Mekkoja. Dresses

Jahas, blogisiskot ja -veikot, on vierähtänyt tovi siitä, kun viimeksi bloggasin. Syy johtuu siitä, että kirjoittamisen sijaan (tai lisäksi, olen myös harjoitellut kalligrafiaa, mutta siitä jokin toinen kerta) olen tehnyt kaikenlaista, joten nyt on jutunjuurta useammallekin kerralle. Ja nyt pitkä tarina.

Sain viimein valmiiksi villaiset mekkoni, joita olen väsännyt syksystä lähtien. Ensiksi aloitin ja viimeksi lopetin viininpunaisen mekon tekemisen. Siinä on pellavainen vuori, lyhyet hihat ja metallinapitus edessä. Talven aikana tuli vähän elopainoa lisää, joten se on tällä hetkellä vielä tyköistuvampi kuin oli tarkoitus. Hihat on tehty siihen samalla mestari Helenan istuttamalla peruskaavalla kuin tummanharmaaseenkin mekkoon, lyhyempänä vain. Harmaa karvaaja on tehty pelkästä villasta ilman vuorta. Siitä piti alun perin tulla keittiömekko, mutta innostuin tekemään siihen sen verran paljon napitusta hihoihin ja muita herkkuja, että siitä tulikin se parempi alusmekko. Huonompi tietysti myös, koska minulla on vain yksi säällinen.

Tuostapa tulikin mieleeni, että olin pari viikkoa sitten keskiaikatapahtumassa ja pari-kolme konkaria mainitsi jotain uusista mekoistani ja harmitteli sitä, että ei ole itse saanut tehtyä mitään uutta. Tuntui hassulta, koska itse olin hiessä painanut niitä mekkoja tapahtumaan, jotta minulla olisi edes jotain päälle pantavaa ja ajattelin, että kunhan saan edes yhden säällisen vaatekerran, sitten teen jotain muuta. Mielestäni uusi vaate joka tapahtumaan ei ole itseisarvo. Oikeastaan olen hieman kade vanhoille harrastajille, joilla on periodeja kuluneita ja korjattujakin vaatteita. Keskiajalla ei kuitenkaan ollut kuin kaikkein rikkaimmilla varaa keekoilla aina viimeisen päälle olevissa kamppeissa, sen verran ison työn tai rahan takana kangas silloin oli.

Ok, it seems it has been a while since I last blogged. The reason is I have made things instead of writing of them. I have written too, as I have practiced calligraphy, but that´s another story. Now I at least something to tell you about!

I have at last finished the woolen dresses I started to make last autumn. At first I started to make burgundy overdress with short sleeves. It is having a linen lining and brass buttons. It was supposed to be closefitting, but as I have gained a kilo or two during the winter, it is even more closefitting. I made the sleeves to it with the same basic pattern, fitted by Master Helena, as dark gray dress, but shorter. Gray cotte was supposed to be a kitchen dress, but then I made buttoned sleeves, so now it is my better underdress. Worse too, as I have only one proper one.

That reminds me of the reenactment event I joined a couple of weeks ago. Two or three "old" hobbyist mentioned my new dresses and said something about it that they had not made anything new to wear. I felt quite funny, as I had thought when making the dresses that when they are ready, I´d do anything else than clothes. I just had to make them, as I wanted at last to have something proper to wear. Actually I envy a little bit the old ones, as they are having dresses, which show age and use and are period in that. Anyway, only very rich people could wear good and relatively new clothes all the time, fabric was so expensive or time-consuming to make.

Tässäpä sovitusnukkeni Diana esittelee tummanharmaan mekon. Käänsin hihaa vähän paremmin esille, jotta napit näkyvät. Niitä on kaikkiaan 34, 17 kummassakin hihassa. Tein napit tämän ohjeen mukaan. Alemmassa kuvassa harmaan mekon päälle on puettu viininpunainen mekko. Se on noin 10 senttiä lyhyempi kuin harmaa.

