Liripiippaviitan paluu. Liripipecape strikes back

Text in English after the photo

Hiippaviitta on edennyt sen verran, että olen ommellut kaikki saumat, palat toisiinsa ja vuoren ja päällisen kiinni. Käänsin päälliskangasta noin sentin verran nurjalle vuorikankaan päälle ja yliluottelin sen kiinni. Tarkoitukseni oli kertoa nyt aikeistani kiinnittää yliluottelusauman päälle lautanauhaa, joka näkyy kuvassa. Sahra sitä jo ennätti ehdottaa kommentissaan, ja vilkaiskaapa hänen blogiaan, jos ette ole jo sitä lukeneet, sillä siellä on (iloisten uutisten jälkeen!) hänen huppunsa, jonka reunus on huoliteltu samoin ja vielä oikeaoppisesti siten, että lautanauhan kutominen ja kiinni ompelu on tehty samaan aikaan. Itse harjoittelin nauhassa sen kudontamallia, joten päätin tehdä nauhan erikseen ja ommella sen jälkeenpäin sauman päälle, ettei mene homma liialliseksi säätämiseksi. Yksivärisellä peruslautanauhalla olen aiemmin ainakin yhden mekon pääntien huolitellut samalla kutoen ja ommellen.

Joten olin tämän jo miettinyt valmiiksi, muuta toinen aiemmassa postauksessa mainitsemistani mietittävistä teknisistä ongelmista on se, että lautanauhaloimi ei välttämättä riitä kiertämään koko huppua, koska sen helma on aika laaja pituudesta johtuen. Mietiskelen nyt, tekisinkö helmaan toisenlaisen nauhan, tekisinkö uuden samanlaisen loimen (ruskeaa luonnonväreillä värjäämääni lankaa olisi vielä ehkä noin 1,5 metrin loimeen, sinistä runsaamminkin) vai tekisinkö kokonaan uuden pitemmän loimen. Kuvan langat on muuten Sahralta ostettua jaalanlampaan villa ja niitten värit sopisivat ruskeaan kankaaseen. Alkuperäinen loimi on vielä kesken, ja kaikki suosikkilaudat ovat kiinni jossakin loimessa, joten kutonen sen nyt ainakin valmiiksi.

Liripiiippaviitan vaiheitten ensimmäinen osa on siis täällä ja olen sinne nyt myös linkittänyt kuvan, joka oli juttua kirjoittaessani kateissa.

Mutta hei, nyt ei jouda tarinoimaan enempää, kuudelta alkaa Elianan ja minun Kalsarikisa! Armoa tuntematta, sormia säästämättä ja laadusta tinkimättä naisista otetaan mittaa…

There has been so much progress with liripipecape that I have sewed all the seams and put brown and blue fabric together. I turned about one centimeter of brown wool over blue and whip stitched it. I had meant to tell here my plan to sew over the seam the tablet woven band you can see in a photo. Sahra commented about the technique (in Finnish) and if you look at her blog, you can see (besides her happy news!)how she had hemmed her hood with tablet weaving, and in a right way: She had woven and sewed it same time. I have done that to some of my dresses before. But this time I have been practicing the pattern of a band, so I decided to weave it first and then sew it over the seams. I did not want to mess with the two things together.

So I had thought about this before, but the main technical problem here is that I am not sure, if I will get enough band from the warp, because the cape needs quite many meters of it. Now I am thinking if I should make another different band and use it to other parts and this one to other parts, or should I make another warp with same colours (I have dyed the yarns organically and I think I still have brown yarn for maybe 1,5 meter long warp, and more blue) or should I make totally new longer warp. Jaala sheep yarns in a pic are by the way bought from Sahra and their natural colours go pretty well with the brown woolen fabric. The original warp is not yet ready woven and alla my favourite tablets are in use, so I think I at least weave this warp ready.

You can read part I of the story of liripipecape from here. Now I have found the missed link for a pic I mentioned there and edited it to the text.

But now I have to fly, as The Games of Drawers between Eliana and me is about to start! No mercy for fingers, threads or linen when these ladies compete…

Liripiippaviitta. Liripipecape

The text in English after the photo.

