Vähän myöhemmin. A bit later.

Keskiajan jälkeinenkin (ja edeltävä, ei sen puoleen) historia sekä makro- että mikrotasolla on kiehtovaa. Olin aikonut seurata ruotsalaista televisiosarjaa AD1790, mutta koska katson todella vähän televisiota, en tullut painaneeksi mieleen sen lähetysajankohtaa ja hoksasin vasta tänään että sitähän on tullut jo ties kuinka monta jaksoa! Yle Areena oli pelastukseni ja onneksi ensimmäinenkin jakso oli vielä muutaman päivän nähtävillä, joten katsoin sen nyt ja muut tulevina päivinä. Voi olla, että myöhemminkin seuraan sarjan yhteensä kymmenen jaksoa Areenalta, niin ei tarvitse olla sidottu TV:n aikatauluihin.

Sarja kertoo välskäri ja poliisikomisario Dåådhin elämästä ja murhatutkimuksista Tukholmassa Ruotsin ja Venäjän vuosina 1788-90 käymän sodan jälkeen.  Ensimmäisen jakson perusteella sarja vaikuttaa sangen lupaavalta ja laadukkaalta. Samalla tulee myös vetristeltyä ruotsia.

Sitä paitsi Peter Eggersillä on oikein kauniit silmät.

So, I am also interested of history after Middle Ages (and before, now when we are talking about it), both micro and macro history. I was planning to watch Swedish television series AD1790, but because I am watching telly little, I realized just today it has started a couple of weeks ago. Fortunately they still have it in net and you can watch even the first part a few days. (Here at least, I do not know about other countries than Finland.) It can be that I´ll watch it´s later parts from the net too, as then I do not have to worry about TV time tables.

AD1790 tells of doctor and inspector Dåådh, who is inspecting murders in Stockholm after the war 1788-90 between Sweden and Russia. Now, as I have watched the part 1, I say it seems quite well made and interesting. I can also improve my Swedish.

And Peter Eggers is having quite nice eyes.

Nappeja. Buttons.

Työn alla on tällä hetkellä talvinen mekko, joka on edestä kokonaan auki ja johon tulee siis nappeja ja napinläpiä helmasta kaulukseen, 50 kaiken kaikkiaan. Niitä olenkin viime päivät väsännyt joutohetkinä yhden silloin toisen tällöin. Tätä kirjoittaessani kasassa on 16 nappia ja 26 valmista napinläpeä. Juolahtipa kuitenkin mieleeni tehdä pieni kuvasarja kangasnapin valmistuksesta. Aiemmin olen tehnyt nappeja hieman eri tavalla ohuemmasta kankaasta, puuvillasta tai silkistä, joka vaatii sisäänsä täytettä, mutta villakankaasta saa tehtyä nappeja, jotka täyttävät itse itsensä. Tekniikan opin Katrinin blogista, jossa on myös video, jos joku innostuu tekemään nappeja, eikä saa selostuksestani tai marraskuun valossa otetuista kuvista selvää.

I am sewing at the moment winter dress which opens from hem to neck and it needs a lot of buttons and buttonholes. 50 of them both. lately I have made them one by one now and then. At the moment 16 buttons and 26 buttonholes are ready. Well, it came to my mind to show how I am making the buttons out of woollen material. I have made earlier buttons from thinner materials, like cotton or silk. They need some stuffing and the technique is a bit different, because these buttons kinda stuff themselves. The technique here I have learned from Katrins´ blog. She is having also a video of it, so you can check there, if my text and photos (taken in a November light) are not clear enough.

Kangas, jota sinisissä napeissa on käytetty, on Naturtuchen villaa, joka painaa 350 grammaa juoksumetriltä. Neliöt, joista nappi lähtee syntymään, ovat 3 senttiä kanttiinsa. Mikäli käytetään paksumpaa villaa, neliön tulee olla suurempi ja tämän paksuisestakin se voisi olla hieman isompi tarvittaessa. Kuvissa käytän kankaasta erottuvaa pellavalankaa, varsinaiset napit mekkoa varten on ommeltu liki kankaan värisellä silkkilangalla. Valmiit napit ovat noin sentin halkaisijaltaan.

I have used blue wool from Naturtuche. It weights 350 g per running meter. The squares are about 3 x 3 centimeter, they could be a little bit larger too. If you use thicker fabric, they should be larger. For photographic purposes I have used here linen thread, but in the actual buttons for the dress I am using blue silken thread. The ready button size is about one centimeter across.

Ensin kiinnitän langan yhteen kulmaan ja taitan kaikki kulmat sisäänpäin.
I fold the corners inside and sew through them...

Ompelen langan kulmien läpi kuten kuvassa ja kiristän lankaa.
...pulling the thread a little.

Taitan syntyneet kulmat uudelleen sisäänpäin ja ompelen samoin.
Then I fold the new corners and sew...

Taitan kulmat vielä kolmannen kerran ja ompelen ja kiristän. Tässä vaiheessa nappi on jo melkoinen mytty. 
...and again the third time.

Siivoan vielä törröttävät kulmat ja muotoilen nappia pyöreämmäksi ompelemalla lankaa ristiin rastiin napin pohjassa. Käytän pitkää lankaa, josta riittää vielä napin kiinnitykseen ja sen kaulan vahvistamiseen. Teen vielä 49 muuta nappia tämänkertaiseen tarpeeseen.

Now the button is already quite round, but I can secure it and sew in a few corners left with a few stitches and make it rounder. I use long thread which with I can then sew the button to the dress. Then I make another 49 buttons.

Viitelöinti - Sprang

Paikallisessa kansalaisopistossa on kurssi, jolla opetetaan perinteisiä käsityötapoja. En ole sille osallistunut, koska se on ilahduttavan suosittu ja tätä nykyä osaan ainakin alkeet useimmista opetettavista tekniikoista, kuten lautanauhasta ja kinnasneulasta. Kuhunkin tekniikkaan käytetään yksi opetuskerta, joten niistä ehditään käydä vain perusteet. Kurssilla opetetaan myös viitelöintiä, jota en ole aiemmin tehnyt. Sovin opettajan kanssa, että menen viitelöintikerralla kuunteluoppilaaksi. Viime maanantaina se sitten oli ohjelmassa, joten sinne sitten vaan. Opetettava viitelöintitekniikka oli vuoroittainen viitelöinti.

They are having a course of traditional craft techniques at the local adult education centre (where I teach lampworking etc. myself too). I have not taken it, as I know the basics of almost all of the techniques already, like naalbinding and tablet weaving. They use only one evening per technique, so they can learn only basics there. One thing I have not done before is the sprang and I asked the teacher if I can visit the course, when she is teaching it. Well she had it last Monday and there I was.

Kokeilin muutaman viriöllisen verran opettajan malliloimeen ja päätin, että teen nauhaa mahdollisimman nopeasti, ettei taito unohdu. Sen verran jo unohdin, että opetusmoniste, joka oli sangen hyvä ja selkeä ja jonka opettaja oli ystävällisesti kopioinut minullekin, unohtui luokkaan. Pitänee kysyä, kunhan seuraavan kerran näen.

I tried the sprang briefly in a class and decided I have to try it soon again at home or I forget it. I actually forgot the handout there, which is pity, as it was good and clear. I have to ask the teacher about it when I see her next time.

Lähes kaikissa ohjeissa, joita olen viitelöinnistä katsonut, sanotaan, että kannattaa käyttää paksua lankaa. Minullahan nyt on tapana kiivetä takamus edelle puuhun, joten päätin tehdä ohuesta löyhähkökierteisestä langasta sirot sukkanauhat. Väsäsin sitten nauhoja kolmatta päivää, samasta langasta olisin lautanauhaillut jo useammat sukkanauhat siinä ajassa. Ja lanka alkoi paikoitellen hiutua uhkaavasti loppua kohti, mutta lopulta sain työn valmiiksi. Ja voinen sanoa, että vuorottainen viitelöinti on nyt hanskassa. Seuraavaksi olisi aikomus kokeilla muita ”täkäläisiä” tapoja, toispuolista ja kasipuolista viitelöintiä. Hyllystä (tai pöydällä se nyt on…) löytyy myös Peter Collingwoodin teos The Techniques of Sprang, jossa erilaisia tapoja löytyy pilvin pimein lisää.

Almost everywhere it is said that you should start with thick thread, but as I usually do things like this a hard way, I chose thin thread I often use when tablet weaving. I wanted to make nice thin garters. Well, I would have made quite many pairs of them by tablet weaving in a same amount of time, but at least I can say now I really know how to do that version. Next I am going to teach myself another couple of versions, which were typical in Finland. And I am having a copy of Peter Collingwood´s book The Techniques of Sprang and it is having a LOT of other types too.

Viitelöintiä voidaan tehdä kehyksessä, joka mahdollistaa sen liikuttelun ja tekemisen rajatummassa tilassa. Hyödynsin kuitenkin keittiömme kaksimetristä pöytää ja loin loimen vanhan suomalaisen ”tikut seinänrakoon ja loimi siihen” –metodin modernisoidulla versiolla, jonka maanatain  kurssin opettaja neuvoi. Kiristin pöydän molempiin päihin laudat ruuvipuristimilla ja loin loimen niitten väliin. Lautoja pystyi liikuttamaan lähemmäs toisiaan, kun loimi kiristyi työn edetessä.

You can do the sprang in a movable frame, but as we are having a two meters log table in our kitchen, I used the method the teacher taught us and which is kind of modern version of old method where they put sticks between the logs of a house and used them as a loom. I fastened pieces of wood to the table with clamps and made a warp between them. Then I could move the wooden pieces closer to each other, when the warp got too tight.

Viitelöimisessä työ valmistuu molemmista päistä ja lopulta kohtaa keskellä.  Koska loimi oli pitkä, sain tehtyä molemmat sukkanauhat samalla kertaa. Ne ovat toistensa peilikuvat virheineen kaikkineen. Keskikohdan tyypillistä liitäntää työhön ei siten tullut, koska katkaisin loimen, kun viriöitä pitävät puikot olivat noin 20 sentin päässä toisistaan ja letitin uudenuutukaisten sukkanauhojeni langanpäät.

When you do the sprang, the work progress from both end growing towards the centre. The only place you need to put a weft is the centre and another end of the work is a mirror image of another one, with possible errors and all. I did not make this project to the end, but finished it when about 20 centimeters of warp was still untied. I cut it from the middle and braided the threads to finish my brand new garters.

P.S. Kuvat ovat aika keltaisia. On tosi pimeä päivä ja nuo on otettu keinovalossa.

P.S. Sorry about the pics. It is quite dark today and I took the photos with a lamplight.

Sentti sentistä - 1 cent = 1 cm

On ollut vireillä 1000 metrin ompeluhaaste, johon en osallistunut. Kaiken keskiaikaisen ompelukseni olisin siihen voinut ilmoittaa, sillä haaste oli alkanut vähän aiemmin kuin alun perin ensimmäisiä haparoivia askeliani elävöityksen parissa otin. En vaan saanut aikaiseksi mitata ja lähettää tietoja etiäpäin. Nyt haaste on ainakin yhden ihmisen osalta ohi, sillä Sahra saavutti kilometrin rajapyykin kevätpuolella.

