Olin viikonloppuna keskiaikatapahtumassa ja olikin aivan kerrassansa hauskaa! Tässä olisi nyt muutakin puuhaa, mutta ihmisten keskiaika-asuja muistellessa sormet hakeutuu kangaslaatikolle ja hiplaamaan näytetilkkuja. Kunhan saan sen edes suhtsäällisen 1300-luvun asukokonaisuuden valmiiksi, niin haluaisin tehdä ainakin:
- Rautakausikamppeet; eikä vähinten siksi, että asuun voisi tehdä upeat helmet!
- Vanha haave: 1400-luvun lopun vaatteet Neito ja yksisarvinen -kuvakudossarjan vaatteiden mukaan. Kuolasin niitä Clunyn keskiaikamuseossa toissa kesänä ja ostin sieltä niitä käsittelevän kirjan. (Kuolasin ihan varoen, ettei sylki lennä kuvakudoksiin asti.)
- Renessanssirytkyt olisivat kivat juhliin. Jos joskus vaikka olisi pitojen aikana salinkin puolella.
- Miesten vaatteita olisi myös hauska joskus tehdä. Kun ei nyt ole ketään ilmeistä, jolle tehdä, niin ei kukaan haluaisi vaihtaa käsintehtyjä vaatteita vaikkapa keskiaikaiseen jousiammuntavälineistöön?
1300-luvun vaatteista puheen ollen, yksi mekkoni eteni ratkaisevan askeleen kohti valmistumistaan, kun mestari Helena istutti siihen hihat viikonlopun aikana. Kiitos, oon sun fani!
*** I spent the weekend in a medieval event and had sooo fun! I should do something else at the moment, but remembering all the nice garbs people had makes me dream about new clothes. After I have finished even one decent set of fourteenth century dresses, I would like to do:
- Viking/iron age clothes. Then I could melt nice beads for myself too!
- Old dream: A dress after some of the dresses the kady and the maid are wearing in the Lady and the Unicorn tapestries. I drooled over the tapestries in the museum of Cluny (very carefully, no spit dropped to them...) and bought a book about them a couple of years ago.
- Renaissaince clothes would be nice to have at feasts and other parties. You never know, if I someday will spend the feast in a hall instead of a kitchen.
- I´d like to sew male clothes too. Anyone wants to swap something like bow and arrows to hand sewed garbs?
Speaking of clothes: My dress got sleeves fitted last weekend thanks to master Helena. I am your fan!
maanantai 13. joulukuuta 2010
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Seinävaateprojekti. Wallhanging project
Osallistuin erääseen yhteisprojektiin, jossa useat eurooppalaiset keskiaikaharrastajat kirjoivat vaakunoita kirjojan sopivaksi katsomalla tekniikalla. Vaakunatilkut kootaan ja niistä tehdään seinävaate, jonka totisesti haluaisin nähdä jonakin päivänä! Kirjailin ensin Humalasalon vaakunan, koska se oli ainoa varaamaton lähiseutujen vaakuna.
*** I embroidered a couple of coats of arms to the project with many other embroiderers around the Europe. The patches are now collected and when they are sewed together, they will form a wallhanging. I really would love to see the wallhanging in a real life some day! First I chose Humalasalo, as it was the only free local one at that time.
Sitten huhuiltiin kirjojia muutamille vielä kirjomatta oleville vaakunoille ja lupasin tehdä vielä kaksi. Näiden paikkakuntien kanssa minulla ei tässä vaiheessa ole ollut vielä valitettavasti muuta tekemistä, mutta nyt ainakin tiedän, millaiset vaakunat niillä on! Tämä on irlantilaisen Dun in Maran vaakuna:
*** Then we were asked to embroider another unembroidered coats of arms and I promised to make two more. I do not unfortunately know the shires otherwise - yet, but at least now I can identify their coats of arms! This one belongs to the Irish Dun in Mara:
Ja tämä saksalaisen Rauchenderbergin:
*** And this one is of Rauchenderberg in Germany:
*** I embroidered a couple of coats of arms to the project with many other embroiderers around the Europe. The patches are now collected and when they are sewed together, they will form a wallhanging. I really would love to see the wallhanging in a real life some day! First I chose Humalasalo, as it was the only free local one at that time.
Sitten huhuiltiin kirjojia muutamille vielä kirjomatta oleville vaakunoille ja lupasin tehdä vielä kaksi. Näiden paikkakuntien kanssa minulla ei tässä vaiheessa ole ollut vielä valitettavasti muuta tekemistä, mutta nyt ainakin tiedän, millaiset vaakunat niillä on! Tämä on irlantilaisen Dun in Maran vaakuna:
*** Then we were asked to embroider another unembroidered coats of arms and I promised to make two more. I do not unfortunately know the shires otherwise - yet, but at least now I can identify their coats of arms! This one belongs to the Irish Dun in Mara:
Ja tämä saksalaisen Rauchenderbergin:
*** And this one is of Rauchenderberg in Germany:
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Markkinoilla. The craft fair.
Kävin perjantaina Tampereen käsityömessuilla läkähtymässä tarjonnan paljouteen. Ostin aika isolla summalla tarvikkeita, etukäteen harkittuja ostoksia, osa jopa etukäteistilauksena messuilta noudettavaksi. Loput juttuja, jotka olin päättäänyt hankkia messuilta, jos on tarjolla ja jos ei, tilaten netistä.
No, jotain heräteostoksiakin tarttui mukaan, mutta jos olisin tiennyt, että ostamaani on kaupan, olisin niitäkin harkinnut jo etukäteen. Nyt en mistään löydä käyntikorttia, jonka otin, enkä nimeä muista, mutta eräs nainen myi kivimessujen puolella poronluusta tehtyjä koruja. Hänellä oli myös muuta luista: ostinkin luisen kinnasneulan, luisen sukkulan ja luisen lusetin! Luiset lautanauhalaudat jäivät ostamatta, niitäkin olisi muutama kappale ollut.
Nyt ei neulakintaitten teko ainakaan neulasta ole kiinni, on luinen ja pari puista.
*** They had annual craft fair in Tampere last weekend. It is the largest one of it´s kind in Finland, so there were many, way too many sellers a little woman can handle. I bought quite a lot of stuff, but it was almost all planned beforehand. I´ll buy, if I found and if not, I would order later.
Well, of course you have to buy something unplanned too, but this time I bought stuff that I would have planned, if I had known there would be someone selling the things. So, there were lady who sold jewellry she had carved from reindeer bone. She had also something else: I bought a naalbinding needle made of reindeer bone, a shuttle made of reindeer bone and a lucett made of reindeer bone. She had also a few tablets made of (you guess it) made of reindeer bone, but those I left there.
So my naalbinding would not stop to the need of a needle now, I have two wooden ones and one, did I mention it, made of bone.
No, jotain heräteostoksiakin tarttui mukaan, mutta jos olisin tiennyt, että ostamaani on kaupan, olisin niitäkin harkinnut jo etukäteen. Nyt en mistään löydä käyntikorttia, jonka otin, enkä nimeä muista, mutta eräs nainen myi kivimessujen puolella poronluusta tehtyjä koruja. Hänellä oli myös muuta luista: ostinkin luisen kinnasneulan, luisen sukkulan ja luisen lusetin! Luiset lautanauhalaudat jäivät ostamatta, niitäkin olisi muutama kappale ollut.
Nyt ei neulakintaitten teko ainakaan neulasta ole kiinni, on luinen ja pari puista.
*** They had annual craft fair in Tampere last weekend. It is the largest one of it´s kind in Finland, so there were many, way too many sellers a little woman can handle. I bought quite a lot of stuff, but it was almost all planned beforehand. I´ll buy, if I found and if not, I would order later.
Well, of course you have to buy something unplanned too, but this time I bought stuff that I would have planned, if I had known there would be someone selling the things. So, there were lady who sold jewellry she had carved from reindeer bone. She had also something else: I bought a naalbinding needle made of reindeer bone, a shuttle made of reindeer bone and a lucett made of reindeer bone. She had also a few tablets made of (you guess it) made of reindeer bone, but those I left there.
So my naalbinding would not stop to the need of a needle now, I have two wooden ones and one, did I mention it, made of bone.
perjantai 12. marraskuuta 2010
Viittoja. Capes
Pidettiin tuossa iltana muutamana Kaukameelin kanssa viitanleikkuutalkoot. Kaukikselle olisi nyt tulollaan kokopitkä viitta, joka on leikattu kankaasta suoraan puoliympyräksi ja johon tulee pseudosauma siten, että se näyttää tehdyn kahdesta kapeasta kankaasta. Minulle leikeltiin viitta kiiloista. Oli tarkoitus leikata sekin kerralla kokonaiseksi puoliympyräksi, jotta olisi vähemmän ompelua, mutta eipä kangas olisi sitten riittänytkään, vaikka siitä tulee vain noin polvipituinen. Joten teemmepä samalla vertailevaa tutkimusta eri tavoin leikattujen ja ommeltujen viittojen ompelusta ja käyttäytymisestä. Lähtöoletus tutkimukseen on, että kiilaviitan saumat saattaisivat olla jopa rakennetta paremmin tukeva ratkaisu, varsinkin kun molemmat viitat ovat vuoritettuja.
Siitä sitten syntyi meikäläiselle dilemma. Ompelisinko viitan koneelle, kun eiväthän ne saumat kuitenkaan näy, vaiko käsin. Viitalle olisi tarvetta noin kuukauden päästä ja muutakin hommantouhua on. Taitaa silti mennä käsinompeluksi. Loin äsken yksivärisen lautanauhaloimen helman huolittelua varten ja etureunoihin olisi tarkoitus tehdä myös lautanauhaa koristeeksi. Jos niihin käytän aikaa ja käsityötä, niin miksipä sitten säästelisin saumoissa? Lähdenkin tässä pujottelemaan loimen lautoihin ja testaamaan, millaista nauhaa syntyy.
...
Tä? Mikä mekko?
*** Kaukameeli and I cut capes at another evening. She wanted long cape and we cut it as a whole half circles. She is going to sew a pseudo seam to it, so it looks like made from two narrow fabrics. I planned to do the same, but in the end there were not enough cloth, even as I want a shorter one, so we cut wedge-shaped pieces instead. Let´s see, how the differently cut capes act. It might be that seams of my cape will support even better the quite large piece with a lining. Or then not. We´ll see.
Wedges mean more sewing, so I wondered if I´ll sew it with hands or macine. The seams will not show anyway. I will need the cape after about a month and I have also other stuff do do meanwhile. But I just laid a warp for a tablet weave band I am planning to use to hem the cape, so if I use time for that, I could use it for hand sewing also. OK, I´ll leave to see how the band will turn out.
...
What? A dress?
Siitä sitten syntyi meikäläiselle dilemma. Ompelisinko viitan koneelle, kun eiväthän ne saumat kuitenkaan näy, vaiko käsin. Viitalle olisi tarvetta noin kuukauden päästä ja muutakin hommantouhua on. Taitaa silti mennä käsinompeluksi. Loin äsken yksivärisen lautanauhaloimen helman huolittelua varten ja etureunoihin olisi tarkoitus tehdä myös lautanauhaa koristeeksi. Jos niihin käytän aikaa ja käsityötä, niin miksipä sitten säästelisin saumoissa? Lähdenkin tässä pujottelemaan loimen lautoihin ja testaamaan, millaista nauhaa syntyy.
...
Tä? Mikä mekko?
*** Kaukameeli and I cut capes at another evening. She wanted long cape and we cut it as a whole half circles. She is going to sew a pseudo seam to it, so it looks like made from two narrow fabrics. I planned to do the same, but in the end there were not enough cloth, even as I want a shorter one, so we cut wedge-shaped pieces instead. Let´s see, how the differently cut capes act. It might be that seams of my cape will support even better the quite large piece with a lining. Or then not. We´ll see.
Wedges mean more sewing, so I wondered if I´ll sew it with hands or macine. The seams will not show anyway. I will need the cape after about a month and I have also other stuff do do meanwhile. But I just laid a warp for a tablet weave band I am planning to use to hem the cape, so if I use time for that, I could use it for hand sewing also. OK, I´ll leave to see how the band will turn out.
...
What? A dress?
lauantai 6. marraskuuta 2010
Kuulumisia - What´s in the air
No, koska minulla ei nyt ole mitään ihmeempää keskiaikailuun liittyvää kesken, mitä nyt häntähuppu, pari essua ja yksi kirjomus, niin ajattelin, että voisi aloittaa jotakin pientä puuhaa, kun olen tämän viikonlopun illat kotona yksikseni. Eilen värkkäilin sitten Elinan Herjolfsnes-ohjeitten mukaan kaavoja uutta mekkoa varten. Sovitusnukke on muuten kova mimmi, ei valittanut yhtään, vaikka kiinnitin siihen kertakäyttölakanan palasia nuppineulalla. Ja sillä on kaiken lisäksi samat mitat kuin minulla. Kädet vain puuttuu, siitä miinusta. Nyt kerään rohkeutta leikatakseni kankaan.
Kävin Tanskanmaalla muutama viikko sitten ja olikin kiva reissu. Kertonen matkasta muuta lasiblogin puolella, mutta koskapa oli tässä taannoin puhetta paikallisesta Kansallismuseosta, niin kerron, että pistäysin. Olimme Kööpenhaminassa jo perjantaina kolmen kantturoissa, joten menimme silloin, enkä jäänyt ihmettelemään, olisiko maanantaina auki vai ei. Visiitti oli pikainen, sillä yhdeksän tunnin ajo Tukholmasta ja kaksi teiniä laahuksena hieman jarrutti pahinta intoa. En edes ostanut museokaupasta mitään! Kävimme vain keskiaika- ja renessanssiosaston, vaikka olisi siellä ollut kaikenlaista muutakin mielenkiintoista, kuten vaihtuva näyttely kuningatar Margaretan (nykyisen, ei sen keskiaikaisen) arkeologisista harrastuksista. Mutta näinpä ainakin kehutun keskiaikaosaston grönlantilaisine juttuineen ja olin tyytyväinen.
Kööpenhaminassa oli jokin kulttuurien yö meneillään ja juuri museossa ollessamme viritteli bändi kovin keskiaikaiselta vaikuttavia soittimiaan sen alahallissa. Teinejä ei tää musa jostain syystä kiinnostanut, joten lähdimme etsimään päivän ensimmäistä lämmintä ateriaa...
*** As I do not have anything special undone (only a hat, a couple of approns and a embroidery), I thought I might start a new little project. So I made patterns for a dress after Elina´s instructions. I have a dummy which is my size, so I could pin pieces of pattern to it, nice! Now I am trying to be brave enough to cut the fabric.
So I visited Denmark and the National Museum in Copenhagen a couple of weeks ago. We went there already on Friday, as we were in Copenhagen at about 3 o´clock. It was quite brief visit after nine hours driving from Stockholm and two tired and hungry teenagers with me. So we visited only the Middle Ages and the Renaissance section. I did not even bought anything from the museum shop! There would have been another interesting exhibitions, like one about queen Margaret´s (the one Denmark is having now, not the medieval one) interest of archeology. But I saw the Greenlandish stuff and all the other things I had hoped to see.
There was some kind of culture night in Copenhagen at the time, lot of people and happening going on everywhere. When we were about to leave the museum, the band started to play middleageish music with middleageish instruments. I do not why, but the teenagers were not very interested, so we left to find something warm to eat.
Kävin Tanskanmaalla muutama viikko sitten ja olikin kiva reissu. Kertonen matkasta muuta lasiblogin puolella, mutta koskapa oli tässä taannoin puhetta paikallisesta Kansallismuseosta, niin kerron, että pistäysin. Olimme Kööpenhaminassa jo perjantaina kolmen kantturoissa, joten menimme silloin, enkä jäänyt ihmettelemään, olisiko maanantaina auki vai ei. Visiitti oli pikainen, sillä yhdeksän tunnin ajo Tukholmasta ja kaksi teiniä laahuksena hieman jarrutti pahinta intoa. En edes ostanut museokaupasta mitään! Kävimme vain keskiaika- ja renessanssiosaston, vaikka olisi siellä ollut kaikenlaista muutakin mielenkiintoista, kuten vaihtuva näyttely kuningatar Margaretan (nykyisen, ei sen keskiaikaisen) arkeologisista harrastuksista. Mutta näinpä ainakin kehutun keskiaikaosaston grönlantilaisine juttuineen ja olin tyytyväinen.
Kööpenhaminassa oli jokin kulttuurien yö meneillään ja juuri museossa ollessamme viritteli bändi kovin keskiaikaiselta vaikuttavia soittimiaan sen alahallissa. Teinejä ei tää musa jostain syystä kiinnostanut, joten lähdimme etsimään päivän ensimmäistä lämmintä ateriaa...
*** As I do not have anything special undone (only a hat, a couple of approns and a embroidery), I thought I might start a new little project. So I made patterns for a dress after Elina´s instructions. I have a dummy which is my size, so I could pin pieces of pattern to it, nice! Now I am trying to be brave enough to cut the fabric.
So I visited Denmark and the National Museum in Copenhagen a couple of weeks ago. We went there already on Friday, as we were in Copenhagen at about 3 o´clock. It was quite brief visit after nine hours driving from Stockholm and two tired and hungry teenagers with me. So we visited only the Middle Ages and the Renaissance section. I did not even bought anything from the museum shop! There would have been another interesting exhibitions, like one about queen Margaret´s (the one Denmark is having now, not the medieval one) interest of archeology. But I saw the Greenlandish stuff and all the other things I had hoped to see.
There was some kind of culture night in Copenhagen at the time, lot of people and happening going on everywhere. When we were about to leave the museum, the band started to play middleageish music with middleageish instruments. I do not why, but the teenagers were not very interested, so we left to find something warm to eat.
perjantai 8. lokakuuta 2010
Villasella. Woollen embroidery
Häntähuppu on ollut työn alla muutaman muun projektin kanssa ja on nyt valmis muuten, mutta napit ja napinlävet puuttuvat. Kuten aiemmin mainitsin, olen tässä opettanut jotain peruskirjailujuttuja ja käyttänyt mallina omia töitäni ja niitten tekovaiheita. Siksi hupsukan kirjailukin on valmistunut kohtuullisen ripeästi ja siksi tulin ottaneeksi muutamista vaiheista kuvia.
*** I have embroidered and made a medieval style headdress lately. The chaperon with liripipe is almost ready now, it misses only buttons and buttonholes. As I told earlier, I have been teaching embroidery too this autumn and have used my own works as examples. So I have taken pictures too during the process.
Tunnen epäluuloa taikatusseja ja muita kovasti kemikaaleja sisältäviä kuvansiirtomenetelmiä kohtaan, erityisesti kun kyseessä on senkin verran kallis villakangas kuin tässä tapauksessa. En halua, että muutaman vuoden kuluttua kirjonnan alta kankaasta pilkistää taas violettia väriä. Voihan se olla, että niin ei kävisikään, mutta joka tapauksessa päätin siirtää kirjottavan kuvan kankaaseen, jos ei nyt ihan keskiaikaisella, niin vanhalla metodilla kuitenkin. Kuva-aihe on muuten Nancy Spiesin kirjasta Here Be Wyverns. Hän taas on ottanut sen kirjaansa thurgaulaisesta 1300-luvun pöytäliinasta.
*** I do not like use magic pens or other that kind of modern ways to mark the embroidery to a fabric, specially when I am embroidering as expensive quality fabric as here. I do not want blue or purple marks re-enter again after a few years. They as well would not do that, but anyway I decided to use older technique instead. The pattern is from Here Be Wyverns by Nancy Spies. Originally it is from the embroidered 14th century tablecloth from Kloster Feldberg, Thurgau.
Joten piirsin kuvion silkkipaperille, jonka neulasin tasaisesti kirjottavan kankaan päälle ja ompelin ääriviivat langalla. Kuvassa näkyy kokeiluja siitä, mitä pistoa kannattaisi käyttää. Sen jälkeen revin silkkipaperin varovaisesti pois ja kirjoin kuvion.
*** So I drew the motif to the tissue paper and pinned the paper to the fabric. Then I sewed the lines and after that ripped the paper carefully away. In the pic you can see how I tested the best stiches.
Koepalassa käytin ääriviivojen ompeluun valkaistua pellavalankaa, mutta itse työhön ompelin kuvion jälkipistoilla viininpunaisella silkkilangalla, jota käytin myös punaisten kankaanpalojen yhteenompeluun. Kirjailuun käytin villalankaa, Wetterhoffin Veeraa. Villa kiiltää yllättävänkin kauniisti laakapistoissa. Viivat ja osan pienistä yksityiskohdista kirjoin halkaistulla jälkipistolla.
*** In a test patch I used linen thread to sew the lines, but in the real work I used burgundy silken thread. I used the same thread to sew red woollen pieces together. In a embroidery I used woollen threads and I really like the way wool shines in a satin stitches.