Here my dummy Diana is wearing the gray dress. I turned the other sleeve to show the buttons. There are 34 of them together and I made them with the technique from here. In another pic she is having the burgundy dress over gray dress, which is about 10 centimeters longer than red one.

No, aioin siis nämä vaatteet tehtyäni tehdä jotain ihan muuta kuin vaatteita. Olen tehnytkin, mutta melko pian tajusin, että jos aioin kesällä olla liki viikon putkeen leiriolosuhteissa keskiaikaa elävöittämässä, saattaa se yksissä vaatteissa muodostua hieman tuskaisaksi sekä itselle että muille. Eipä sitten muuta kuin tekemään vielä jotain uutta. Nyt päätin tehdä vähän nopeammin käsin ommeltavan mekon. Hankin talvella Medieval Garments Reconstructed -teoksen (Fransen - Nørgaard - Østergård) ja päädyin lehteilemään sitä.

Well, so, I decided to do something else, when the dresses are ready. I have, but soon I realized I am going to spend a week camping in a medieval atmosphere and it would be a little bit hard to myself and poor people near me, if I do it in a same clothes all the time. Here I am, doing another new cotte, but a bit faster one, thought hand sewed. I bought Medieval Garments Reconstructed (written by Fransen - Nørgaard - Østergård) and started to read it.

Valitsin lähtökohdaksi mallin, jonka diaarinumero on D10581, Nørlundin numero 39. Siinä on palasia, eli ommeltavia saumoja vähemmän kuin esimerkiksi suositussa mallissa 38, jonka mukaan tein harmaan ja viininpunaisen mekon. Suurensin kaavat kirjasta ruudutetulle kaavapaperille, teippasin kiinni toisiinsa ja nuppasin kiinni Diana-parkaan. (Dianan soikea nimilappu näkyy muuten kaavapaperin läpi, jos katsoo tarkkaan.)  Halusin mekosta aika lailla tyköistuvamman, ja olkapääsaumat menivät aivan vinoon tässä sovituksessa. Korjasin olkapäät ja tiukensin saumoja nuppineuloilla. Piirsin uudet saumat ja purettuani hökötyksen leikkasin kaavat piirrosten mukaan.

I chose the model number D10581/38 Nørlund. It is having less parts and seams to sew than for example popular number 38, which inspired the gray and burgundy dress. I drew patterns, taped them together and pinned to poor Diana. (Btw, you can see her oval name tag through the paper). I wanted the dress to be more fitting and the shoulder seam was all wrong. I corrected the shoulder and pinned the patterns more closely. Then I drew the new seams and after unpinning I cut them.

En aio tehdä mekkoon etunyöritystä, joten liian tiukkaa siitä ei voi tehdä. Pieni halkio kauluksessa helpottaa mekon pukemista pään yli. Myös hihoista tein mahdollisimman helpot - ne nimittäin ovat jo valmiit. Ei nappeja, simppelit saumat vain. Hihat tein taas samalla peruskaavalla kuin aiemmissa mekoissa. Minusta on hauska tehdä hihat ensin, nyt kun tiedän kaavan toimivan. Tuntuu, kuin olisi saanut jo melkoisesti aikaiseksi, vaikka niitten ompelu onkin vain murto-osa koko mekkoon menevästä työstä. Ja sitten kun vaate on muuten ommeltu, ei tule ajatusta että ai niin, vielä ne hihat... Sen kun sovittaa ja kiinnittää hihat paikoilleen.

I won´t do the lacing, so the dress cannot be too closefitting. A little slit in a neckline helps when getting dressed. I made the sleeves simple way too - they are ready. No buttons etc. I used again the same basic pattern as earlier. I like to do the sleeves first, as then they are ready to assembly, when the other sewing is done. And it feels like I have made something ready, thought they take so much less time to sew than other parts of a dress.