Keväällä, kun sain kasaan perusvaate- ja asustevaraston, jolla hyvin pärjää pitkänkin viikonlopun arki- ja juhlatilanteissa, kävi tosin mielessä, että mittaisin ne ihan vaan hahmottaakseni, kuinka paljon ompelua tuollainen tyydyttävä perussetti suurin piirtein vaatii. No enpä saanut sitäkään tehtyä. Nyt kuitenkin Gythalla on loistava idea laskea omat metrinsä ja säästää samalla rahaa vaikkapa lähteäkseen johonkin ulkomailla järjestettävään tapahtumaan. Innostuin itsekin ja päätin, että teen saman. En tiedä, missä ompelu/säästetty summa -suhteessa Gytha aikoo sivuun pistää, mutta itse ajattelin, että sentti on sentti on sentti. Ja omalla kohdalla ajattelin, että jos rahaa on kasassa jonkin sopivan tapahtuman kohdalla tarpeeksi, lähden matkaan, vaikka tuhat metriä ei olisikaan täynnä. Tonnilla nyt käy useammassakin eurooppalaisessa tapahtumassa, luulisin, jos ei laske mukaan muuta turistoimista.

Pistän sivupalkkiin laskennan päälle. Aluksi pistän jonkin tasamäärän, jonka varmasti olen ommellut ja tarkistan sen sitten, kun olen saanut ompelukseni mitattua.

There have been a challenge to sew 1000 meters of seam, but I did not take apart. I could have count in it everything I have made this far, as the challenge started a bit earlier than my re-enactment career. I just never happened to measure the seams. Now Sahra have sewed her kilometer.

When I got ready my basic wardrobe for a weekend event with working and festival dresses, I thought to measure them to get a general idea of how much one needs to sew to get the basic stuff. I never managed to do it either. Now Gytha is having agreat idea: Count own meters and save as much money to take apart an event abroad. I do not know how much money she thinks to save per sewed meter, but I thought to put aside a cent per a centimeter. And I might travel earlier (than having 1000 meters) if there are enough money to do it and an event I would like to join. If we do not count other stuff, just traveling and event fees, I think I could go to at least two European events with 1000 euro.

Väriä elämään. Colourful life

Kesän aikana on ollut kaikenlaisia elävöittämiseen liittyviä aktiviteetteja, joista kertonen lähiaikoina blogissa hyvin epämääräisessä järjetyksessä ihan fiiliksen mukaan. Ja nyt fiilis on se, että kerron parin kolmen viikon takaisesta värjäyssessiosta, jonka järjestimme emäntä Kaukameelin kanssa ihan vain keskenämme. Todistimme samalla, että ralliviikonloppuna voi näillä kulmilla olla kerrassaan kivaa, vaikka ei ralleja kävisikään katsomassa! Värjäsimme kaksi päivää putkeen ja saimme aikaiseksi melkoisen sateenkaaren mattotelineelle kuivumaan.

I have had different re-enactment events and happenings this summer and I am going to tell about them in a order I fancy. Just now I fancy at tell about the dyeing weekend we had with emäntä Kaukameeli a couple of weeks ago. We dyed two days from early mornings to late evenings and the result was quite a rainbow on our carpet rack.

Värjäsimme kokenillilla, krapilla, paatsamalla, pietaryrtillä, tiikerikaunosilmällä ja indigolla. Pietaryrttiä keräilin luonnosta, mutta muut väriaineet oli tällä kertaa tilattu Riihivillasta. Kaukemeelin varastoista löytyi myös väriaineita. Joitakin värejä, kuten kuvan kauniit vihreät, värjäsimme kahdessa eri liemessä. Seuraavalla viikolla dippailin vielä vyyhtejä pariinkin liemeen ja sain vaaleampia sävyjä. Paatsama ja erityisesti kokenilli olivat kerrassaan antavaisia, jälkimmäisestä sain ainakin kahdeksan tummuudeltaan eri asteista kattilallista lankaa, viininpunaisesta fuksian kautta vauvan vaaleanpunaiseen. Paatsama kääntyi loppua kohti kellanruskeasta hieman punaisemmaksi, mitä korosti vielä kattilaan lisätty krappiliemen loppu.

Pietaryrtistä saimme mieleisiä värejä vain harmaisiin lankoihin, mutta kun kastoimme mummonsukkahousunväriset indigoon, tuli todella kaunista vihreää lankaa. Sahra oli Nuijasodassa maininnut, että indigosta saattaisi sinisen loputtua saada vielä keltaista ja sen loputtua punaista. Teimme indigoa pienen määrän ja dippailain siihen lankoja saadakseni kaiken sinisen siitä pois. Sain kaunista minttujäätelän väristä lankaa ja lopulta, kuinka ollakaan, vaaleankeltaista (valkoiselta näyttävä vyyhti kuvassa) ja hyvin vaaleaa persikanväristä lankaa. Tosin emme tiedä, olivatko värit noita indigon jälkivärejä, vai oliko liemeen irronnut vihreäksi värjätyistä langoista aiempaa paatsamaa tai pietaryrttiä. Asia vaatii vielä jatkotutkimuksia. Hieman kun kirjoja ja nettiä pengoimme, törmäsimme tietoon, että indigossa olisi noin 2-4 prosenttia punaista väriainetta, mutta voihan olla, että se värjää lankoja samaan aikaan kuin sininenkin väriaine ja tekee indigonsiniseen sen aavistuksen violettiin taipuvan sävyn.

We dyed with cochineal, madder, buckthorn, tansy, coreopsis and indigo. The tansy I picked myself, but other dyestuff I ordered this time from Riihivilla. And Kaukameeli had something too. Some of the colours we got when dipping the yarn in a two different dye baths. Next week I dyed even more yarn in a couple of colours. Especially cochineal was very plentiful, I got to dye at least eight times and got hues from deep wine red to baby pink. We got lot of colour from the buckthorn too. At first it was golden brown, but turned to more red brown even before I added the end of the madder to it.

The tansy was a little disappointment, as we got colours we liked only when dyeing gray yarn. We dipped the ugly beigeish yarn to indigo and got very nice green, so even it turned good in the end. Sahra mentioned in the Cudgel war that there should be yellow colour in indigo after all the blue has dyed and even red after yellow. So I dipped and dipped and in the end got very pale yellow (the skein that looks white in the pic) and after that even more pale peach orange. We just do not know, if we got them because we had dipped earlier tansy and buckthorn coloured yarn to it and they had gave some of the yellow to the vat. We browsed through our books and internet and indeed found the fact that indigo is having about 2-4 % or red dye in it. The question is, if the red is dyeing the material at the same time than blue and giving to indigo it´s purplish blue shade.

Seuraavissa kuvissa on osa tarvikkeista, joita luonnonväreillä värjäyksessä tarvitaan.
Here is part of the stuff you need for natural dyeing.

Paatsama porisee padassa.
The buckthorn is boiling in the kettle.

Värjättyä lankaa nostelemassa.
Dyed yarn.

Värjäsin melkein joka satsissa myös ohutta kirjontaa sopivaa villalankaa 10 grammaa. Nyt voin kirjailla jonkin aikaa huoletta ihan luonnonväreillä värjätyilla langoilla!

I dyed in almost every dye bath thin woollen thread. Now I can embroider with the thread I have dyed myself with natural dyestuff!

Viikonloppu oli oikea (kahden hengen) tapahtuma, sillä lauantai-iltana meillä oli pidot, lähinnä Kaukameelin valmistamana. Päätimme ottaa kunnon ruokakuvia, koska niitten ottaminen isommissa tapahtumissa yleensä jää tekemättä. Ensin asettelimme esille ja kuvasimme ruoka-aineet.

We had a real event, as we had a feast too. It was mostly Kaukameeli, who cooked the food. We decided to take for once good photos of the food, as in the other events that almost never happen. At first we photographed the foodstuff.

Ja sitten sen, mitä niistä tuli. Kuvia on lisääkin, eikä näitä ole sen kummemmin editoitu, mutta voitte uskoa, kun sanon, että hyvää oli!

And then we photographed the actual food. There are more of the pics and I have not edited these, but you can believe me, when I say, it was gooood!

Tarjoilija, drinkissäni on kilpikirva!
Waitress, there is a cochineal in my drink!

Mekkoja. Dresses

Jahas, blogisiskot ja -veikot, on vierähtänyt tovi siitä, kun viimeksi bloggasin. Syy johtuu siitä, että kirjoittamisen sijaan (tai lisäksi, olen myös harjoitellut kalligrafiaa, mutta siitä jokin toinen kerta) olen tehnyt kaikenlaista, joten nyt on jutunjuurta useammallekin kerralle. Ja nyt pitkä tarina.

Sain viimein valmiiksi villaiset mekkoni, joita olen väsännyt syksystä lähtien. Ensiksi aloitin ja viimeksi lopetin viininpunaisen mekon tekemisen. Siinä on pellavainen vuori, lyhyet hihat ja metallinapitus edessä. Talven aikana tuli vähän elopainoa lisää, joten se on tällä hetkellä vielä tyköistuvampi kuin oli tarkoitus. Hihat on tehty siihen samalla mestari Helenan istuttamalla peruskaavalla kuin tummanharmaaseenkin mekkoon, lyhyempänä vain. Harmaa karvaaja on tehty pelkästä villasta ilman vuorta. Siitä piti alun perin tulla keittiömekko, mutta innostuin tekemään siihen sen verran paljon napitusta hihoihin ja muita herkkuja, että siitä tulikin se parempi alusmekko. Huonompi tietysti myös, koska minulla on vain yksi säällinen.

Tuostapa tulikin mieleeni, että olin pari viikkoa sitten keskiaikatapahtumassa ja pari-kolme konkaria mainitsi jotain uusista mekoistani ja harmitteli sitä, että ei ole itse saanut tehtyä mitään uutta. Tuntui hassulta, koska itse olin hiessä painanut niitä mekkoja tapahtumaan, jotta minulla olisi edes jotain päälle pantavaa ja ajattelin, että kunhan saan edes yhden säällisen vaatekerran, sitten teen jotain muuta. Mielestäni uusi vaate joka tapahtumaan ei ole itseisarvo. Oikeastaan olen hieman kade vanhoille harrastajille, joilla on periodeja kuluneita ja korjattujakin vaatteita. Keskiajalla ei kuitenkaan ollut kuin kaikkein rikkaimmilla varaa keekoilla aina viimeisen päälle olevissa kamppeissa, sen verran ison työn tai rahan takana kangas silloin oli.

Ok, it seems it has been a while since I last blogged. The reason is I have made things instead of writing of them. I have written too, as I have practiced calligraphy, but that´s another story. Now I at least something to tell you about!

I have at last finished the woolen dresses I started to make last autumn. At first I started to make burgundy overdress with short sleeves. It is having a linen lining and brass buttons. It was supposed to be closefitting, but as I have gained a kilo or two during the winter, it is even more closefitting. I made the sleeves to it with the same basic pattern, fitted by Master Helena, as dark gray dress, but shorter. Gray cotte was supposed to be a kitchen dress, but then I made buttoned sleeves, so now it is my better underdress. Worse too, as I have only one proper one.

That reminds me of the reenactment event I joined a couple of weeks ago. Two or three "old" hobbyist mentioned my new dresses and said something about it that they had not made anything new to wear. I felt quite funny, as I had thought when making the dresses that when they are ready, I´d do anything else than clothes. I just had to make them, as I wanted at last to have something proper to wear. Actually I envy a little bit the old ones, as they are having dresses, which show age and use and are period in that. Anyway, only very rich people could wear good and relatively new clothes all the time, fabric was so expensive or time-consuming to make.

Tässäpä sovitusnukkeni Diana esittelee tummanharmaan mekon. Käänsin hihaa vähän paremmin esille, jotta napit näkyvät. Niitä on kaikkiaan 34, 17 kummassakin hihassa. Tein napit tämän ohjeen mukaan. Alemmassa kuvassa harmaan mekon päälle on puettu viininpunainen mekko. Se on noin 10 senttiä lyhyempi kuin harmaa.

Here my dummy Diana is wearing the gray dress. I turned the other sleeve to show the buttons. There are 34 of them together and I made them with the technique from here. In another pic she is having the burgundy dress over gray dress, which is about 10 centimeters longer than red one.

No, aioin siis nämä vaatteet tehtyäni tehdä jotain ihan muuta kuin vaatteita. Olen tehnytkin, mutta melko pian tajusin, että jos aioin kesällä olla liki viikon putkeen leiriolosuhteissa keskiaikaa elävöittämässä, saattaa se yksissä vaatteissa muodostua hieman tuskaisaksi sekä itselle että muille. Eipä sitten muuta kuin tekemään vielä jotain uutta. Nyt päätin tehdä vähän nopeammin käsin ommeltavan mekon. Hankin talvella Medieval Garments Reconstructed -teoksen (Fransen - Nørgaard - Østergård) ja päädyin lehteilemään sitä.

Well, so, I decided to do something else, when the dresses are ready. I have, but soon I realized I am going to spend a week camping in a medieval atmosphere and it would be a little bit hard to myself and poor people near me, if I do it in a same clothes all the time. Here I am, doing another new cotte, but a bit faster one, thought hand sewed. I bought Medieval Garments Reconstructed (written by Fransen - Nørgaard - Østergård) and started to read it.

Valitsin lähtökohdaksi mallin, jonka diaarinumero on D10581, Nørlundin numero 39. Siinä on palasia, eli ommeltavia saumoja vähemmän kuin esimerkiksi suositussa mallissa 38, jonka mukaan tein harmaan ja viininpunaisen mekon. Suurensin kaavat kirjasta ruudutetulle kaavapaperille, teippasin kiinni toisiinsa ja nuppasin kiinni Diana-parkaan. (Dianan soikea nimilappu näkyy muuten kaavapaperin läpi, jos katsoo tarkkaan.)  Halusin mekosta aika lailla tyköistuvamman, ja olkapääsaumat menivät aivan vinoon tässä sovituksessa. Korjasin olkapäät ja tiukensin saumoja nuppineuloilla. Piirsin uudet saumat ja purettuani hökötyksen leikkasin kaavat piirrosten mukaan.

I chose the model number D10581/38 Nørlund. It is having less parts and seams to sew than for example popular number 38, which inspired the gray and burgundy dress. I drew patterns, taped them together and pinned to poor Diana. (Btw, you can see her oval name tag through the paper). I wanted the dress to be more fitting and the shoulder seam was all wrong. I corrected the shoulder and pinned the patterns more closely. Then I drew the new seams and after unpinning I cut them.

En aio tehdä mekkoon etunyöritystä, joten liian tiukkaa siitä ei voi tehdä. Pieni halkio kauluksessa helpottaa mekon pukemista pään yli. Myös hihoista tein mahdollisimman helpot - ne nimittäin ovat jo valmiit. Ei nappeja, simppelit saumat vain. Hihat tein taas samalla peruskaavalla kuin aiemmissa mekoissa. Minusta on hauska tehdä hihat ensin, nyt kun tiedän kaavan toimivan. Tuntuu, kuin olisi saanut jo melkoisesti aikaiseksi, vaikka niitten ompelu onkin vain murto-osa koko mekkoon menevästä työstä. Ja sitten kun vaate on muuten ommeltu, ei tule ajatusta että ai niin, vielä ne hihat... Sen kun sovittaa ja kiinnittää hihat paikoilleen.

I won´t do the lacing, so the dress cannot be too closefitting. A little slit in a neckline helps when getting dressed. I made the sleeves simple way too - they are ready. No buttons etc. I used again the same basic pattern as earlier. I like to do the sleeves first, as then they are ready to assembly, when the other sewing is done. And it feels like I have made something ready, thought they take so much less time to sew than other parts of a dress.

Saumat ompelin jälkipistolla, vaikka se on hitaampi kuin etupisto, mutta jostain syystä pidän siitä ja sillä saatavasta tukevasta ompeleesta. Käänsin saumavarat toiselle sivulle ja ompelin kiinni vuoreen ja huolittelin samalla yliluottelupistolla. Hihansuun käänsin kapeasti nurjalle ja ompelin reunaan rivin pieniä etupistoja ja huolittelin saumavaran yliluottelupistoilla kuten monissa grönlantilaisten vaatteitten reunasaumoissa. Nelimetrisen helman ompelu noin on aikamoinen homma (tein niin noihin aiempiin), harkitsen käyttäväni harsinpistoa pisto kerrallaan tehtävän etupiston sijasta. No, sen näkee sitten.

The seams are sewed with the back stitch, thought it is more slowly than the running stitch: I just like it and the feeling that the seams are strong. I turned the seam allowances to the other side and overcast stitched them. I used stab stitches and overcast stitches to hem the sleeves like in a many hem seams of the dresses from Greenland. Hemming the four meters of hemline with the stab stitch could be rather fatiguing (done that with the other dresses)  so maybe I´ll use running stitch there. Well, we´ll see.

Maaliskuun lohikäärme. The dragon of March

Testasin uutta pistoa, uutta lankaa ja uutta kirjontakehystä. Samalla tein ensimmäisen lohikäärmeen varsinaiseen projektiin, josta taisin taannoin jo mainita. Tälläkin kertaa loharini on sitä tyyppiä, josta englanninkieliset käyttävät nimitystä wyvern, linnunjalkainen, melkeinpä aarnikotkan oloinen, mikä tietenkin sopii sangen hyvin aarnimetsäläiselle. Suunnittelin mallin itse ja saatanpa toteuttaa sen kirkkaammin värein ja hieman eri tavoin pistellen toisenkin kerran. Tällä kertaa käytin talvenhuurtamia pastellisävyjä.

I tested a new stitch, new yarn and a new embroidery frame. I made the first patch for the project I think I have mentioned before. The dragon is again more wyvern than actual dragon, almost a griffin-like creature. I used frosted colours this time, but I might embroider the design (which is my own) again using brighter colours and maybe another stitches.

Pisto on Bayeuxin seinävaatteessa taajaan käytetty pintaa peittävä pisto, josta on Racairen blogissa hyvä ladattava ohje. Lanka on Purely Silk -nimistä silkkilankaa, joka on kai oikeasti tarkoitettu helminauhojen punontaan, sillä ostin langat koru- ja helmitarvikeliikkeestä. Sitä saa useita paksuuksia ja sen paksumpi versio saattaisikin olla erinomaista lankaa lautanauhoihin. Kuvan kehyksen ja toisen samalaisen, mutta pienemmän, ostin Lankadontista. Kuvassa näkyvät kehyksen lisäksi keskeneräinen kirjontatyö ja paperille piirretty luonnos kirjontaa varten. Siirsin sen kankaalle silkkipaperitekniikalla.

The new stitch is known for example from the Bayeux tapestry and you can find a tutorial for it from Racaire´s blog. I think the thread, Purely Silk, is meant to string pearls, as it is quite twisted and I bought it from a bead shop. I think thicker version of it would be exellent for tablet weaving. The embroidery frame is bought from Lankandontti. I have another similar, but smaller one too. In the picture you can see the frame, the embroidery in progress and the sketch for it.



Lanka oli hiukan liian tiukkakierteistä peittäviin pistoihin, Bayeuxiin ja varsinkin laakapistoon, mutta sopi ihan kohtuullisesti halkaistuun jälkipistoon, jolla on ommeltu mm. pää ja siipien kärjet. Se, että lanka on silkkiä, joka leviää mukavasti kangasta vasten, vähensi hieman ongelmaa, eli sitä, että lanka ei peittänyt kunnolla kangasta. Mustat rajaukset on tehty ohuemmalla silkkisellä ompelulangalla varsipistoin. Pohjakangas on muuten jämäpala hihattomasta päällysmekosta, josta viimeksi kerroin. *

The thread was a little too twisted for satin and Bayeux stitches, but it helped that it is made of silk. It was good for split stitch thou. I used split stitch forexample for head and parts of the wings. The canvas is by the way the same fabric I used for the sideless surcote I told you about another day.**

Joku järkevämpi henkilö olisi harjoitellut Bayeux-pistoa ensin johonkin muuhun kankaaseen, mutta minä aloitin tietenkin heti varsinaisen työn tekemisen. Harjoittelun huomaa varsinkin hännästä, jonka tein ensimmäisenä. Ompelukehys on yllättävän mukava. Suoraan sanottuna olen aiemmin inhonnut kirjontakehyksiä, sillä minulla on ollut vain ympyrän muotoinen, joka venyttää ympyräjälkiä myös kankaaseen. Teen kaiken mahdollisen ilman kehystä ja olenkin oppinut tekemään monet pistot siististi ja kiristämättömästi ilman kehystä tai kangasta sormilla suorana pitäen. Tässä työssä käytetyille pistoille ja ohuehkolle pohjakankaalle kehys oli kuitenkin liki välttämätön. Kankaan virittely kehykseen vei jonkin aikaa, mutta oli vaivan väärtti. Tästä kehyksestä lähes pidän ja käyttänen sitä jatkossa herkemmin.

Sensible person would have practiced a new stitch before using it in a project, but of course I started straight away with the project. You can see it especially in a tail, which I made first. The embroidey frame was very nice. Usually I do not like them, as I have used only hoop, which lefts it´s marks to the canvas. I embroider everything without the hoop, but quite thin and soft fabric and the bayeux stitch needed the frame. It took a little time to mount the fabric to the frame, but it was well worth it. This embroidey frame I almost liked!

Lohari kaikessa komeudessaan:
The wyvern in all her glory:

 

* Mekko on muuten tosi kiva. Vaikka se ei ole keskiaikatapahtumaan vielä päässytkään, pidän sitä paljon kotona. **
I like the dress a lot. Thought I have not been in a re-enactment event since I got it ready, I have used it at home quite often.

ÄHK 1-7 ja helmikuun lohikäärme. The Dragon of February etc.

On ollut aikomus osallistua haasteeseen, jossa tehdään koru jokaisena kuukauden päivänä teemalla Älä Hilloa Helmiäsi ja julkaista niistä kuvia omassa blogissa, korufoorumilla tai Facebookissa. Viime vuonna sain tehtyä korun joka viikko, joten nyt muokkasin haastetta itselleni sopivaksi ja yritän olla Hilloamatta Käsityötarvikkeita. Ja käsityötarvikkeetkin on käsitetty erittäin laajasti, kuten seuraavassa tulette huomaamaan. Mutta paniikki iskee, kuukauden 25. päivä on jo menossa, enkä ole julkaissut vielä yhtään tuotosta tässä kuussa. Tehnyt tosin olen, korujakin.

I planned to join a challenge to make a piece of jewellry at every day of February and show them in my blog, Facebook or a Finnish jewellry forum. Last year I managed to make a piece per week, so I changed this a little and now my goal is to make 28 pieces of something crafty. As you might have noticed, it is already 25th and I have not showed anything. So a little bit panicking here and stretching the limits of the word crafty. I have made quite a lot anyway, even jewellry.

Tässä puukko, jonka olen tehnyt kokonaan itse terän takomisesta lähtien. Pikkuisenko olen ylpeä. Perään on poltettu helmikuun lohikäärme, tosin se mielestäni muistuttaa enemmänkin pitkäkielistä koiraa. Ehkä lohikäärmeet ovat sellaisia, ainakin tämä on.

Here is the knive I have made myself, even the blade. I am very proud of it. You can also see the Dragon of February here, thought it seems more like a dog with a very long tongue to me. Maybe dragons look like that, this one does.



Tein myös keskiaikavaatteen villasta käsin ompelemalla. Oli jemmassa kaunista harmaata kalanruotokangasta pari metriä, eikä se olisi riittänyt hihalliseen täyspitkään mekkoon, joten tein siitä duunarihelvarin (termi omaa tuotantoa, voisiko sen laskea yhdeksi ÄHKiksi?), eli hihattoman mekon, jossa on suuret kädenaukot. Aukot ja leikkaus ovat kuitenkin hillitymmät kuin hihattoman mekon seksikkäämmissä aateliston juhlaversioissa. Tämä on päällysmekko, jollaisia käytti tavallinen kansa arjessansa. Sovitusnukke on pituiseni (jos ei päätä lasketa), joten kuvasta näkee, kuinka sen helma yltää 15 senttiä lattian yläpuolelle.

I have also handmade a new medieval garb. I had 2 metres of beautiful woollen gray herringbone fabric, not enough for long sleeved dress, so I made sleeveless surcote of it. It does not have as large armholes or as sexy overall figure as partydresses of aristocracy. This is a dress of common people. The dummy is as high as I am (ecxept the head), so you can see that the hemline is about 15 centimeters from the floor.


Juhlavan hihattoman päällysmekon kanssa vyötä pidettiin yleensä mekon alla, aluspäällysmekon päällä siis, mutta rahvaan arkimekon kanssa vyö oli mekon päälle sidottu. Tässä kuvassa vyön korvaa smokkipoimutettu essu, jonka siis sain myös valmiiksi. Nyt on tosin pakko tunnustaa, että helmikuussa essua on tehty silittämisen verran. Mutta kuitenniin.

They had the belt under the party sideless surcote, but common folk used to use the belt over the dress. Here I (or my dear dummy) have the new smocked apron instead of a belt. OK, I ironed it at February, but anyway.


Sitten jotain muuta. Tilaus rautakautiseen helmikoruun tulevista helmistä on ollut sisässä jo tovin ja viimein sain ne valmiiksi. Mikäli tilaaja bloggaa niistä tekemistään koruista, pistän linkkiä tulemaan. Helmien alla on tilaajan ottamia kuvia Kansallismuseon rautakautisista lasihelmistä.

Something else. I finally manager to fullfill the order of beads for iron age jewellry. If the person who ordered them will blog about the jewellry, when it is ready, I´ll link it here. Under the beads are pics of glass beads you can see in the National Museum in Helsinki.



Yy, kaa, koo, nee... vielä tarvitsisi olla kolme juttua lisää, että otsakkeen lupaus täyttyisi... No, tässäpä kolme erilaista likööriä, jotka olen väsännyt viime aikoina. Ovatkin ensimmäiset kokeilut tällä keskiajalle periytyvällä alalla. Limoncello on jo valmista maistettavaksi, mutta banaani- ja limettiliköörit saavat vielä kypsyä pulloissaan.

One, two, three, four... Still 3 more to 7... Well, I have tried to make liqueur, the first ones for me. The Limoncello is ready to drink, but the banana liqueur and the lime liqueur will be (hopefully) better after a few months.

Tammikuun lohikäärmeet. The Dragons of January

Eräissä piireissä tämä vuosi on lohikäärmeitten vuosi, enkä nyt puhu kiinalaisesta kalenterista. Minulla ei ole hajuakaan mikä vuosi siinä on meneillään. Oli miten oli, lohikäärmeet vain passaavat tällaiselle tulella leikkijälle ja vanhalle lohikäärmeelle kuin minä. Tuossahan tuo näkyy avattaressakin. Jotain lohikäärmeisiin liittyvää pitänee siis näprätä harva se kuukausi. Aloittelen ihan muutamalla pikkuloharilla, joilla ei ole edes siipiä. Tuli eräänlainen tilaustyö lahjasta, lupasin rukousnauhat ja sitten mopo alkoi keulia ja tein niille pussukatkin, joiden tekemiseen meni itse asiassa paljon enemmän aikaa kuin itse rukousnauhoihin.

*** In the certain circles this year is the theme year of the dragons. I do not talk about the Chinese calendar, I do not even know which creature´s year they are having at the moment. But anyway, dragons are fine for me, as an old (all right, middle-aged) dragon I am, playing with the fire and so on, check my avatar. So I suppose I´ll do something dragonish during the year too. I started with a couple of small ones, wyverns I would call them. I was asked to do rosaries to the gift basket and decided to do pouches for them as well.



Pusseissa on toisella puolella eräänlainen vaakunan osa ja toisella puolella saajan keskiaikanimen nimikirjain. Löysin kirjaimet eräästä kirjastooni aikojen saatossa eksyneestä saksalaisesta kirjasta, joka on täynnä vanhoja merkkausliina-aakkostoja. Kyseinen aakkosto ei tosin ole keskiaikainen, vaan muistaakseni 1700-luvulta. Aikaa tekemiseen oli niukalti, joten säästin sitä suunnitteluvaiheesta ja otin valmiina, kun kohtuullisen sopivat löysin. Vaakunan pistelykaavion löysin Atlantian kirjontakillan sivuilta.

*** The pouches have got ensigns on the other sides and initials on the other. I found the cute dragon initials from a German book full of old patterns for embroidered alphabets. These are not medieval, but from 18th century if I remember correct, but they looked quite nice, so I chose them. There was not that much time, so I skipped the design part and took ready designed letters, when I found ones suitable enough. The patter of the ensign is from the web pages of the Atlantian embroiderers´ guild.



Pussukat on kirjailtu muliinilangalla pellavalle ja vuorattu silkillä. Nyörit tupsuineen on tehty myös muliinilangasta. Alla kuva myös rukousnauhoista. Rengasmainen on ollut yleisemmin naisten käytössä ja suora rukausnauha taas tyypillisempi miehillä. Helmet olen tehnyt lamppulasitekniikalla, nyörit ja tupsut ovat silkkilankaa.

*** The pouches are linen, emboidered with cotton floss. They have got silken linings. The cords and tassels are made of the same cotton thread. Here is the pic of the rosaries too. Usually, but not always, women had rosaries tied to rings and men straight ones. I made the beads from glass with lampworking torch, the cords and tassels are made of silk thread.

Tekemisiä. Doings

Hyvää Uutta Vuotta 2011! Näin vuoden vaihtuessa on tapana muistella mennyttä vuotta ja suunnitella alkavaa, joten tehdäänpä vanhanaikaiset siinäkin suhteessa. Kurkkasin syyskuiseen merkintääni, jossa suunnittelin, mitä tekisin syksyn aikana jouluun mennessä. Kiireisen syksyn vuoksi en ehtinyt jouluun mennessä tehdä valmiiksi kuin osan, mutta nyt on ollut vapaata aikaa viimeistellä aiemmin aloitettuja töitä ja jopa aloittaa ja lopettaa pari uutta.

Tavoitteena oli tehdä:

- Pitsinen Birgitta-myssy
- Häntähuppu
- Viitta
- Kankaiset sukat
- Kinnasneulalapaset
- Kinnasneulasukat
- Smokattu essu
- Helmiä

Tyytyväisenä voin todeta, että kaikki tuli ainakin aloitettua ja suurimman osan sain valmiiksikin. Viitta, kankaiset ja neulakinnassukat, essu ja suunnitellut helmet ovat kokonaan valmiit. Häntähupusta puuttuvat edelleen napinlävet, mutta sitä on jo käytettykin puutteesta huolimatta. Oikeastaan Birgitta-myssykkä on ainut, joka on vielä pahasti levällään. Siihenkin jo pitsiä värkkäsin, mutta purin sen, kun keksin, miten haluan sen tehdä, jotta niskasta, jossa pitsin reuna näkyy, tulee siisti. Jos ideani toimii, kerron siitä tarkemmin.

Kinnasneulalapaset ostin Sahralta. Sitten muistin, että olin aikoinut tehdä sukatkin ja eihän se auttanut muu kuin opetella neulakinnastekniikka. Joulun alla sen opettelin ja joulun pyhinä neulailin itselleni polvisukat ja tyttärelle nilkkasukat. Sukista on kuva merkinnän lopussa. Ne on tehty suomalaisella pistolla 2+3 tiputtamalla. Omatunto alkoi kolkuttaa, ja päätin tehdä lapasetkin. Ne ovat vielä kesken. Sitä paitsi Sahralta ostetut ovat niin kivat, että käytän niitä ihan muutenkin kuin keskiaikaan.

Ja sitten suunnitelmiin. Vaikka edellisessä merkinnässäni haaveilin yhtä jos toistakin, pysyn tiukasti ja ihan ilolla 1300-luvulla lähiajat. Keväällä ajattelin tehdä seuraavia ufoja valmiiksi ja ainakin aloitella uusia juttuja:

- No se Birgitta-pipa
- Kirjaillun pussukan kokoaminen ja viimeistely. Kirjonta on jo valmis.
- Tummanharmaa villamekko, aloitettu
- Punavioletti villainen päällysmekko, aloitettu
- Toinen smokattu essu erilaisella tekniikalla, aloitettu
- Talvihunnut villakankaasta
- Luvatut rukousnauhat
- Lohikäärmekirjontoja
- Uusi päällysmekko, jossa on isot kädenaukot. Tätä tuskin saan valmiiksi, jos edes aloitettua, koska haluan siitä sen juhlavan vaatteen, kirjaillun ja silleesti. Vanhan aion lahjoittaa minulle tärkeälle keskiaikaihmiselle, joka tosin olisi paremmankin väärtti, mutta se istuu hänelle itse asiassa paljon paremmin kuin minulle.

Ja sitten haluaisin oppia taas jotakin uutta vanhaa.


*** Happy New Year 2011! It is old habit this time of a year to think of the passed year and plan the new one. As this blog is basically about old habits, I´ll do that too. I reread what I had written in September (sorry, only in Finnish) and planned to do before Christmas. I have not finished all of these before Christmas because of quite busy autumn, but a couple of last weeks I have had lot of time to finish and even start projects.

I planned to do:

- The cap of St Birgitta with lace
- A hood
- A cape
- Socks made of fabric
- Naalbinded mittens
- Naalbinded socks
- Smocked apron
- Beads

I am quite pleased to realise I have started all of the things and almost all of them are finished too. The cape, the fabric socks, the naalbinded socks, the smocked apron and the planned beads are ready. The hood still misses its buttonholes, but I wore it already in an event, so no panic there. The cap of St Birgitta is the only one still badly unfinished. I am having one without lace and I started the lace to the new one, but ripped it apart, because I figured out how I want to make it more cleverly. If it really IS clever way to do the lace, I´ll tell about it later.

Naalbinded mittens I bought from Sahra. Then I realised I had planned to do the socks too, so there were no escape from teaching myself naalbinding. I made during Christmas the longer blue socks to myself and pink socks to my daughter. The pic is in the end of the page. They are made with Finnish 2+3 stitch. Then I thought I´ll better do the mittens myself too to keep my consience clear. They are not ready yet. Besides, I like to wear Sahra´s mittens all the time, not only in the events!

Then to the plans for the new year. Thought in the last entry I dreamed about different things, I am stucking gladly to the 14th century by now. I have several things to finish and another ones to start:

- Well... the cap of St Birgitta...
- A bag, embroidered with brick stitch. The embroidery is ready.
- A gray dress, started
- A burgundy overdress, started
- Another smocked apron, made slightly differently, started
- Woollen veil and wimple for wintertime
- The rosaries I have promised someone
- Embroidered dracons
- A sideless surcote. I doupt I´ll get this finished or even started, because I want it to be really festive, with emboideries and all. I am going to give the old one to someone, who is very importand medieval person to me. She would deserve better, but the dress fits her actually much better than me.

Then I would like to learn a new old technique.