend at a cabin where is no tap water, and even thought there is electricity, for example heating is done mostly by wooden oven. The drinking water is carried from the well and bathing water from the lake. I thought once again how people earlier did not waste hot water. They had to carry every single litre (or whatever measure was in use) and every single piece of wood needed to carry from the forest and cut to usable sized pieces. I have read that it was possibly only a couple of litres per person they boiled when bathing in sauna at 19th century. It is not a lot, even thought they used colder water to make it usable and bathing with a bucket takes much less water that a shower. I watched a few weeks ago Tudor Monastery Farm serie from Youtube and there Ruth Goodman washed herself using no water at all.

So I think that everything people earlier could have made without using a lot of water and especially hot water, they have made without using a lot of water and especially hot water. As I have mentioned earlier, I am trying to wash raw wool using as little warm water as possible.

Often you can compensate the lack of hot water with time, and with time that you do not use to the work in question, but can do other, maybe more important stuff meanwhile. The dyeing is one of those things. Today, when people are used to instant gratification especially in material things, dyeing even using hot water might seem to be time consuming process, when it takes all day or even weekend. Earlier people used dyeing methods, which took little or no hot water or actual hands in doing between starting and finishing the dyeing. They did not even needed to look after a boiling kettle.

I have done cold dyeing experimentation with madder and got as a result beautiful bright red without typical orange or brown tinge you get from it when dyeing with hot water. (They are beautiful too of course, but it is nice to get more shades from the same dyeing agent.) In cold dyeing you leave yarns to lukewarm water with dyeing agent for several days and just shake it now and then. The colour extracts to water slowly and dyes the yarn a little by little. I am planning to try another dye stuff good for cold dyeing this summer and maybe even try another old methods which need no hot water. Krista Vajanto got ready her doctoral thesis about  Finnish iron age dyeing and is going to publish another book of the subject at autumn, tells Sahra in her blog. I am so waiting for that!

Värien valinnasta. Choosing of Colours

Olen reilun vuoden ajan tehnyt viikinkivaatekokonaisuutta lähtökohtana se, etten osta uusia tarvikkeita sitä varten, vaan käytän vanhoja muista projekteista jääneitä kankaita ja muutenkin nurkissa pyöriviä materiaaleja. Kupurasolkien kohdalla tein poikkeuksen, koska niitä saa ihan säällisiä melkein samaan hintaan kuin mitä materiaalit maksaisivat. Ja matskut olisi pitänyt hankkia joka tapauksessa. Hanke on edennyt mukavasti. Ensimmäisen kerran pidin vaatteita lähes vuosi sitten tapahtumassa ja sen jälkeen olen lisäillyt niihin koristeluja ja uusia asusteita.

Talvisemman kelin päällysvaatetta silti vielä uupui. Minulla oli kangas, josta riittäisi kahteen viittaan ja tein siitä toisen jo elävöittäjäkaverille. Sitten totesin, että en ole aiemminkaan pitänyt viitoista ja haluankin päällystunikan tai -takin. Eihän kangas enää siihen riittänyt, joten jatkoin toisella jämäpalasella. Suunnitelma muuttui tehdessä ja leikkelin sitä uuteen kuosiin parikin kertaa ja lisäilin paloja toisesta kankaasta.

I started about a year ago Viking style dress kit and made point not to buy any new stuff for it, but use left over fabrics and other materials I already have in da house. Only exception was apron brooches which cost only a bit more than materials for them, which I would have needed to buy anyway. The project has gone nicely. The first time I wear the kit at the event was almost a year ago and after that I have added more decoration and accessories to it.

I still have not had a proper cloth for colder weather. I had got fabric enough for two cloaks and I made another for a re-enactor friend. After that I remembered that I do not still like to wear cloaks and rather have a tunic. Well, there was not enough fabric for them anymore, so I decided to use another leftover piece of fabric too. I designed the tunic as I went and chanced my mind a couple of time while doing it, like it is now a coat, not a tunic.