Saumat ompelin jälkipistolla, vaikka se on hitaampi kuin etupisto, mutta jostain syystä pidän siitä ja sillä saatavasta tukevasta ompeleesta. Käänsin saumavarat toiselle sivulle ja ompelin kiinni vuoreen ja huolittelin samalla yliluottelupistolla. Hihansuun käänsin kapeasti nurjalle ja ompelin reunaan rivin pieniä etupistoja ja huolittelin saumavaran yliluottelupistoilla kuten monissa grönlantilaisten vaatteitten reunasaumoissa. Nelimetrisen helman ompelu noin on aikamoinen homma (tein niin noihin aiempiin), harkitsen käyttäväni harsinpistoa pisto kerrallaan tehtävän etupiston sijasta. No, sen näkee sitten.

The seams are sewed with the back stitch, thought it is more slowly than the running stitch: I just like it and the feeling that the seams are strong. I turned the seam allowances to the other side and overcast stitched them. I used stab stitches and overcast stitches to hem the sleeves like in a many hem seams of the dresses from Greenland. Hemming the four meters of hemline with the stab stitch could be rather fatiguing (done that with the other dresses)  so maybe I´ll use running stitch there. Well, we´ll see.

Maaliskuun lohikäärme. The dragon of March

Testasin uutta pistoa, uutta lankaa ja uutta kirjontakehystä. Samalla tein ensimmäisen lohikäärmeen varsinaiseen projektiin, josta taisin taannoin jo mainita. Tälläkin kertaa loharini on sitä tyyppiä, josta englanninkieliset käyttävät nimitystä wyvern, linnunjalkainen, melkeinpä aarnikotkan oloinen, mikä tietenkin sopii sangen hyvin aarnimetsäläiselle. Suunnittelin mallin itse ja saatanpa toteuttaa sen kirkkaammin värein ja hieman eri tavoin pistellen toisenkin kerran. Tällä kertaa käytin talvenhuurtamia pastellisävyjä.

I tested a new stitch, new yarn and a new embroidery frame. I made the first patch for the project I think I have mentioned before. The dragon is again more wyvern than actual dragon, almost a griffin-like creature. I used frosted colours this time, but I might embroider the design (which is my own) again using brighter colours and maybe another stitches.

Pisto on Bayeuxin seinävaatteessa taajaan käytetty pintaa peittävä pisto, josta on Racairen blogissa hyvä ladattava ohje. Lanka on Purely Silk -nimistä silkkilankaa, joka on kai oikeasti tarkoitettu helminauhojen punontaan, sillä ostin langat koru- ja helmitarvikeliikkeestä. Sitä saa useita paksuuksia ja sen paksumpi versio saattaisikin olla erinomaista lankaa lautanauhoihin. Kuvan kehyksen ja toisen samalaisen, mutta pienemmän, ostin Lankadontista. Kuvassa näkyvät kehyksen lisäksi keskeneräinen kirjontatyö ja paperille piirretty luonnos kirjontaa varten. Siirsin sen kankaalle silkkipaperitekniikalla.

The new stitch is known for example from the Bayeux tapestry and you can find a tutorial for it from Racaire´s blog. I think the thread, Purely Silk, is meant to string pearls, as it is quite twisted and I bought it from a bead shop. I think thicker version of it would be exellent for tablet weaving. The embroidery frame is bought from Lankandontti. I have another similar, but smaller one too. In the picture you can see the frame, the embroidery in progress and the sketch for it.



Lanka oli hiukan liian tiukkakierteistä peittäviin pistoihin, Bayeuxiin ja varsinkin laakapistoon, mutta sopi ihan kohtuullisesti halkaistuun jälkipistoon, jolla on ommeltu mm. pää ja siipien kärjet. Se, että lanka on silkkiä, joka leviää mukavasti kangasta vasten, vähensi hieman ongelmaa, eli sitä, että lanka ei peittänyt kunnolla kangasta. Mustat rajaukset on tehty ohuemmalla silkkisellä ompelulangalla varsipistoin. Pohjakangas on muuten jämäpala hihattomasta päällysmekosta, josta viimeksi kerroin. *

