lauantai 28. syyskuuta 2013

Liripiippaviitan paluu. Liripipecape strikes back


Text in English after the photo
Hiippaviitta on edennyt sen verran, että olen ommellut kaikki saumat, palat toisiinsa ja vuoren ja päällisen kiinni. Käänsin päälliskangasta noin sentin verran nurjalle vuorikankaan päälle ja yliluottelin sen kiinni. Tarkoitukseni oli kertoa nyt aikeistani kiinnittää yliluottelusauman päälle lautanauhaa, joka näkyy kuvassa. Sahra sitä jo ennätti ehdottaa kommentissaan, ja vilkaiskaapa hänen blogiaan, jos ette ole jo sitä lukeneet, sillä siellä on (iloisten uutisten jälkeen!) hänen huppunsa, jonka reunus on huoliteltu samoin ja vielä oikeaoppisesti siten, että lautanauhan kutominen ja kiinni ompelu on tehty samaan aikaan. Itse harjoittelin nauhassa sen kudontamallia, joten päätin tehdä nauhan erikseen ja ommella sen jälkeenpäin sauman päälle, ettei mene homma liialliseksi säätämiseksi. Yksivärisellä peruslautanauhalla olen aiemmin ainakin yhden mekon pääntien huolitellut samalla kutoen ja ommellen.
Joten olin tämän jo miettinyt valmiiksi, muuta toinen aiemmassa postauksessa mainitsemistani mietittävistä teknisistä ongelmista on se, että lautanauhaloimi ei välttämättä riitä kiertämään koko huppua, koska sen helma on aika laaja pituudesta johtuen. Mietiskelen nyt, tekisinkö helmaan toisenlaisen nauhan, tekisinkö uuden samanlaisen loimen (ruskeaa luonnonväreillä värjäämääni lankaa olisi vielä ehkä noin 1,5 metrin loimeen, sinistä runsaamminkin) vai tekisinkö kokonaan uuden pitemmän loimen. Kuvan langat on muuten Sahralta ostettua jaalanlampaan villa ja niitten värit sopisivat ruskeaan kankaaseen. Alkuperäinen loimi on vielä kesken, ja kaikki suosikkilaudat ovat kiinni jossakin loimessa, joten kutonen sen nyt ainakin valmiiksi.

Liripiiippaviitan vaiheitten ensimmäinen osa on siis täällä ja olen sinne nyt myös linkittänyt kuvan, joka oli juttua kirjoittaessani kateissa.
Mutta hei, nyt ei jouda tarinoimaan enempää, kuudelta alkaa Elianan ja minun Kalsarikisa! Armoa tuntematta, sormia säästämättä ja laadusta tinkimättä naisista otetaan mittaa…



There has been so much progress with liripipecape that I have sewed all the seams and put brown and blue fabric together. I turned about one centimeter of brown wool over blue and whip stitched it. I had meant to tell here my plan to sew over the seam the tablet woven band you can see in a photo. Sahra commented about the technique (in Finnish) and if you look at her blog, you can see (besides her happy news!)how she had hemmed her hood with tablet weaving, and in a right way: She had woven and sewed it same time. I have done that to some of my dresses before. But this time I have been practicing the pattern of a band, so I decided to weave it first and then sew it over the seams. I did not want to mess with the two things together.
So I had thought about this before, but the main technical problem here is that I am not sure, if I will get enough band from the warp, because the cape needs quite many meters of it. Now I am thinking if I should make another different band and use it to other parts and this one to other parts, or should I make another warp with same colours (I have dyed the yarns organically and I think I still have brown yarn for maybe 1,5 meter long warp, and more blue) or should I make totally new longer warp. Jaala sheep yarns in a pic are by the way bought from Sahra and their natural colours go pretty well with the brown woolen fabric. The original warp is not yet ready woven and alla my favourite tablets are in use, so I think I at least weave this warp ready.

You can read part I of the story of liripipecape from here. Now I have found the missed link for a pic I mentioned there and edited it to the text.

But now I have to fly, as The Games of Drawers between Eliana and me is about to start! No mercy for fingers, threads or linen when these ladies compete

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti