Hyvää joulua! - Merry Christmas!

Ylellä on menossa juuri nyt kaikkien aikojen parhaan historiablogin äänestys. Kuten huomaatte, listassa on aika monta sellaista blogia, jotka löytyvät tämänkin blogistan seuraamien blogien listalta. Ehdokasvalikoima on suppea (mm. sisältäen vain kotimaisia blogeja), eikähän sitä koskaan tiedä, millaisia blogeja jatkossa maahamme ilmaantuu, mutta jos tämänhetkisistä suomalaisista ihan kaikista historiablogeista alkaisin suosikkiani valita, niin tuolta listaltakin ne löytyvät. Ja ideahan on todella mahtava ja kannatettava!

Oma blogini on ollut näköjään hissukseen aika kauan. En edes tajunnut, että edellisestä postauksesta on noin kauan, koska syksy on mennyt ohi aivan hujauksessa. Mielessä on ollut tosin useampiakin aiheita, mutta aineiston kokoaminen niihin on kesken osittain töitten keskeneräisyyden vuoksi, osittain siksi, että en vaan ole saanut otettua valokuvia, hämärän ja silkan ehtimättömyyden vuoksi.

Viittaliripiippa alkaa olla kutakuinkin valmis. Nappeja ja napinläpiä teen vielä lisää, tosin niitä on jo sen verran, että vaate toimii, loput ovat lähinnä estetiikkaa. Testasin sitä pari viikkoa sitten keskiaikatapahtumassa, jonka pääjärjestäjä olin (sekin on vienyt aikaa mukavasti tänä syksynä) ja yhdessä villasta tehdyn, villalla vuoratun talvimekkoni ja muiden lämpimien asusteiden kanssa se toimi oikein hyvin.

Nyt lomien aikana ajattelin tehdä valmiiksi jotakin keskeneräisiä juttuja ja muutamia pienempiä projekteja. Niistä lisää tuonnempana. Oikein lämminhenkistä joulunaikaa kaikille!


Yle (Finnish Broadcasting Company) is having at the moment a poll for the best history oriented blog ever. Hmmm, yeah, ever, and they are having only Finnish blogs on the list, but basically great idea. If you’ll take a peek, you might notice, that there are several blogs that I am following too, so if I should have voted randomly from all the Finish history blogs there are, it would have been anyway one of those on the Yle’ s list.

I realized my own blog has been quiet lately and it is about three months since the last time I have blogged. The autumn has passed SO quickly. I have more than one article in my mind, but I have not had time (or light) to take pics for them or otherwise do the things ready for telling about them.

The liripipe cape is almost ready, or in a functional sense it is ready. I will make more buttons and buttonholes for it, but there are enough of them to use the liripipe cape. The rest is basically for looks. I wear it at the event a couple of weeks ago and it worked very well with my wool lined woolen winterdress and other warm accessories. I was stewarding said event, so I have spent nicely quite a lot of time doing stuff for it too lately.

During the holiday season I have planned to finish some UnFinished Objects and other smaller projects and will tell more about them later. Merry Christmas everybody!

Liripiippaviitan paluu. Liripipecape strikes back

Text in English after the photo

Hiippaviitta on edennyt sen verran, että olen ommellut kaikki saumat, palat toisiinsa ja vuoren ja päällisen kiinni. Käänsin päälliskangasta noin sentin verran nurjalle vuorikankaan päälle ja yliluottelin sen kiinni. Tarkoitukseni oli kertoa nyt aikeistani kiinnittää yliluottelusauman päälle lautanauhaa, joka näkyy kuvassa. Sahra sitä jo ennätti ehdottaa kommentissaan, ja vilkaiskaapa hänen blogiaan, jos ette ole jo sitä lukeneet, sillä siellä on (iloisten uutisten jälkeen!) hänen huppunsa, jonka reunus on huoliteltu samoin ja vielä oikeaoppisesti siten, että lautanauhan kutominen ja kiinni ompelu on tehty samaan aikaan. Itse harjoittelin nauhassa sen kudontamallia, joten päätin tehdä nauhan erikseen ja ommella sen jälkeenpäin sauman päälle, ettei mene homma liialliseksi säätämiseksi. Yksivärisellä peruslautanauhalla olen aiemmin ainakin yhden mekon pääntien huolitellut samalla kutoen ja ommellen.

Joten olin tämän jo miettinyt valmiiksi, muuta toinen aiemmassa postauksessa mainitsemistani mietittävistä teknisistä ongelmista on se, että lautanauhaloimi ei välttämättä riitä kiertämään koko huppua, koska sen helma on aika laaja pituudesta johtuen. Mietiskelen nyt, tekisinkö helmaan toisenlaisen nauhan, tekisinkö uuden samanlaisen loimen (ruskeaa luonnonväreillä värjäämääni lankaa olisi vielä ehkä noin 1,5 metrin loimeen, sinistä runsaamminkin) vai tekisinkö kokonaan uuden pitemmän loimen. Kuvan langat on muuten Sahralta ostettua jaalanlampaan villa ja niitten värit sopisivat ruskeaan kankaaseen. Alkuperäinen loimi on vielä kesken, ja kaikki suosikkilaudat ovat kiinni jossakin loimessa, joten kutonen sen nyt ainakin valmiiksi.

Liripiiippaviitan vaiheitten ensimmäinen osa on siis täällä ja olen sinne nyt myös linkittänyt kuvan, joka oli juttua kirjoittaessani kateissa.

Mutta hei, nyt ei jouda tarinoimaan enempää, kuudelta alkaa Elianan ja minun Kalsarikisa! Armoa tuntematta, sormia säästämättä ja laadusta tinkimättä naisista otetaan mittaa…

There has been so much progress with liripipecape that I have sewed all the seams and put brown and blue fabric together. I turned about one centimeter of brown wool over blue and whip stitched it. I had meant to tell here my plan to sew over the seam the tablet woven band you can see in a photo. Sahra commented about the technique (in Finnish) and if you look at her blog, you can see (besides her happy news!)how she had hemmed her hood with tablet weaving, and in a right way: She had woven and sewed it same time. I have done that to some of my dresses before. But this time I have been practicing the pattern of a band, so I decided to weave it first and then sew it over the seams. I did not want to mess with the two things together.