The thread was a little too twisted for satin and Bayeux stitches, but it helped that it is made of silk. It was good for split stitch thou. I used split stitch forexample for head and parts of the wings. The canvas is by the way the same fabric I used for the sideless surcote I told you about another day.**

Joku järkevämpi henkilö olisi harjoitellut Bayeux-pistoa ensin johonkin muuhun kankaaseen, mutta minä aloitin tietenkin heti varsinaisen työn tekemisen. Harjoittelun huomaa varsinkin hännästä, jonka tein ensimmäisenä. Ompelukehys on yllättävän mukava. Suoraan sanottuna olen aiemmin inhonnut kirjontakehyksiä, sillä minulla on ollut vain ympyrän muotoinen, joka venyttää ympyräjälkiä myös kankaaseen. Teen kaiken mahdollisen ilman kehystä ja olenkin oppinut tekemään monet pistot siististi ja kiristämättömästi ilman kehystä tai kangasta sormilla suorana pitäen. Tässä työssä käytetyille pistoille ja ohuehkolle pohjakankaalle kehys oli kuitenkin liki välttämätön. Kankaan virittely kehykseen vei jonkin aikaa, mutta oli vaivan väärtti. Tästä kehyksestä lähes pidän ja käyttänen sitä jatkossa herkemmin.

Sensible person would have practiced a new stitch before using it in a project, but of course I started straight away with the project. You can see it especially in a tail, which I made first. The embroidey frame was very nice. Usually I do not like them, as I have used only hoop, which lefts it´s marks to the canvas. I embroider everything without the hoop, but quite thin and soft fabric and the bayeux stitch needed the frame. It took a little time to mount the fabric to the frame, but it was well worth it. This embroidey frame I almost liked!

Lohari kaikessa komeudessaan:
The wyvern in all her glory:

 

* Mekko on muuten tosi kiva. Vaikka se ei ole keskiaikatapahtumaan vielä päässytkään, pidän sitä paljon kotona. **
I like the dress a lot. Thought I have not been in a re-enactment event since I got it ready, I have used it at home quite often.

ÄHK 1-7 ja helmikuun lohikäärme. The Dragon of February etc.

On ollut aikomus osallistua haasteeseen, jossa tehdään koru jokaisena kuukauden päivänä teemalla Älä Hilloa Helmiäsi ja julkaista niistä kuvia omassa blogissa, korufoorumilla tai Facebookissa. Viime vuonna sain tehtyä korun joka viikko, joten nyt muokkasin haastetta itselleni sopivaksi ja yritän olla Hilloamatta Käsityötarvikkeita. Ja käsityötarvikkeetkin on käsitetty erittäin laajasti, kuten seuraavassa tulette huomaamaan. Mutta paniikki iskee, kuukauden 25. päivä on jo menossa, enkä ole julkaissut vielä yhtään tuotosta tässä kuussa. Tehnyt tosin olen, korujakin.

I planned to join a challenge to make a piece of jewellry at every day of February and show them in my blog, Facebook or a Finnish jewellry forum. Last year I managed to make a piece per week, so I changed this a little and now my goal is to make 28 pieces of something crafty. As you might have noticed, it is already 25th and I have not showed anything. So a little bit panicking here and stretching the limits of the word crafty. I have made quite a lot anyway, even jewellry.

Tässä puukko, jonka olen tehnyt kokonaan itse terän takomisesta lähtien. Pikkuisenko olen ylpeä. Perään on poltettu helmikuun lohikäärme, tosin se mielestäni muistuttaa enemmänkin pitkäkielistä koiraa. Ehkä lohikäärmeet ovat sellaisia, ainakin tämä on.

Here is the knive I have made myself, even the blade. I am very proud of it. You can also see the Dragon of February here, thought it seems more like a dog with a very long tongue to me. Maybe dragons look like that, this one does.



Tein myös keskiaikavaatteen villasta käsin ompelemalla. Oli jemmassa kaunista harmaata kalanruotokangasta pari metriä, eikä se olisi riittänyt hihalliseen täyspitkään mekkoon, joten tein siitä duunarihelvarin (termi omaa tuotantoa, voisiko sen laskea yhdeksi ÄHKiksi?), eli hihattoman mekon, jossa on suuret kädenaukot. Aukot ja leikkaus ovat kuitenkin hillitymmät kuin hihattoman mekon seksikkäämmissä aateliston juhlaversioissa. Tämä on päällysmekko, jollaisia käytti tavallinen kansa arjessansa. Sovitusnukke on pituiseni (jos ei päätä lasketa), joten kuvasta näkee, kuinka sen helma yltää 15 senttiä lattian yläpuolelle.

I have also handmade a new medieval garb. I had 2 metres of beautiful woollen gray herringbone fabric, not enough for long sleeved dress, so I made sleeveless surcote of it. It does not have as large armholes or as sexy overall figure as partydresses of aristocracy. This is a dress of common people. The dummy is as high as I am (ecxept the head), so you can see that the hemline is about 15 centimeters from the floor.


Juhlavan hihattoman päällysmekon kanssa vyötä pidettiin yleensä mekon alla, aluspäällysmekon päällä siis, mutta rahvaan arkimekon kanssa vyö oli mekon päälle sidottu. Tässä kuvassa vyön korvaa smokkipoimutettu essu, jonka siis sain myös valmiiksi. Nyt on tosin pakko tunnustaa, että helmikuussa essua on tehty silittämisen verran. Mutta kuitenniin.

They had the belt under the party sideless surcote, but common folk used to use the belt over the dress. Here I (or my dear dummy) have the new smocked apron instead of a belt. OK, I ironed it at February, but anyway.


Sitten jotain muuta. Tilaus rautakautiseen helmikoruun tulevista helmistä on ollut sisässä jo tovin ja viimein sain ne valmiiksi. Mikäli tilaaja bloggaa niistä tekemistään koruista, pistän linkkiä tulemaan. Helmien alla on tilaajan ottamia kuvia Kansallismuseon rautakautisista lasihelmistä.

Something else. I finally manager to fullfill the order of beads for iron age jewellry. If the person who ordered them will blog about the jewellry, when it is ready, I´ll link it here. Under the beads are pics of glass beads you can see in the National Museum in Helsinki.



Yy, kaa, koo, nee... vielä tarvitsisi olla kolme juttua lisää, että otsakkeen lupaus täyttyisi... No, tässäpä kolme erilaista likööriä, jotka olen väsännyt viime aikoina. Ovatkin ensimmäiset kokeilut tällä keskiajalle periytyvällä alalla. Limoncello on jo valmista maistettavaksi, mutta banaani- ja limettiliköörit saavat vielä kypsyä pulloissaan.

One, two, three, four... Still 3 more to 7... Well, I have tried to make liqueur, the first ones for me. The Limoncello is ready to drink, but the banana liqueur and the lime liqueur will be (hopefully) better after a few months.

Tammikuun lohikäärmeet. The Dragons of January

Eräissä piireissä tämä vuosi on lohikäärmeitten vuosi, enkä nyt puhu kiinalaisesta kalenterista. Minulla ei ole hajuakaan mikä vuosi siinä on meneillään. Oli miten oli, lohikäärmeet vain passaavat tällaiselle tulella leikkijälle ja vanhalle lohikäärmeelle kuin minä. Tuossahan tuo näkyy avattaressakin. Jotain lohikäärmeisiin liittyvää pitänee siis näprätä harva se kuukausi. Aloittelen ihan muutamalla pikkuloharilla, joilla ei ole edes siipiä. Tuli eräänlainen tilaustyö lahjasta, lupasin rukousnauhat ja sitten mopo alkoi keulia ja tein niille pussukatkin, joiden tekemiseen meni itse asiassa paljon enemmän aikaa kuin itse rukousnauhoihin.

*** In the certain circles this year is the theme year of the dragons. I do not talk about the Chinese calendar, I do not even know which creature´s year they are having at the moment. But anyway, dragons are fine for me, as an old (all right, middle-aged) dragon I am, playing with the fire and so on, check my avatar. So I suppose I´ll do something dragonish during the year too. I started with a couple of small ones, wyverns I would call them. I was asked to do rosaries to the gift basket and decided to do pouches for them as well.



Pusseissa on toisella puolella eräänlainen vaakunan osa ja toisella puolella saajan keskiaikanimen nimikirjain. Löysin kirjaimet eräästä kirjastooni aikojen saatossa eksyneestä saksalaisesta kirjasta, joka on täynnä vanhoja merkkausliina-aakkostoja. Kyseinen aakkosto ei tosin ole keskiaikainen, vaan muistaakseni 1700-luvulta. Aikaa tekemiseen oli niukalti, joten säästin sitä suunnitteluvaiheesta ja otin valmiina, kun kohtuullisen sopivat löysin. Vaakunan pistelykaavion löysin Atlantian kirjontakillan sivuilta.

*** The pouches have got ensigns on the other sides and initials on the other. I found the cute dragon initials from a German book full of old patterns for embroidered alphabets. These are not medieval, but from 18th century if I remember correct, but they looked quite nice, so I chose them. There was not that much time, so I skipped the design part and took ready designed letters, when I found ones suitable enough. The patter of the ensign is from the web pages of the Atlantian embroiderers´ guild.



Pussukat on kirjailtu muliinilangalla pellavalle ja vuorattu silkillä. Nyörit tupsuineen on tehty myös muliinilangasta. Alla kuva myös rukousnauhoista. Rengasmainen on ollut yleisemmin naisten käytössä ja suora rukausnauha taas tyypillisempi miehillä. Helmet olen tehnyt lamppulasitekniikalla, nyörit ja tupsut ovat silkkilankaa.

*** The pouches are linen, emboidered with cotton floss. They have got silken linings. The cords and tassels are made of the same cotton thread. Here is the pic of the rosaries too. Usually, but not always, women had rosaries tied to rings and men straight ones. I made the beads from glass with lampworking torch, the cords and tassels are made of silk thread.

Tekemisiä. Doings

Hyvää Uutta Vuotta 2011! Näin vuoden vaihtuessa on tapana muistella mennyttä vuotta ja suunnitella alkavaa, joten tehdäänpä vanhanaikaiset siinäkin suhteessa. Kurkkasin syyskuiseen merkintääni, jossa suunnittelin, mitä tekisin syksyn aikana jouluun mennessä. Kiireisen syksyn vuoksi en ehtinyt jouluun mennessä tehdä valmiiksi kuin osan, mutta nyt on ollut vapaata aikaa viimeistellä aiemmin aloitettuja töitä ja jopa aloittaa ja lopettaa pari uutta.

Tavoitteena oli tehdä:

- Pitsinen Birgitta-myssy
- Häntähuppu
- Viitta
- Kankaiset sukat
- Kinnasneulalapaset
- Kinnasneulasukat
- Smokattu essu
- Helmiä

Tyytyväisenä voin todeta, että kaikki tuli ainakin aloitettua ja suurimman osan sain valmiiksikin. Viitta, kankaiset ja neulakinnassukat, essu ja suunnitellut helmet ovat kokonaan valmiit. Häntähupusta puuttuvat edelleen napinlävet, mutta sitä on jo käytettykin puutteesta huolimatta. Oikeastaan Birgitta-myssykkä on ainut, joka on vielä pahasti levällään. Siihenkin jo pitsiä värkkäsin, mutta purin sen, kun keksin, miten haluan sen tehdä, jotta niskasta, jossa pitsin reuna näkyy, tulee siisti. Jos ideani toimii, kerron siitä tarkemmin.

Kinnasneulalapaset ostin Sahralta. Sitten muistin, että olin aikoinut tehdä sukatkin ja eihän se auttanut muu kuin opetella neulakinnastekniikka. Joulun alla sen opettelin ja joulun pyhinä neulailin itselleni polvisukat ja tyttärelle nilkkasukat. Sukista on kuva merkinnän lopussa. Ne on tehty suomalaisella pistolla 2+3 tiputtamalla. Omatunto alkoi kolkuttaa, ja päätin tehdä lapasetkin. Ne ovat vielä kesken. Sitä paitsi Sahralta ostetut ovat niin kivat, että käytän niitä ihan muutenkin kuin keskiaikaan.

Ja sitten suunnitelmiin. Vaikka edellisessä merkinnässäni haaveilin yhtä jos toistakin, pysyn tiukasti ja ihan ilolla 1300-luvulla lähiajat. Keväällä ajattelin tehdä seuraavia ufoja valmiiksi ja ainakin aloitella uusia juttuja:

- No se Birgitta-pipa
- Kirjaillun pussukan kokoaminen ja viimeistely. Kirjonta on jo valmis.
- Tummanharmaa villamekko, aloitettu
- Punavioletti villainen päällysmekko, aloitettu
- Toinen smokattu essu erilaisella tekniikalla, aloitettu
- Talvihunnut villakankaasta
- Luvatut rukousnauhat
- Lohikäärmekirjontoja
- Uusi päällysmekko, jossa on isot kädenaukot. Tätä tuskin saan valmiiksi, jos edes aloitettua, koska haluan siitä sen juhlavan vaatteen, kirjaillun ja silleesti. Vanhan aion lahjoittaa minulle tärkeälle keskiaikaihmiselle, joka tosin olisi paremmankin väärtti, mutta se istuu hänelle itse asiassa paljon paremmin kuin minulle.

Ja sitten haluaisin oppia taas jotakin uutta vanhaa.


*** Happy New Year 2011! It is old habit this time of a year to think of the passed year and plan the new one. As this blog is basically about old habits, I´ll do that too. I reread what I had written in September (sorry, only in Finnish) and planned to do before Christmas. I have not finished all of these before Christmas because of quite busy autumn, but a couple of last weeks I have had lot of time to finish and even start projects.

I planned to do:

- The cap of St Birgitta with lace
- A hood
- A cape
- Socks made of fabric
- Naalbinded mittens
- Naalbinded socks
- Smocked apron
- Beads

I am quite pleased to realise I have started all of the things and almost all of them are finished too. The cape, the fabric socks, the naalbinded socks, the smocked apron and the planned beads are ready. The hood still misses its buttonholes, but I wore it already in an event, so no panic there. The cap of St Birgitta is the only one still badly unfinished. I am having one without lace and I started the lace to the new one, but ripped it apart, because I figured out how I want to make it more cleverly. If it really IS clever way to do the lace, I´ll tell about it later.

Naalbinded mittens I bought from Sahra. Then I realised I had planned to do the socks too, so there were no escape from teaching myself naalbinding. I made during Christmas the longer blue socks to myself and pink socks to my daughter. The pic is in the end of the page. They are made with Finnish 2+3 stitch. Then I thought I´ll better do the mittens myself too to keep my consience clear. They are not ready yet. Besides, I like to wear Sahra´s mittens all the time, not only in the events!

Then to the plans for the new year. Thought in the last entry I dreamed about different things, I am stucking gladly to the 14th century by now. I have several things to finish and another ones to start:

- Well... the cap of St Birgitta...
- A bag, embroidered with brick stitch. The embroidery is ready.
- A gray dress, started
- A burgundy overdress, started
- Another smocked apron, made slightly differently, started
- Woollen veil and wimple for wintertime
- The rosaries I have promised someone
- Embroidered dracons
- A sideless surcote. I doupt I´ll get this finished or even started, because I want it to be really festive, with emboideries and all. I am going to give the old one to someone, who is very importand medieval person to me. She would deserve better, but the dress fits her actually much better than me.

Then I would like to learn a new old technique.