No, tämän postauksen aihe ei kuitenkaan ole kuinka teet viikkaritakin jämäpaloista vaan värit ja erityisesti yksi värien ominaisuus. Kun sain takin ylläolevaan kuosiin, aloin miettiä sen koristelua. Suunnitelma (joka siis minut tuntien saattaa tietenkin muuttua moneen kertaan) olisi kirjoa eri kankaiden saumakohtiin koristepistoa ja reunustaa hihansuut, helma, päntie ja etureunat lautanauhalla. Eipä muuta kuin levittelemään luonnonväreillä värjättyjä lankoja esille ja miettimään. Takin sinertävässä kalanruotokuvioisessa kankaassa on pieniä pilkkuja aika monestakin väristä, muun muassa punaista, joten valinta oli siinä mielessä vapaata. Valitsinkin ensin takin molempiin kankaisiin todella kauniisti sointuvan yhdistelmän ruosteenpunaista, keltaista ja vaaleanvihreää.

Sitten tajusin, että ehkä minun pitäisi ottaa huomioon myös muut vaatteet joitten kanssa takkia todennäköisesti pitäisin. Ensiksi valitsemani yhdistelmä teki takista hieman liian maanläheisen, jotta se sopisi kirkkaammanväristen aiemin tehtyjen vaatteitten kanssa. Langat esiin uudelleen ja kuvaamaan. Miksi kuvaamaan? Siksi että halusin lankojen erottuvan toisistaan lautanauhassa. Parhaiten se onnistuu, ja tekee samalla työstä mielenkiintoisemman näköisen, siten että siinä käytetään valööriltään erilaisia värejä. Jopa vastavärit, jos ne ovat yhtä tummia tai vaaleita, voivat muodostaa tasapaksun massan, josta kuviot eivät erotu hyvin. Joskus värit voivat olla hieman hämääviä (esimerkiksi keltainen ei olekaan aina niin vaalea kuin luulisi) ja tarkistaankin niitten valöörin pienellä valokuvauskikalla. Otan kuvan ja muutan sen mustavalkokuvaksi. Siitä eri värien tummusasteen verrattuna toisiinsa erottaa hyvin.

Well, the subject of tis pot is not how to make a coat out of too litle pieces of fabric, but colour, and more precisely lightness of the colours. When I had sewed the coat to the point seen in the pic above, I started to think how to decorate it. I planned to do some decorative stitching and tablet weaving for the coat. And out of the box they came, all pretty organic dyed yarns I have (well not all, but thin ones). There is little sparks of many different colours in the herringbone fabric mixed to bluegrayish main colour, so I had quite a lot of possibilities there. I choose nice combo of rust brown, warm yellow and light green. They complimented beautifully with both fabrics. 

Then I realized maybe the combo is too earthly to go well with other Viking set, which has been made of brighter shades of red, blue and green. So I took the yarns from the box again and started to take pics of them. Why pics? Because I wanted that the yarns differ enough so that the design in a tablet weaving can been seen clearly. It happens, when the yarns differ in brightness. It also makes the work look more interesting. Even complementary colours can make just mud, if they are as dark or as light with each other. Sometimes colours can be tricky, for example yellow can be darker that it seems to be. My tick is to take a pic of the colours and then turn the pic to black and white one. Then you can see really well the brightness of the colours compared to each other.

Päädyin lopulta vanhemista vaatteista saatuun väriskaalaan: punaiseen (tumma väri), siniseen (keskitumma) ja vaaleanvihreään (vaalea) lankaan. Katsotaan, mitä näistä tulee. Tosin tuo aiempi maanläheinen kombo saattaa vaatia tulla toteutetuksi johonkin muuhun, oli sekin sen verran herkullinen.

Ai niin, ompelin takin muuten kehräämälläni villalangalla, tuli testattua sekin samalla. Hyvin toimi, vaikken edes vahannut sitä.

In the end I decided to pick red (darkest colour), blue (middle tone) and light green (lightest one). Let's see what will happen. To tell the truth, the combo I chose first is still tickling in my mind, it was so delicious. I might do something else from it.

By the way, I used woolen thread I span a few months ago to sew the coat, so I could test it too. It worked pretty well, even thought I did not wax it.