So I had thought about this before, but the main technical problem here is that I am not sure, if I will get enough band from the warp, because the cape needs quite many meters of it. Now I am thinking if I should make another different band and use it to other parts and this one to other parts, or should I make another warp with same colours (I have dyed the yarns organically and I think I still have brown yarn for maybe 1,5 meter long warp, and more blue) or should I make totally new longer warp. Jaala sheep yarns in a pic are by the way bought from Sahra and their natural colours go pretty well with the brown woolen fabric. The original warp is not yet ready woven and alla my favourite tablets are in use, so I think I at least weave this warp ready.

You can read part I of the story of liripipecape from here. Now I have found the missed link for a pic I mentioned there and edited it to the text.

But now I have to fly, as The Games of Drawers between Eliana and me is about to start! No mercy for fingers, threads or linen when these ladies compete…

Liripiippaviitta. Liripipecape

The text in English after the photo.

Ilmat ovat viilenneet nopeasti syyskuun alun kesäisistä keleistä ja alan ajatella talven tapahtumia, joissa on mukava olla välillä ulkonakin, vaikkapa matsausta tai jousiammuntaa seuraamassa, tai suomalaisittain saunalla hengaamassa. Tein harrastuksen alussa itselleni viitan, jonka pian koin olevan aika epäkäytännöllinen täkäläisessä ilmastossa. Se onkin ollut etupäässä sängynpeittona telttaleireillä. Viitta on ihan hyvä niin kauan kuin voit seistä paikallasi siihen kietoutuneena tekemättä mitään käsiä vaativaa, muuten lämmöt hölähtävät sen sisältä harakoille.

Päättelin sitten ihan keskenäni, että koska suurin osa pohjoismaisista naisista on keskiajallakin tehnyt talvella jotain muuta kuin palellut linnassa viitanmutkassa, tarvitsen erilaista vaatetusta talvitapahtumiin. Todennäköistä (ja dokumentoituakin vaikkapa nunnien pukeutumissäännöstöissä) on, että kerrospukeutuminen on ollut suosittua tuohon aikaan. Samanlaisia mekkoja useampi päällekkäin ja jo tarkenee vedenhakureissulla. Tein vuosi – vai onkohan siitä jo kaksi? – sitten ruskealla villalla vuoratun sinisen villamekon, joka on lämmin ja mukava ja menee talvella myös sisämekkona, kun alla ei ole liikaa muuta vaatetta.

Nyt aion lisätä lämmitystä ja aloin ompelemaan jo jonkin aikaa suunnittelemaani ja leikkaamaani hiippaviittaa. Teen sen vanhan liripiipan kaavalla, mutta jatkoin helmoja huomattavasti pitemmiksi, niin että se on, jos ei nyt ihan viitan, niin ainakin keepin mittainen. Olin päättänyt tehdä sen joka tapauksessa ja pistää asian luovuuden piikkiin, mutta ainahan näitä vermeitä on mukavampi tehdä, mikäli ne voi edes jotenkin dokumentoida. Satuin mainitsemaan asiasta kesäkuumalla erään Laurelin läsnä ollessa, ja kuinka ollakaan, kyseinen mestari Uta lähetti keskustelun jälkeen silmiinsä sattuneen linkin kuvaan, jossa paimenella on yllään viitan ja hupun yhdistelmä. Kuvan teos on Martebon kirkossa Gotlannissa. 

Teen huppuviitankin villasta ja vuoritan villalla. Tällä kertaa vuori on sinistä ja päällyskangas ruskeaa. Ruskea kangas on todella napakkaa, rispaantumatonta ja hieman rasvaisen (ei ällön rasvaisen kuitenkaan) oloista. Sen pitäisi kestää jopa hieman sadetta kastumatta ja tunnusta päätelleen sen uskonkin. Ompelu on alkutekijöissään, tässä päällyksen saumat on ommeltu ja silitetty, vuoresta on ommeltu etukiilat pääkappaleeseen. Aioin ommella päällys- ja vuorikankaan yhtenä nippuna, mutta siitä olisi tullut aika paksut saumat ja jossain vaiheessa aloin miettiä, josko tästä saisi tehtyä käännettävän mallin ja voisin käyttää huppua halutessani myös sininen puoli päällä. Sen esteenä on vielä pari teknistä juttua mietittävänä, mutta ken elää, näkee. Saattaa nähdä myös liripiippaviitan seuraavia vaiheita tässä blogissa.

It is getting colder again after quite summery days of beginning of September and I start to think of the winter events. It would be nice to stay also outside at them, watching or doing activities and just hang around sauna area, as is usual at local events.  When I started re-enactment I made a cape I soon found out is unpractical in the northern climate. I have used is mostly as a bed covering while camping. A cape is good as long as you can stand without doing anything with your hands, otherwise all the warm air escapes from under it.

So I just decided that because most of the northern women had done something else during winters than froze in their castles, I need another solutions for winter events. I suppose (and know because for example medieval recommendations for nuns) many layers of clothes were popular at the time. When you have many similarly cut dresses on you, it is warmer to do your outside duties. So I made myself a couple of years ago a woolen blue dress with brown woolen lining. It is warm and cozy and nice even inside when having fewer clothes under it.

But now I think I need more winter clothes for outside use. I started to sew a liripipe I have cut a couple of months ago. I am making it with the same pattern as my older one, but with longer shoulder part, like a short cape. I had decided to do it anyway and count is as creative part of the hobby, but it is always nicer to do things if I know it is documentable. I happened to mention the thing to an Laurel and not so long after it she, Mistress Uta sent me a link of a picture of a piece of art in martebo church in Gotland, Sweden. There is a shepard in it wearing cape, which has a hood.