Ilmat ovat viilenneet nopeasti syyskuun alun kesäisistä keleistä ja alan ajatella talven tapahtumia, joissa on mukava olla välillä ulkonakin, vaikkapa matsausta tai jousiammuntaa seuraamassa, tai suomalaisittain saunalla hengaamassa. Tein harrastuksen alussa itselleni viitan, jonka pian koin olevan aika epäkäytännöllinen täkäläisessä ilmastossa. Se onkin ollut etupäässä sängynpeittona telttaleireillä. Viitta on ihan hyvä niin kauan kuin voit seistä paikallasi siihen kietoutuneena tekemättä mitään käsiä vaativaa, muuten lämmöt hölähtävät sen sisältä harakoille.

Päättelin sitten ihan keskenäni, että koska suurin osa pohjoismaisista naisista on keskiajallakin tehnyt talvella jotain muuta kuin palellut linnassa viitanmutkassa, tarvitsen erilaista vaatetusta talvitapahtumiin. Todennäköistä (ja dokumentoituakin vaikkapa nunnien pukeutumissäännöstöissä) on, että kerrospukeutuminen on ollut suosittua tuohon aikaan. Samanlaisia mekkoja useampi päällekkäin ja jo tarkenee vedenhakureissulla. Tein vuosi – vai onkohan siitä jo kaksi? – sitten ruskealla villalla vuoratun sinisen villamekon, joka on lämmin ja mukava ja menee talvella myös sisämekkona, kun alla ei ole liikaa muuta vaatetta.

Nyt aion lisätä lämmitystä ja aloin ompelemaan jo jonkin aikaa suunnittelemaani ja leikkaamaani hiippaviittaa. Teen sen vanhan liripiipan kaavalla, mutta jatkoin helmoja huomattavasti pitemmiksi, niin että se on, jos ei nyt ihan viitan, niin ainakin keepin mittainen. Olin päättänyt tehdä sen joka tapauksessa ja pistää asian luovuuden piikkiin, mutta ainahan näitä vermeitä on mukavampi tehdä, mikäli ne voi edes jotenkin dokumentoida. Satuin mainitsemaan asiasta kesäkuumalla erään Laurelin läsnä ollessa, ja kuinka ollakaan, kyseinen mestari Uta lähetti keskustelun jälkeen silmiinsä sattuneen linkin kuvaan, jossa paimenella on yllään viitan ja hupun yhdistelmä. Kuvan teos on Martebon kirkossa Gotlannissa. 

Teen huppuviitankin villasta ja vuoritan villalla. Tällä kertaa vuori on sinistä ja päällyskangas ruskeaa. Ruskea kangas on todella napakkaa, rispaantumatonta ja hieman rasvaisen (ei ällön rasvaisen kuitenkaan) oloista. Sen pitäisi kestää jopa hieman sadetta kastumatta ja tunnusta päätelleen sen uskonkin. Ompelu on alkutekijöissään, tässä päällyksen saumat on ommeltu ja silitetty, vuoresta on ommeltu etukiilat pääkappaleeseen. Aioin ommella päällys- ja vuorikankaan yhtenä nippuna, mutta siitä olisi tullut aika paksut saumat ja jossain vaiheessa aloin miettiä, josko tästä saisi tehtyä käännettävän mallin ja voisin käyttää huppua halutessani myös sininen puoli päällä. Sen esteenä on vielä pari teknistä juttua mietittävänä, mutta ken elää, näkee. Saattaa nähdä myös liripiippaviitan seuraavia vaiheita tässä blogissa.

It is getting colder again after quite summery days of beginning of September and I start to think of the winter events. It would be nice to stay also outside at them, watching or doing activities and just hang around sauna area, as is usual at local events.  When I started re-enactment I made a cape I soon found out is unpractical in the northern climate. I have used is mostly as a bed covering while camping. A cape is good as long as you can stand without doing anything with your hands, otherwise all the warm air escapes from under it.

So I just decided that because most of the northern women had done something else during winters than froze in their castles, I need another solutions for winter events. I suppose (and know because for example medieval recommendations for nuns) many layers of clothes were popular at the time. When you have many similarly cut dresses on you, it is warmer to do your outside duties. So I made myself a couple of years ago a woolen blue dress with brown woolen lining. It is warm and cozy and nice even inside when having fewer clothes under it.

But now I think I need more winter clothes for outside use. I started to sew a liripipe I have cut a couple of months ago. I am making it with the same pattern as my older one, but with longer shoulder part, like a short cape. I had decided to do it anyway and count is as creative part of the hobby, but it is always nicer to do things if I know it is documentable. I happened to mention the thing to an Laurel and not so long after it she, Mistress Uta sent me a link of a picture of a piece of art in martebo church in Gotland, Sweden. There is a shepard in it wearing cape, which has a hood.

I am making the liripipecape also from wool with woolen lining, this time brown wool outside and blueish inside. Outside fabric is strong and feeling a little bit creasy (not bad way), so it is supposed to be a little bit water-resistant. I could believe that too. I have just started the sewing and sewed brown pieces (even ironed them for the pic…) together, lining is not ready yet. I thought to sew them all together, i.e. handle brown and blue pieces as one, but reams would have been too thick. I also started to think maybe I could use it with blue side as outside too, but there are still some technical problems to solve with that. But we will see. Maybe we will see other posts of the subject as well!

Uusia alkuja. New starts

Pari viikkoa sitten oli viikonloppu, johon tuli luvattua kaikenlaista ja kun kovasti yritin myös tehdä valmiiksi kaiken lupaamani, käytin kaiken liikenevän ajan niihin. Sen jälkeen on ollut vähän tyhjä olo ja mietintä, että mitähän sitä sitten tekisi. Odottelen tässä parin uuden hankkeen alkamista, kummankin aloittaminen on tavalla tai toisella kiinni muista kuin itsestäni.

A couple of weeks ago there was an event for which I promised to do a thing or two. As I tried to get ready all I had promised, it consumed all my free time and after it I have had a bit empty feeling. What to do next? I am waiting for a couple of projects to start, but both of them depends other people too than just me.

 

Hädissäni sitten aloin kirjailla irkkusolmua, joka oli jäänyt mieleen, kun etsin mestari Johannan kirjakääröön illuminaatioideoita Durrowin kirjasta. Aiemmin mietin jotain muita värejä solmuun, mutta kyseinen viikonloppu vaikutti asiaan niin, että taidan tehdä sen vaakunakielellä argenttina eli hopeisena/valkoisena. Menin myös kansalaisopiston korsettikurssille, jossa aloin tehdä renessanssikorsettia käsin ommellen. Saa nähdä, kumpi valmistuu ensin, vai valmistuuko kumpikaan koskaan.

So I started to embroider Irish style knot. I had seen the image, when browsing pictures for inspiration for Mistress Johanna’s scroll. I had some other colours in my mind, but said event made me decide I would do it argent, silver/white. I also went to a corset course, where I started to hand stitch Renaissance corset. We will see, which one is ready earlier, if any.

Keskeneräisistä projekteista puheen ollen, laskin tänään, että minulla on yhdeksän (9) keskeneräistä lautanauhalointa laatikossa. Niitä voisi tietysti kutoa valmiiksi. Jotain sitä aina valmiiksikin saa. Tässä on yksi kuva aiemmin kesällä valmistuneesta punaisesta mekosta, josta olen kai maininnut aiemminkin. Hihojen napitus ei valitettavasti näy ja vähän asu on rypistynyt, kun siinä viime viikonloppuna kaksi päivää edustin keskiajan elävöittäjiä Hansapiha-nimisessä tapahtumassa. Mutta kerrankin sai otatettua kuvia asusta, kun tulin se päällä kotiin. tapahtumissa yleensä unohdan kameran ja kuvien oton.

Talking about unfinished projects, I counted today I have got nine (9) warps for tablet weaving in a box. I could try to weave them ready little by little. Sometimes I get something done even to myself. Here is a pic of the red Moy bog dress I have mentioned before. Unfortunately you cannot see the buttons of the sleeves and the dresses are a bit wrinkled after two days of re-enactment at local medieval market, but once upon a time there were a change to take pictures of the dresses, when I came home. At events I usually forget that totally.