Toiveita. A Wishlist

Olin viikonloppuna keskiaikatapahtumassa ja olikin aivan kerrassansa hauskaa! Tässä olisi nyt muutakin puuhaa, mutta ihmisten keskiaika-asuja muistellessa sormet hakeutuu kangaslaatikolle ja hiplaamaan näytetilkkuja. Kunhan saan sen edes suhtsäällisen 1300-luvun asukokonaisuuden valmiiksi, niin haluaisin tehdä ainakin:

- Rautakausikamppeet; eikä vähinten siksi, että asuun voisi tehdä upeat helmet!

- Vanha haave: 1400-luvun lopun vaatteet Neito ja yksisarvinen -kuvakudossarjan vaatteiden mukaan. Kuolasin niitä Clunyn keskiaikamuseossa toissa kesänä ja ostin sieltä niitä käsittelevän kirjan. (Kuolasin ihan varoen, ettei sylki lennä kuvakudoksiin asti.)

- Renessanssirytkyt olisivat kivat juhliin. Jos joskus vaikka olisi pitojen aikana salinkin puolella.

- Miesten vaatteita olisi myös hauska joskus tehdä. Kun ei nyt ole ketään ilmeistä, jolle tehdä, niin ei kukaan haluaisi vaihtaa käsintehtyjä vaatteita vaikkapa keskiaikaiseen jousiammuntavälineistöön?

1300-luvun vaatteista puheen ollen, yksi mekkoni eteni ratkaisevan askeleen kohti valmistumistaan, kun mestari Helena istutti siihen hihat viikonlopun aikana. Kiitos, oon sun fani!


*** I spent the weekend in a medieval event and had sooo fun! I should do something else at the moment, but remembering all the nice garbs people had makes me dream about new clothes. After I have finished even one decent set of fourteenth century dresses, I would like to do:

- Viking/iron age clothes. Then I could melt nice beads for myself too!

- Old dream: A dress after some of the dresses the kady and the maid are wearing in the Lady and the Unicorn tapestries. I drooled over the tapestries in the museum of Cluny (very carefully, no spit dropped to them...) and bought a book about them a couple of years ago.

- Renaissaince clothes would be nice to have at feasts and other parties. You never know, if I someday will spend the feast in a hall instead of a kitchen.

- I´d like to sew male clothes too. Anyone wants to swap something like bow and arrows to hand sewed garbs?

Speaking of clothes: My dress got sleeves fitted last weekend thanks to master Helena. I am your fan!

Seinävaateprojekti. Wallhanging project

Osallistuin erääseen yhteisprojektiin, jossa useat eurooppalaiset keskiaikaharrastajat kirjoivat vaakunoita kirjojan sopivaksi katsomalla tekniikalla. Vaakunatilkut kootaan ja niistä tehdään seinävaate, jonka totisesti haluaisin nähdä jonakin päivänä! Kirjailin ensin Humalasalon vaakunan, koska se oli ainoa varaamaton lähiseutujen vaakuna.

*** I embroidered a couple of coats of arms to the project with many other embroiderers around the Europe. The patches are now collected and when they are sewed together, they will form a wallhanging. I really would love to see the wallhanging in a real life some day! First I chose Humalasalo, as it was the only free local one at that time.



Sitten huhuiltiin kirjojia muutamille vielä kirjomatta oleville vaakunoille ja lupasin tehdä vielä kaksi. Näiden paikkakuntien kanssa minulla ei tässä vaiheessa ole ollut vielä valitettavasti muuta tekemistä, mutta nyt ainakin tiedän, millaiset vaakunat niillä on! Tämä on irlantilaisen Dun in Maran vaakuna:

*** Then we were asked to embroider another unembroidered coats of arms and I promised to make two more. I do not unfortunately know the shires otherwise - yet, but at least now I can identify their coats of arms! This one belongs to the Irish Dun in Mara:



Ja tämä saksalaisen Rauchenderbergin:

*** And this one is of Rauchenderberg in Germany: