The
text in English after the photo.
Ilmat ovat viilenneet nopeasti syyskuun alun kesäisistä
keleistä ja alan ajatella talven tapahtumia, joissa on mukava olla välillä
ulkonakin, vaikkapa matsausta tai jousiammuntaa seuraamassa, tai suomalaisittain
saunalla hengaamassa. Tein harrastuksen alussa itselleni viitan, jonka pian koin
olevan aika epäkäytännöllinen täkäläisessä ilmastossa. Se onkin ollut etupäässä
sängynpeittona telttaleireillä. Viitta on ihan hyvä niin kauan kuin voit seistä
paikallasi siihen kietoutuneena tekemättä mitään käsiä vaativaa, muuten lämmöt
hölähtävät sen sisältä harakoille.
Päättelin sitten ihan keskenäni, että koska suurin osa
pohjoismaisista naisista on keskiajallakin tehnyt talvella jotain muuta kuin
palellut linnassa viitanmutkassa, tarvitsen erilaista vaatetusta
talvitapahtumiin. Todennäköistä (ja dokumentoituakin vaikkapa nunnien
pukeutumissäännöstöissä) on, että kerrospukeutuminen on ollut suosittua tuohon
aikaan. Samanlaisia mekkoja useampi päällekkäin ja jo tarkenee
vedenhakureissulla. Tein vuosi – vai onkohan siitä jo kaksi? – sitten ruskealla
villalla vuoratun sinisen villamekon, joka on lämmin ja mukava ja menee talvella
myös sisämekkona, kun alla ei ole liikaa muuta vaatetta. Nyt aion lisätä lämmitystä ja aloin ompelemaan jo jonkin aikaa suunnittelemaani ja leikkaamaani hiippaviittaa. Teen sen vanhan liripiipan kaavalla, mutta jatkoin helmoja huomattavasti pitemmiksi, niin että se on, jos ei nyt ihan viitan, niin ainakin keepin mittainen. Olin päättänyt tehdä sen joka tapauksessa ja pistää asian luovuuden piikkiin, mutta ainahan näitä vermeitä on mukavampi tehdä, mikäli ne voi edes jotenkin dokumentoida. Satuin mainitsemaan asiasta kesäkuumalla erään Laurelin läsnä ollessa, ja kuinka ollakaan, kyseinen mestari Uta lähetti keskustelun jälkeen silmiinsä sattuneen linkin kuvaan, jossa paimenella on yllään viitan ja hupun yhdistelmä. Kuvan teos on Martebon kirkossa Gotlannissa.
Teen huppuviitankin villasta ja vuoritan villalla. Tällä kertaa vuori on sinistä ja päällyskangas ruskeaa. Ruskea kangas on todella napakkaa, rispaantumatonta ja hieman rasvaisen (ei ällön rasvaisen kuitenkaan) oloista. Sen pitäisi kestää jopa hieman sadetta kastumatta ja tunnusta päätelleen sen uskonkin. Ompelu on alkutekijöissään, tässä päällyksen saumat on ommeltu ja silitetty, vuoresta on ommeltu etukiilat pääkappaleeseen. Aioin ommella päällys- ja vuorikankaan yhtenä nippuna, mutta siitä olisi tullut aika paksut saumat ja jossain vaiheessa aloin miettiä, josko tästä saisi tehtyä käännettävän mallin ja voisin käyttää huppua halutessani myös sininen puoli päällä. Sen esteenä on vielä pari teknistä juttua mietittävänä, mutta ken elää, näkee. Saattaa nähdä myös liripiippaviitan seuraavia vaiheita tässä blogissa.
It is
getting colder again after quite summery days of beginning of September and I
start to think of the winter events. It would be nice to stay also outside at
them, watching or doing activities and just hang around sauna area, as is usual
at local events. When I started
re-enactment I made a cape I soon found out is unpractical in the northern
climate. I have used is mostly as a bed covering while camping. A cape is good
as long as you can stand without doing anything with your hands, otherwise all
the warm air escapes from under it.
So I just
decided that because most of the northern women had done something else during
winters than froze in their castles, I need another solutions for winter
events. I suppose (and know because for example medieval recommendations for
nuns) many layers of clothes were popular at the time. When you have many
similarly cut dresses on you, it is warmer to do your outside duties. So I made
myself a couple of years ago a woolen blue dress with brown woolen lining. It
is warm and cozy and nice even inside when having fewer clothes under it.But now I think I need more winter clothes for outside use. I started to sew a liripipe I have cut a couple of months ago. I am making it with the same pattern as my older one, but with longer shoulder part, like a short cape. I had decided to do it anyway and count is as creative part of the hobby, but it is always nicer to do things if I know it is documentable. I happened to mention the thing to an Laurel and not so long after it she, Mistress Uta sent me a link of a picture of a piece of art in martebo church in Gotland, Sweden. There is a shepard in it wearing cape, which has a hood.
I am making
the liripipecape also from wool with woolen lining, this time brown wool
outside and blueish inside. Outside fabric is strong and feeling a little bit
creasy (not bad way), so it is supposed to be a little bit water-resistant. I
could believe that too. I have just started the sewing and sewed brown pieces
(even ironed them for the pic…) together, lining is not ready yet. I thought to
sew them all together, i.e. handle brown and blue pieces as one, but reams
would have been too thick. I also started to think maybe I could use it with
blue side as outside too, but there are still some technical problems to solve
with that. But we will see. Maybe we will see other posts of the subject as
well!
Mulla olis semmonen ajatus sulle että jos huolittelet viitan kappaleet yhteen lautanauhalla, siis suoraan kutomalla siihen reunaan, niin siitä tulee käännettävä, kun kummallekaan puolelle ei tule saumaa siihen helmaan. Napit ja lävethän kääntyvät hyvin ympäri, kun napit ommellaan etureunaan.
VastaaPoistaSinä luet minun ajatuksiani! Tuossa on tekeillä lautanauha, jonka ajattelin ommella sisäpuolelle. Se on se kapeampi S-kuvio teidän kirjasta ja koska sitä samalla harjoittelen, päätin kutoa sen ensin ja ommella sitten kiinni, enkä sählätä ompelemalla ja kutomalla samaan aikaan. Aioin vaan paljastaa sen vasta seuraavassa postauksessa ;)
VastaaPoista