Ja tässäpä kirjailtu ja koottu hupsukka odottelee napitusta. Vuorikangas on sinapinkeltaista villakangasta, josta olisi aikomukseni tehdä myös viitta.
*** Here is my new hat waiting for buttons. Lining is made from another woollen fabric. I am planning to make a cape from the same yellow-brown fabric.
*** I have embroidered and made a medieval style headdress lately. The chaperon with liripipe is almost ready now, it misses only buttons and buttonholes. As I told earlier, I have been teaching embroidery too this autumn and have used my own works as examples. So I have taken pictures too during the process.
Tunnen epäluuloa taikatusseja ja muita kovasti kemikaaleja sisältäviä kuvansiirtomenetelmiä kohtaan, erityisesti kun kyseessä on senkin verran kallis villakangas kuin tässä tapauksessa. En halua, että muutaman vuoden kuluttua kirjonnan alta kankaasta pilkistää taas violettia väriä. Voihan se olla, että niin ei kävisikään, mutta joka tapauksessa päätin siirtää kirjottavan kuvan kankaaseen, jos ei nyt ihan keskiaikaisella, niin vanhalla metodilla kuitenkin. Kuva-aihe on muuten Nancy Spiesin kirjasta Here Be Wyverns. Hän taas on ottanut sen kirjaansa thurgaulaisesta 1300-luvun pöytäliinasta.
*** I do not like use magic pens or other that kind of modern ways to mark the embroidery to a fabric, specially when I am embroidering as expensive quality fabric as here. I do not want blue or purple marks re-enter again after a few years. They as well would not do that, but anyway I decided to use older technique instead. The pattern is from Here Be Wyverns by Nancy Spies. Originally it is from the embroidered 14th century tablecloth from Kloster Feldberg, Thurgau.
Joten piirsin kuvion silkkipaperille, jonka neulasin tasaisesti kirjottavan kankaan päälle ja ompelin ääriviivat langalla. Kuvassa näkyy kokeiluja siitä, mitä pistoa kannattaisi käyttää. Sen jälkeen revin silkkipaperin varovaisesti pois ja kirjoin kuvion.
*** So I drew the motif to the tissue paper and pinned the paper to the fabric. Then I sewed the lines and after that ripped the paper carefully away. In the pic you can see how I tested the best stiches.
Koepalassa käytin ääriviivojen ompeluun valkaistua pellavalankaa, mutta itse työhön ompelin kuvion jälkipistoilla viininpunaisella silkkilangalla, jota käytin myös punaisten kankaanpalojen yhteenompeluun. Kirjailuun käytin villalankaa, Wetterhoffin Veeraa. Villa kiiltää yllättävänkin kauniisti laakapistoissa. Viivat ja osan pienistä yksityiskohdista kirjoin halkaistulla jälkipistolla.
*** In a test patch I used linen thread to sew the lines, but in the real work I used burgundy silken thread. I used the same thread to sew red woollen pieces together. In a embroidery I used woollen threads and I really like the way wool shines in a satin stitches.
Ja tässäpä kirjailtu ja koottu hupsukka odottelee napitusta. Vuorikangas on sinapinkeltaista villakangasta, josta olisi aikomukseni tehdä myös viitta.
*** Here is my new hat waiting for buttons. Lining is made from another woollen fabric. I am planning to make a cape from the same yellow-brown fabric.
maanantai 4. lokakuuta 2010
Nationalmuseet
Kööpenhaminassa oleva nimittäin. Se, jossa ainakin H.C. Andersenin sadun mukaan on talletettuna se oikean prinsessan testannut herne. Sen (englanninkielisillä) sivuilla lukee, että auki tiistaista sunnuntaihin ja maanantaisin suljettu, paitsi from 16.10. Mitähän tuo meinaa? Mitä luulee blogiani mahdollisesti lukeva kansa, kannattaisiko mennä ovea nykimään kahden viikon päästä maanantaina?
***
The one in Copenhagen. The one that is having the pea, which tested if the princess was real or not, in it´s collections, at least H.C. Andersen said so. It says in their web page, that it is open from Thuesday to Sunday, closed Mondays, except from 16.10. What do you think, what it is supposed to mean, is there any idea to go and check the situation on Monday two weeks from today I happen to be in the town?
***
The one in Copenhagen. The one that is having the pea, which tested if the princess was real or not, in it´s collections, at least H.C. Andersen said so. It says in their web page, that it is open from Thuesday to Sunday, closed Mondays, except from 16.10. What do you think, what it is supposed to mean, is there any idea to go and check the situation on Monday two weeks from today I happen to be in the town?
torstai 30. syyskuuta 2010
Kuinka erottaa työ ja harrastus... Hobby or work
Otsakkeessa pitäisi olla oikeastaan kysymysmerkki. Kuinka erottaa työ ja harrastus? Ja onko se edes tarpeen? Olen siis "pilannut" muutaman mukavan harrastuksen sillä, että niistä on tullut enemmän tai vähemmän osa työtäni. Tosin sanoen periaatteessa voin harrastaa työkseni. (Käytännössä tämä ei ole ihan niin ruusuista.) Viime vuosien käsitöissäni on lähes aina ollut taka-ajatus siitä, miten voin hyödyntää tuotoksia töissäni, myydä niitä tai käyttää mallitöinä. Keskiajan elävöityksessä kiehtoo kaiken muun ohessa se, että voin tehdä käsitöitä ihan vain itselleni, ilman, että niistä on varsinaista Hyötyä.
Tai niinhän sitä luulisi. Olen tässä syksyn mittaan pitänyt parille nukentekijäryhmälle kurssia, jossa käymme läpi kaikenlaisia kirjontatapoja, joita voi hyödyntää nukkejen tekemisessä tai niitten vaatteissa. Kuten arvata saattaa, nukkemittakaava on melkoista piperrystä, joten päädyin siihen, että näytän mallia ihmisen kokoisilla tuotoksilla. Ihminen sattuu olemaan meikku ja kamppeet, joita olen kirjonut, ovat sattuneet olemaan aika lailla keskiaikaisvaikutteisia.
Olen muun muassa kirjonut villalangalla villakangasta, josta tulee häntähuppu, eli hupsukka. Tuo on ihan itsekeksimäni termi, ei virallinen nimitys, tulee sanoista huppu ja sukka. Olen myös tehnyt siihen kangasnappeja ja opettanut sen samalla kurssilaisille. Tällä viikolla näytin ja näytän smokkausta ja päätin tehdä hieman vertailevaa tutkimusta valmiiksi poimutetun ja tehdessä poimutettavan hunajakennosmokkauksen välillä, joten kohta lienen kahden smokatun essun onnellinen omistaja.
Ammatti pukkaa läpi myös siinä, että olen ottanut kuvia eri vaiheista ja niistä raporttia tällä samalla kanavalla, kunhan olen saanut kuvat purettua kamerasta ja vähän editoitua.
***
There should be question mark in the end of the head line. Hobby or work? Or should I even think about it? I have kinda spoiled a couple of good hobbies when started to make them as profession. Almost every craft work I have done during last years have had got some kind of professional backround. I have sold them or used them as models for courses. A thing I like in the re-enactment is that I can make things just to myself, without any real professional benefit in it or thinking how long it takes to make them.
Or one could think so. This autumn I have been teaching local hobbyist dollmakers embroidery styles and stitches they can use when making dolls and clothes for them. As you can guess, the scale is quite small, so I thought it is easier to show them the techniques in a human scale. The human happens to be me and the clothes I am making happen to be a little bit like medieval...
So I have embroidered woollen fabric with woollen yarn, it will be a chaperon with liripipe. It will have buttons made from the fabric and I will show the students how to make them too. This week´s theme is smocking. I decided to compare two different methods to do honeycomp smocking, so I will have two smocked aprons after that!
Yeah, and I have taken photos of them too, so when I have moved the pics from the camera to the computer and maybe edited them a little, I´ll tell more about the projects in this very same blog.
Tai niinhän sitä luulisi. Olen tässä syksyn mittaan pitänyt parille nukentekijäryhmälle kurssia, jossa käymme läpi kaikenlaisia kirjontatapoja, joita voi hyödyntää nukkejen tekemisessä tai niitten vaatteissa. Kuten arvata saattaa, nukkemittakaava on melkoista piperrystä, joten päädyin siihen, että näytän mallia ihmisen kokoisilla tuotoksilla. Ihminen sattuu olemaan meikku ja kamppeet, joita olen kirjonut, ovat sattuneet olemaan aika lailla keskiaikaisvaikutteisia.
Olen muun muassa kirjonut villalangalla villakangasta, josta tulee häntähuppu, eli hupsukka. Tuo on ihan itsekeksimäni termi, ei virallinen nimitys, tulee sanoista huppu ja sukka. Olen myös tehnyt siihen kangasnappeja ja opettanut sen samalla kurssilaisille. Tällä viikolla näytin ja näytän smokkausta ja päätin tehdä hieman vertailevaa tutkimusta valmiiksi poimutetun ja tehdessä poimutettavan hunajakennosmokkauksen välillä, joten kohta lienen kahden smokatun essun onnellinen omistaja.
Ammatti pukkaa läpi myös siinä, että olen ottanut kuvia eri vaiheista ja niistä raporttia tällä samalla kanavalla, kunhan olen saanut kuvat purettua kamerasta ja vähän editoitua.
***
There should be question mark in the end of the head line. Hobby or work? Or should I even think about it? I have kinda spoiled a couple of good hobbies when started to make them as profession. Almost every craft work I have done during last years have had got some kind of professional backround. I have sold them or used them as models for courses. A thing I like in the re-enactment is that I can make things just to myself, without any real professional benefit in it or thinking how long it takes to make them.
Or one could think so. This autumn I have been teaching local hobbyist dollmakers embroidery styles and stitches they can use when making dolls and clothes for them. As you can guess, the scale is quite small, so I thought it is easier to show them the techniques in a human scale. The human happens to be me and the clothes I am making happen to be a little bit like medieval...
So I have embroidered woollen fabric with woollen yarn, it will be a chaperon with liripipe. It will have buttons made from the fabric and I will show the students how to make them too. This week´s theme is smocking. I decided to compare two different methods to do honeycomp smocking, so I will have two smocked aprons after that!
Yeah, and I have taken photos of them too, so when I have moved the pics from the camera to the computer and maybe edited them a little, I´ll tell more about the projects in this very same blog.
torstai 23. syyskuuta 2010
Nopeesti vaan. Quick one.
Olisi aika lailla ihan töitä tehtäväksi, mutta postipoika (ihan aikuinen mies oli kylläkin) toi äsken Else Östergårdin kirjan Woven into the Earth. Syyhyttäisi.
***
I have a lot to do, real work, but the postman just gave me the parcel, Else Östergård´s book Woven into the Earth in it. Itching.
***
I have a lot to do, real work, but the postman just gave me the parcel, Else Östergård´s book Woven into the Earth in it. Itching.
tiistai 21. syyskuuta 2010
Listat paikoilleen
Ihmisillä näkyy olevan aina silloin tällöin tapana listailla blogeissaan, mitä meinaavat tehdä esim. alkavan vuoden aikana harrastuksensa eteen. Kaipa sitten minäkin. Kun olen vielä vaatettamisen ensimmäisellä kierroksella, niin listaan tähän, mitä tarvitsisin ihan välttämättä ollakseni edes joten kuten asiallisesti vaatetettu ja asustettu keskiaikatapahtumissa.
* Alusvaatemekko. Tehty.
* Huntu, kaulaliina ja huntuneulat. Tehty.
* Myssy. Tehty pyhän Birgitan myssyn mukaan ilman keskipitsiä. Myssy, johon tulee pitsi ja kirjailu, on leikattuna.
* Mekko. Tehty, mutta uutta tekisi mieli, katso edellinen postaus.
* Päällysmekko. Tehty, mutta uutta tekisi mieli, katso ensimmäinen postaus.
* Vyö. Lautanauhavyö on olemassa, mutta nahkaista 1300-lukulaista tekisi mieli. Tätä en välttämättä tekisi itse.
* Pussukka vyöhön. Tehty jonkinmoinen, uusi tekeillä.
* Häntähuppu. Tekeillä.
* Viitta
* Kankaiset sukat
* Sukkanauhat. Tehty.
* Kinnasneulasukat
* Kinnasneulalapaset
* Kengät ja patiinit. Nykyaikaiset suhteellisen asialliset kengät ovat olemassa.
Tänä syksynä, jouluun mennessä yritän tehdä seuraavat:
* Pitsinen Birgitta-myssy
* Häntähuppu
* Viitta
* Kankaiset sukat
* Kinnasneulalapaset
* Kinnasneulasukat
Jos aikaa riittää, yritän ainakin saada alulle myös uuden mekon. Tuossa listassa kinkkisimmät ovat kinnasneulalapaset ja -sukat. Olen kinnasneulatekniikkaa joskus kokeillut, joten eiköhän sekin onnistu. Oli Evanpäivillä Sahran kanssa puhetta, että hän opettaisi sitä minulle, mutta eipä siinä sitten ollut aikaa asiaan paneutua, kun heiluin keittiössä. Katselin kuitenkin netistä ohjeita ja on tuolla jossain suomalaisen piston ohjeet ihan paperillakin, joten ajattelin peruspiston opetella itse ja kysyä Sahralta sitten neuvoa hienosäätöön, kun seuraavan kerran hänet näen. Niin ja sitten vielä:
* Helmiä, lähinnä muille ja myyntiin.
Muokkasin tekstiä, kun lisään vielä yhden jutun. Tätä ei ollut listani paperiversiossa (sellainen on siis olemassa, ei näitä ihan hihasta vedetty!), joten unohtui, mutta tuli mieleen myöhemmin erään keskustelun jälkeen:
* Smokattu essu
* Alusvaatemekko. Tehty.
* Huntu, kaulaliina ja huntuneulat. Tehty.
* Myssy. Tehty pyhän Birgitan myssyn mukaan ilman keskipitsiä. Myssy, johon tulee pitsi ja kirjailu, on leikattuna.
* Mekko. Tehty, mutta uutta tekisi mieli, katso edellinen postaus.
* Päällysmekko. Tehty, mutta uutta tekisi mieli, katso ensimmäinen postaus.
* Vyö. Lautanauhavyö on olemassa, mutta nahkaista 1300-lukulaista tekisi mieli. Tätä en välttämättä tekisi itse.
* Pussukka vyöhön. Tehty jonkinmoinen, uusi tekeillä.
* Häntähuppu. Tekeillä.
* Viitta
* Kankaiset sukat
* Sukkanauhat. Tehty.
* Kinnasneulasukat
* Kinnasneulalapaset
* Kengät ja patiinit. Nykyaikaiset suhteellisen asialliset kengät ovat olemassa.
Tänä syksynä, jouluun mennessä yritän tehdä seuraavat:
* Pitsinen Birgitta-myssy
* Häntähuppu
* Viitta
* Kankaiset sukat
* Kinnasneulalapaset
* Kinnasneulasukat
Jos aikaa riittää, yritän ainakin saada alulle myös uuden mekon. Tuossa listassa kinkkisimmät ovat kinnasneulalapaset ja -sukat. Olen kinnasneulatekniikkaa joskus kokeillut, joten eiköhän sekin onnistu. Oli Evanpäivillä Sahran kanssa puhetta, että hän opettaisi sitä minulle, mutta eipä siinä sitten ollut aikaa asiaan paneutua, kun heiluin keittiössä. Katselin kuitenkin netistä ohjeita ja on tuolla jossain suomalaisen piston ohjeet ihan paperillakin, joten ajattelin peruspiston opetella itse ja kysyä Sahralta sitten neuvoa hienosäätöön, kun seuraavan kerran hänet näen. Niin ja sitten vielä:
* Helmiä, lähinnä muille ja myyntiin.
Muokkasin tekstiä, kun lisään vielä yhden jutun. Tätä ei ollut listani paperiversiossa (sellainen on siis olemassa, ei näitä ihan hihasta vedetty!), joten unohtui, mutta tuli mieleen myöhemmin erään keskustelun jälkeen:
* Smokattu essu
perjantai 17. syyskuuta 2010
Samaan aikaan toisessa kerroksessa
Olin viime viikonloppuna keskiaikatapahtumassa ja ilmaantui kaikenlaisia uusia vaatetarpeita, mutta niistä myöhemmin, kunhan olen kolunnut jo tehnyt erheet.
Niin, kun sain sinisen päällysmekon ylisuurine hihanaukkoineen valmiiksi, käväisin pikaiseltaan pistäytymässä, ihan muutaman tunnin, pohjoisempana Pähkinässä pidoissa. Alusmekkoa en ollut edes aloittanut, joten kiskaisin kaapista yhden harmaan puuvillamekon alle. Päätin kuitenkin aloitella mitä pikimmiten oikean alusmekon tekemistä.
Olin jostakin saanut kuningasajatuksen, että alusmekon voisi tehdä täysvinoon, jotta se joustaisi enemmän, kun on kuitenkin tyköistuva. Siis ihan oikeasti luin tämän ehdotuksen jostakin, en keksinyt itse, sekin olisi tarvittaessa toki onnistunut! Myöhemmin tajusin, että ensinnäkään mekon ei tarvitsisi olla tyköistuva, jos en halua ja toisekseen tarkoituksella täysvinoon leikattu mekko vie niin paljon kangasta ja syntyy hukkapaloja, ettei siten keskiaikaan mekkoa varmaan olisi tehty, varsinkaan kapeasta kankaasta. Ostamani valkoinen pellavakangas ei olisi riittänyt alkuunkaan, ei tosin edes suoraan leikattuun hihalliseen vaatteeseen. Eipä sitten muuta kuin ostamaan uutta kangasta!
Eikä se täysvinoisuus ollut hyvä idea muutenkaan, selvisi heti ensi hetkillä, kun mekon nykäisin ylleni kesällä Nuijasodassa. Siinä vaiheessa asialle ei oikein voinut enää mitään, sillä olin saanut sen siihen pisteeseen edellisyönä pikkutunneilla.
Siihen pisteeseen muuten tarkoittaa sitä, että muun muassa nyörinreiät ja nyöri rievusta puuttui edelleenkin ja ompelin sen päälleni ihan vaan langalla. Ja sitä lankaa saikin sitten olla nykimässä koko ajan kiinni. Keli oli mitä lämpimin ja kansa liikkui muutenkin aika säädyttömästi pelkissä mekkosissaan, joten vasta illalla pistin sinisen mekon päälle ja sen jälkeen etuhalkio lankoineen sai rötköttää alla miten parhaaksi näki.
Illalla tapahtumassa järjestettiin pidot ja jeesailin keittiössä ja tuolloin tuli erityisen hyvin esille täysvinon mekon oikea olemus: sehän jousti, mutta lähinnä alaspäin. Helma oli leikattu alun alkaen jo hieman ylipitkäksi ajan muodikkaaseen tyyliin, mutta nyt se oli ainakin 20 senttiä liian pitkä. Keittiöpiioilla tuskin on ollut silloinkaan ylipitkät hameet... Hametta sai olla koko ajan kokoilemassa ja helma oli aika lailla... no, likainen. Jossain vaiheessa kokeneempi lähimmäinen armahti ja ehdotti, että keräisin liikaa pituutta vyön avulla vyötärölle. Hieman helpotti.
No, sittemmin olen korjannut mekkoa siten, että otin yläosasta pois 5-10 senttiä ja helmasta toisen mokoman. Vyötäröllä on nyt poikkisauma. Tein myös mekkoon nyörinreiät ja nyörin, joten nyt sen saa pysymään päällä suhteellisen asiallisesti. Sillä mennään niin kauan kunnes ehdin tehdä kokonaan uuden, muutaman kiireellisemmän vaatekappaleen jälkeen. Sitten se siirtyy yöpaidaksi. Kangas on jo uuteen mekkoon toki hankittuna. Tai uusiin mekkoihin, villaa sekä alus- että päällysmekkoon. 100 prossaa Naturtuchesta. Nam. Ja niitä en tee hätäiseen.
Tarinan opetus kaikille aloitteleville elävöittäjille: älä tee mekkoa täysvinoon leikaten, korkeintaan jonkun kiilan voi niin tehdä, kangasta säästäen.
Jos jotakuta jäi kiinnostamaan, mitä tein alkuperäisestä pellavakankaasta, niin voin kertoa että muun muassa hunnun, joka on liian paksu tarkoitukseensa ja muutaman pussukan. Kangasta on vielä jäljellä ja ajattelin tehdä siitä jossain vaiheessa pöytäliinan.
Niin ja Nuijasodassa tajusin, että päällysmekon ja alusmekon alla pitäisi olla vielä yksi mekko, alusalusmekko, alusvaatemekko tai mikä hän nyt onkaan. Tämän tarinan antisankari oli siis päällysalusmekko. Aluspäällysmekko. What ever. Kerrospukeutujia nuo vanhanajanihmiset.
Niin, kun sain sinisen päällysmekon ylisuurine hihanaukkoineen valmiiksi, käväisin pikaiseltaan pistäytymässä, ihan muutaman tunnin, pohjoisempana Pähkinässä pidoissa. Alusmekkoa en ollut edes aloittanut, joten kiskaisin kaapista yhden harmaan puuvillamekon alle. Päätin kuitenkin aloitella mitä pikimmiten oikean alusmekon tekemistä.
Olin jostakin saanut kuningasajatuksen, että alusmekon voisi tehdä täysvinoon, jotta se joustaisi enemmän, kun on kuitenkin tyköistuva. Siis ihan oikeasti luin tämän ehdotuksen jostakin, en keksinyt itse, sekin olisi tarvittaessa toki onnistunut! Myöhemmin tajusin, että ensinnäkään mekon ei tarvitsisi olla tyköistuva, jos en halua ja toisekseen tarkoituksella täysvinoon leikattu mekko vie niin paljon kangasta ja syntyy hukkapaloja, ettei siten keskiaikaan mekkoa varmaan olisi tehty, varsinkaan kapeasta kankaasta. Ostamani valkoinen pellavakangas ei olisi riittänyt alkuunkaan, ei tosin edes suoraan leikattuun hihalliseen vaatteeseen. Eipä sitten muuta kuin ostamaan uutta kangasta!
Eikä se täysvinoisuus ollut hyvä idea muutenkaan, selvisi heti ensi hetkillä, kun mekon nykäisin ylleni kesällä Nuijasodassa. Siinä vaiheessa asialle ei oikein voinut enää mitään, sillä olin saanut sen siihen pisteeseen edellisyönä pikkutunneilla.
Siihen pisteeseen muuten tarkoittaa sitä, että muun muassa nyörinreiät ja nyöri rievusta puuttui edelleenkin ja ompelin sen päälleni ihan vaan langalla. Ja sitä lankaa saikin sitten olla nykimässä koko ajan kiinni. Keli oli mitä lämpimin ja kansa liikkui muutenkin aika säädyttömästi pelkissä mekkosissaan, joten vasta illalla pistin sinisen mekon päälle ja sen jälkeen etuhalkio lankoineen sai rötköttää alla miten parhaaksi näki.
Illalla tapahtumassa järjestettiin pidot ja jeesailin keittiössä ja tuolloin tuli erityisen hyvin esille täysvinon mekon oikea olemus: sehän jousti, mutta lähinnä alaspäin. Helma oli leikattu alun alkaen jo hieman ylipitkäksi ajan muodikkaaseen tyyliin, mutta nyt se oli ainakin 20 senttiä liian pitkä. Keittiöpiioilla tuskin on ollut silloinkaan ylipitkät hameet... Hametta sai olla koko ajan kokoilemassa ja helma oli aika lailla... no, likainen. Jossain vaiheessa kokeneempi lähimmäinen armahti ja ehdotti, että keräisin liikaa pituutta vyön avulla vyötärölle. Hieman helpotti.
No, sittemmin olen korjannut mekkoa siten, että otin yläosasta pois 5-10 senttiä ja helmasta toisen mokoman. Vyötäröllä on nyt poikkisauma. Tein myös mekkoon nyörinreiät ja nyörin, joten nyt sen saa pysymään päällä suhteellisen asiallisesti. Sillä mennään niin kauan kunnes ehdin tehdä kokonaan uuden, muutaman kiireellisemmän vaatekappaleen jälkeen. Sitten se siirtyy yöpaidaksi. Kangas on jo uuteen mekkoon toki hankittuna. Tai uusiin mekkoihin, villaa sekä alus- että päällysmekkoon. 100 prossaa Naturtuchesta. Nam. Ja niitä en tee hätäiseen.
Tarinan opetus kaikille aloitteleville elävöittäjille: älä tee mekkoa täysvinoon leikaten, korkeintaan jonkun kiilan voi niin tehdä, kangasta säästäen.
Jos jotakuta jäi kiinnostamaan, mitä tein alkuperäisestä pellavakankaasta, niin voin kertoa että muun muassa hunnun, joka on liian paksu tarkoitukseensa ja muutaman pussukan. Kangasta on vielä jäljellä ja ajattelin tehdä siitä jossain vaiheessa pöytäliinan.
Niin ja Nuijasodassa tajusin, että päällysmekon ja alusmekon alla pitäisi olla vielä yksi mekko, alusalusmekko, alusvaatemekko tai mikä hän nyt onkaan. Tämän tarinan antisankari oli siis päällysalusmekko. Aluspäällysmekko. What ever. Kerrospukeutujia nuo vanhanajanihmiset.
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Tein vanhanaikaiset
Aloitin blogin, vaikka entistäkään en ole päivittänyt pitkilleen. Aion kyllä päivittää. Ihan lähiaikoina. Mutta nyt vaan innostaa kirjoittaa uudesta aiheesta, eli historian elävöityksestä, tarkemmin sanoen keskiajan elävöityksestä.
Olen viime aikoina lueskellut muutamien suomalaisien keskiajanelävöittäjien blogeja suurella mielenkiinnolla ja kunnioituksella. Pistän linkkejä tähän sivuun, kunhan saan ne kaivettua kirjanmerkeistä. (Niin ja selvitän ohjeista, miten linkkejä lisätään, kun en ole siihen toiseenkaan blogiin pistänyt tähän mennessä kuin tekstiä ja jokusen kuvan.) No, joka tapauksessa, noissa blogeissa kirjoittavat pitkän linjan harrastajat, jotka ovat elävöittäneet keskiaikaa pitkään tai ainakin niin intensiivisesti, että ovat päässeet juttuun syvälle muutamassakin vuodessa. Itse aloittelin vuosi sitten, enkä ole kovin paljon ehtinyt asiaa harrastaa, joten olen todella noviisi. Ajattelinkin, että jos joku muu aloittelija eksyy tähän blogiin, hän voisi saada vaikka - no, vertaistukea. Ja jos jotain kehitystäkin olisi luvassa. Ainakin olen jo oppinut blogeista ja kirjoista ja muualtakin, että miten minun EI olisi kannattanut muutamia juttuja tehdä ja miten voisin tehdä ne jatkossa toisin.
Niin kuin nyt vaikka ne vaatteet. Se ei ole ongelma, ettenkö osaisi ommella, kunhan vaan tietäisin miten sen tekisin mahdollisimman ajanmukaisesti. Joo, se on selvä, ettei koneompelua keskiajalla harrastettu, joten sitä ei ainakaan näkyvissä saumoissa kannattaisi olla. Ja luonnonkuitua olla pitää.
Joten syksyllä lampsin paikalliseen kangaskauppaan mukanani enemmän innostusta kuin harkintaa ja ostin pellavakangasta. Se on sinistä, oikein kaunista sävyä ja paksua kunnon pellavaa. Olisin ostanut enemmän, mutta sitä oli rullassa vain jotain vajaa kaksi metriä. Mutta siitähän saisi jo jakun ja kotelomekon, joten kai se nyt yhteen vaatteeseen riittää, ajattelin.
Kotosalla sitten lueskelin yhtä aihetta käsittelevää läpyskää vähän tarkemmin, sihtailin kaavoja ja totesin, että eipä riitä ainakaan pitkähihaiseen mekkoon. No, kaipa siitäkin jotain tulee, ajattelin. Tulihan siitä juuri ja juuri hihaton mekko, jossa on hyvin alas uurretut hihanreiät, niin sanotut helvetinikkunat. Ompelin koneella, vaikka nyt en kyllä enää muista miksi, kun mitään tapahtumaakaan ei ollut tiedossa, johon olisin ollut menossa. Kirjailin sitten käsin näkyvät ompelet piiloon ja jotain muutakin hässäkkää, joten joka tapauksessa värkkäsin puvun kanssa aika pitkään. Eipä siinä mittään, vaate valmistui ja äitiysmekolta näyttää meikäläisen rungon päällä, eikä siinäkään mittään, kun sehän on ollut oikeinkin keskiaikaista.
Myöhemmin tajusin, että sen sijaan, että tein mekon ylävartaloni koon mukaan, olisin voinut tehdä sen suosiolla alaosaston koon mukaan ja saanut siitä istuvamman, koska helvarissa (alan slangia, sen olen jo oppinut sentään) ei paljon sivusaumat yläosassa kiristä isompaakaan povea.
Nyt silmäilen mekkoa silloin tällöin sillä silmällä, että saisikohan siitä otettua jostain kohdasta lantion kieppeiltä sisään ilman että se tuhoaisi vaatteen luonteen. En ole vielä keksinyt, miten sen tekisin, joten sillä nyt mennään. Kun itse tekee, saa sitä mitä sattuu tulemaan, vanha käsityöläisten sananlasku. Jemmassa on tosin nyt hankittuna kaunista villaista (ja sataprosenttista onkin, ostettu Naturtuchelta Saksasta, omistaja on käsittääkseni itsekin elävöittäjä) kangasta, josta aioin tehdä uuden päällysmekon, mutta vasta kun olen ottanut kunnolla selville, miten sen teen ja millaisella kaavalla. Sen tiedän, että siihen tulee hihat. Niin ja jotain 1300-luvun tyyliä, vaikka toisaalta 1400-luvun alkupuolen ja renessanssin kamppeissakin olisi toisaalta sitä jotain. Niin kuin esimerkiksi koristelua. Ja Kaukameeli, jonka tiimoilta tähän harrastukseen eksyin, elävöittää viikinkiaikaa ja sekin olisi kyllä aika kiinnostavaa...
Olen viime aikoina lueskellut muutamien suomalaisien keskiajanelävöittäjien blogeja suurella mielenkiinnolla ja kunnioituksella. Pistän linkkejä tähän sivuun, kunhan saan ne kaivettua kirjanmerkeistä. (Niin ja selvitän ohjeista, miten linkkejä lisätään, kun en ole siihen toiseenkaan blogiin pistänyt tähän mennessä kuin tekstiä ja jokusen kuvan.) No, joka tapauksessa, noissa blogeissa kirjoittavat pitkän linjan harrastajat, jotka ovat elävöittäneet keskiaikaa pitkään tai ainakin niin intensiivisesti, että ovat päässeet juttuun syvälle muutamassakin vuodessa. Itse aloittelin vuosi sitten, enkä ole kovin paljon ehtinyt asiaa harrastaa, joten olen todella noviisi. Ajattelinkin, että jos joku muu aloittelija eksyy tähän blogiin, hän voisi saada vaikka - no, vertaistukea. Ja jos jotain kehitystäkin olisi luvassa. Ainakin olen jo oppinut blogeista ja kirjoista ja muualtakin, että miten minun EI olisi kannattanut muutamia juttuja tehdä ja miten voisin tehdä ne jatkossa toisin.
Niin kuin nyt vaikka ne vaatteet. Se ei ole ongelma, ettenkö osaisi ommella, kunhan vaan tietäisin miten sen tekisin mahdollisimman ajanmukaisesti. Joo, se on selvä, ettei koneompelua keskiajalla harrastettu, joten sitä ei ainakaan näkyvissä saumoissa kannattaisi olla. Ja luonnonkuitua olla pitää.
Joten syksyllä lampsin paikalliseen kangaskauppaan mukanani enemmän innostusta kuin harkintaa ja ostin pellavakangasta. Se on sinistä, oikein kaunista sävyä ja paksua kunnon pellavaa. Olisin ostanut enemmän, mutta sitä oli rullassa vain jotain vajaa kaksi metriä. Mutta siitähän saisi jo jakun ja kotelomekon, joten kai se nyt yhteen vaatteeseen riittää, ajattelin.
Kotosalla sitten lueskelin yhtä aihetta käsittelevää läpyskää vähän tarkemmin, sihtailin kaavoja ja totesin, että eipä riitä ainakaan pitkähihaiseen mekkoon. No, kaipa siitäkin jotain tulee, ajattelin. Tulihan siitä juuri ja juuri hihaton mekko, jossa on hyvin alas uurretut hihanreiät, niin sanotut helvetinikkunat. Ompelin koneella, vaikka nyt en kyllä enää muista miksi, kun mitään tapahtumaakaan ei ollut tiedossa, johon olisin ollut menossa. Kirjailin sitten käsin näkyvät ompelet piiloon ja jotain muutakin hässäkkää, joten joka tapauksessa värkkäsin puvun kanssa aika pitkään. Eipä siinä mittään, vaate valmistui ja äitiysmekolta näyttää meikäläisen rungon päällä, eikä siinäkään mittään, kun sehän on ollut oikeinkin keskiaikaista.
Myöhemmin tajusin, että sen sijaan, että tein mekon ylävartaloni koon mukaan, olisin voinut tehdä sen suosiolla alaosaston koon mukaan ja saanut siitä istuvamman, koska helvarissa (alan slangia, sen olen jo oppinut sentään) ei paljon sivusaumat yläosassa kiristä isompaakaan povea.
Nyt silmäilen mekkoa silloin tällöin sillä silmällä, että saisikohan siitä otettua jostain kohdasta lantion kieppeiltä sisään ilman että se tuhoaisi vaatteen luonteen. En ole vielä keksinyt, miten sen tekisin, joten sillä nyt mennään. Kun itse tekee, saa sitä mitä sattuu tulemaan, vanha käsityöläisten sananlasku. Jemmassa on tosin nyt hankittuna kaunista villaista (ja sataprosenttista onkin, ostettu Naturtuchelta Saksasta, omistaja on käsittääkseni itsekin elävöittäjä) kangasta, josta aioin tehdä uuden päällysmekon, mutta vasta kun olen ottanut kunnolla selville, miten sen teen ja millaisella kaavalla. Sen tiedän, että siihen tulee hihat. Niin ja jotain 1300-luvun tyyliä, vaikka toisaalta 1400-luvun alkupuolen ja renessanssin kamppeissakin olisi toisaalta sitä jotain. Niin kuin esimerkiksi koristelua. Ja Kaukameeli, jonka tiimoilta tähän harrastukseen eksyin, elävöittää viikinkiaikaa ja sekin olisi kyllä aika kiinnostavaa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)