I am making the liripipecape also from wool with woolen lining, this time brown wool outside and blueish inside. Outside fabric is strong and feeling a little bit creasy (not bad way), so it is supposed to be a little bit water-resistant. I could believe that too. I have just started the sewing and sewed brown pieces (even ironed them for the pic…) together, lining is not ready yet. I thought to sew them all together, i.e. handle brown and blue pieces as one, but reams would have been too thick. I also started to think maybe I could use it with blue side as outside too, but there are still some technical problems to solve with that. But we will see. Maybe we will see other posts of the subject as well!

Uusia alkuja. New starts

Pari viikkoa sitten oli viikonloppu, johon tuli luvattua kaikenlaista ja kun kovasti yritin myös tehdä valmiiksi kaiken lupaamani, käytin kaiken liikenevän ajan niihin. Sen jälkeen on ollut vähän tyhjä olo ja mietintä, että mitähän sitä sitten tekisi. Odottelen tässä parin uuden hankkeen alkamista, kummankin aloittaminen on tavalla tai toisella kiinni muista kuin itsestäni.

A couple of weeks ago there was an event for which I promised to do a thing or two. As I tried to get ready all I had promised, it consumed all my free time and after it I have had a bit empty feeling. What to do next? I am waiting for a couple of projects to start, but both of them depends other people too than just me.

 

Hädissäni sitten aloin kirjailla irkkusolmua, joka oli jäänyt mieleen, kun etsin mestari Johannan kirjakääröön illuminaatioideoita Durrowin kirjasta. Aiemmin mietin jotain muita värejä solmuun, mutta kyseinen viikonloppu vaikutti asiaan niin, että taidan tehdä sen vaakunakielellä argenttina eli hopeisena/valkoisena. Menin myös kansalaisopiston korsettikurssille, jossa aloin tehdä renessanssikorsettia käsin ommellen. Saa nähdä, kumpi valmistuu ensin, vai valmistuuko kumpikaan koskaan.

So I started to embroider Irish style knot. I had seen the image, when browsing pictures for inspiration for Mistress Johanna’s scroll. I had some other colours in my mind, but said event made me decide I would do it argent, silver/white. I also went to a corset course, where I started to hand stitch Renaissance corset. We will see, which one is ready earlier, if any.

Keskeneräisistä projekteista puheen ollen, laskin tänään, että minulla on yhdeksän (9) keskeneräistä lautanauhalointa laatikossa. Niitä voisi tietysti kutoa valmiiksi. Jotain sitä aina valmiiksikin saa. Tässä on yksi kuva aiemmin kesällä valmistuneesta punaisesta mekosta, josta olen kai maininnut aiemminkin. Hihojen napitus ei valitettavasti näy ja vähän asu on rypistynyt, kun siinä viime viikonloppuna kaksi päivää edustin keskiajan elävöittäjiä Hansapiha-nimisessä tapahtumassa. Mutta kerrankin sai otatettua kuvia asusta, kun tulin se päällä kotiin. tapahtumissa yleensä unohdan kameran ja kuvien oton.

Talking about unfinished projects, I counted today I have got nine (9) warps for tablet weaving in a box. I could try to weave them ready little by little. Sometimes I get something done even to myself. Here is a pic of the red Moy bog dress I have mentioned before. Unfortunately you cannot see the buttons of the sleeves and the dresses are a bit wrinkled after two days of re-enactment at local medieval market, but once upon a time there were a change to take pictures of the dresses, when I came home. At events I usually forget that totally.

Se fiinimpi suihkumyssy. My new shower cap.

Osallistuin siis Realm of Venuksen haasteeseen, jossa tehtiin renessanssivaatteita, mielellään italialaiseen tyyliin. Ihan en ehtinyt saada kokonaisuutta valmiiksi elokuun puoleen väliin mennessä, mutta sen jälkeen olen täydentänyt sitä ja viimeistellyt periaatteessa valmiita vaatteita. Linkissä näkyvien juttujen lisäksi olen tehnyt sekä hihat punaiseen päällysmekkoon että mustat irtohihat. Nyt asu muistuttaa jo jonkin verran inspiroijaansa.

Lisäksi olen tehnyt mustan partletin (joka siis ei ole maalauksen mukainen) ja valkoisen englantilaistyyppisen myssyn. Aion siis pitää asusta kahta eri versiota, mustavalkoista hieman arkisempaa ja sitten hivauttaa sen päälle punaisen silkkimekon ja muut hörhelöt juhlavampaan käyttöön. Parin viikon päästä osallistun tapahtumaan, jossa toivon mukaan asuista ehdittäisiin ottaa kuvat.

Juhlahörhöttelyyn tarvitsin hieman erilaisen myssyn. Ajattelin jo tehdä italialaistyyppisen turbaanilta näyttävän balzon, mutta totesin, että en ehdi enää metsästää tarvittavia materiaaleja ja teinkin sitten tällaisen juhlavammanpuoleisen suihkumyssyn. Dokumentointi on vahvalla pohjalla ja menee suurin piirtein näin: Joo, kello on 12 yöllä ja tekis mieli aloittaa pipo. Tossa ois tota mustaa silkkiorganzaa, mulla on jossain kultalankaa ja helmiä talosta löytyy enemmän kuin laki sallii. Ja enköhänmä jotain täntyylistä ole jollain renetyypillä joskus nähnyt. Jep, tehään tällai sit…

So I tooka part to challenge of Realm of Venus. We made Renaissance dresses in Italian style to it. I never managed to do all ready until deadline mid-August, but after that I have finished the outfit and made new pieces to it, sleeves for red dress and black sleeves. Now it reminds a little of the inspiration.

I also made black partlet (so it is different from the painting) and white English style cap. I have plans to use black and white combination when in more common situations and wear red silken dress over black dress and all the finery when needed finer attitude. I am going to join an event in a couple of weeks where I hope is time to take a few pics of my new dresses.

For party times I needed a different headdress. I thought to make an Italian balzo, but had no time to get stuff for it, so I made this kind of finer shower cap instead. It is very well documented and the documentation goes about this way: All right, it is midnight and I would love to start making the headdress. So, I have this leftover silk organza, I think I have some gold thread somewhere and beads I have more than anyone else in our neighborhood. And I am pretty sure I have seen Rene enactors wearing something like this. Yep, I’ll do it…

 

 

 

 

 

Leikkasin kankaasta noin 40 senttiä halkaisijaltaan olevan pyöreän palasen. Ajattelin, että saattaapi olla liian iso, mutta itse asiassa olisi saanut olla isompikin. Kirjoin siihen yliluottelemalla kultalangoista ristikon. Samalla kun kiinnitin jälkimmäisen kerroksen, ompelin työhön risteyskohdissa 4 mm helmiäiskristallihelmen. Lopuksi käänsin noin sentin ympyrän reunoista nurjalle niin, että samalla muodostui nauhakuja. Tein kierrenyörin mustasta silkkilangasta ja pujotin sen kujaan. Sinne on pujotettu myös ohut metallinen hiuspanta, jolla saan myssyn pysymään päässä ja otsahiukset myssyn sisässä, niin että näyttää kuin otsista ei olisikaan.

I couched golden thread to it as a lattice and sewed 4 mm crystal pearl to every crossing. Then I turned about 1 cm of fabric to the other side and sewed it so that there is some space for cord. I cut from fabric about 40 cm circle. I thought it might be a bit too large, but found out later it could have been even bigger. I made the cord from silk yarn and put it to the cap with metal hear band, which keeps my fringe away from the forehead.

Kyllä tähänkin sitten viikonloppu vierähti…
Well, it took a hole weekend to make this but now I have at least so fine shower cap…

Nyörinpäät. Aglets

Tarvitsenkin lähiaikoina nyörinpäitä ja mietin, että tekisinkö itse vai tilaisinko jostakin. On minulla niitä tuolla muutama, mutta ne ovat niin isoja, että nyörinreikien pitäisi olla aikamoiset ja nyörinkin liian paksua tarkoitukseensa tai minun makuuni.

Sattuikin sopivasti, kun Facebookissa eräässä ryhmässä joku oli pistänyt linkin YouTube-videoon, jossa tehdään nyörinpäitä. Tässä videon tekijä kertoo lisää projektistaan ja tässä on linkki ohjeeseen, jota hän oli käyttänyt.

I will need a few aglets in a near future and was just pondering if I should try doing them myself or order them somewhere. I have them, but they are so big, that holes should be enormous and a cord too thick to my taste.

So it was perfect timing, when someone had put a YouTube link to a Facebook group about making aglets. Here the maker is telling about the project and here is the link to the original instructions he had used.

Sukkasillaan. About socks

Olinpa tuossa sangen hienossa keskiaikatapahtumassa Saksanmaalla juhannuksena (jos sitä nyt siksi voi siellä kutsua, keskikesä kuitenkin) ja palattuani pyykkäsin vaatteita. Pellavapyykin mukana koneeseen olivat livahtaneet myös villaiset kangassukat, jotka sitten kutistuivat hiukat. Kyllä ne jalkaan vieläkin menevät, napakasti, mutta varret ovat aavistuksen lyhyet, jotta ne saisi sidottua hyvin polvitaipeesta sukkanauhoilla. Olen leikannut paritkin sukat, koska pitemmissä tapahtumissa on tuntunut, että voisi niitä nyt useammat kuin yhdet olla, mutta en ole kopeutunut ompelemaan niitä. Nyt oli sitten pakko. Ompelin ensin pellavaiset ja mieleen juolahti, että vaikka tässä on tullut tehtyä taas kaikkea isompaa ja näyttävämpää, tällä kertaan pääosassa olkoon nuo hameitten alle piiloon jäävät, kuitenkin tärkeät vaatekappaleet.

I spent the Midsummer at a very great and memorable re-enactment event in Germany and when I came home, I washed clothes as usually. This time my stockings decided to join linen to washing machine and they shrank a little. They still fit, very closely, but they are a little bit short to tie comfortable with garters around my knees. I have cut a couple of pairs of socks before, as with one pair it is a bit uncomfortable at longer events, but never managed to sew them. Now I had to. I sewed the linen pair first and it came to my mind that thought I have made larger and more elaborate things lately, this time the leading role goes to these rarely seen, but important pieces of cloth.

Olin leikannut sukat omiin jalkoihini mitoitetun kaavan mukaan, mutta jalkapohjakappale vaatii ainapientä istutusta. Neulasin pohjat päältäpäin jalkaan ja myös ompelin ne päältäpäin pienillä pistoilla.Pellavasta pistot näkyvät selvemmin kuin villakankaasta, vaikka kuva onkin hieman hämärä.

I had cut the socks with a pattern fitted to my feet, but the sole pieces need adjusting and fitting anyway. I pinned and sewed soles to the socks from the right sides with little stitches. From linen you can see them a bit better than from woolen fabric, thought the pic is not the best one.

Takasaumat ompelin ja huolittelin yläosastaan oikealle puolelle, koska reunat kääntyvät sukkanauhan yli ja näin käännöksen saumat jäävät käytössä pois näkyvistä. Niin kuin noita sukkia nyt tosiaankaan ylipäätään juuri kukaan muu näkisi kuin itse, mutta kunhan hifistelin.
The back seams I sewed and hemmed partly to the right side, because they will turn over garters and then hemming is unseen. Well, nobody else than me hardly ever sees them, but I just wanted to do them like that…

Tässäpä uusi ja vanha sukka sulassa sovussa. Vanha on muistojen ja paikkausten kruunaama ja lähtee parinsa kanssa toki mukaan seuraaviinkin tapahtumiin, on se vaan niin mukava!

Ja sukista puheen ollen, Eleanora Toledolaisen sukkien mukaan tehtävät neulotut renessanssisukat eivät ole kovin paljoa edenneet, mutta eivätköhän nekin tässä kesän mittaan valmistu. Kunhan olen ommellut uudet villaiset kangassukat!

Here you can see a new and an old sock together. The old one is crowned with memories and patches and it will follow me to events after this too with its pair, it just is so comfy.

And talking about socks, here are stocking knitted after Renaissance sock of Eleanora of Toledo. It is progressing slowly, but surely. Especially after I have finished woolen sewed socks I still need to do!

Ai niin, se tapahtuma. Tässä olen upouudessa Moy bog –mekossani (josta näkyy vain pätkä hihaa...) linnan pihalla ja takana näkyy naapurilinna.

Oh yes, the event. Here I am wearing my brand new Moy bog dress (you can see only a short piece of a sleeve...), the neighborhood castle as a back view.

Linkkei ja juttui. Links and things

Mainitsin viime kerralla jotain renessanssivaatteista, joita olen alkanut tehdä. Aioin blogata niistä, mutta ainakin ensi alkuun hankkeesta voi lukea täältä, koska varmistaakseni rättien valmistumisen edes joskus, osallistuin haasteeseen, jossa pitäisi saada vaatteet tehtyä elokuun puolenvälin kieppeillä valmiiksi. Ja kun sinne kerran menette, niin vilkaiskaapa muittenkin osallistujien aikaansaannoksista.

Toinen linkki johtaa lasi-, koru-, helmi- ynnä muuta sellaista -blogiini, jonka uusin merkintä sivuaa keskiaikaharrastusta. Olen hieman pulassa paronilliseen lahjakoriin luvattujen helmien kanssa.

Ja sitten vielä kuva langasta, joka oli vaiheessa edellisen postauksen aikaan. Se on nyt kolmen säikeen Z-kierteistä ja oikeastaan taidan tykätä sen murretuista väreistä, jotka muistuttavat luonnonväreillä värjättyä lankaa, vaikka otaksuttavasti värjäyksessä on käytetty jotakin muita värejä. Lanka on muuten puoleksi villaa, puoleksi silkkiä, joten pehmoista neulakinnasta siitä saa aikaiseksi. Se on aika paksua, noin 130 m/100 g.

Here is the pic of thread I had started when blogging last time. Now it is ready, plied with three strands and Z-twist. I think I start to like the colours. They remind me of organic colours, thought I think the fibre had been dyed with something else. It is half silk, half wool, so I can make soft and nice naalbinding with it. It is quite thick, about 130 m/100g.

I also mentioned last time that I have started to make Renaissance clothes. I was thinking to blog about them, but now you can read about them here. More text coming now and then. I joined the challenge to get the garb ready in decent time. It should be ready about mid August. And when you are there, read the stories of other entrants too!

Another link leads to my other blog, which is about glass, jewellery, lamp working etc. The latest blogging has something to do with my re-eancting hobby, as I am in a trouble with beads I promised to baronial gift basket. Oops, I just remembered it is in Finnish only. OK, I'll translate it later.

Kehrääjän käsikirja. The book of April

Tässä olisi tuhat ja yksi elävöitysasiaa tehtävänä ennen juhannusta ja mitäpä minä sitten innostun pitkästä aikaa tekemään? Jotain, mikä ei edesauta yhtään noita tehtäviä töitä: kehräämään pitkästä aikaa. Pengoin jotain muuta varastoista ja satuin aukaisemaan laatikon, jossa on kehräyskuituja ja kehrättyjä kertaamattomia lankoja. Siitä se sitten lähti. Ensin tuntui, että enhän minä tätä hallitse enää ollenkaan, mutta pian taito (no, taito ja taito) tuli takaisin. Nyt on tullut kehrättyä jo pariakin lankaa. Kuvassa oleva on kehrätty S-kierteiseksi ja kertaan sen Z-kierteiseksi, joten siitä tulee neulakinnaslankaa. Voi olla, että jos värit vielä kerratessa muuttuvat harmaamman vihreäksi sekoittuessaan, värjään sen luonnonväreillä. Tai teen langasta sukat.

Well, I am having about thousand and one re-enacting oriented thing to do before Midsummer and what I am doing? None of those things, but spinning after a long break. I was looking for something else and happened to open the box with fibers and unplied span threads. And there I was again. At first I thought I so cannot do this anymore, but soon I found out the old rythm. Now I have spun a couple of threads. This one has been spun with S-twist, so when I'll ply it, it will be Z-twist, good for naalbinding. It can be, that I might dye it again, if it is too gray green then. Or I'll do socks from it.

Sattuma, kohtalo, karma, mikä lie, puraisi takaa päin. Olin viime viikonloppuna pitämässä kurssia ulkopaikkakunnalla ja yövyin hotellissa. Mukaan varasin parikin käsityötä yksinäisen illan ratoksi, toisena värttinän. Illalla tein tosin toista, renessanssipaitaa itselleni (siitä juttua joskus toiste), mutta eräs kurssilainen kysyi, osaanko kehrätä. Hän oli hommannut jostakin värttinän ja halusi kysyä siihen liittyen jotakin. Ja tokihan selitin asian parhaani mukaan, vaikka kurssi käsittelikin ihan muuta asiaa. Pystyin jopa demonstroimaan asian, kun sattui olemaan se oma värttinä mukana. Sunnuntaina pysähdyin syömään isolle huoltoasemalle, jonka yhteydessä oli Kilokirja. Pyörähdin sen läpi ja silmiini sattui suomenkielinen kehräystä käsittelevä kirja, Tuulia Salmelan Kehrääjän käsikirja. Se on julkaistu jo vuosi sitten, mutta jostakin syystä mennyt kokonaan ohi silmieni. Mukaanhan se oli otettava (eikä ollut edes hinnankirossa pahemmin, tosin rapsutin hintatarran pois, enkä enää muista hintaa).

Is it destiny, kismet, karma, whatever, but it bit me soon after that. I was teaching a course last weekend away from home and spent a night at a small hotel. I had two hand craft pieces with me to entertain myself at a lonely hotel room. The other one was camicia and I was actually doing it in the evening (more about that later), but another one was a drop spindle and fibers. Then one of the students asked me, if I happen to know how to spin with a spindle. She had bought one and had something to ask about it. Of course I answered her questions as well as I could and even demonstrated spinning with my spindle. When driving home, I stopped to eat at a gas station. There were a little book store in the same building and I checked it. I happened to notice a book about spinning in Finnish. It has been published about a year ago, but somehow I had missed it. You guessed right, I had to buy it.

So here is my review of it, and it is in Finnish only. Here you can read the blog of Tuulia Salminen, the writer of the book and she tells about it in English. By the way, fibers of the thread in the pic have been dyed by her.

No niin ja siihen kirjaan sitten. Suomalaisia kirjoja kehräämisestä ei liian paljon ole ja edellisen julkaisusta lienee kolmisenkymmentä vuotta aikaa. Oli siis korkea aika sellainen markkinoille saada, varsinkin kun kehrääminen tuntuu olevan monien muitten perinteisten käsityötekniikoitten tapaan nosteessa. Muittenkin kuin historianharrastajien parissa siis.

Teos onkin mielestäni oikein oiva perusteos aloittelijalle ja hieman edenneemmälle kehrääjälle. Siinä on selitetty kaikki peruskehräämiseen, työvälineisiin ja materiaaleihin liittyvät asiat. Kirjassa käsitellään niin värttinällä kuin rukilla kehräämistä, välillä samasta asiasta puhuttaessa, mikä saattaa ehkä aivan aloittelijaa hetken hämätä, vaikka kirjassa on toki aina mainittu käytetty väline. Vaikka kirjoitettu teksti ei koskaan voi täysin korvata kädestä pitäen opettamista ja siihen liittyvää palautteen antamista, ovat kuvat tässä kirjassa sangen informatiivisia. Ne ovat myös kauniita, teos on muutenkin hyvin taitettu ja silmää viehättävä. Kuvat kehrätyistä herkullisenvärisistä langoista innostaa ainakin minua tarttumaan värttinään.

Kunhan tästä saan aikaiseksi vihdoinkin kokeilla mummun rukkia, joka olohuoneessamme nököttää lähinnä siivouksen hidastajana tällä hetkellä, testaan, miten kirjan ohjeet siihen auttavat aloittelijaa. Kirjassa on kerrottu rukin hankinnasta, mikäli sellaista ei ole nurkissa pyörimässä entuudestaan tai jos on hankkimassa uutta erilaista rukkia sekä miten ratkaista erilaisia ongelmia rukilla kehrätessä. Kuvittelisin ainakin tuosta olevan hyötyä, mikäli rukilla kehräys ei jostain syystä ota sujuakseen.

Värttinäkehräyksestäkin on hauska lukea suomeksi, jos ei muuten, niin ainakin tulee tietämään, mitä jotkin asiaan liittyvät termit ovat suomeksi. Ja kun samasta asiasta saa tietoa useammalla tavalla, ja omalla äidinkielellään, aina jokin yksityiskohta kolahtaa uudella tavalla. Kirjan lopussa on muuten pieni suomi-englanti-kehräyssanasto. Se on hyvä, sillä asiasta on aika lailla saatavilla lisää tietoa englanniksi netistä ja kirjoista.

Kirja vaikutaa hyvältä yleisteokselta aiheesta. Kirjoittaja itse toteaa muutamaan otteeseen jostakin aiheesta, että siitä voisi vaikka kirjoittaa oman kirjansa. Erikoistekniikoista onkin hyvä lähteä nyt kirjoittamaan, kun perusasiat on käsitelty.

Kuinka tehdään herrasmies. How to make a gentleman

Otetaan yksi mies ja pari näppärää ompelijaa, jotka väsäävät tällä kertaa tummahkonsävyisen renessanssihenkisen asukokonaisuuden. Houkutellaan mies pukemaan kyseiset vaatteet päälleen (ja jopa napittamaan takin) ja siinäpä se sitten.

Take one man and a couple of sewers, who are making this time quite dark Renaissance style outfit to the said man. Make him dress the outfit (and even button the jacket) and that's about it.

Elävöittäjäystävä teki takin, minä housut, sukat ja puseron. Housut vaativat vielä fiilausta, joten ne eivät itse asiassa ole vielä edes valmiit. Kuvassa on taustalla ruotsalainen barokkilinna, jonka seutuvilla olimme viime viikonloppuna tapahtumassa. Olin vaan aika lailla kipeä koko matkan, joten kuvia en tämän enempää juuri ottanut.

A friend made the jacket, I made the trousers (well, I have to adjust them, so they are not actually ready yet), the socks and the shirt. The pic has been taken outside of a Swedish baroque palace. We were there last weekend at a event, but I was so ill with cold, I did not take another pics there.

Tässä on tullut väsättyä yhtä jos toista viime aikoina, mutta haluan tarjota teille kuvan mosaiikkityöstä, jonka muuten väsäsin viime viikolla ja saumasin tänään. Tästä olisi tarkoitus tulla kynnysmatto keskiaikatelttaani. Jännityksellä seuraan, miten se kestää, koskapa työn suorittaja ei lukeudu Bysantin parhaisiin mosiikintekijöihin. Inspiraatio työhön on otettu Venetsian Muranon saarella olevasta 1140 valmistuneen Santa Maria e Donato -kirkon lattiamosaiikista.

I have been making quite a lot lately, but I would like to offer to you a photo of mosaic I made last week and finished today. It is going to be a doorstep or carpet for my medieval tent. Let see if it will stand the challenge, as I realized the maker was not one of the best of Byzantium. Inspiration for it came from the floor mosaic of Santa Maria e Donato church in Murano, Venice.

Haasteista vielä. About challenges

Olen ollut viime aikoina aika haastava itseäni kohtaan. On napinläpihaastetta ja on tullut luvattua kaikenlaisten haastavien rättien valmistusta ystäville. Olen haastanut itseni bloggaamaan kirjoista, mutta siitä juttua lopuksi.

Facebookissa on kuningaskunnan 30 päivän haaste, jossa aloitin uuden haasteen, joka ihan oikeasti on minulle aika haastava: opettelen kesäksi tansseja. En ole kovinkaan tanssiorientoitunut ja aiemmat kokeilut ja opit ovat menneet aika lailla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta jospa nyt oppisinkin muutaman tanssin. Kolmea hyvin helppoa olen jo opetellut ja kaksi niistä taidan osatakin niin että jalat menevät jo musiikkiin ilman että lasken koko ajan tahtia ja askelia. Lisähaastetta asiaan tuo se, että tanssin kotona yksikseni netin opastuksella. Siinä vaiheessa, kun siirryn tansseihin, joissa tarvittaisiin oikeasti tanssikaveria, hommaan tullee lisäkierrettä. Onneksi minulla on hyvä mielikuvitus.

Kirjahaasteesta sen verran, että posti on tuonut muutaman uuden kirjastooni, nyt viimeisenä (äsken hain) sellaiset teokset kuin Aberth: The Black Death, Columbus: The Four Voyages, Keen: Chivalry, Bentley: Old World Encounters, Weir: The Wars of the Roses ja Maalouf: The Crusades Through Arab Eyes. Viime aikainen trendi blogissani siis jatkunee, mukaan tulee yhä enenevästi muuta kuin tekstiiliaiheista jorinaa. Mutta jos ja kun osa lukijoistani on kiinnostunut nimenomaan tekstiileistä, niin niitäkin on siis tekeillä ja kerron niistä. Jos muistan ottaa kuvia, yksi paita lähti juuri, etten muistanut dokumentoida sitä, mutta pitää korjata asia, kunhan tapaan sen seuraavan kerran.

I have been quite challenging to myself lately: there are the buttonhole challenge and I have promised to do friends some a bit more challenging clothes. You might have noticed I also promised to tell about books I read, but more about it later.

There are a group of people in Facebook who have challenged to practice something 30 days and my challenge at the moment really is challenging to me: I try to learn dances before summer, so I can join balls at events. I am not very dance oriented and my earlier attempts have been forgotten as soon as I have left the course. But maybe now, when I have decided it, I could learn some. I have studied three easy ones this far. Two of them I think I can dance already without counting and thinking, my feet just move with music. I am doing this alone at home with instructions from internet. So in that point I will start with dances which really need other people, thinks might get even more interesting. At least I have got good imagination.

About book challenge. I have got lately a few new books, today ones like Aberth: The Black Death, Columbus: The Four Voyages, Keen: Chivalry, Bentley: Old World Encounters, Weir: The Wars of the Roses and Maalouf: The Crusades Through Arab Eyes. So it seems I will blog more and more about other subjects than clothes and crafts, but as I said I have promised to do garb, so I will tell about them too of course. If I remember to take pics, as I just gave away a shirt I forgot to photograph. Well, maybe I can take photos when I’ll meet the shirt next time.

Haasteen vaihto / Changing the challenge

Tuijottelin tuossa blogin yleisilmettä ja silmät sattuivat 1000 metrin ompeluhaasteeseen. Juu, olenhan minä sen "aloittamisen" jälkeenkin ommellut yhtä sun toista, mutta eipä tule ikinä mitattua saumoja. Ja ajatus siitä, että mittaisin aiemmin tehdyistä saumat, on äärimmäisen rasittava. Joten antaa olla. Mutta sen sijaan voisin alkaa napinläpihaasteen. Luin taannoin jutun, jossa joku, muistaakseni renessanssivaatteiden tekijä kirjoitti napinlävistä ja totesi, että 1000 ensimmäistä ovat haastavia ja harjoittelua. Haastan itseni siis tekemään 1000 napinläpeä, ennemmin tai myöhemmin.

Napinläpiä on helpompi laskea kuin saumoja - joskaan ei ehkä tehdä, koska olen tehnyt niitä vasta alun toista sataa. Sinisessä talvimekossa on 50, siniharmaassa päällysmekossa muistaakseni 19, tummanpunaisessa päällysmekossa taitaa olla 20 ja tummanharmaassa mekossa on 34. Yhteensä siis 123. Onkohan muita, pitääpä miettiä. Kesken on punainen Moy bog - mekko, josta puuttuvat juurikin napinlävet. Jospa ne tulisi nyt tehtyä, saisin mekon seuraaviin kekkereihin päälleni.

Jos laskisin nyörinreikien huolittelun myös luku pompsahtaisi... no ei, se olisi huijausta, vai mitä?

I watched the overall image of the blog and started to think the gadget about seam challenge. Yep, I have been sewing seams after I "started" it, but never remember to measure the seams. And even thinking of measure all the clothes makes me feel exhausted. So let it be. Instead I could challenge myself to make buttonholes. Recently I read a writing of someone making... maybe Renaissance clothes, and he said the first 1000 buttonholes are the hardest. I challenge myself to make 1000 buttonholes, sooner or later.

It is much easier to count buttonholes than seams. Making can be another thing, as I have made this far only a bit more than hundred of them. Blue winterdress is having 50, bluegray overdress 19 I think, burgundy overdress 20 and dark gray dress 34 buttonholes, that makes 123 of them. The red Moy bog-dress misses only buttonholes anymore to be ready (lot of them...), so maybe I would get them done now too.

If I counted holes for lacing too... no, that would be cheating, what do you think?

Vuoden kirja... (Book of the year)

I am sorry, no in English this time. Anyway, I am thinking to really read from cover to cover at least a half dozen of many books in my bookshelf somehow connected to medieval theme during the year 2013 and tell here what I thought of them. I decided to write only in Finnish, if the said book is published only in Finnish at the time I blog about it, as the one here.

(Tuli tuosta otsikosta mieleen nuoruusvuoteni joskus Pähkinäsaaren rauhan laatimisen jälkimainingeissa, jolloin Ladaa mainostettiin sloganilla Vuoden auto, johon tietenkin puheissa lisättiin että ...jopa kahdenkin. No, tälle kirjalle tullee olemaan käyttöä useammankin vuoden.)

Katselin tuossa kirjahyllyä, johon on puolenkymmenen elävöittämisharrastusvuoden aikana kertynyt aika lailla joko keskiaikaan tai sen elävöittämiseen liittyviä kirjoja, höystettynä muutamalla jo aiemmin hankitulla kirjalla. Useimmista olen lukenut ainakin osan tai kaivanut niistä jollakin hetkellä tärkeäksi kokemani tiedon, mutta montaa en ole kokonaan lukenut. Haastankin nyt itseni lukemaan edes osan niistä kokonaan ja kertomaan mitä niistä ajattelen. Ihan en uskalla luvata kirjaa kuukaudessa, mutta jos nyt vaikka puolen tusinaa vuoden aikana. Referoin kuukauden kirjan, jopa kahdenkin.

Eilen loppuneen vuoden kirja minulle ja monille muillekin suomalaisille historianelävöittäjille oli ilman muuta Keskiaikaharrastajan keittokirja Sahramia, munia, mantelimaitoa, jonka kirjoittajia ovat Mervi Pasanen, Saara Nironen ja Nanna Tuovinen, kuvia ovat ottaneet siihen  Ilona Reiniharju ja Riku Pasanen. Mitään sellaista, jota ei joku muukin olisi jo aiemmin tästä kirjasta todennut, tuskin osaan siitä sanoa, mutta koska tiedän, että tätä blogia lukee muutama ystäväni, jotka eivät (ainakaan vielä) historianelävöitystä harrasta ja jotka ovat muun muassa kysyneet, millaista ruokaa syömme tapahtumissa, haluan siitä kertoa. Ja sitä paitsi mielestäni olisi pienimuotoinen oikeusmurha, jos en kirjaa blogissani mainitsisi. Tällaisia suomenkielisiä pientä harrastusta läheltä koskettavia kirjoja ei liian usein julkaista. Tosin olen kuullut, että sitä on myyty hyvin myös yleensä ruoasta ja sen laitosta kiinnostuneille ihmisille. Hienoa!

Kirjassa on nimittäin juuri niitä herkullisia makuja ja ruokia, joita itsekin olen viime vuosien aikana makustellut ja osaa itsekin laittanut. Olen tehnyt niitä kotona ihan itselleni tai pienellä harrastajaporukalla. Esimerkiksi joulukuussa meillä oli paikallisten elövöittäjien kanssa pikkujoulut ja koska siinä vaiheessa oli aika lailla muuta puuhaa, päätti Kaukameeli, että eiköhän pistetä mutkat suoriksi ja tehdä tarjottavat ruoat Saaran eli Evan blogista löytyvien ohjeitten (joista - siis pikkujouluihin tehdyistä - kaikki taitavat löytyä myös kirjasta) mukaan. Ja hyvää oli! Olen myös tehnyt tai ollut auttamassa, kun joku muu on tehnyt näitä ruokia isommalle määrälle ihmisiä tapahtumissa. Syksyn aikana olen tehnyt kotona kirjan mukaan myös muitten kirjoittajien resepteistä ruokaa.

Kyseessä on siis keittokirja, jonka reseptit on muokattu vanhoista kirjoista löytyvien, usein aika summittaisten ohjeitten mukaan nykyihmisen vaatimusten mukaisiksi resepteiksi, joissa löytyy tarkat ohjeet, tarvikkeet ja mitat. Vanhojen reseptien lisäksi kirjoittajilla on ollut ohjenuoranaan pitkä kokemus yleensä ruoanlaitosta ja erityisesti keskiaikaiseen ruoanlaittoon liittyvistä lainalaisuuksista. Kirjan lopusta löytyy luettelo lähdeteoksista, joihin reseptit pohjautuvat.

Ohjeet on testattu ja koeteltu useampaan kertaan tosielämässä ennen kirjaan päätymistään. Niitä on kokattu moderneissa kotikeittiöissä ja suurtalouskeittiöissä, mutta myös nuotiolla aika lailla alkeellisilla välineillä. Erityisen mukavaa on, että ohjeet ovat sellaisia, että ne voi tehdä ihan tavallisesta ruokakaupasta löytyvistä tarvikkeista. Mikäli ohjeessa huudetaan vaikkapa jotain eksoottisempaa maustetta, sille annetaan myös vaihtoehto, jolla pääsee mahdollisimman samanlaiseen makuelämykseen.

Mainituista lainalaisuuksista, tavoista, ruokaan liittyvistä uskomuksista, ruoka-aineitten saatavuudesta jne. kirjassa ei juuri kerrota, mutta mielestäni se on hyvä valinta. Sivut on voitu käyttää reseptejä varten. Suomeksi on jo ollut jo jonkin aikaa saatavilla kirjoja, joista voi halutessaan lukea lisää keskiaikaiseen ruokaan liittyvästä tapakulttuurista, mainitsen tässä esimerkkinä omasta hyllystä löytyvän Hannele Klemettilän kirjan Keskiajan keittiö.