Olin viime viikonloppuna keskiaikatapahtumassa ja ilmaantui kaikenlaisia uusia vaatetarpeita, mutta niistä myöhemmin, kunhan olen kolunnut jo tehnyt erheet.
Niin, kun sain sinisen päällysmekon ylisuurine hihanaukkoineen valmiiksi, käväisin pikaiseltaan pistäytymässä, ihan muutaman tunnin, pohjoisempana Pähkinässä pidoissa. Alusmekkoa en ollut edes aloittanut, joten kiskaisin kaapista yhden harmaan puuvillamekon alle. Päätin kuitenkin aloitella mitä pikimmiten oikean alusmekon tekemistä.
Olin jostakin saanut kuningasajatuksen, että alusmekon voisi tehdä täysvinoon, jotta se joustaisi enemmän, kun on kuitenkin tyköistuva. Siis ihan oikeasti luin tämän ehdotuksen jostakin, en keksinyt itse, sekin olisi tarvittaessa toki onnistunut! Myöhemmin tajusin, että ensinnäkään mekon ei tarvitsisi olla tyköistuva, jos en halua ja toisekseen tarkoituksella täysvinoon leikattu mekko vie niin paljon kangasta ja syntyy hukkapaloja, ettei siten keskiaikaan mekkoa varmaan olisi tehty, varsinkaan kapeasta kankaasta. Ostamani valkoinen pellavakangas ei olisi riittänyt alkuunkaan, ei tosin edes suoraan leikattuun hihalliseen vaatteeseen. Eipä sitten muuta kuin ostamaan uutta kangasta!
Eikä se täysvinoisuus ollut hyvä idea muutenkaan, selvisi heti ensi hetkillä, kun mekon nykäisin ylleni kesällä Nuijasodassa. Siinä vaiheessa asialle ei oikein voinut enää mitään, sillä olin saanut sen siihen pisteeseen edellisyönä pikkutunneilla.
Siihen pisteeseen muuten tarkoittaa sitä, että muun muassa nyörinreiät ja nyöri rievusta puuttui edelleenkin ja ompelin sen päälleni ihan vaan langalla. Ja sitä lankaa saikin sitten olla nykimässä koko ajan kiinni. Keli oli mitä lämpimin ja kansa liikkui muutenkin aika säädyttömästi pelkissä mekkosissaan, joten vasta illalla pistin sinisen mekon päälle ja sen jälkeen etuhalkio lankoineen sai rötköttää alla miten parhaaksi näki.
Illalla tapahtumassa järjestettiin pidot ja jeesailin keittiössä ja tuolloin tuli erityisen hyvin esille täysvinon mekon oikea olemus: sehän jousti, mutta lähinnä alaspäin. Helma oli leikattu alun alkaen jo hieman ylipitkäksi ajan muodikkaaseen tyyliin, mutta nyt se oli ainakin 20 senttiä liian pitkä. Keittiöpiioilla tuskin on ollut silloinkaan ylipitkät hameet... Hametta sai olla koko ajan kokoilemassa ja helma oli aika lailla... no, likainen. Jossain vaiheessa kokeneempi lähimmäinen armahti ja ehdotti, että keräisin liikaa pituutta vyön avulla vyötärölle. Hieman helpotti.
No, sittemmin olen korjannut mekkoa siten, että otin yläosasta pois 5-10 senttiä ja helmasta toisen mokoman. Vyötäröllä on nyt poikkisauma. Tein myös mekkoon nyörinreiät ja nyörin, joten nyt sen saa pysymään päällä suhteellisen asiallisesti. Sillä mennään niin kauan kunnes ehdin tehdä kokonaan uuden, muutaman kiireellisemmän vaatekappaleen jälkeen. Sitten se siirtyy yöpaidaksi. Kangas on jo uuteen mekkoon toki hankittuna. Tai uusiin mekkoihin, villaa sekä alus- että päällysmekkoon. 100 prossaa Naturtuchesta. Nam. Ja niitä en tee hätäiseen.
Tarinan opetus kaikille aloitteleville elävöittäjille: älä tee mekkoa täysvinoon leikaten, korkeintaan jonkun kiilan voi niin tehdä, kangasta säästäen.
Jos jotakuta jäi kiinnostamaan, mitä tein alkuperäisestä pellavakankaasta, niin voin kertoa että muun muassa hunnun, joka on liian paksu tarkoitukseensa ja muutaman pussukan. Kangasta on vielä jäljellä ja ajattelin tehdä siitä jossain vaiheessa pöytäliinan.
Niin ja Nuijasodassa tajusin, että päällysmekon ja alusmekon alla pitäisi olla vielä yksi mekko, alusalusmekko, alusvaatemekko tai mikä hän nyt onkaan. Tämän tarinan antisankari oli siis päällysalusmekko. Aluspäällysmekko. What ever. Kerrospukeutujia nuo vanhanajanihmiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti